30. syyskuuta 2014

Miksi pikkukoira on kätevä?

1. Sairaana - tai muuten vaan laiskotuksen iskiessä - voi yhdistää kävelylenkin ja kauppareissun, koska koira mahtuu laukkuun.

2. Matkustaminen luonnistuu hyvin - siis mikäli koira on tottunut siihen.

3. Vie vähän tilaa, joten mahtuu mainiosti vaikka vain 30-neliöiseen yksiöön, jossa 25-kiloinen greyhound tuli hulluksi.

4. Syö vähän: 1 purkki Cesaria nappuloiden seurana kestää jopa kolme päivää.

5. Mahtuu syliin ja nukkumaan vieressä, ja tämä on tosi hyvä juttu, kun sänky on vain 90 cm leveä.

6. Pienessä ruumiissa iso persoona (plus että kynnetkin ovat pikkuruiset, joten kynsienleikkuukammoinenkin uskaltaa leikata ennemmin pienen kuin edelleen sen 25-kiloisen greyhoundin kynnet).

7. Herättää jokaisen söpöilygeenit (jotka katoavat siinä vaiheessa, kun se söpötys avaa kitansa haukkuakseen).

8. Se on Ystävä. Aivan kuten se 25-kiloinen greyhoundikin :)

Se on vielä tuomio tulossa joku päivä..
Dainasta mulla on tosi huonosti kuvia, kaikki kuvat on mun toisella läppärillä, joka taasen on korjauksessa (uutta Windowsia vaille, eli neki sieltä häipyy). 
Mutta laitanpas tähän alle linkin, josta pääsee katsomaan sen ratajuoksua 26.9. -09 Virpiniemen radalla. Pahoittelen kuvanlaatua ja kovaa kohinaa (oli kova tuuli); koittakaa myös paikallistaa koira sieltä maastosta, niin ovat samanvärisiä :D
Eli täällä

26. syyskuuta 2014

2000-luvun prinsessa

Löysin ihan mahtavan videon, jossa José Martinez tanssii prinsessa Auroran osan Ruususen Ruusuadagiossa, ja vieläpä verrattaen loistavan - ja kärjillä!
Näin se balettimaailmakin uudistuu: 2010-luvun prinsessa Aurora on nyt julkaistu :D


 Ja linkki videoon on tässä.

22. syyskuuta 2014

Matkalla filmitähdeksi

On päässyt tapahtumaan taasen luvattoman pitkä postaustauko; mielessä on pyörinyt useampia postausideoita, enkä ole oikeastaan tiennyt mistä aloittaa. Josko nyt nopsaan eka kuulumisia, ja sitten itse pääaiheeseen.

Mun elämässä on tapahtunut tosi suuria mullistuksia kesän aikana, ja oikeastaan kaikki ne muutoksen tuulet ovat olleet osasyinä tähän taukoon. En ole ollut varma siitä, kuinka paljon haluan täällä avata asioita. En taida olla vielä(kään) valmis kertomaan kaikesta, mutta sanotaanko näin mahdollisimman diplomaattisesti, että jos ei jotain pahaa niin myös hyvääkin; vaikeuksien kautta voiton puolelle.
Mä olen löytänyt itsestäni uusia puolia: en olekaan niin introvertti kuin olen aina luullut olevani, vaan olen koulussa tutustunut paljon uusiin ihmisiin - pakon sanelemana. Olen ruvennut tarttumaan hetkeen, ja yksi hyvä esimerkki onkin viime perjantaina tapahtunut Komia Liikenteen - eli Seinäjoen paikallisliikenteen mainoskuvaus. Luokkakaveri etsi fb:ssä halukkaita ko. mainoskuvaukseen, ja niin siinä kävi, että minä ja Doora lähdettiin perjantaina puolilta päivin mainostoimisto Boosteriin. Meitä oli vajaat kymmenen henkeä kuvauksiin osallistumassa, plus tietty kuvaaja, Boosterin henkilökuntaa ja ohjaaja.

Dooran eväät :D
Kello 13.00

Komia Liikenteen bussi saapui Boosterin eteen, ja kaikki me hyppäsimme kyytiin. Puheenaiheet lentelivät laidasta laitaan; meitä oli briiffattu tulevasta ennen bussin tuloa Boosterilla, joten vaikka teoriassa kaikki oli suhteellisen selvää, niin käytännön järjestelyt jänskättivät hiukan ainakin mua. Jännitystä lisäsi myös Doora: miten se tulee reagoimaan kameraan? Entä muihin vieraisiin ihmisiin, etenkin kun joukossa oli myös ihan pikkuvauva? Entä jos tulee paljon uusintaottoja? Varoittelin kaikkia, että Doora on herkkähaukkuinen, varautunut ja ennemmin pelkää kuin on ylirohkea. Minulle kerrottiin, että eipä sen haukku tule kuulumaan itse mainoksessa, koska siinä tulee olemaan musiikkia. Huh!

Kello 13.30: Act 1

Ensimmäinen otos käsitti oikeanlaista bussin pysäyttämistä käsiliikkeellä, ja samassa kuvattiin myös pyöräilijää ja sitä, miten pyöräilijän täytyy toimia paikallisbussin suhteen.
Ajoimme jonnekin Valion tehtaan lähettyville Alakylälle bussipysäkille, ja sekä ohjaaja että kuvaaja selvittivät tarkkaan mitä kenenkin täytyy tehdä. Mun tehtäväksi - kuten kaikilla muillakin - tuli bussin pysäyttäminen käsiliikkeellä, mutta toisin kuin muilla, mulla oli se liike pahasti hakusessa: sen sijaan että olisin reippaasti heilauttanut kättäni ylös, mä heilautin käsivarttani abouttirallaa kymmenen senttiä ylöspäin, eli en juuri yhtään. Tässä vaiheessa Härmän Ukko - bussiekspertti, joka ohjeisti ja varmisti oikean toimintatavan koko filmillä, eli siis oli se esimerkillinen henkilö - tarttui mua kädestä ja nosti sen oikealla tavalla ylös. Tätä toistettiin useaan otteeseen ennen kuin itse bussi otettiin kuvaan mukaan ja kuvaus aloitettiin.

Act 2

Bussin pysäyttämisen jälkeen oli vuorossa bussiin meneminen: ensin lapset, sitten siitä siistissä jonossa sisälle. Mä saapastelin pikkupojan jälkeen bussiin Doora sylissä - jotkut saattaisivat pelätä koiria, joten siksi koira sylissä.
Sitten kuvattiin vielä oikeaa tapaa täyttää bussi, eli täytimme bussin siistissä jonossa perästä päin.

Eka kohtaus on purkissa myös Dooran mielestä.

Taukotuokiolla..

Kello 14 - 16.30

Tämä oli kaikkein tylsin hetki koko kuvauksissa, sillä vuorossa oli erilaisia poistumisia bussista: ryhmien, lasten ja lastenvaunullisten ihmisten. Lisäksi käsikirjoituksen mukaan yksi matkustajista söi antaumuksella omia eväitään murustellen joka paikan.
Toisin sanoen koko tämän ajan oli jollakulla taukoa, ja ainakin minä ja Doora olimme "tauolla": istuttiin takapenkillä Doora puoliunessa mun sylissä.

Kello 16.30 - 17 The final act

Viimeisessä kohtauksessa bussi saapui päätepysäkille, ja meitä oli enää kolme matkustajaa + Doora. Kaksi matkustajaa, A ja B, nousivat lähteäkseen, samoin minä, ja siinä samalla huomasin matkustaja B:n paitsi töhrineen bussin seinään tussilla jonkin piirroksen niin myös hajottaneen punaisen hätävasaran (u know, ICE, in case of emergency to break the windows). Mun piti näyttää yllättyneeltä, osoittaa vielä sormella kameralle niitä sotkuja ja lähteä sitten kulkemaan pitkin bussin käytävää kuskin luokse. Vaikka koko mainoksessa ei ollut mitään repliikkejä, niin mun piti kertoa kuskille ilkivallasta.
Mä tykkäsin kaikkein eniten tästä lopusta (wow, olipas yllättävää :D), sillä paitsi että mulla oli videon ainoa repliikki, niin kuvaaja kuvasi kaikenlaisia lähikuvia, kuvasi mun kävelyä kuskin luo ensin kauempaa ja sitten taas samaan tahtiin mun kävelyn kanssa. Lisäksi Doora loisti eräänlaisena linssiludena koko kohtauksen ajan tunkien kuonoaan kameran linssiin korvat hörössä. Vitsailtiinkin jo briiffissä, että nyt saa Lassiekin uuden käsitteen ;)




pahoittelen surkeaa puhelinkuvanlaatua..

Kuvauspäivä oli aika pitkä loppujen lopuksi, mutta tosi mukavaa ja mielenkiintoista vaihtelua! Suurin osa ajasta oli odottelua, kun kuvaaja filmasi muita.
Mutta tämä päivä oli myös varsin opettavainen. Mä hoksasin, että mä osaan olla itsenäinen ja riippumaton ihminen, mä en tarvitse (enää) esiliinaa, vaan mä uskallan avata suuni, esittäytyä ja puhua muiden, vieraiden ihmisten kanssa.
Mutta todellinen yllättäjä oli Doora: se oli kuin enkeli konsanaan! Mä tosissani pelkäsin sitä, kuinka neiti räksyttää kameraa ja vieraita ihmisiä, mutta ei! Pikkuinen oli kuin kotonaan mun sylissä, välillä torkahdellen ja nauttien auton kyydistä. Muutamat haukahtelut ja murinat aikaansai tien toisella puolella nähty vieras koira tai sauvakävelijä. Myös muut ihmiset ihmettelivät sitä, kuinka pikkuneiti on niin rauhallinen ja hiljainen, ulkonäöstä puhumattakaan :)
Komia Liikenteeltä jokainen osallistuja sai kiitokseksi VIP-bussiliput, joilla saa matkustaa rajattomasti lokakuun loppuun saakka. Eipä noita busseja tule hirveästi käytettyä kun keskustassa asuu ja on pyörä käytössä. Mutta ainahan sitä voi tylsänä päivänä hypätä johonkin bussiin ja huristella muutama tunti aikaa tappaakseen :D

Tämä Komia Liikenteen mainosvideo tulee ainakin pyörimään nettiin someen, mutta kaiketi myös Katsomoon ja joillekin maikkarin kanaville.
Pitää olla tarkkana, josko sitä bongaisi tämän videon ja näin ollen itsensä. Hirvittää jo etukäteen, koska olen hirvittävän itsekriittinen kaikkia omia videoiden ja kuvien suhteen.

Mitenkäs te? Oletteko koskaan olleet jossakin mainoksessa tmv?