29. huhtikuuta 2014

Shall I dance?


Sunnuntain näytös oli taasen täynnä draamaa, ja pitkään oloni oli yllä olevan kuvan mukainen: halusin itkeä ja hakata päätäni seinään.
Annas kun selitän kaiken alusta alkaen.

Teatterille saavuin hyvissä ajoin jo ennen puolta päivää, ja tämä oli onni, sillä pukkariin saapuessani pari tyttöä kuiskaili keskenään minut nähdessään, ja viimein kysyivät todella epäröiden, että tanssinko minä muka näytöksessä. Mä ihmettelin kysymystä ja vastasin joo-o, kyllä minä tanssin. Sain kuulla, että T oli edellisenä päivänä sanonut, että hän vetää mut pois näytöksestä. Mitä hittoa??!
Etsin T:n käsiini ja kysyin että mistä on kysymys. "Lääkäri on laittanut sulle liikuntakiellon, joten sinä et tanssi, koska polvesi ei ole kunnossa," kuului vastaus. Yritin inttää, että polvi on ihan oikeasti kunnossa, mutta ei: minä en tanssi.
Itketti ja raivostutti; miksi minulle ei olla ilmoitettu yhtään mitään?
Päätin, että mähän tanssin. Mä olen tehnyt niin paljon töitä tämän numeron eteen, että mä en lähde pois, saavat raahata mut kotiin jos niikseen tulee.

Juttelin ryhmäni tyttöjen kanssa ja he kannustivat mua jäämään. Ja mä jäin.
Ilmoitin poikaystävälleni sekä isälleni, sillä vanhempani olivat tulleet tänne asti ihan näytöstä varten. Kaikki oli yhtä sotkua, itku kuristi kurkkua, oli luovuttanut olo. Mutta mä en ole luovuttajatyyppiä, mä en luovuta!
Jäin pukuhuoneeseen ja aloin tekemään meikkiä, ja koko ajan purin hampaita yhteen jotten itkisi. Oli niin paha olla! Miksi aina minä? Miksi minulle ei oltu kerrottu, miksi T ei ottanut yhteyttä, vaan teki tuollaisen päätöksen eikä kertonut siitä minulle?! Tämä raivostutti mua eniten; opettaja, jota olen aina suuresti kunnioittanut, teki todella typerän tempun.
Lopulta eräs ryhmäläisistä tuli sanomaan, että T etsii mua, joten lähdin etsimään hänet käsiini. Jutellessani hänen kanssaan huomasin, kuinka tämä kaikki ilmeisesti tuntui T:kin hieman pahalta. Hän sanoi, että koska lääkäri oli alkuviikosta laittanut mut liikuntakieltoon polven takia, en saa tanssia, sillä vakuutus ei korvaa. Ja tulenhan mä saamaan muutenkin esiintyä myöhemmin.
Kuuntelin, ja kerroin sitten itse, että kaikki tutkimustulokset - röntgenkuvat ja verikokeet tulehduksesta - olivat puhtaat, ja kielto koski niitä päiviä, jolloin polvi oli turvoksissa kuin ilmapallo eikä liikkuminen onnistunut. Toki rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kaunistelin hieman tarinaani, mutta en liioitellut: leikatussa koivessa on kipuja aina jonkin verran - etenkin kun mä olen äärettömän kipuherkkä johtuen myös fibromyalgiasta - mutta että koipi oli oikeasti hyvässä kunnossa. Vetosin ja pyysin että saisin tanssia, koska se merkitsisi mulle tosi, TOSI, paljon. Viimein sain luvan tanssia omalla vastuulla.
Voitte vain arvata sen riemun, kun lähetin vanhemmilleni ja poikakaverille tekstarit - he istuivat sillä hetkellä yleisössä katsomassa näytöstä - ja kerroin ryhmäläisilleni, ja sitten alkoikin taas elämä hymyillä, kirjaimellisesti :)

Meikki, lämmittely ja puku päälle, ja sitten ylös kulisseihin seuraamaan toisen puoliskon alun tansseja. Mä olin niin riemuissani, että mun naamalla oli varmaan maailman typerin virne koko ajan, mutta en voinut sille mitään!
Viimein siirryimme asemiin, sillä edellä oleva numero oli vierähtämässä loppusuoralle. Tytöt panikoivat siinä kuin hätäiset jänikset, kuinka he selviävät piruettipiiristä. Mun neuvot olivat ainoastaan hengittäminen sekä yksi-piruetti-kerrallaan -ajattelu, koska sillä tavalla siitä selviää. Nopeat onnenhalaukset, ja meidän solisti riensi lavalle.
Mä en jännittämällä jännittänyt, en. Olen siitä ruvennut pääsemään ylös. Mutta mä olin ilmeisesti niin tupaten täynnä adrenaliinia, että mun kädet vapisivat ja äärimmäisen yksinkertaiset soutenut päättyivät väkisinkin pieniin bourreihin - not so good. Mutta kun allegro-osuus käynnistyi - mitä koko tanssi on! - niin se vapina rupesi helpottamaan, ja mun naama repesi Naantalin auringon hymyyn. Tuntui aivan kuin musta olisi lennellyt ilotulitusraketteja, sillä mä olin niin elementissäni lavalla! Rakastin joka ikistä hetkeä siellä! Yhtäkkiä ei kirkkaat valot haitanneet yhtään, päin vastoin: yhtäkkiä ne tuntuivat auttavan muita näkemään juuri minut (okei, ehkä vähän itsekeskeinen ajatustapa, mutta mä olin siinä vaiheessa niin ääriäni myöten täynnä onnellisuutta ja kiitollisuutta siitä, että sain nousta lavalle muiden kanssa).
Muutaman tahdin kestävä soolo-osuus solistin kanssa tuntui mun mielestä menevän hyvin, ja jopa sen jälkeinen liikesarja nopeine glissade- ja assamble -hyppyineen meni hyvin: en unohtanut, yhteistyö aivojen ja jalkojen välillä toimi hyvin.
Hetken aikaa kestävän parityöskentelyn aikana kuiskasin mun parille, että raajat tärisee. Hän totesi mulle, että hyvin menee. Hän tsemppasi mua koko ajan, joten suurkiitos siitä Nooralle! :)
Piruettipiirissä mulle tuli sekunnin sadasosan kestävä katkos, kun meinasin kahden pique-piruetin sijaan tehdä yhden pique-tasapainon ja sitten pique-piruetin, mutta just sitä tasapainoa tehdessäni muistin, että ai niin, vasta seuraavien bourreiden jälkeen tulee tasapainot ja piquet. Jopa lopun chasse-fouetté-chasse-fouetté -sarjassa sain selän kontrolloitua niin, ettei se nyöksähtänyt alas - tosin luulen, että nilkat olivat vähän sinne päin -sarjan tyyliä..
Myös aivan lopun bourréet menivät ilman takana olevaan tyttöön törmäämistä, ja ennen kuin ehti tajutakaan, sitä piti jo hipsiä lavalle kiittämään. And so it was over.

Jälkeen päin tytöt kehuivat, kuinka hyvin kinttu jaksoi, ja että hyvin meni. Mä olen totaalisesti aliarvioinut heidät, sillä nämä tytöt ovat kerta kaikkisen ihania! Kiitos kuuluu heille, sillä tiimihenki oli tosi hyvä ja sen ansiosta itse jaksoin uskoa siihen, että kyllä mä onnistun. Joten kiitos! :)

Tässä lopussa muutama kuva: kiitosruusuista kuvia sekä kuvakollaasi minusta näytöksen jälkeen aulassa.
Miten mä voin näyttää noin järkyttävältä?! Apua!


Onnittelukukkia :)
Ainoa mikä jäi hieman kaihertamaan tuossa näytöksessä, niin se, että mun nimeä ei - luonnollisesti - ollut käsiohjelmassa. Tietenkään ei ollut, koska he olivat tehneet juuri viime hetken muutoksen, josta asianomainen itse jäi totaalisen ulkopuolelle. Hmph. 
Mutta tärkeintä oli kuitenkin se, että pääsin sinne lavalle, eikä polvi oikutellut lainkaan. Tämä viikko on treeneistä - ainakin koulun puolesta - vapaata, joten ensi viikolla back to the basics, ja sittenpä tuo kausi jo loppuukin. 

Saas nyt nähdä onnistuuko se Pariisin-vaihto ensi syksynä. Mikäli onnistuu, niin täällä tulen käymään sitten balettitunneilla! :)

13 kommenttia:

  1. Ihana postaus <3 tiedän tuon tunteen kun on lavalla! se on upeaa, olen rakastanut sitä pienestä asti. Ja todella tökerö juttu sun opettajalta tosiaan :O mutta hienoa, että kaikki päättyi kuitenkin hyvin.
    Olin juuri eilen itse katsomassa kavereideni tanssidiplomi esityksiä, ja teki niin mieli itsekkin lavalle! aion varmasti aloittaa tanssin uudestaan kunhan vielä hiukan toivun :) ja suoritan, jos mahdollista, itsekkin tanssin lukio-diplomin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Milla viestistä :)
      Tanssissa kaikki on ihanaa, mutta esiintyminen on se kerma sen kakun päällä: ihanampaa tunnetta ei ole kun pääsee lavalle ja saa tanssia yleisölle! <3
      Mä toivon tosi paljon, että sä tervehdyt mahd. pian ja pääset takaisin tanssimaan :) Tsemppiä ja voimia sulle jatkoon :)

      Poista
  2. Kerro lisää fibromyalgiasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ano,
      Fibromyalgia on reumaattispiirteinen oireyhtymä, joka ilmenee kroonisena kipuna lihaksissa ja sidekudoksissa. Muina oireina on mm tosi huono uni. Ns. oikeaa parannuskeinoa ei ole, mutta kipuja lievennetään tietysti kipulääkkeillä mutta pääasiallisesti trisykliiniset masennuslääkkeet, joilla on kipukynnystä nostava sekä unen laatua parantava vaikutus pienillä annoksilla, ja liikunnan suhteen täytyy olla tarkka, sillä fibromyalgikko kipeytyy tosi herkästi. Monet pitävät luulotautisena koska itse valitan aina kipua jossakin, vaikkei mitään olisi sattunutkaan.
      Lisäoireita voi olla erilaiset psyykkiset oireet, levottomat jalat jne, mutta itselläni on "vain" kivut ja huono uni, mutta ilman tuota lääkitystä elämänlaatu laskee kuin lehmän häntä, koska olo voi olla lähes sietämätön, koska joka paikkaa särkee.

      Mä suosittelen käyttämään ystäväämme Googlea, niin saat kattavammin selville mistä on kyse :)

      Suosittelen googlaama

      Poista
  3. Hei,
    en pidä Tiinan tekemää "temppua" periaatteessa millään lailla tökerönä tai muuna, koska jos sinulla on lääkärin määräämä ehdoton liikuntakielto, pitäisi ilman erillistä ilmoitustakin tajuta, että et pääse esiintymään. Totta kai siitä olisi erikseen voinut ilmoittaa, mutta asiahan pitäisi olla ihan selkeä. Hyvä, että lavalla oli mukavaa ja tanssi sujui, mutta tuolla tahdilla jos jatkat, ei ole montaa näytöstä sinullakaan jäljellä. Ei lääkärit turhaan sulle liikuntakieltoja määräile, ja vaikka kuinka tuntuu että nyt ei ole kipeä, niin se ei silti tarkoita tervettä tai edes lähes tervettä olotilaa.

    Entäs jos lavalla olisi sattunut jotain, ja olisi kiertänyt huhu, että Tiina päästi sinut tanssimaan liikuntakiellon aikana. Silloin ei paljon "omalla vastuulla" -inttäminen auttaisi.
    Koko viestini voi kuulostaa hieman tylyltä, mutta sinänsä vain kylmiä faktoja.

    Nyt jo 30+ -tanssijana voin sanoa, että älä hyvä ihminen pelleile kroppas kanssa jos meinaat muutakin kuin pyörätuolilla ajelemista ajatella vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Näytöksiä tulee ja menee, mutta jos kerran kunnolla itses rikot niin sinun tanssiurasi voi olla ohi kymmenessä sekunnissa. Vaikka kuinka luulisi tuntevasa itsensä, niin se on vain harhaa.

    Hyvää kevättä ja kesää sulle!

    VastaaPoista
  4. Hei ano,

    Kommenttisi osui ihan asiaan, ja haluaisinkin selvittää asiaa hiukan, sillä todennäköisesti en ilmaissut itseäni ihan niin selkeästi kuin olisi pitänyt.

    Ymmärrän täysin sen, miksi opettajani teki tämän päätöksen - jos itse olisin samassa tilanteessa niin toimisin samalla tavalla.
    Mutta se mikä minusta - ja myös kaikista muistakin, joille asiasta olen puhunut - oli hyvin tökeröä ja asiatonta oli se, että minulle asiasta ei kerrottu millään tavalla. Totta kai ymmärrän sen, että hänellä oli takuulla todella paljon muitakin - ja varmasti tärkeämpiäkin - asioita mielessä juuri näytöksen alla, mutta tuo ettei minulle kerrottu millään tavalla oli erittäin typerä temppu! Hänen olisi ehdottomasti pitänyt ilmoittaa minulle asiasta ajoissa, ei 1,5 tuntia ennen näytöstä.
    Sitä paitsi - uskot tai et - mä tunnen kroppani niin täysin, että osaan sanoa milloin polvi kestää ja milloin ei. Sitä voi kutsua myös kuudenneksi aistiksi niin tyhmältä kuin ulkopuolisista voi kuulostaakin, mutta mä tiedän. Baletin myötä mun itsetuntemus on kehittynyt niin huimasti, että pystyn melko pitkälle ennustamaan miten mun kroppa reagoi mihinkin. Totta kai mikään ei ole 100% varmaa enkä niin väitäkään, mutta hyvin pitkälle tiedän omat rajani, enkä ole niin tyhmä että yrittäisin ylittää ne.

    Mulla ei tanssivuosia ole paljoakaan jäljellä ainakaan tässä elämäntilanteessa. Todennäköisesti ensi syksy menee Pariisissa, joten syyslukukausi jää tanssissa mun osalta väliin, eli puoli vuotta ilman treeniä, ja tämä voi hyvinkin vaikuttaa myös kevääseen. Valmistun myös ensi vuonna, joten en tiedä tulevasta: mistä saan töitä ja missä asun, ja tuleeko myös baletti kuulumaan (enää) silloin kuvioihin. Joten haluan todellakin ottaa kaikesta kaiken irti.
    Tämä tarkoittaa nyt lähinnä treenien lisäksi näytökset, nimenomaan näytökset. Mä olen suuren osan elämästäni hukannut esiintymisiä pelätessä: mulla on ollut todella paljon esiintymistilanteita, joita olen karttanut jännityksen vuoksi. Nyt olen ruvennut löytämään oman itsevarmuuteni, jota mulla ei koskaan ennen ole ollut, ja ruvennut nauttimaan, rakastamaan, esiintymistä! Mulle tanssiminen on niin uskomaton ilmaisumuoto, että en ikimaailmassa halua jättää ainoatakaan esiintymistilannetta välistä. Mikäli mä olen 39 asteen kuumeessa tai en pysty kävelemään, silloin jätän esiintymisen väliin, mutta en muuten.

    Tämä ei ole mitään pelleilyä kroppani kanssa, ja mä ymmärrän ihan totaalisesti sun pointin.
    Mä aloitin myöhään - tosi myöhään - mutta mä myös kehityin nopeasti. Nyt kun mulla on mahdollisuus tanssia, kehittyä ja esiintyä, haluan ottaa siitä kaiken irti.
    Kuten sanoin, mä tunnen kroppani ja rajani, ja myös kunnioitan niitä. Jos mulle laitetaan liikuntakielto, mä tottelen sitä; silloin kun sain sen kiellon, mä makasin sohvalla kinttu koholla ja pidin huolen kylmähoidosta, en käyttänyt edes Dooraa ulkona, sillä poikaystävä hoiti sen puolen. Viimeisellä treenitunnilla jätin kaikki hypyt väliin, tein vain bourreet ja piruetit. Mä en ole tyhmä, tiedän että voin hajottaa paikkani, mutta niin voi kuka tahansa.
    Tiedän myös sen seikan, että koska mä en ole samalla viivalla fyysisen puolen suhteen kuin ns. keskiverto ihminen, voin loukata itseni helpommin kuin muut. Mutta tässä hieman faktaa: baletin ansiosta mun luustontiheys on parantunut lonkissa jopa 8%, ja se on paljon!
    En kuvittele itsestäni liikoja, mutta tiedän ja tunnen kroppani ja myös pidän puoleni sen suhteen.

    Toivottavasti sain selkeytettyä asiaa hiukan, enkä nyt vetänyt palkokasveja nenään kommentistasi, sillä se oli kuitenkin ihan aiheellinen.
    Aurinkoiset keväänjatkot ja kesän odotusta sinulle :)

    -Heidi

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Pohdin olisiko kaupungissasi mahdollisuutta tanssia balettia näin 20 -vuotiaana muualla kuin aikuisbaletti porukoissa? Itseäni kiinnostaisi vielä tavoitteellisempi tanssin harrastus ja esiintyminenkin. Baletin perusteet ovat kunnossa, sillä aikoinani olen balettia tanssinut. Viime vuosina harrastus on kuitenkin ollut katkolla eli monta juttua on päässyt varmasti unohtumaankin ja kärkitanssi on aika heikkoa. Sun nykyinen balettikoulu vaikuttaa tosi hyvältä. Osaatko suositella joitakin tunteja nykyisessä koulussasi tai muissa kouluissa kaupungissasi?

    Terkuin,
    Siiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Siiri!

      Mä en uskalla mennä sanomaan mitään täysin varmaksi, joten saadaksesi varman tiedon sun täytyy soittaa koululle ja kysyä asiasta.
      Se on varmaa, että aikuisbalettiin sä ainakin voit mennä ja mä suosittelisinkin sulle sitä, jos sulla on ollut muutaman vuoden tauko. Miloff pitää kesäkuun ajan ns. kurssia, ts. ylläpitää aikuisbalettitunteja kerran pari viikossa just kesäkuun ajan. Sä saisit siellä hyvin palautettua mieliin kaiken, ja sitten - mikäli onnistuu - niin syksyllä pääsisit aloittamaan peruskoulutuksen ryhmätunneilla.
      Mulla meni niin, että aikuisbaletista siirryin Miloffin ryhmätasolle 4-5, ja kun vaihdoin koulua Seinäjoen balettiin, olin ryhmässä 5-6, ja jatkoin siitä muiden mukana eteenpäin.

      Soita ja kysy, se on mun neuvo. Täällä ei oikein ole muita balettikouluja kuin Miloff ja Seinäjoen baletti; yhdessä vaiheessa oli Pro dance & Ballet, mutta nyt ei ole edes niiden nettisivuja, joten epäilen koko koulun olemassaoloa. Muut tanssikoulut, esim. Wimma, keskittyy lähinnä moderniin tanssiin.

      Tsemppiä sulle tiedonhakuun, ja haluan vielä sanoa sen, että kyllä sä keinot keksit :)
      Hyvää ja aurinkoista kesän odotusta sinulle :)

      Poista
  6. Oon sitä mieltä että opettajasi teki kyllä väärin kun ei ollut ilmoittanut sinulle mitään, mutta hänellä oli kyllä pointtinsa kieltoyrityksessään. Täällä meinaan istuu tyttö, jonka selkä kyllä kesti treenaamisen, vaikka sattui, ja opettajien ja treenikaverien neuvoista huolimatta en keventänyt treeniä - kunnes eräänä päivänä harjoituksiin hölkätessä se ei enää kestänytkään ja sen jälkeen en ole tanssinut. Että vaikka polvesi kesti esityksessä, se ei tarkoita, että se ei joku päivä pettäisi kokonaan. Kun liian kauan kipeällä kropalla treenaa niin tulokset voi olla pahat. Haluun vaan varoittaa ettei sulla ole tällaista kohtaloa kuin minulla :/ Mutta nyt varmaan jäät treenitauolle, eikö vain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ano,

      Ymmärrän pointtisi täysin, ja kuten olen kertonutkin niin ymmärrän myös opettajan pointin. Se, mikä minusta koko jutussa oli väärin tehty niin se, ettei minua etukäteen informoitu asiasta.
      Tanssijan - etenkin balettitanssijan! - kroppa joutuu venymään ihan äärimmilleen ja usein vielä enemmänkin, sillä baletti vaatii keholta yli-inhimillisiä ponnistuksia, sillä baletin asennot ja liikkeet eivät ole sellaisia, joita kroppa normaalisti toteuttaa. Monesti mulla on käynytkin mielessä, että baletti karsii jyvät akanoista siinä mielessä, että kenen kroppa kestää ja kenen ei - kuten mun.

      Mä rakastan tanssia niin paljon, että saatan hetkittäin vaikuttaa typerältä, koska treenaan vaikka paikat oikuttelee. Mä kuitenkin teen kompromisseja niin, että vähennän huomattavasti esimerkiksi "vapaa-ajalla" tapahtuvaa treenausta, ja tanssitunneillakin jätän mm. grand pliét sekä hypyt väliin.
      Eihän se kyllä paljoa ole, mutta yritys sekin.
      Tanssikausi vetelee ihan viimeisiään, ensi viikon maanantaina on viimeinen tunti ja nämä tunnit ovat muutenkin suhteellisen kevyitä. Sitten pystyykin jäämään treenitauolle - tosin liikkumattomuuskaan ei ole hyvä, joten täytyy löytää hyvä tasapaino.

      Tosi ikävä juttu tuo sun selkä :( Pystytkö enää koskaan tanssimaan, vai onko kyse "vain" tilapäisestä kykenemättömyydestä?
      Ihan tosi paljon jaksamisia ja paranemisia sulle! :)

      Poista
  7. Hei!
    Sulla on ihana blogi. Sanoit tos et oot totaalisesti aliarvioinuut ryhmäsi tytöt väärin joten voisitko kertoa ryhmästäsi tarkemmin jossain postauksessa? Ja aattelikko lähtee pariisiii??? Vähä siistiii!! Toivon sulle kaikkee hyvää ja muuten oli tosi hieno esitys teillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Ja kiitos tosi paljon ihanasta viestistä!
      En tiedä tulenko kirjoittamaan erillistä postausta tanssiryhmästäni, koska mielestäni se ei ole reilua muita kohtaan kertoa heistä täällä. Mutta katsotaan.
      Ja juu, syksyn tulen viettämään Pariisissa opiskelemassa ESCE -nimisessä koulussa, ja totta kai myös balettitunnit ovat siellä mukana kuvioissa :)

      Oikein hyvää kesän odotuksen jatkoa sulle :)

      Poista
  8. First off I want to say terrific blog! I had a quick question that I'd like to
    ask if you do not mind. I was curious to find out how you center yourself and clear
    your head before writing. I have had a hard time clearing my mind in getting my thoughts out.
    I truly do enjoy writing but it just seems like the first 10
    to 15 minutes are lost just trying to figure out how to begin. Any suggestions or tips?

    Many thanks!

    Feel free to visit my web site hacker compte facebook

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta