31. toukokuuta 2014

What if?

Löysin Youtubesta Teen Voguen kolmiosaisen sarjan "Strictly Ballet", ja katsottuani kaikki jaksot rupesin miettimään millaista oma elämäni olisi nyt, jos minut tosiaan olisi laitettu balettitunneille lapsena.
5-vuotiaana menin ekan kerran tanssitunneille, ja se oli silloin nykytanssia - joskus toki joukossa oli aavistuksen balettiin vivahtavia liikkeitä, mutta pääasiassa nykytanssia. Pitkään en siellä viihtynytkään, koska kyse ei ollut baletista. Ja minä halusin balettia.
Äitini mietti sen jälkeen vakavasti laittavansa minut balettikouluun, mutta isosiskot kielsivät. "Heillä on ihan järkyttävät jalat", kuului vastalause. He kun olivat nähneet joskus soittokeikoillaan balettitanssijoita ja heidän jalkojaan, eivätkä halunneet mulle samanlaisia jalkoja.
Turha kaiketi nyt mainitakaan, että jalkani eivät todellakaan ole sandaalikelpoisia - kiitos kaikkien arpien, mustien varpaankynsien sekä vaivaisenluiden kärkkäritreenien tuloksena.
Joten en sitten mennyt päässyt balettitunneille.

Viuluopintoni olivat todella intensiiviset, etenkin siinä vaiheessa kun mua valmennettiin kilpailuihin. Sain aina kuulla, että jos yhtään viitsisin harjoitella enemmän, niin olisin seuraava Paganini (klik!). Halusin täyttää opettajani uskomukset, mutta väsyin siihen, sillä koko ajan vaadittiin enemmän ja enemmän. Ja lopetin huiman kypsässä 18 vuoden iässä.
Turha varmasti kertoakaan kuinka mua välillä kyrsii se, että jätin opinnot kesken. Jos olisin jatkanut jatko-opintoihin, olisin nyt valmistunut muusikoksi. Ammattiviulistiksi. 



Toisaalta kolme vuotta oopperan orkesterissa viulistina näytti mulle sen ammatin synkän puolen, kuinka kovaa muusikon ammatti oikeasti on - etenkin fyysisesti: viulua ei turhaan sanota vaikeimmaksi jousisoittimeksi jo pelkästään sen äärettömän epäinhimillisen soittoasennon vuoksi. Mulla olikin jo silloin aina selkä ihan pirun kipeänä ja jumissa, ja ai autuas kolmen tunnin mittaista oopperaesitystä - jopa kahdesti päivässä! - jolloin teki vain mieli kiemurrella ja huutaa tuskasta, koska ei vain enää jaksanut ylläpitää sitä asentoa!
Toki mä nautin kuitenkin noista vuosista todella paljon - mulla on ihan varmasti ikuinen suhde viuluuni, olipa se sitten viha-rakkaussuhde tai pelkästään suhde.. Mutta se vain on. Mä rakastan sitä tunnetta, kun saa ottaa oman kallisarvoisen soittimen käteen, asettaa sen leuan alle, sulkea silmät ja vain soittaa.
Se on sama tunne mulle myös tanssimisen suhteen. Kun saa laittaa hyvää musiikkia soimaan, tossut jalkaan ja vain tanssia.

Mutta entä jos mut olisi laitettu balettikouluun? Olisinko pyrkinyt SBO:hon? U never know. Todennäköisesti jonkinlaisia rahkeita olisi voinut olla, koska näin "vanhalla" iällä olen edistynyt suht. nopeasti. 
Baletti on laji, jossa taitojen lisäksi tarvitaan myös onnea: jokainen tanssija loukkaa itseään jossain vaiheessa, mutta jos säästyy suuremmilta onnettomuuksilta ja myös lahjakkuutta ja mahdollisuuksia riittää, niin mistä sitä tietää missä sitä nyt olisi?
En suuremmin tykkää leikkiä näitä mitä jos -leikkejä - toki niitä on välillä mukavaa pyöritellä mielessään, mutta olen huomannut sen, että mitäpä sitä menneisyyttään vatvomaan, koska siihen ei kuitenkaan voi vaikuttaa.
Joten keskittykäämme tulevaisuuteen :)

Laitan tähän nuo Teen Voguen "Strictly Ballet" osat 1-3, so enjoy people!




10 kommenttia:

  1. Samoja tunteita koen lähes päivittäin ja harmistumiseen asti! Aloitin baletin 5 -vuotiaana, mutta vanhempani päättivät sen kalleuden vuoksi laittaakin minut yleisurheiluun vuoden jälkeen. Silloin se ei harmittanut, mutta nyt, aloitettuani vasta puoli vuotta sitten tanssimisen ja mukaanlukien baletin uudelleen. Tanssisin jo kärjillä, voisin olla ek -ryhmässä ja suuntaamassa ammattiin... Harmittaa!

    Mutta kuten sanoit, pitää keskittyä tulevaisuuteen (ja treenata noittenkin vuosien edestä!). Yritän myös miettiä, etten välttämättä kuitenkaan olisi tässä, tanssimassa, - olisihan vaikkapa intoni voinut lopahtaa tms., enkä tanssisikaan enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illusia, sinäpä sen sanoit. Välillä tosiaan harmittelee sitä, jos olisi aloittanut aikaisemmin tanssin ja miettii missä sitä nyt olisi (tai tanssisi). Mutta kuten itsekin sanoit, ei se välttämättä tarkoita sitä että tanssisi edelleen.
      Ehkä oma kiinnostukseni olisi jossain vaiheessa lopahtanut, sillä niin mulla kävi aina välillä viulun kanssa. Kun sen aktiivisoittamisen sitten lopetti, niin sitä soittamista rupesi arvostamaan uudestaan. Hassua.. :>

      Poista
  2. Mulla on pari kysymystä liittyen balettiin:
    - Mä harrastin balettia 3 vuotiaasta 8 vuotiaaseen, eli 5 vuotta. Lopetin sen ja aloitin streetin ja shown. Nyt olen 13 vuotta ja olen harrastanut showta 3 vuotta, streettiä 2. Mutta kadun TODELLA paljon, että lopetin baletin! Olen aloittamassa sitä uudestaan syksyllä, mutta onko sinulla aavistustakaan millä tasolla voisin jatkaa?
    - Milloin aloitit itse baletin ja sait kärkitossut?
    - Mitä minun kannattaisi harjoitella/tehdä että kehittyisin mahdollisimman nopeasti?
    Tavoitteeni on kehittyä tosi nopeasti ja kiriä ikäiseni oppilaat, että voisin jatkaa 2 vuotta harrastaneiden joukossa!

    Toivon todella, että vastaat pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Essi!

      Taso riippuu ihan sinusta itsestäsi, että mitä vielä muistat ja osaat baletista. Perusasennot? Perusliikkeet? Alkeita hieman vai ei ollenkaan? Ihan lapsena balettitreenaus ei vastaa ihan sitä mitä esimerkiksi 10-11-vuotiaana aloitettu baletin treenaus on ihan jo siitä syystä, että ihan pikkulapsella ei ole samanlaisia valmiuksia paneutua heti baletin tekniikkaan.
      Kuitenkin sulla on taukoa sen viisi vuotta, joten jos olisin sinä, niin menisin kertaamaan alkeet. Ilman vahvaa peruspohjaa ei baletista tule mitään.

      Mä olin itse 23-vuotias kun aloitin baletin, ja muutaman kuukauden treenauksen jälkeen sain kärkkärit (voit lukea tarinani kohdasta 'About me' eli täältä: http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/p/about-me.html).

      Kuten jo sanoin, niin alkeet nyt ensimmäiseksi kuntoon niin hyvin kuin mahdollista. Mikäli pääset aloittamaan tunnit vasta syksyllä, niin toki voit Youtubesta katsoa tutoriaaleja, ja mikäli muistissa on vielä baletin alkeita, niin noilla tutoriaaleilla on ihan hyvä verestää jo olemassa olevia taitoja. Ole kuitenkin tosi tarkkana sen suhteen, ettet mene tekemään mitään sellaista mitä et vielä osaa, ja jos/kun teet jotakin, niin pidä huoli siitä että teet sen oikein; loukkaantumisriski on tosi suuri, jos tekee omatoimisesti jotain sellaista, jota ei vielä osaa/muista kunnolla.
      Tietty optimaalisinta olisi, jos pystyisit kesällä käymään balettitunneilla; löytyykö lähistöltäsi tanssikoulua, joka pitää jotain kesäkursseja?
      Hyvä keino on myös oheistreenaus, eli treenaat sekä aerobista kuntoa että baletin vaatimaa lihaskuntoa, josta hyvänä esimerkkinä core, mutta myös jalkoja (nilkat!), aukikierron vaatimat lihakset sekä notkeutta. Löydät noihin liittyviä postauksia selailemalla tunnisteita (mm. Toivepostaus; Kunto ja hyvinvointi; Tekniikkaa; venyttely).

      Tsemppiä sulle treenaukseen ja aurinkoisia kesäpäiviä :)

      Poista
  3. Hei olen nyt vasta 14 vuotta täyttänyt n.10 vuotta balettia rakastanut ja tanssit ja olen nyt ensiviikolla hakemassa ek:hon . Olen todella innoissani mutta samalla myös erittäin peloissani että jos mokaan. Toivoin että tänne kirjoittamalla saisin apua ja tukea kenties jopa joitain vinkkejä .
    T: Emmi, balleriina Hämeestä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Emmi!

      Oi kun sulla on tulossa ihana tilaisuus! :) Uskon kyllä että jännittää, itse olisin varmasti samassa tilanteessa ihan kipsissä :S

      Onko sulla jokin oma tapa valmistautua esimerkiksi näytökseen? Saattaisi tuntua helpottavammalta ja tutulta, jos toimisit samalla tavoin kuin valmistautuessasi näytökseen: tutut rutiinit helpottavat kummasti.
      Vaikka kuinka jännittäisi, niin muista hengittää, sillä se virkistää ajattelua aivojen saadessa happea. Hengitä muutamia kertoja oikein syvään nenän kautta ja hitaasti suun kautta ulos, ja voit vaikka pitää silmiä kiinni samaan aikaan. Pyörittele jäseniä ja tee rullauksia.
      Luota itseesi: et olisi siellä jos et osaisi mitään. Liikkeet ovat tuttuja, olethan niitä tehnyt jo kymmenen vuoden ajan. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Mokaaminen? Miksi se olisi pahinta?
      Älä pelkää mokaamista, sillä vain sitä kautta voit oppia ja kehittyä. Ja jos mokaat, niin so what? Kaikki tekee virheitä! Hyvin todennäköisesti se vieressä seisova tyttö on tehnyt/tekee virheitä myös. Mokaaminen ei ole paha juttu, päin vastoin! Virheitä saa ja pitääkin tehdä. Sen sijaan sillä on väliä miten reagoit siihen; jos et anna sen näkyä ulospäin, niin ei kukaan sitä välttämättä edes huomaa.
      Muista syödä hyvä ja ravitseva aamupala, sillä se antaa energiaa päivään ja koitokseen. Muista varmistaa jo hyvissä ajoin etukäteen, että sulla on kaikki tarvittava mukana ja ehjinä: balettipuku, trikoot, tossut, hiuspinnit, kärkkäreiden pehmusteet jne. Muista verrytellä huolellisesti, ja itse tilaisuudessa pidä silmät ja korvat auki.
      Mutta ennen kaikkea koeta olla stressaamatta turhia - tiedän, tyhmä neuvo :D Ja luota itseesi: sä osaat kyllä :)

      Mä laitan tähän muutamia linkkejä koskien koetansseja että jos niistä olisi yhtään apua.
      - Pointe Magazinen artikkeli koetanssista: http://www.pointemagazine.com/issues/december-2009january-2010/summer-intensive-audition-tips
      - Wikihow'n koetanssivinkkejä: http://www.wikihow.com/Do-Well-in-a-Ballet-Audition
      -PNB:n koetanssivinkkejä: http://blog.pnb.org/2013/01/audition-tips-from-pnbs-apprentices.html

      Mä uskon, että sulla menee kaikki hyvin, ja tuu sitten kertomaan miten meni :)
      Merde!

      Poista
  4. Juu , kiitti vinkeistä!
    Hakutilaisuus on ke 18.6 joten näin maanantai aamuna alkaa jo olemaan aika jännät olot 😱😲😶 Mulla on vielä tänään ja huomenna Minna Stenvallin baletti tunnit joten se helpottaa asiaa . Oon kattonut youtubesta erilaisia -how To get Ready for audition- videoita .
    T:Emmi

    VastaaPoista
  5. Moikka kaikille!

    Se hakutilaisuus oli sillon keskiviikkona joten nyt vaan odottelen kirjettä jonka pitäisi tulla ensiviikolla!
    Oon tosi innoissani mutta samalla en uskalla luvata itselleni mitään koska muuten mun sydänsäsärkyisi huonoista uutisista! Toivon todella vakuuttaneeni tuomarit! Ilmotan sitten kun kirje tulee , jos sua/teitä edes kiinnostaa!! ;)

    T: jännittynyt kirjeen odottaja Emmi

    VastaaPoista
  6. Kirje saapui tänään...
    No en päässyt sinne, mutta kokemus oli hienoa ja opettavainen.
    T: Emmi 😣😩☹👎💔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Emmi,

      Tosi harmi kun ei tärpännyt nyt :/ Varmasti kirvelee ja on pettynyt olo, mutta kuten itse sanoit, niin kokemus oli hieno ja opettavainen. Ihminen oppii virheistään, ja varmasti sinäkin opit jotakin koetanssista, ja sehän oli vasta sun eka yritys :) Koeta olla lannistumatta, voit miettiä sen sijaan mitä olisit voinut tehdä toisin, mitä parannettavaa sulla mahdollisesti olisi. Sekin on jo saavutus, että pääsit pyrkimään sinne :)

      Aurinkoista kesän jatkoa sinulle, ja tsemppiä jatkoon :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta