25. maaliskuuta 2014

Päätös


Viime viikolla keskiviikon balettitunnilla jouduin tosissaan puremaan hammasta yhteen, etten olisi huutanut kivusta ääneen. Kehitin pari-kolme viikkoa sitten oikein ärhäkän tulehduksen oikeaan lonkkaan, ja huolimatta kortisoni-puudutepiikistä, kylmähoidoista sekä säännöllisestä tulehduskipulääkekuurista sekä liikunnan vähentämisestä minimiin lonkka ei tykännyt tippaakaan 1,5-tuntisesta balettitunnista.
Kotona kylvyssä istuessani tajusin, että tämä tulehduskierre ei tule koskaan helpottamaan, jos en vähennä treenimäärää. Balettitunteja ei pysty vähentämään enkä todellakaan haluakaan, joten jäljelle jäi vain showjazz.

Joten perjantaina marssin koululle ja ilmoitin opettajalle, että asian laita on nyt tämä ja että mun täytyy lopettaa tunnit.
Enhän mä pitkään tunneilla käynyt, mutta tykästyin siihen heti eka tunnista lähtien. Tunnit olivat vauhdikkaita ja aika rankkojakin, ja vaikka tekniikka oli baletista hyvin pitkälti tuttua, pääsi tunneilla irroittelemaan ihan eri tavalla.
Mutta mun heikko fysiikka ei kestä niin useita ja rankkoja treenejä viikossa - lonkat tulehtuvat ihan sairaan herkästi - joten jostakin täytyy luopua.

Itse kevätnäytökseen ei aikaa ole enää kuin kuukausi, ja se merkitsee sitä, että treenejä on ja paljon. Haluan pystyä tanssimaan näytöksessä niin hyväkuntoisena kuin mahdollista; en halua joutua puremaan hammasta koko näytöksen ajan, koska lonkkaan sattuu.
Särkylääkkeet ja puudute-kortisonipiikit ovat ainoastaan hätävaroina, ja tuon piikinkin voi ottaa ainoastaan kolmesti vuodessa, ja tähän mennessä mua on piikitetty jo kahdesti näiden kolmen kuukauden aikana. Joten kylmää, paikallista kipugeeliä sekä mahdollisimman vähän rasitusta.

Kärsittekö te koskaan toistuvista rasitusvammoista tai muista vammoista? Kuinka olette oppineet sumplimaan niiden kanssa?

16 kommenttia:

  1. miulla on mennyt nilkka suoraan sanottuna paskaks. siinä on rasitus vamma ja luut sellain siirtyneet jopa kävely on joskus tuskaa. sitä on kuvattu ja tutkittu mutta mitään ei voi enää tehdä. että tän nilkan kanssa sitten lenkataan loppu elämä. ottaa vähän päähän mutta en mie silti sitä harrastusta ois vaihtanut. mennyt siis baletissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi auts, kuulostaa tosi ikävältä! Säkin olet niin nuori, joten varmasti tympii välillä nilkan kohtalo. Onko sulle annettu mitään hoito-ohjeita esimerkiksi nilkan lihasten vahvistusta?
      Baletti tosiaan karsii jyvät akanoista mitä kroppapulmiin tulee, mutta mä ymmärrän täysin sun valinnan :)

      Poista
  2. Itse loukkasin lonkkani tuossa alkuvuodesta ja jouduin lopettamaan balettitunneilla käymisen täksi kevääksi :/ Odotan kauheasti, että pääsen taas tanssimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakollinen ja vielä pitkäaikainen loma tanssista on tosi ärsyttävää, mutta se on loistava tilaisuus kehittää itseään muuten esimerkiksi lihaskuntoa, tanssin teoreettista puolta sekä ihan oman itsesi sisintä, mitä tanssilta haluat.
      Älä kiirehdi tanssilattialle liian aikaisin, sillä saatat vain tehdä lonkallesi hallaa. Hiljaa hyvä tulee.
      Tsemppiä sulle lonkan parantamiseen ja aurinkoista kevään odotusta :)

      Poista
  3. Aika oudolta kuulostaa että perusterveellä ihmisellä tulee noin pienestä noinkin vakavia oireita, mutta tässä tapauksessa taitaa sairastamasi syömishäiriö vaikuttaa. Kehoa kuitenkin kuunnellen, enkä uskon että ketään palvelee se, että haluat väkisin esiintyä, vaikka keho sanoo muuta. Uusia esityksiä tulee aina, mutta kun kerran kun kehosi kunnolla rikot, et enää koskaa tanssi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina ollut fysiikalta heikko, ja se kulkee ihan suvussakin, joten ei se nyt niin outoa ole.
      Juuri siksi mä teinkin päätöksen jazzin lopettamisesta, jotta keho ei olisi koko aikaa liiallisen rasituksen alaisena. Mä olen baletin kautta oppinut kuuntelemaan kehoani ja myös toimimaan sen mukaan.
      Ja kyllä, esityksiä tulee uusia, mutta mä alan olla siinä vaiheessa, etten tiedä baletin kohtalosta: opinnot päättyvät ensi vuonna enkä tiedä mitä sitten teen. Haluan nyt tosissaan tarttua hetkeen, tanssia ja esiintyä kun se on vielä mahdollista :)

      Poista
  4. ää voi harmi että sulle on tullut tollanen lonkkavaiva! :-/ mutta toivottavasti saisit sen kuntoon ja pääsisit tanssimaan taas ihan täysillä. itsellänikin on polviongelmia ollut koko ikäni sekä sitten ehkä isompana juttuna synnynäinen sydänvika jonka takia mun jaksaminen ei ole tunneilla ihan sitä luokkaa mitä muilla, välillä pitää ottaa taukoja ym.

    mutta niin, olen aloittanut baletin nyt tammikuussa ja täytin myös vastikään 16-vuotta. harmikseni asun niin pienellä paikkakunnalla että tää aikuisbaletti on täällä ihan uusi juttu kun vasta nyt on saatu osaava opettaja tänne sekä tunti on kerran viikossa, mikä on mun mielestä todella harmi. olen kuitenkin ollut alusta asti varma että kun lukion jälkeen muutan opiskelemaan etelä-suomeen otan tunteja enemmältikin jos sydämen tilanne ei romahda hälyyttävästi. intohimoa löytyy kuitenkin multa niin paljon, oon jo nyt käynyt kaikki balettikirjat sekä youtuben videot etc läpi, lueskellut baletin historiaa ja kaikkea mahdollista. :D mutta sellaista kysyisinkin että montako kertaa käyt nykyän tunneilla & monesti kävit alussa? vaikutat nimittäin siltä, että oot kehittynyt tosi nopeasti. :) blogisi on muutenkin tosi innoittavaa luettavaa.

    + tanssiniloa sulle!

    VastaaPoista
  5. ainiin, unohdin vielä kysyä millä kursseilla/leireillä olet käynyt? jos viitsit, voisitko kertoa niistä vähän enemmän?

    ... ja pahoittelen edellisen viestin sekavuutta. jotenkin ajattelin voisivani lukaista sen vielä kerran läpi mutta sulla olikin toi viestien julkaisujuttu päällä niin sinne sitten lähti :D toivottavasti siitä sai jotain selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei teenageballerina,

      Ja tervetuloa baletin maailmaan :)
      Vastauksena ensin sun kysymyksiin, niin kun aloitin baletin muutama vuosi sitten, vajaan kahden kuukauden ajan kävin vain kerran viikossa aikuisbaletissa. Sitten, saatuani luvan, lisäsin treenikertoja about kolmeen kertaan viikossa, koska aloitin tanssimisen pyös peruskoulutuksen ryhmässä 4; välillä kävin myös kuutostason ryhmän tunneilla sekä EK-baletissa, eli parhaimmillaan tanssin viitenä päivänä viikossa. Mutta melko nopsaan palasin aikuisbalettiin sekä nelostason ryhmän tunneille, koska nuo kaksi muuta olivat liian vaikeita mulle.
      Nyt käyn kahdesti viikossa balettitunneilla, ja näin näytösten alla treenikerrat lisääntyvät: nyt tälle viikonlopulle on buukattu näytösharjoituksia.
      Olen käynyt yhdellä leirillä kesällä -11, Ilmajoen opistolla pidettävällä Pohjanmaan tanssileirillä. Silloin mulla oli vain 4 kk tanssitaustaa, joten oppiminen oli nopeata. Päiväohjelma siellä oli aika rankka: aamulla aloitettiin pilates-joogalla, sitten tuli balettitunti. Lounastauon jälkeen oli breikkiä tai nykäriä, hetken hengähdystauon jälkeen nykäriä, jos edellisellä tunnilla oli breikkiä, ja sitten päivän päätti vielä jonkinsorttinen ilmaisutunti. Mä vaihdoin nopeasti breikin ja nykärin balettitunteihin, koska fysiikka esti mm. breikkitemput jne. Leirin lopussa oli näytös ja saatiin myös todistukset. Supertehokas leiri, suosittelen todella!
      Mä olen laittanut merkille sen, että kun aloittaa ihan tyhjästä, edistyminen (ainakin mulla) on tosi nopeaa; kun on saavuttanut tietyn tason, sitä tuntuu jankkaavan vain niitä asioita eikä niinkään edisty hirveästi. Tieten tarvitsisin enemmän harjoitusta, mutta useista eri syistä se ei ole niin yksinkertaista.

      Koska sulla on intoa, niin mä suosittelen kysymään lisätunteja esim. peruskoulutuksen puolelta - tietty jos se vain on mahdollista.
      Jos pystyt, niin kannattaa panostaa kehonhuoltoon, niin tanssi on helpompaa sikäli, että mm. tasapaino pitää paremmin, jalkoja jaksaa kannatella, ryhti on parempi ja myös liikesarjoja oppii hieman paremmin, kun tuntee oman kroppansa ja tietää miten se toimii. Baletissa vaaditaan erityisesti syviä selkä- ja vatsalihaksia, vahvoja sisäreisiä tenduissa vetämään viidennen asennon tiukasti kiinni, aerobista kuntoa. Mutta aloita hitaasti ja varovaisesti; omaa kroppaa ei saa rikkoa. Mä olen vähän tyhmyyksissäni ajanut itseni liian pitkälle, ja tuloksena on nuo lonkkaongelmat. Vahvat reisilihakset tukevat polvea, ja kun aukikierrossa pidät huolen siitä, että jalka aukeaa lonkasta eikä polvista ja/tai nilkoista, niin ei polvet rasitu niin pahasti. Muista myös se, että baletti on tavallaan mustavalkoista: oikein tai väärin; tukijalka on vedetty pitkäksi ja ehdottoman suoraksi, tai se on pliéssä. Tämä tulee vastaan kaikessa, ja jos polviongelmainen ei kiinnitä kunnolla huomiota siihen, että polvi on suorana, loukkaantumisriski on valtava. Yritän itseäni vieroittaa irti polvituesta, ja vähän väliä huomaan, miten mun polvi on koukussa silloin kun sen pitäisi olla suorana. Aaargh!

      Taisin eksyä hieman aiheesta..
      Mutta summa summarum: jos on mahdollista, niin kysäise voisitko päästä peruskoulutuksen jonkin ryhmän tunnille mukaan, sillä pitemmän päälle aikuisbaletissa ei etene, ellei se sitten ole oikein tavoitteellista aikuisbalettia.
      Oheistreeni ei ole pakollista, mutta jos haluat - ja mä jotenkin uskon, että sä haluat :) - niin kannattaa panostaa etenkin kehonhallintaan. Youtubesta löydät paljon videotutoriaalia ("ballet workout" jne..), joten kannattaa hyödyntää niitä. Älä kuitenkaan revittele liikaa, ja pidä perusasiat mielessä, niin hyvä tulee.

      Tsemppiä sulle balettitunneille :)

      -Heidi

      Poista
  6. Hei! Olen entinen luistelija ja sittemmi siirtynyt tanssinmaailmaan. Olen kärsinyt rasitusvammoista paljon ja yleensä ikävä kyllä ne tuppaa tulemaan kierteenä, kun yksi paikka menee niin menee myös toinen. Ja usein ne uusiutuvat liian helposti sillä, että aloittaa taas liian kovaa liian nopeasti.

    Rasitusvammat niinkuin vammat yleensä kertovat aina jostain puutteesta treenissä. Joko se on liian yksipuoleista tai sitä tehdään liikaa. Usein myös väärä tekniikka altistavaa vammoille. Kun miettii huippu-urheilua, usein sitä omaa lajiharjoittelua tehdään itseasiassa vähemmän kuin kaikkea muuta peruskunto/kehoa vahvistavaa harjoittelua. Erityisesti tämä kannattaisi ottaa huomioon silloin kun aikuisiällä aloittaa tanssimisen. Ei saa tehdä liikaa liian nopeesti. Eli sinun kohdalla polvivamma ja nyt tämä lonkanrasitusvamma, kertoo jotain harjoittelun puutteista. Ainoa keino välttää nämä inhottavat vammat on kehon vahvistaminen ja oikean putaan tekniikan löytäminen. Mielestäni ei ole häpeä mennä alkeet tunnille vahivistamaan omaa perustekniikkaa vaan se oikeastaan kunnioitettava teko. Ja lihaskuntoharjoittelu, vedessä tehty liikunta sekä venyttely ja muut kehoahuoltavat lajit, niiden tärkeyttä ei voi koskaan vähätellä. Ja rasitusvammojen kohdalla lepo on ainoa asia mikä auttaa, oli se kuinka vaikeeta hyvänsä. Ja joskus niiltä vammoilta ja rasitusvammoilta ei voi välttyä vaikka olisi kuinka hyvä kuto tai tekniikka, välillä vain shit happens, mutta se mikä ei tapa niin vahvistaa. :) Tsemppiä kuntoutumiseen ja muista olla viisas.. Tärkeintä ei ole tanssia nyt vaan se että pystyt tanssia vielä 50-vuoden päästä terveenä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi,

      Sä toit esille monia hyviä eri pointteja.
      Mun kohdalla polvessa ei ollut kunnon sisäristisidettä, ja kahden kaatumisen jälkeen se sitten totaalisesti hajosi, eli taustalla oli pieni tapaturma. Sitten leikkauksen jälkeen syntyi tuo lonkkakierre: pitkään joutui nilkuttamaan vasenta jalkaa, niin oikea jalka rasittui kohtuuttomasti. Sitten kun vielä aloitin tanssimisen ja aivan liian rajusti, oli molemminpuolinen tulehduskierre valmis. En koskaan malttanut hoitaa sitä lonkan rasitusvammaa kunnolla, vaan annoin pisimmilläänkin vain viikon lepoa, vaikka selvästi kiellettiin treenaaminen vähintään kahdeksi viikoksi. Tyhmästä päästä kärsii koko keho.
      Nyt kun olen hyvässä vauhdissa itseni vieroittamisessa irti polvituesta - olen pitänyt sitä jokaisissa harjoituksissa kahden vuoden ajan - on polvi hieman kipeytynyt, säären etuosat, oikean jalkapöydän metatarsaalialue sekä tuo lonkka, eli jalat alkaa mennä. Syy tähän on liika treenaus - näytös pukkaa päälle ja treenit on raskaampia kuin normaalisti, mutta toistaiseksi ei voi tehdä muuta kuin vähentää kaikki tanssin ulkopuolinen liikunta - siis LIIKUNTAliikunta - minimiin; venyttelyt, lihaskunto sekä koiran kanssa tehdyt kävelylenkit pysyvät.
      Mä luin hyvin mielenkiintoisen seikan liittyen lonkan bursiittiin, nimittäin kireät lihakset. Jos pakaran, alaselän ja reisien lihaksisto on hyvin kireä, se painaa limapussin aluetta ja provosoi tulehdusta. Siksi olenkin yrittänyt muistaa venytellä erityisesti noiden alueiden lihaksia, josko siitä olisi mitään apua.

      Tiedän, että monille tämä mun vammakierre kuulostaa ihan käsittämättömältä: yleensä (edes suhteellisen) terve ihminen kestää liikkua hyvin eikä paikat prakaile heti. Mulla kuitenkin on useampia taustatekijöitä jo alkaen ihan siitä, että jo perinnöllisesti mun fysiikka ei ole niin vahvaa tekoa.
      Ohjeeksi on lääkäreiden ja fyssarin kautta annettu liikunta, runsas liikunta. Joskus tälle neuvolle ei voi kuin pudistella päätään ihmetyksestä: liikunta vammauttaa, mutta liikunta parantaa :D

      Mutta yritän olla viisas - ei ihan mun vahvimpia osa-alueita, mutta yritetään ;)

      -Heidi

      Poista
  7. No nytkun tuli täällä puheeksi nuo rasitusvammat ja lihaskunto niin voisin tuoda esille yhden idean mihin törmäsin Ruotsissa balettitunneilla! Muutettiin siis perheen kanssa vuosi sitten Ruotsiin ja siellä sitten jatkoin balettiharrastusta yksityisessä balettikoulussa. Heti ensimmäisellä tunnilla hämmästelin "tunnin" pituutta joka siis oli 2h...syynä tähän että ensimmäinen 1h käytettiin pelkän lihaskunnon ja koordinaation harjoittamiseen mm. joogalla. Seuraava 1h oli sitten barre juttuja ja keskilattiatyöskentekyä! Musta oli hienoo huomata että siellä panostettiin tanssin lisäksi myös oppilaitten kuntoon ja juuri lihaskuntoon kun se on tärkeä osa tanssimista. Suomeenkin voisi tuoda tällaisen käytännön ainakin vaihtoenhtoisena... (:

    VastaaPoista
  8. Olen tuo ensimmäinen anonyymi.. :) Bursiitti ongelma johtuu usein myös etureiden sivussa olevasta lihasjänteestä/kalvosta, jota ei saa itse venytettyä. Kun se jumiutuu tulee usein tuon bursiitin lisäksi myös polvikipuja sillä kyseinen jänne alkaa lonkasta ja jatkuu aina polveen asti. Jännettä saa avattua hieronnalla, mutta hyvä kotikonsti sen avaamiseen on myös foamroll :) ihan vain vinkkinä ;)
    Ja sitä viisautta tässä itse myös pyrin jatkuvasti hakemaan, mutta on se vaan niin vaikeaa aina välillä kun paloa on tanssia ja liikkua, mutta kroppa on toista mieltä.. :/ Mutta vammoista on aina vain tie ylöspäin ja niistä voi aina oppia jotain uutta. :)

    VastaaPoista
  9. Anonyymi 1.4.:

    Tuo kuulostaa todella hienolta balettitunnin rakenteelta! Meilläkin aina välillä opettajat teettävät lihaskuntoa ja/tai joogatyylisiä harjoitteita avaamaan ja vahvistamaan kroppaa tuntia varten, mutta onhan 60 minuutilla ihan eri vaikutus kuin 10 minuutilla :)

    Anonyymi 3.4.:

    Olen ollut tietoinen pohkeessa sijaitsevasta lihaskalvosta, itse asiassa silloin kun polvea tutkittiin leikkausta varten, kirurgi meinasi ensin avata sen kalvon mutta perui suunnitelmansa. Hänen mukaansa pohkeeseen ei olisi saanut enää tarpeeksi voimaa, jotta tanssimista olisi voinut jatkaa eteenpäin. Indikaationa lihaskalvon avaamiseen olisi silloin ollut vahvasti pronatoiva jalkaholvi ja kovat polvikivut, mutta enpä ole juurikaan huomannut eroa ainakaan huonompaan suuntaan.
    Mietin tässä, että kävisiköhän foamrollerin sijasta tennispallo(t) ensiapua antamaan? Tennispalloilla olen saanut usein pahimpia lukkoja selästä auki.
    Mutta ihan oikeassa olet tuossa, että vammoista on vain tie ylöspäin ja niistä voi oppia. Tuntuu hassulta sanoa näin, että itse ainakin olen jonkin verran ottanut vammoista opikseni, vaikka valitan täällä aina jonkin paikan olevan rempallaan :D Kait se sitten on tämä vanhentumisen todellisuus: kroppa ei ole enää niinkuin 15-vuotiaalla ja sen eteen joutuu tekemään enemmän töitä :)

    -Heidi

    VastaaPoista
  10. Tennispallot käy myös hyvin :) Itse olen hyötynyt niistä parhaiten erityisesti selän ja lonkkien kanssa kun olen teipannut kaksi palloa yhteen. Sitten vaan ranka pallojen väliin ja rullaamaan ja voin sanoa että kyllä tuntuu :D Jalkapohjiin taas käytän pinempää, noin golfpallon kokoista kovaa palloa ja se toimii myös hyvin :) Nämä on näitä köyhänmiehen hieroja korvikkeita :D Mutta ihan vinkkinä, että itse ostin foamrollini Prismasta n. 20€, mikä ei ole mieleastäni niin kovin suuri menetys, koska noihin reiden sivujänteisiin siitä on niin paljon hyötyä :) Ja todellakin allekirjoitan tuon, että ei ole enää kroppa kuin teinillä.. Tsemppiä kipuihin ja kevään treeneihin! :)

    VastaaPoista
  11. Koska uutta postausta? Dramaattinen "päätös" on jo monta viikkoa vanha....

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta