26. elokuuta 2014

Itkutreenaajista morjens vaan..



Sattumalta löysin Pumpui -blogin Lotan kirjoittaman postauksen (klik!) itkutreenaajista, ja myönnän avoimesti olevani yksi kerhon jäsenistä.
Tänään meni tanssitunti niin maan perusteellisesti v*turalleen, että ei voi enää surkeammin tehdä. Sanotaanko vielä näin, että kärkkärit, kesäloma ja koulun primojen seassa "treenaaminen" on mulle täysi tappoyhdistelmä, joten fiilikset voi edes jotenkin arvata.

Kaikki alkoi keskellä tehtävästä sarjasta, jossa piti tehdä ensin kaksi fondueta eteen ja sivulle kokonaan kärjelle nousten, sitten tasapaino ja kolme piruettia viidennestä. Olisi pitänyt jo silloin arvata millainen painajainen lopputunnista tulisi, mutta ei.. jääräpää minä.
Noh, eilen harjoiteltiin attitudepiruetti (attitude edessä), joka päättyi passén kautta arabeskiin. Näitä ennen opeteltiin perinteinen attitudepiruetti.

Lienee turhaa mainita, että nämä ryökäleen attitudepiruetit ovat mulle täysin uusia tuttavuuksia.

Kuinkas ollakaan, niin nämä piti tehdä nyt kärjillä. Whaaaat??! Mä en saanut itseäni edes kärjelle neljännestä asennosta en dedans -piruetissa, joten nämä attitudepirtsat menivät erinomaisesti poskelleen. 
Mutisin itsekseni epätoivon vallassa, että en mä osaa. Rupesi turhauttamaan, raivostuttamaan ja hävettämään oma "osaaminen" - eli siis sen puute - ja silmänurkkahan se alkoi kostua. Purin huulta raivoisasti, pakotin itseni selviämään edes tyydyttävästi lopun sissone-glissade-assemble-ferme-ferme-attitudepiruetti (attitude front siis)-soutenu -sarjasta. Pukkarissa oli pakko purkaa tuntojaan myöntämällä, kuinka hirveästi mä häpeän itseäni, kun vaan hoipun salissa, aivan kuin olisi kaksi vasenta jalkaa ja huonoja nekin. Uuh.
Kävin kotona laittamassa Dooran valjaisiin - sen pienen ihanuuden iloinen vastaanotto oli niin sydäntäsärkevää katsottavaa, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa - ja lähdin kävelylle. Siellä purin itsesäälini, surkeuteni, huonommuuden ja turhautuneisuuden tunteeni itkemällä. Miksi mun pitää olla niin surkea? Mä häpeän itseäni yli kaiken!

Yritän ajatella positiivisesti, että tästä on vain suunta ylöspäin, vastahan nämä treenit on alkaneet pitkän loman jälkeen ja että nämä kaikki attitudepiruetit on mulle ihan uusia tuttavuuksia. Mutta niin ne ovat muillekin!
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko mä luovutan ja lopetan TAI sitten mä jatkan hammasta purren ja harjoittelen ja harjoittelen ja vielä kerran harjoittelen. Lihaskuntoa, nilkkoja, venyvyyttä. 
Joten kärkkärit takasin jalkaan ja releveitä Salkkareiden ajan.

11 kommenttia:

  1. Samat fiilikset täällä - hävettää ja turhauttaa, inhottaa ja (omalla kohdallani) lähes itkettää eilinen jazz-tunti. Kaikki muut osaavat ja minä en, kolmenkaan harjoituskerran (=tunnin ja pienen kotitreenin) jälkeen... Mutta niin kuin itsekin totesit - ei auta kuin jatkaa (tai luovuttaa). Niimpä tänään balettiin ja huomenna jazziin näyttämään, että vielä mäkin opin. :D

    VastaaPoista
  2. Siis ettekö te harjoittele noita attitudepiruetteja ensin ilman kärkkäreitä? Niissä on ekaksi ihan haastetta ilman kärkkäreitä. No aikuisten ryhmässä on hyvä puoli se, että kukin tekee taitonsa mukaan, korjauksia toki saa. Kärkkäreitäkin käytetään joskus, mutta ne ovat meillä lähes sivuosassa. Ei silti etteikö meillä edistyneellä jatkotasolla haasteita olisi. Attitudepiruetteja, fouttepiruetteja yms. ollaan harjoiteltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illusia:

      Sulla on (oli) vasta kolme tuntia taustalla, mutta ymmärrän kyllä tuon turhautumisen; sitä haluaisi olla samassa kunnossa kuin ennen kesää jo heti ekalla treeniviikolla, mutta se on mahdotonta. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa.. ainakin toivottavasti! :)

      Anonyymi:

      Juu, totta kai harjoiteltiin ensin pehmeillä noita attitudepiruetteja, mutta omaan taitotasooni nähden aivan liian pian piti tehdä ne kärkkäreillä.
      Olen huomannut, että nämä balettikoulujen tasoryhmät ovat mulle ainakin kakspiippunen juttu: toisaalta opittavat asiat vaikenee koko ajan ja näin ollen myös edistyy (at least I hope so..), mutta toisaalta siinä tulee niin kovat paineet pysyä ryhmän mukana, että heikkoina hetkinä mä ainakin tunnun murtuvani. Sen takia aikuisbaletti on hyvä aikuiselle harrastajalle, että siellä ei ole sellaista pakotetta pysyä muiden mukana orjallisesti, vaan siellä tekee sen mitä osaa. Ja taas tämä on sen varjopuoli: ei välttämättä edisty samaa vauhtia kuin peruskoulutuksen ryhmissä. Tosin mulla onkin kokemusta vain yhden koulun aikuisbaletista, joten osaan sanoa vain omasta kokemuksestani.

      Poista
  3. Niin no aikuisbalettinimikkeen alla tarjotaan monentasoista opetusta, ja suuremmilla paikkakunnilla löytyy niitä tasoryhmiäkin. Kyllä aikuisbalettikin voi olla tavoitteellista ja aikuisten edistyneissä ryhmissä yleensä edellytetäänkin että perusteet hallitaan jo. Mutta toisaalta miksi aikuisbaletissa tai miksi aikuisten ylipäätään pitäisi edistyä samaa vauhtia kuin peruskoulutuksesn ryhmissä? Aikuiset eivät treenaa enää ammattiin. Toisaalta aikuisten kroppa voi asettaa jo rajoituksia, ei sillä etteikö voi edistyä, mutta se voi olla hitaanpaa ja notkeus ja aukikierto eivät yllä enää lasten tasolle. Toisaalta aikuisten perustasollakin riittää haastetta aikuiselle tanssijalle. Koko ajan voi vaikka yrittää saada sitä jalkaa korkeammalla developessa. En ole koskaan nähnyt kenenkään saavaan sitä lähellekään korvaa aikuibaletissa. Mutta en itsekkään jaksa joka kerta toistaa pelkkiä samoja liikkeitä, jos ei mennä joskus eteenpäin. No edistyneissä ryhmissä onneksi tempo on nopeampi ja kyllä siellä harjoitellaan uutta.

    Mutta siinä on vaan loukkaantumisen vaara, jos väkisin tekee omalle taitotasolle liian vaativia juttuja liian nopean musiikin tahdissa tai että pitää edistyä nopeammin kuin oma taitotaso antaa myöten. Varsinkin kärkkäreillä. Tämä kannattaa pitää mielessä ja kuunnella sitä omaa kroppaa ja ymmärtää että jokainen on yksilö ja aikuinen, vaikka vielä suht. nuorikin olisi, tekee sitä mihin pystyy. Siinä on sitten jalka tai nivelsiteet poikki sitten turha enää itkeä, että olisi pitänyt käyttää järkeä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, kylläpäs sieltä tulee tekstiä!

      Mutta mutta. Kuten sanoin, mulla on kokemusta vain ja ainoastaan yhden koulun aikuisbaletista, ja siellä oli tasan yksi 60-minuuttinen tunti viikossa, eikä siellä alkeita pidemmälle menesty. Tietty sitä voi olla ryhmässä pitkään ja hinkata tenduista ja pliéistä täydellisiä, mutta mä uskon siihen, että jokainen kaipaa muutosta ja haastetta edes jossain vaiheessa.
      Täällä ei ole sellaisia aikuisbalettimahdollisuuksia, että tunnit olisivat tasoryhmiä, eikä mulla ole resursseja muuttaa tyyliin Hki:hin pelkästään baletin perässä.

      Rajoitteita voi olla myös peruskoulutuksessa olevillakin - itselläni ainakin on. Mä en mene enää suuna päänä kaikkeen mukaan, vaan katson ja tunnustelen, miltä se tuntuu. Jos en pysty tekemään relevessä jotain, teen sen kokojalalla. Jos en pysty tekemään kärjellä, teen sen kokojalalla. Tai jätän väliin kokonaan. Miksi rikkoisin itseni suotta?
      Tämä mua hiukan ärsyttää: saarnaukset ja vihjailevat tekstit siitä, miten voi loukata itsensä ja tajuta kuinka typerä sitä on. Totta kai mä ymmärrän sen, mutta se ei ole enää tätä päivää; kuten sanoin, mä kuuntelen koko ajan kroppaani, mitä paikkaa särkee, mikä paikka hälyttää että nyt pitää löysätä hetkeksi. Ja jos polvea särkee tuhottomasti, hoidan sitä myös levolla. Alussa olin sen verran typerä, että menin tunnille olipa olo millainen hyvänsä.
      Olen nyt vanhempi, loukkaantumisista viisaampi sekä tulevaisuudessa liikkumaan haluava, joten nyt terveys on ensisijaista ja baletti vasta kakkonen.

      Poista
  4. No hyvä, tarkoitus oli vaan sanoa, ettei aikuisena kannata ottaa siitä morkkista tai tuntea itseään surkeaksi, jos ei pystykaikkeen siihen mihin lapset ja teinit, vaikka niiden seassa treenaakin. Onnistumisen iloa siitä kuitenkin saa, että oppii aina uutta tai pystyy vähitellen parempaan suoritukseen. Tosin välillä sitä mennään takapakkia ja sitten taas eteenpäin. Ymmärrän kyllä jos et jaksa siellä aikuisbaletissa käydä jos se on sitä perustendueta koko ajan. Ilmeisesti siellä ei ole kauheasti kysyntää aikuisbaletille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on sen verran pienempi kaupunki, ettei täällä riitä niin paljon aikuisbaletista kiinnostuneita, että tunteja kannattaisi useamman koulun pyörittää. Lisäksi olen kuullut niin, että vaikka ilmoittautuminen tunneille on sitova, niin moni lopettaa tunneilla käymisen suunnilleen ensimmäisen kuukauden jälkeen. Se puolestaan tuhlaa aikaa ja resursseja. Toki varmasti saattaisi löytyä joitakin ihmisiä, jotka haluaisivat käydä tavoitteellisemmilla balettitunneilla, mutta siinä taas koulujen resurssit - tilat, opettaja, aika - tulevat vastaan.
      Moni aikuisbalettilainen haluaa pitää tanssin kevyenä harrastuksena, johon ei ole pakko sitoutua, joten silloin on hyvä käydä sellaisessa koulussa, jonka tunneille voi ostaa yksittäisiä käyntilippuja. Kinkkinen tilanne, mutta minkäs teet :/

      Poista
  5. Kannattaa muuten kokeilla tanssillista voimistelua, jos baletti tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Se on melko samantyylistä. Yhtä kaunista ja pehmeää. Jos et ole vielä tutustunut lajiin, voit tehdä sen blogissani.
    http://tanssitytto.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkkauksesta, täytyy käydä katsomassa :)

      Poista
  6. Mulla ei muuten vieläkään toimi noi videot. Siis linkki toimii, mutta video ei pyöri, tosi harmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei A-M,

      Voi harmi! Vitsit ku mä en oikeasti tiedä mitä tehdä. Mä en pysty puhelimella näkemään mitään videoita kenenkään blogissa (ainakaan so far), mutta koneella kyllä näen. Oletko varmistanut varmasti kaikki evästeet käyttöön? Mä en valitettavasti osaa neuvoa pidemmälle :(

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta