30. marraskuuta 2014

Tanssifakta #5

Mun viimeisin tanssifakta on, että kaipaan vapaata tanssia.

Aina sanotaan, että dance like no one is watching. Helppohan sitä on sanoa, mutta ei päde ainakaan mun kohdalla käytännössä.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin - mä rakastan mun balettitunteja, ne on mulle hengähdystauko kaaosmaisesta ja ahdistavasta arjesta. Tunneilla oppii tekniikan.. mutta siinä se.
Mä haluan tanssia vapaasti.

Joskus oikein hyvänä päivänä tuntuu siltä, että olen yhtä musiikin kanssa, ja liike tulee luonnostaan. Liikkeet eivät ole suorittamista, vaan mun keho puhuu, jos ymmärrätte. Mutta yleensä mä olen liian tietoinen itsestäni, murehdin sitä millaisena muut minua pitävät; miten muut arvostelevat mua, mun "tanssitaitoa" ja ulkomuotoa. Kuinka leveä mun takapuoli on muiden mielestä? Kuinka surkea aukikierto ja developpé mulla on? Miten mun jalat eivät nouse 90 astetta korkeammalle ja kuinka äärimmäisen huono arabeski mulla on.
Miten huono ihminen mä olen.

Mä haluaisin unohtaa muut ja antaa vain mennä. Rakastan adagioita, ja aina välillä pystyn melkein unohtamaan muut.
Mä rakastan omia tanssituokioita peilisalilla. Rakastan sitä, ettei ole ketään muita paikalla arvostelemassa. Rakastan sitä, että saan tanssia musiikin tahtiin just niinkuin itse haluan ilman huolta täydellisestä aukikierrosta, oikein tehdystä tendusta ja pliéstä, huolta siitä, millainen mun arabeski on muihin verrattuna. Rakastan sitä, että saan tanssilla purettua kaiken raivon, turhautuneisuuden, itkun ja surun ja ahdistuksen ulos musta.
Mä kaipaan mun omia tanssituokioita.

Mulla oli joskus suht hyvä itsetunto ja -luottamus mitä tanssiin tuli, mutta vuosien verbaalisen ja non-verbaalisen pieksennän jälkeen mulla ei ole minkäänlaista itsetuntoa ja itseluottamusta. Tämän takia en uskalla enää tunneilla tehdä spontaanisti juuri mitään, en olla eturivissä, en erottua joukosta. Mieluiten piiloudun takariviin ihan nurkkaan, jotta kukaan ei huomaa mun epäonnistumisia ja rämpimisiä. Välillä lyön läskiksi lähes ihan kaiken, koska tiedän epäonnistuvan kuitenkin. Joten mitä järkeä edes yrittää? Yrittää ja nolata itsensä muitten silmissä.
Musta tuntuu siltä, kuin olisin liian vapaa outolintu vangittuna pieneen häkkiin täydellisten ja toistensa kloonimaisten kolibrien joukkoon.

Näiden mun ikiomien tanssituokioiden lisäksi vain näytöksessä mä olen tuntenut vapautta tanssia ja esiintyä, vapaana ja vailla sitä pelkoa mitä mieltä muut ovat. Ja kun sekin viedään pois, niin mitä jää jäljelle?
Omat tanssituokiot sentään. Niitä odotellessa siis :)
 


Mitä mieltä olitte tämän tyylisestä sarjapostauksesta/haasteesta?

29. marraskuuta 2014

Tanssifakta #4

Mä tykkään aloittaa tanssitunnille valmistautumisen jo about 2 tuntia ennen itse tuntia. Tietysti treenipäivinä mä aloitan valmistautumisen jo herättyäni, sillä mietin ruoan aika tarkkaan; ei ole mukavaa tanssia, jos on turvonnut olo. Laktoositonta ruokaa, tarpeeksi paljon proteiineja ja hiilihydraatteja, jotta jaksaa. Mutta ei tuoreita viljatuotteita, esim. tuoretta leipää, koska herkkävatsaisena reagoin aika pahasti tuoreeseen leipään. Skyrit tai jogurtit, hedelmät, ruisleipä. Salaattia, jossa on joko kalaa tai kanaa.

Mä ajoitan tunnille lähdön niin, että mulla on ainakin puoli tuntia aikaa herätellä kroppa päivän treeniin. En tee pitkiä venytyksiä, vaan lyhyitä ja paljon toistoja; kuulostelen missä tultuu miltäkin, sattuuko lonkkaan, entä polveen? Miten mun selkä? Selkä on mun ongelma-alue, joten käytän sen lämmittelyyn ja ns. hoitoon aika paljon aikaa: teen fyssarin määräämiä harjoitteita ja venyttelyjä, ja ne ovat auttaneet.
Pyörittelen jalkoja lonkista alkaen, jotta saisin nivelet lämpimiksi. Tietyllä liikkeellä saan samalla tehtyä sekä vatsalihakset että aukikiertoon vaikuttavat lihakset. Teen edelleen leikatulle polvelle suunnitellun varsin helpon reisijumpan - saisin kyllä aloittaa tekemään saman toisellekin polvelle, koska mun reisistä on muodostumassa muotopuolet pikkuhiljaa..

Mulle tästä valmistautumisesta ei ole kyse pelkästään fyysisestä puolesta, vaan myös henkisestä puolesta. Jo pelkkien treenivaatteiden pukeminen muuttaa arkimoodin tanssimoodiksi, ja viimeistään saliin mennessäni ja nämä lämmittelyt aloittaessani unohdan kaiken muun. Asennoidun tulevaan, herättelen aivojen perukoilta ne balettiliikkeet, ja yritän aina tehdä parhaani.
Mä rakastan näitä omia valmistautumishetkiä: ne rauhoittavat ja valmistavat tulevaan tuntiin. Tiedän, että monien mielestä mä vaikutan varmasti vähintäänkin oudolta - mitä nyt hössöttää noin hirveästi jonkun tanssitunnin takia! - mutta kun sitä on huomannut, että nämäkin tunnit voivat päättyä varsin äkisti, niin haluan ottaa niistä kaiken irti. Toiset hössöttävät näytöksistä - toki minäkin - mutta omalta osaltani ne esiintymiset näyttävät hiipuvan kuin lehmän häntä. 
Mä en ota tanssitunteja itsestään selvänä, vaan haluan nauttia niistä kaikin mahdollisin tavoin. Ja tämä on minun keinoni.

 

28. marraskuuta 2014

Tanssifakta #3

Mä en ole vielä koskaan viettänyt blogini synttäreitä, vaikka tämän blogin aloitinkin vuonna 2011.
Joten eiköhän ole aika viettää blogini 4-vuotissynttäreitä, kun se päivä koittaa :)


27. marraskuuta 2014

Tanssifakta #2

Siinä missä muilla on huono hiuspäivä, mulla on huono nutturapäivä. Itse asiassa mulla meni pitkään - oikeastaan tähän syksyyn saakka - ennen kuin opin oikeaoppisen ballerinanutturan tekemisen.
Tähän on ollut syynä aika pitkälti mun hiusten pituus; nyt kun hiukset yltävät lapaluiden alapuolelle, saan tehtyä hyvän nutturan.. yleensä.

Kun aloitin baletin, mulla oli ihan lyhyt poikatukka. Syömisongelmat aiheuttivat sen, että multa lähti hiukset lähes kokonaan, ja kun ne sitten rupesivat kasvamaan niin mä aloitin operaation Mustasta Blondiksi. Blondattu kuontalo koki vielä yhden kovan kolauksen, kun vuonna 2011 oltuani hiusmallina, niin siellä joku opiskelija virheellisesti teki värinpoiston mun hiuksiin. Noh, siitä seurasi tietty se, että mun hiukset leikattiin ihan sikalyhyiksi ja värjättiin jollakin ihmeen siniharmaalla savyllä. (Sanomattakin selvää, että seuraavana päivänä juoksin pipo päässä ostamaan hiusvärin ja sain oman tumman värini takaisin)
Kasvatettuani hiuksia tarpeeksi, hankin teippi- ja sinettipidennykset. Viimeinkin, viimeinkin sain tehdä sen oikean ihanan balettinutturan!

Nooh.. pidennysten takia mä jouduin aloittamaan nutturan tekemisen jopa 45 minuuttia ennen tunnin alkua, ja lopulta temperamenttisena ihmisenä puoliksi revin ja puoliksi poistatin ne pirun pidennykset. Oma tukka oli kärsinyt aika pahasti niistä pidennyksistä, ja vasta pari vuotta sitten hiukset olivat ponnaripituiset, joten nuttura ei onnistunut silloin(kaan).
Ekan kerran sain tehtyä nutturan _omiin_ hiuksiini vasta viime vuoden keväänä, ja voi sitä iloa ja autuutta! :D Ei uskoisi miten pienestä - tai tyhmästä - asiasta ilo voi olla kiinni, mutta mulle nutturan tekeminen ja sen onnistuminen on ollut aina pieni merkkipaalu. Missä, en tiedä.

Pitkät ajat vietin youtubessa etsimässä hyviä nutturatutoriaaleja, ja tosiaan vasta nyt tänä syksynä se onnistuu parissa kolmessa minuutissa. Ekspertti en ole - kaksi peiliä tarvitsen edelleen - mutta huomattavasti parempi kuin muinoin ;)

Pidennykset -11, menossa katsomaan Joutsenlampea

...ja tänä kesänä omilla hiuksilla

26. marraskuuta 2014

Tanssifakta #1

Plies, tendus and pirouettes -blogin Henna teki mielenkiintoisen Tanssifakta -postauksen - tai sarjapostauksen - ja mä ajattelin tehdä saman haastemuodossa.
Eli säännöt ovat varsin yksinkertaisesti, että viiden päivän mittainen haaste, ja jokaisena päivänä pitää kertoa itsestä joku tanssifakta. Mitä haastettaviin tulee, jokainen päättäköön sen itse. So simple!

 Mun ensimmäinen tanssifakta...

Olen kokeillut niin tossuissa kuin tanssivaatteissakin tosi tosi monia valmistajia, mutta vain muutamat olen todennut ns. luottomerkeiksi.

Leotardeissa mun suosikkimerkit ovat Capezio ja Intermezzo, koska...
  •  molemmat tekevät sellaisia leotardeja, jotka ovat M-koossa(kin) tarpeeksi pitkiä ja leveitä, vaikka pieni ihminen olenkin
  • Intermezzo tekee aivan ihania pukuja (pitsiä, mesh-verkkoa, samettia, tosi kauniita leikkauksia), ja mulla onkin Intermezzolta just tuollaisia pitsi-, sametti- sekä mesh-verkkokankaista pukua, ja tykkään ihan mielettömästi!
  • Capeziolta puolestaan saa hyviä ja hyvin leikattuja peruspukuja, ja varsin edullisella hinnalla
  • pitävät kuosinsa
  • tosi miellyttävä materiaali
  • tiedän aina saavani varmasti sopivan puvun, vaikka netistä tilaisinkin
Tossuissa (kovissa) olen kokeillut Grishkoa ja Gaynoreita, pehmeissä K.H. Martin, Sanshan Pro 1 sekä Capezion Pro Canvas, ja näistä suosikkini ovat kovista Gaynorit ja pehmeistä K.H. Martinit, koska...
  • Gaynorit eivät kuole vaan pitävät kuosinsa, ja kiitos sen nahkaisen pohjan ja kärjen tossu ei liukastele kuten old-school kärkkärit
  • Gaynorit ovat pehmeät, joten pehmusteeksi riittää lampaanvilla, teipinpala sinne tai tänne, sekä Gaynorin parit omat lisäpehmusteet
  • Gaynorit jalassa uskallan luottaa enemmän itseeni ja tossuun
  • K.H. Martinin tossu on pysynyt ehjänä lähes kolmen vuoden ajan, se istuu (pieneen) jalkaan hyvin ja tukee jopa vahvasti pronatoivaa jalkaa
 


Näin ensimmäinen Tanssifaktan kunniaksi haastan Pienen balettiblogin Helinän :)

22. marraskuuta 2014

Särmikäs Pähkinä

Näin viikonlopun näytöstreenien innoittajaksi olen katsonut youtubesta Pähkinänsärkijän videoita, ja löysin Paris Opera Ballet'n esittämän Pähkinänsärkijän, jonka koreografian on tehnyt Nurejev. Tämä koreografia on varsin mielenkiintoinen ja särmikäs - itselläni ensimmäinen mieleen tullut sana tätä koreota kuvailemaan oli kulmikas, joten voisi varmaan käyttää sanaa geometrinen or so..

Mua viehätti erityisesti POB:n Hiutaleet: kuoro tanssii niin uskomattoman täsmällisesti, että pystyy suorastaan aistimaan kylmyyden, tuntemaan lumihiutaleet iholla sekä kuulemaan jään ritinän. Tässä jos missä on onnistuttu vangitsemaan todella onnistuneesti lumihiutaleet.



Totta kai myös Suklaa piti tsekata, ja täytyy sanoa, että Nurejev on ollut eräänlainen selvännäkijä: mulle tulee tästä tanssista heti mieleen Fazerin chilisuklaa! Mausteista mutta sulavaa; kun puolivälissä kastanjetit alkavat soida, tulee mulle mieleen suklaaputous, johon voi dipata mansikoita - tai pikemminkin pienenpieniä chilin palasia.



Pähkinänsärkijästä on tosi paljon eri versioita ja mun täytyy myöntää, että tämä Nurejevin koreografia ei kokonaisuudessaan ollut mun mieleinen. Esimerkiksi Marian ja Prinssin GPPD on mun makuun aavistuksen liian moderni.
Kuitenkin on pakko todeta, että tämä versio palvelee Pähkinän toisia tansseja paremmin, näistä esimerkkeinä just nuo Hiutaleet ja karakteeritanssit. Venäläinen tanssi on kans vallan mainio - mietin jo hetken, että ovatko tanssijat etsineet omaa venäläistä puoltaan lasillisella liikaa vodkaa :D

Tähän loppuun vielä linkit, mikäli jotkut videoista ei näy kaikille...

Hiutaleet (klik!)
Suklaa (klik!)
Venäläinen (klik!)

16. marraskuuta 2014

Venäläisiä katulapsia

Mä rakastan katsoa Youtubesta kaikenlaisia balettivideoita, enkä takuulla ole ainoa. Jostakin syystä mä tykkään katsoa venäläisdokkareita, ja tuntuu, että olen nähnyt kutakuinkin kaikki.

Bongasin tämän - jo aiemmin itse asiassa, mutten silloin ehtinyt katsoa - vanhan dokumenttielokuvan The Children of Theatre Street (klik, jos ei video toimi), ja nyt päätin syventyä tähän.
Kertojana toimii Monacon prinsessa Grace Kelly.
Tämä on tosiaan vanha video, mutta mielenkiintoinen!


Pitää vielä lisätä yksi juttu, nimittäin mua hiukkasen ärsyttää se, miten venäläiset tuntuvat ajattelevan ja käyttäytyvän ikään kuin he olisivat keksineet baletin. Totuus on kuitenkin se, että baletti syntyi Italian ja Ranskan hoveissa, ja venäläinen baletti syntyi melko pitkälti ranskalaisen Jean-Baptiste Landén aloitettua opettamaan balettia hoviväen lapsille Talvipalatsissa. Venäläinen balettihan onkin ollut tsaarin suojeluksessa ja valvovan silmän alaisena ainakin 1800-luvulla.

Kuitenkin Venäjältä on lähtöisin lukemattomia huipputanssijoita, joista moni on ollut vaikuttamassa baletin syntyyn ja jatkumoon muualla maailmassa. Ballets Russes, New York City Ballet... u name them. Lisäksi Vaganova-tekniikka on yksi suosituimmista balettitekniikoista. Toki on Vaganovan - tai sanotaanko että venäläisen koulun - ohella muitakin baletin koulukuntia, kuten ranskalainen, italialainen sekä englantilainen.

Mutta se siitä.
Enjoy the film!

15. marraskuuta 2014

Q & A part 2

Baletin ulkopuolelta

Minkä ikäisenä aloitit ja lopetit viulunsoiton?
-
Mä sain ekan viuluni 7 kk ikäisenä, ja ensimmäiset esiintymiset tein alta 2-vuotiaana.
Virallisesti lopetin 18-vuotiaana tuntien ottamisen, mutta olin yhdessä oopperassa töissä viulistina kolme vuotta (17-19-vuotiaana), ja myös opetin aloittelijoita, ja viimeisimmästä opetuksesta on aikaa parisen vuotta.

Kaipaatko viulunsoittoa?

 -Niitä kilpavalmennustunteja en kaipaa ja muutenkaan niitä hirmuvaltiastunteja en kaipaa, mutta itsessään viulua kaipaan. Se on ollut läsnä koko mun elämän ajan, ja vaikka välillä vihasin koko instrumenttia, niin kyllä mä sitä kaipaan.

Soitatko vielä?

-En säännöllisesti. Pari vuotta takaperin mulla oli viulu täällä kämpillä mukana ja aina silloin tällöin soittelin, mutta koska näiden asuntojen seinät ovat niin ohuet, niin mun soitto kuului läpi. Mä olen hirmu tarkka soittaessani, että kukaan ei saa kuulla.
Usein kotona käydessäni mietin, että olisipa ihanaa soittaa, mutta mä tiedän mun perfektionistisen luonteeni ottavan vallan, jos/kun tulee epäpuhtauksia.

Mitä teet vapaa-ajalla?
 -Touhuan Dooran kanssa, luen paljon, bloggaan, matkustelen aina kun rahavarat sen sallivat. Välillä treenaan riippuen aina kropasta: kipeinä päivinä en edes yritä tehdä mitään.

Baletista...

Mikä on yleensä lempisarjasi tangossa ja keskilattialla?
-
Jostakin syystä mä olen ruvennut tykkäämään rondeista tangolla! Rond de jambe en lair on yksi mun suosikki: ei siksi että olisin hyvä siinä, mutta ehkä pientä parannusta on tapahtunut, ja saan jalan hiukkasen korkeammalle kuin aiemmin. Toki ope ja tanssiryhmäläiset voivat olla ihan toista mieltä mun kanssa..
Keskilattia kirvoittaa multa aina pienen huokauksen, koska joudun tasapainoilemaan ihan omillani ilman sitä tankoa, joten en oikein osaa sanoa lempisarjaa keskellä.. mutta ehkä näin yleisesti adagiot.

Entäpä mikä on vahvuusalueesi baletissa? Ovatko esim. adagiot ja hitaat liikesarjat sinun juttusi vai loistatko ennemminkin pirueteissa tai nopeissa hyppysarjoissa? 
-Hehe, siinä vaiheessa kun mä loistan tanssissa, niin syön tossuni :D
Mutta joo, adagiot on ehkä enemmän mun juttu.Olen onneton pirueteissa - tosin joskus hyvänä päivänä nekin saattavat sujua - ja nopeissa hyppysarjoissa mulla ei tahdo riittää nopeus ja näppäryys jaloissa. Yksinkertaisissa sauteissa mä saan pomppua kyllä, mutta jotkut nopeat pienet jetet.. auts!

Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin minkä soolovariaation oppisit mieluiten?
-
Voih, keksisin heti varmasti tusinan verran variaatioita, mutta eiköhän tuo Dying Swan ole mulla sellainen ykkönen. Ja tietysti Esmeraldan variaatio. 

Millaista kampausta suosit treeneissä?
-Nutturaa yleensä. Taikka sitten ranskanlettiä ja se letin lopun käännän piiloon. 

Vahvuutesi baletissa?  
-Rytmitaju ja musikaalisuus.


Miten olet mielestäsi pärjännyt uudessa ryhmässä?
-Jaa-a.. perässä koettanut roikkua. En hyvin, mutta ainakin yrittänyt parhaani. Toki vähän väliä on ollut itkupotkuraivarit lähellä, kun ei joku mene just niinkuin pitäisi. Turhautuneisuus on usein pinnassa.

Mistä eniten pidät baletissa?
-Mä en osaa vastata tähän yhtä syytä. Baletissa yhdistyy niin moni mulle tärkeä asia: musiikki, kaunis liike, tarinan kerronta ilman puhumista, liikunta jota ilman en olisi näinkin hyvässä kunnossa - joo, naurakaa vaan. Mutta olisitte nähneet mut ennen kuin aloitin tanssin!
Baletti on pirun kaunista, antaa illuusion helppoudesta, mitä se ei todellakaan ole! Kun saa oman kehonsa taipumaan baletin vaatimiin liikkeisiin, niin mä olen tyytyväinen - ainakin yleensä.

Lempibalettisi?
-
Eiköhän se kallistu Joutsenlammen puoleen.

Lempitanssijasi?
-Mulla ei ole yhtä lempparitanssijaa. Maija Plisetskaja, Diana Vishneva, Misty Copeland, Kathryn Morgan nyt ainakin.

Minkä merkkisiä pehmeitä ja kärkitossuja käytät?
-
Pehmoset ovat K.H. Martinin ja kärkkärit Gaynorit. Ostin tosin uusiksi pehmeiksi tossuiksi Capezion Pro Canvasit, mutta osoittautuivat oikeaan jalkaan liian pieniksi.

Mitä baletti vaatii henkisesti ja fyysisesti?
-Mä puhun nyt "vain" harrastustason baletista.
Henkisesti se vaatii pitkäjännitteisyyttä, tiettyä uhrautumista, ehkä hieman hulluutta ja ehdottomasti intohimoa musiikkiin, tanssiin ja liikkeeseen.
Fyysisesti baletti vaatii ensinnäkin terveet elämäntavat, kehonhuoltoa; keholta tiettyä notkeutta (rangalta etenkin), lihaksia - ne toki kasvavat treenatessa - ja ylipäätään mahd. tervettä kehoa.

Tuhoaako baletti varpaat, nilkat, polvet ja lonkat lopullisesti?
-Ei, mikäli tanssit oikeaoppisen ohjauksen alaisena, pidät huolta kehostasi mm. syömällä ja lepäämällä.
Olen itse polvivammainen, ja sanon sen, ettei mun polvi mennyt baletissa. Syynä oli jo alunperin superlöysä sivuristiside ja sitten kaaduin kahdesti - okei, toinen kaatuminen tapahtui balettitunnilla, kun kärkitossu luisti matolla ja romahdin polvelleni. Lisäksi lonkat tuppaavat tulehtumaan, mutta se johtuu kireistä lihaksista, jotka ärsyttävät limapussia. Varpaankynnet ovat ehkä kaikkein pahimmat: ne mustuvat, katkeavat ja irtoilevat, koska niihin kohdistuu kärkitossuissa valtava paine. Monesti on myös varpaista iho rikkoutunut, mutta sekin on estettävissä mm. teippauksella ja erilaisilla pehmusteilla.
Mä olen laiska huolehtimaan just varpaista, ja siksi ne ovatkin just sen näköiset. Mutta vaikka noita vikalistoja - polvi, lonkat ja yläselkä - löytyy, niin suurimmaksi osaksi baletti on tehnyt pelkästään hyvää - tästä todisteena useiden lääkärien lausunnot.
Jos itseltä löytyy - kuten kaikilta tanssijoilta - jotakin vammaa, niin ei se välttämättä tanssia estä: täytyy vain oppia toimimaan sen kanssa, ja jos joku paikka kremppaa, niin jättää silloin tekemättä sellaiset liikkeet, jotka provosoivat kipeää paikkaa.

Mitä haluaisit saavuttaa baletissa?
-
Kehittyä niin paljon kuin mahdollista. Tällä iällä ei ihmeitä tehdä, mutta haluan kokeilla rajojani ja kehittyä niin pitkälle kuin vain on mahdollista.

Montako kertaa viikossa treenaat?
-Tekniikkatunteja on kolmesti viikossa 1,5h kerrallaan. Näiden lisäksi tulevat sitten vielä näytösharjoitukset.

Voitko tehdä balettivaruste postauksen?
 -Hei, hyvä idea! Olen tehnyt joskus vuonna pipo ja nakki kokonaisvaltaisen varustepostauksen, ja sitten olen aina täydentänyt niitä erillisillä postauksilla.
Mutta joo, voin kyllä tehdä. Kiitti vinkistä! :)




7. marraskuuta 2014

Kysyttävää?

Tässä tuumailin, että olisi aika tehdä toinen kysy & vastaa -postaus, sillä tuntuu, että välillä käy postausideat vähiin.

Jotenka siis nyt kysymyksiä kommenttiboksiin, ja kysymysaikaa on viikko, eli perjantai 14. päivään saakka.

So I'm expecting lots of questions from all of you! :)