13. maaliskuuta 2014

Uusia vaatteita, uusia aatteita

Sain tässä jokunen viikko sitten idean kokeilla Dance Directin nettiputiikkia ihan ex tempore, ja kuinkas ollakaan, vain viikkoa myöhemmin tilauksesta sain tuotteet kotiovelle saakka toimitettuina. Aiemmin olen tilannut vain suomalaisista firmoista (Ballerina & Liikunta, Piruetti, Suomen Tanssitarvike sekä Footlight) ja täytyy sanoa, että Dance Direct käsitteli ja toimitti tilauksen kaikkein nopeiten; suomalaisfirmojen tilauksia olen odotellut pahimmillaan jopa pari kuukautta. Sikäli ymmärrettävää, että suomalaiset tanssitarvikefirmat ovat pieniä valikoimaltaan, ja etenkin Ballerina & Liikunta sekä Suomen Tanssitarvike joutuu tilaamaan osan tuotteistaan, joten siksi toimitusajat venyvät moniin viikkoihin.

Mä olen "välinetanssija": haalin hirmuisen määrän treenikamoja, joista käytössä on kuitenkin vain murto-osa. Tällä hetkellä kaapissa roikkuu 11 leotardia, joista vain noin viisi tai kuusi on aktiivisessa käytössä, ja jokainen tanssija tietää, että leotardit eivät ole mitenkään kovin halpoja. Mä ostelen kaikenlaisia leotardeja, mutta lopulta käytän vain muutamaa hyväksi todettua pukua; balettiryhmäni ryhmäpuvun väri on musta, joten erotun joukosta erittäin selvästi, jos käytän jonkin muun väristä pukua. Tämän takia käytän yleensä mustia leotardeja, vaikka kaapissa on useampia värikkäitä ihania pukuja.

Suurin haaste netistä tilattaessa on oikean koon valitseminen; jostakin syystä ostelen aina hieman liian isoja leotardeja. En oikein osaa hahmottaa kroppani kokoa, joten myös leotardit tuppaavat olemaan väärän kokoisia. Nyt kuitenkin tiedän, että kokoni ei enää ole L ja tutkin tarkkaan kaikki kokotaulukot, ja niiden perusteella valitsin sitten koon - ja uskomatonta kyllä, valitsin ihan oikein!


Tässä on kaksi tilamaani leotardia: vasemmalla oleva on So Dancan puku (klik!). Ihanan pehmeää micromeryliä, joka istuu tosi hyvin ja myös kuivuu nopeasti. Puvun leikkaus on tosi kiva takaa; mä en yleensä tykkää puvuista, joissa on kovin paljastava leikkaus, joten tämä puku sekä peittää että paljastaa hieman, mutta hillitysti ja kivan modernilla tavalla. Puku on just sopivan kokoinen. Luin Suomen Tanssitarvikkeen blogista (täällä), että So Dancan puvuissa kannattaa valita normaalikokoa yhtä kokoa isompi, joten tämä aiheutti hieman päänvaivaa. Hyödynsin kuitenkin DD:n kokotaulukoiden lisäksi myös Tanssitarvikkeen kokotaulukkoa että myös So Dancan omaa kokotaulukkoa, ja vaivannäkö kannatti.

Musta puku on Plumen perus tuplaolkaiminen leotardi (klik!). Etumus on hieman rypytetty ja malliltaan avarampi ja myös selkä on paljastavampi kuin mitä normaalisti leotardeissa käytän. Halusin kuitenkin uuden mustan (lempi)puvun, ja tästä todellakin tuli yksi lempparipuku! Puku on puuvillaa, joten se ei istu samalla tavalla myötäillen kuten So Dancan micromeryl-puku, ja tämä onkin puvun yksi huono puoli, sillä joudun välillä asettelemaan sitä paremmin päälle. Vaikka molemmat leotardit ovat samaa kokoa, Plumen puku on lyhyempi ja muutenkin hieman pienempi malliltaan. Mä olen vajaat 155 cm pitkä, ja koko medium on just eikä melkein.
Huomasin, että puvun avonainen leikkaus imartelee etenkin näin pientä ihmistä kuin minä: sydämenmuotoinen etumus luo pituutta keskivartaloon ja syvään uurrettu selkäpuoli ei "katkaise" selkää. Normaalisti en tykkää kovin avonaisista leotardeista, mutta tähän olen rakastunut!


Lisäksi tilasin Bunheadsin Stitch Kitin, eli pienen ompelusetin (klik!). Olen niin kyllästynyt siihen, kun kärkkäreiden nauhojen ompeleet paukkuvat poikki etenkin pliéissä, joten päätin kokeilla tätä kärkitossujen nauhojen ompeluun suunnitellun minikokoisen ompelusetin. Kätevässä purkissa tuli kaksi isosilmäistä ja suht. paksua neulaa, vahvaa lankaa sekä ompeluohjeet.


Käytän kärkkäreissä suojina geelisiä varvassukkia isovarpaissa, joten tilasin niitä lisää: Bunheadsin Big Tip (klik!). Harmi vaan, että käytössä nuo osoittautuivat liian isoiksi - tai leveiksi, sillä jalkapohja alkoi heti mennä kramppiin tanssiessa. Jouduin siis palaamaan niihin edellisiin, joiden sisältä on geeli lähtenyt niin pahasti, että paikoitellen noiden varvassukkien sisällä on vain nokare geeliä siellä täällä. Ehdin lisäksi leikata nuo uudet töppöset oikeaan mittaan, joten niitä ei voi edes palauttaa.
Eli täytynee jatkaa uusien varvastöppösten etsintää.


Päädyin tilaamaan myös lampaanvillaa kärkkäreihin pehmusteeksi (klik!), mutta toistaiseksi en ole vielä löytänyt niille kunnollista käyttötarkoitusta. Mä olen todella tarkka kärkkäreiden pehmusteista, sillä Gaynoreissa ei käytetä perinteisiä ouch poucheja tai silikonisuojia, joten yritän jatkuvasti keksiä jotain pientä kikkaa lisäpehmusteeksi. Tossun boksin pohjassa on tältä sivulta löytyvä cresent cushion sekä vasemmassa tossussa jalan putoamista estävä dynamic box liner, koska vasen jalka on oikeaa hieman pienempi.



Tässä viime aikoina on mieleen hiipinyt ajatus baletin lopettamisesta. Kyllä vain.
Raskaat treenit ovat vaatineet veronsa, ja monen päivän treeniputki aiheutti oikean lonkan tulehtumisen, joka veti mieltä entistä matalammaksi. Viikonlopun näytöstreeneissä meillä oli uusi koreografi, ja myös koreografia on vaikea. Mä olin todella innoissani treeneistä ja tanssinumerosta, mutta sunnuntaina mieli laski kuin lehmän häntä saatuani pienen viittauksen liittyen ikääni ("niinkuin me tiedämme, sä olet.. noh.. vanhempi") ja muiden etuoikeuteen tanssia. Tämä yhdistettynä lonkkakipuun sekä vaikea koreografia sai mun pasmat totaalisen sekaisin ja vain rukoilin treenien loppumista. "Mikä mä luulen olevani? Joku tanssija, vai? Mitä mä täällä teen? Mä en ole mitään, mä olen pelkkä nolla. Musta ei koskaan tule mitään; on ollut naurettavaa edes kuvitella muuta. Mä kelpaan harjoituksiin mutta en näytöksiin, siis rahat pois -periaate toistuu."
Maanantaina kysyin esiintymisestä, ja kyllä mä saan esiintyä. Mutta kuitenkin harjoitukset kertoivat muuta: minut laitettiin tekemään ihan toista paikkaa kuin mitä olin harjoitellut koko viikonlopun. Korjaukset heitettiin melkein tiuskimalla, käsky "no harjoittele!" tuli hyvin väsyneen ja toivottoman kuuloisena: "olet typerys" taka-ajatuksena. Nilkat ja polvet ovat löysät, ja sen tiesinkin, mutta yhtään parempaan suoritukseen en kyennyt, koska lonkka huusi armoa joka ikisellä askeleella; koko päivänä en juurikaan kävellyt, jäin jopa koulusta pois pysyäkseni makuuasennossa voidellen kipu- ja kylmägeeliä, jotta pystyisin tanssimaan.

Mutta eilen keskiviikkona tanssihalu heräsi taas ja mietin, mitä oikein olinkaan ajatellut; minä lopettaisin baletin? Minä, joka rakastaa balettia koko sydämestään! Ihan hullua!
Mietin kuitenkin aikaa taaksepäin ja huomasin, että jo pidempään mulla on ollut tunne siitä, että muhun ei panosteta samalla tavalla kuin muihin. Mä en saa kehuja - ei hyviä, korkeita ja keveitä jalkoja, kaunista kroppaa, korkeaa arabeskiä, kauniita port de braseja, mitään ylipäätään - mutta toisaalta en kamalasti korjauksiakaan, paitsi jalan asentoa coud de piessä. Eli a) mä en tee virheitä juuri lainkaan tai b) teen niin paljon virheitä, ettei opettajat näe mitään indikaatiota tehdä korjauksia, koska tietävät, ettei minusta koskaan voi tulla mitään; että se on turhaa.

Mulla on tässä tasan kaksi vaihtoehtoa: joko annan periksi ja todellakin lopetan baletin tai mä nielen pettymyksen kyyneleet, nostan pääni pystyyn ja jatkan.
Ei ole mulle luonteenomaista luovuttaa etenkään baletissa, joten mä jatkan. Kaikesta huolimatta mä luotan opettajan arvostelukykyyn ja siihen, että mua korjataan samalla tavalla kuin muitakin; baletissa loukkaantumisriski väärällä tekniikalla on niin suuri, että kukaan järkevä ja vähääkään ammattitaitoinen ihminen ei ole korjaamatta virheitä - mainekin siinä menisi.
Totta kai jokaisella opettajalla on omat suosikkinsa, enkä mä nyt vaan kuulu niihin ja sillä sipuli. Rakkaus balettiin on niin suurta, että mä en anna minkään tulla siihen väliin kovin hevillä.

Tähän loppuun laitan pari videota. Ylemmässä videossa pari tanssijaa pääsivät tapaamaan NYCB:n esitanssijaa Tiler Peckiä, ja alempi on fiilistelyvideo siitä, miksi rakastamme balettia.





10 kommenttia:

  1. Hei :) Kuulostaa aika armottomalta. Mistä tuollainen asenne? Tanssitko niin nuorten ja kovaa treenaavien lasten kanssa, että kaikilla muilla on ammattiura edessään - tuo voisi tuoda edes jonkun pointin opettajan asenteeseen, mutta jos ryhmässäsi on yhtään harrastusryhmän meininkiä, niin tuo on vain julmaa.

    Joka tapauksessa en ymmärrä, miksei aikuinen voi harjoitella ja esiintyä siinä missä lapsikin, eihän baletista välttämättä tule ammattia kaikille lapsillekaan. Asennevamma, sanon minä. Onneksi omassa lajissani (taitoluistelu) on niin paljon aikuisia harrastajia, että meitä kohdellaan "kunnioituksella" ja vaatimustaso nousee niin korkealla kuin mitä harrastaja itse näyttää haluavansa. Ei tule sellaista "ei teidän nyt enää tartte/mitä tuolla nyt on väliä" -asennetta. Olin viime kesänä Helsingissä baletin alkeiskurssilla ja siellä oli kaikenikäisiä lähtien n. paristakympistä ja henki oli tosi hyvä. Opettajat kannustivat kaikkia yhtä lailla jatkamaan, eikä tullut yhtään sellainen rahat pois -fiilis.

    Tsemppiä siis sinulle ja halusin vaan kertoa, että vika ei tosiaan liene sinussa, vaan opettajan asenteessa. Ottaa kyllä päättäväisyyttä jaksaa jatkaa tuossa ilmapiirissä, mutta jos rakastat balettia, olisi toisaalta aika hullua lopettaa yhden huonosti käyttäytyvän opettajan takia.

    Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
  2. Et varmana lopeta tanssimista! Kaikkiin pitkiin ja intohimoisiin projekteihin sisältyy taatusti niitä hetkiä kun tuntuu, että onko musta tähän. Sä kuitenkin toteutat unelmaasi ja intohimoasi tanssimalla, joten älä anna ikävien sanojen tai ajoittaisten ikävien tunteiden olla sun esteenä. Sun blogista huokuva sitkeyden määrä on todella hieno. Älä anna periksi, tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Hei teille molemmille!

    Etenkin alempi anonyymi (16. maaliskuuta 2014 18.07) olet oikeassa siinä, että aina välillä tulee tunne lopettamisesta. Muistan viuluopintojen aikoina, että monesti halusin lopettaa (tosin silloin olin teini-ikäinen, joten sillä taisi olla yksi erittäin iso merkitys..), ja nyt aina välillä kadun sitä päätöstä.
    Näitä hetkiä tulee ja menee, ja niihin täytyy oppia suhtautumaan oikein: opettajalla oli todennäköisesti huono päivä ja tympäisi, ja se yhdistettynä mun huonoon itsetuntoon sai kaikki hälytyskellot soimaan. Olen aika herkkä ikäni suhteen mitä balettiin tulee - ja mielestäni ihan ymmärrettävästä syystä - joten kaikki viittaukset siihen saa mut takajaloilleni.

    En mä lopeta, se oli vain niitä ajatuksia.
    Tulevaisuudesta en tiedä, nimittäin jos nyt pääsen ensi syksyksi Pariisiin vaihtoon, se tietää syksyn mittaista taukoa vakituisista balettitunneista, ja yksi lukukausi on pitkä aika tanssissa. Vaikka ottaisinkin Pariisissa tunteja, ei se ole sama juttu.
    Lisäksi olen miettinyt sitäkin, että entäs sitten kun opinnot päättyvät? Sen jälkeen kaikki on auki: muutanko toiselle paikkakunnalle minun tai poikaystävän töiden perässä? Miten pääsen tunneille? Ehkä nyt kannattaa ottaa kaikki irti baletista kun siihen on vielä (hetken ajan) täysi mahdollisuus, sillä huomisesta ei koskaan tiedä.

    Mutta kiitos teille molemmille tosi paljon tsempeistä ja kauniista sanoista, sillä niillä on suuri merkitys! :)

    -Heidi

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä edellisten kanssa! Stemppiä! :)

    Jos saan kysyä, minkä kokoiset noi sun puvut nyt sitten olivat? Kun mä pähkäilen tässä, että pitäisikö tilata DD:ltä puku, ja tuo sun turkoosi puku kiinnostaisi kovasti. Mä olen itse 166 pitkä, eli en nyt ihan hirveä hujoppi, mutta kuitenkin jonkin verran sua pidempi. M-kokoa ajattelin, mutta....

    VastaaPoista
  5. Hei Kiralia,

    Molemmat puvut ovat kokoa M, mutta kannattaa tsekata nuo kokotaulukot. Suomen Tanssitarvikkeen sivuilta löytyy kokotaulukko, jossa on myös So Dancan pukujen mitat (http://www.tanssitarvike.fi/kokotaulukko_vaatteet.pdf).
    Mulle tuo m-koko on hyvä, ei pieni eikä iso, joten en hirveästi osaa sanoa juuta enkä jaata sulle sopivasta koosta. Riippuu monesta eri tekijästä: oletko kuinka pitkäselkäinen ja millainen olet ruumiinrakenteeltasi. Jos yhtään epäilyttää, kannattaa ottaa numeroa suurempi koko.

    Toivottavasti tästä oli yhtään apua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, hyvä tietää. Ja kiitos tosta linkistä, tutkailen sitä kunhan kerkeän. :)

      Poista
    2. Pallan kuitenkin vielä tähän asiaan :) Pystyisitkö mittaamaan kuinka pitkä tuo turkoosi So dansan puku on haarasta keskelle eteen venyttämättä? Siis ei tosiaan olkaimia mukaan lukien.

      Poista
    3. Heipsan!

      Puvun pituus haarasaumasta yläreunaan on 52 cm :)

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta