25. maaliskuuta 2014

Päätös


Viime viikolla keskiviikon balettitunnilla jouduin tosissaan puremaan hammasta yhteen, etten olisi huutanut kivusta ääneen. Kehitin pari-kolme viikkoa sitten oikein ärhäkän tulehduksen oikeaan lonkkaan, ja huolimatta kortisoni-puudutepiikistä, kylmähoidoista sekä säännöllisestä tulehduskipulääkekuurista sekä liikunnan vähentämisestä minimiin lonkka ei tykännyt tippaakaan 1,5-tuntisesta balettitunnista.
Kotona kylvyssä istuessani tajusin, että tämä tulehduskierre ei tule koskaan helpottamaan, jos en vähennä treenimäärää. Balettitunteja ei pysty vähentämään enkä todellakaan haluakaan, joten jäljelle jäi vain showjazz.

Joten perjantaina marssin koululle ja ilmoitin opettajalle, että asian laita on nyt tämä ja että mun täytyy lopettaa tunnit.
Enhän mä pitkään tunneilla käynyt, mutta tykästyin siihen heti eka tunnista lähtien. Tunnit olivat vauhdikkaita ja aika rankkojakin, ja vaikka tekniikka oli baletista hyvin pitkälti tuttua, pääsi tunneilla irroittelemaan ihan eri tavalla.
Mutta mun heikko fysiikka ei kestä niin useita ja rankkoja treenejä viikossa - lonkat tulehtuvat ihan sairaan herkästi - joten jostakin täytyy luopua.

Itse kevätnäytökseen ei aikaa ole enää kuin kuukausi, ja se merkitsee sitä, että treenejä on ja paljon. Haluan pystyä tanssimaan näytöksessä niin hyväkuntoisena kuin mahdollista; en halua joutua puremaan hammasta koko näytöksen ajan, koska lonkkaan sattuu.
Särkylääkkeet ja puudute-kortisonipiikit ovat ainoastaan hätävaroina, ja tuon piikinkin voi ottaa ainoastaan kolmesti vuodessa, ja tähän mennessä mua on piikitetty jo kahdesti näiden kolmen kuukauden aikana. Joten kylmää, paikallista kipugeeliä sekä mahdollisimman vähän rasitusta.

Kärsittekö te koskaan toistuvista rasitusvammoista tai muista vammoista? Kuinka olette oppineet sumplimaan niiden kanssa?

18. maaliskuuta 2014

Vaihtoehtonutturoita

En tiedä teistä, mutta itse kaipaan perinteiselle balettinutturalle vaihtoehtoja. 
Mun hiukset eivät ole hirveän pitkät eivätkä todellakaan paksut: hiukseni yltävät lapojen kohdalle, mutta jos olisivat edes hieman paksummat (ja myös pidemmät), myös nutturani olisi huomattavasti muhkeampi. Joudun aina tuperaamaan hiuksiani _todella_ paljon, mutta siltikin nutturani on surkea kikkara keskellä päätä. Hmph.. ei niin kaunista.
Vaikka välillä hieman purnaankin hiusteni pituudesta ja ohkaisuudesta, olen äärettömän tyytyväinen siihen, että mulla on nyt näinkin pitkät hiukset! Vielä pari vuotta sitten mulla oli tosi lyhyet hiukset vuosien ajan, enkä voinut kuin haaveilla ballerinanutturasta. Olihan mulla hetken ajan sinetti- ja teippipidennykset, mutta ne menivät niin huonoon kuntoon, että oli pakko poistaa ne.

Mutta asiaan.

Ostin Glitteristä nutturavalkin ja luulin jo löytäneeni keinon täydelliseen ballerinanutturaan! Kyllähän tuon valkin avulla saa todella näyttävän nutturan lyhyempiin ja ohkaisempiinkin hiuksiin, mutta itse en oikein miellä sitä täydelliseksi balettinutturaksi. Mutta jos on todella kova kiire, turvaudun valkkiin, sillä sen avulla nutturan tekeminen on tosi nopeaa ja helppoa, eikä vie kuin parisen minuuttia! Joten suosittelen kuitenkin kokeilemaan.
Laitan videotutorialin, kuinka tehdä nuttura tuon valkin avulla.

Nutturavalkki

Mä löysin toisen nopean nutturakeinon, ja ainakin minun mielestäni se käy vallan mainiosti balettinutturasta.


Tämä nuttura - lettinuttura itseasiassa - on varsin yksinkertainen tehdä: kiinnität vain poninhännän sille korkeudelle kun haluat nutturan tehdä. Sitten letität hiukset ja kiinnität ponnarilla, ja kiepautat letin itsensä ympäri letin juureen. Sitten vain kiinnität pinneillä ja voilá! 

Nutturan teko-ohjeita kuvina


hengettömät pinnit
Suosittelen käyttämään hengettömiä pinnejä (myös nutturavalkin kanssa), sillä ostin kerran jostakin tanssitarvikeliikkeestä semmoisia superohuita hengettömien kaltaisia pinnejä, jotka vääntyvät ja taittuvat ihan sairaan herkästi eikä niillä oikeastaan tee yhtään mitään. 
Noita hengettömiä pinnejä löytyy tosi monista paikoista; omat pinnini ostin Glitteristä samalla kun ostin nutturavalkkini.







Sitten toinen suosikkini on yksinkertainen ranskalainen letti, sillä se on tyylikäs, helppo ja pitää hiukset poissa kasvoilta. Kun olen tehnyt letin, käännän sen letin lopun sisäänpäin letin ja päänahan väliin eräänlaiseksi mininutturaksi (katso kuvat alta).


Mikäli ranskanletti ei ole ihan täydellisesti hallussa, tästä videosta löytyy erittäin hyvät ohjeet sen tekemiseen.

Käytättekö te tunneilla aina (pelkkää) nutturaa, vai oletteko keksineet joitain vaihtoehtokampauksia sen tilalle? 

14. maaliskuuta 2014

Toivepostaus?

Okei, eli satasen raja on rikkoutunut, kiitos kuuluu teille rakkaat lukijat!
Nyt kyselenkin, että millaisen postauksen haluaisitte sen kunniaksi?

Heitelkää ehdotuksia, niin katsotaan mitä haluatte eniten!

tammikuun bannerikuvailuja

EDIT//

Mulla olisi myytävänä hyväkuntoinen lila Capezion balettipuku kokoa L sekä Piruetin musta uudenveroinen sifonkihame kokoa 150-160 cm. Ovat jääneet lojumaan kaapin perälle, koska minulla ei ole noille käyttöä. Edullisesti lähtevät.

Lisäksi löytyy myös ratsastustarvikkeita, mm. Eurohunterin minichapsit (koko M), ihan uudet Thinsulaten talviratsastushanskat (koko M), Aiglen talli-/ratsastuskengät (koko 37) sekä kokomokkapaikkaiset ratsastushousut (koko 36). Lisäksi löytyy myös kahdet turvaliivit (toiset ovat pienemmät, arviolta 140-150 cm, toiset hieman isommat).
Lisäksi löytyy arviolta 17" satula, suitset (olleet aika isopäisellä suomenhevosella), kaksi satulahuopaa (toinen aika paljon käytetty vihreä satulanmallinen, toinen hyvin vähän käytetty viininpunainen neliöhuopa), pinteleitä sekä harjoja.
Jos löytyy kiinnostusta, niin ilmoitelkaa sähköpostitse :)

13. maaliskuuta 2014

Uusia vaatteita, uusia aatteita

Sain tässä jokunen viikko sitten idean kokeilla Dance Directin nettiputiikkia ihan ex tempore, ja kuinkas ollakaan, vain viikkoa myöhemmin tilauksesta sain tuotteet kotiovelle saakka toimitettuina. Aiemmin olen tilannut vain suomalaisista firmoista (Ballerina & Liikunta, Piruetti, Suomen Tanssitarvike sekä Footlight) ja täytyy sanoa, että Dance Direct käsitteli ja toimitti tilauksen kaikkein nopeiten; suomalaisfirmojen tilauksia olen odotellut pahimmillaan jopa pari kuukautta. Sikäli ymmärrettävää, että suomalaiset tanssitarvikefirmat ovat pieniä valikoimaltaan, ja etenkin Ballerina & Liikunta sekä Suomen Tanssitarvike joutuu tilaamaan osan tuotteistaan, joten siksi toimitusajat venyvät moniin viikkoihin.

Mä olen "välinetanssija": haalin hirmuisen määrän treenikamoja, joista käytössä on kuitenkin vain murto-osa. Tällä hetkellä kaapissa roikkuu 11 leotardia, joista vain noin viisi tai kuusi on aktiivisessa käytössä, ja jokainen tanssija tietää, että leotardit eivät ole mitenkään kovin halpoja. Mä ostelen kaikenlaisia leotardeja, mutta lopulta käytän vain muutamaa hyväksi todettua pukua; balettiryhmäni ryhmäpuvun väri on musta, joten erotun joukosta erittäin selvästi, jos käytän jonkin muun väristä pukua. Tämän takia käytän yleensä mustia leotardeja, vaikka kaapissa on useampia värikkäitä ihania pukuja.

Suurin haaste netistä tilattaessa on oikean koon valitseminen; jostakin syystä ostelen aina hieman liian isoja leotardeja. En oikein osaa hahmottaa kroppani kokoa, joten myös leotardit tuppaavat olemaan väärän kokoisia. Nyt kuitenkin tiedän, että kokoni ei enää ole L ja tutkin tarkkaan kaikki kokotaulukot, ja niiden perusteella valitsin sitten koon - ja uskomatonta kyllä, valitsin ihan oikein!


Tässä on kaksi tilamaani leotardia: vasemmalla oleva on So Dancan puku (klik!). Ihanan pehmeää micromeryliä, joka istuu tosi hyvin ja myös kuivuu nopeasti. Puvun leikkaus on tosi kiva takaa; mä en yleensä tykkää puvuista, joissa on kovin paljastava leikkaus, joten tämä puku sekä peittää että paljastaa hieman, mutta hillitysti ja kivan modernilla tavalla. Puku on just sopivan kokoinen. Luin Suomen Tanssitarvikkeen blogista (täällä), että So Dancan puvuissa kannattaa valita normaalikokoa yhtä kokoa isompi, joten tämä aiheutti hieman päänvaivaa. Hyödynsin kuitenkin DD:n kokotaulukoiden lisäksi myös Tanssitarvikkeen kokotaulukkoa että myös So Dancan omaa kokotaulukkoa, ja vaivannäkö kannatti.

Musta puku on Plumen perus tuplaolkaiminen leotardi (klik!). Etumus on hieman rypytetty ja malliltaan avarampi ja myös selkä on paljastavampi kuin mitä normaalisti leotardeissa käytän. Halusin kuitenkin uuden mustan (lempi)puvun, ja tästä todellakin tuli yksi lempparipuku! Puku on puuvillaa, joten se ei istu samalla tavalla myötäillen kuten So Dancan micromeryl-puku, ja tämä onkin puvun yksi huono puoli, sillä joudun välillä asettelemaan sitä paremmin päälle. Vaikka molemmat leotardit ovat samaa kokoa, Plumen puku on lyhyempi ja muutenkin hieman pienempi malliltaan. Mä olen vajaat 155 cm pitkä, ja koko medium on just eikä melkein.
Huomasin, että puvun avonainen leikkaus imartelee etenkin näin pientä ihmistä kuin minä: sydämenmuotoinen etumus luo pituutta keskivartaloon ja syvään uurrettu selkäpuoli ei "katkaise" selkää. Normaalisti en tykkää kovin avonaisista leotardeista, mutta tähän olen rakastunut!


Lisäksi tilasin Bunheadsin Stitch Kitin, eli pienen ompelusetin (klik!). Olen niin kyllästynyt siihen, kun kärkkäreiden nauhojen ompeleet paukkuvat poikki etenkin pliéissä, joten päätin kokeilla tätä kärkitossujen nauhojen ompeluun suunnitellun minikokoisen ompelusetin. Kätevässä purkissa tuli kaksi isosilmäistä ja suht. paksua neulaa, vahvaa lankaa sekä ompeluohjeet.


Käytän kärkkäreissä suojina geelisiä varvassukkia isovarpaissa, joten tilasin niitä lisää: Bunheadsin Big Tip (klik!). Harmi vaan, että käytössä nuo osoittautuivat liian isoiksi - tai leveiksi, sillä jalkapohja alkoi heti mennä kramppiin tanssiessa. Jouduin siis palaamaan niihin edellisiin, joiden sisältä on geeli lähtenyt niin pahasti, että paikoitellen noiden varvassukkien sisällä on vain nokare geeliä siellä täällä. Ehdin lisäksi leikata nuo uudet töppöset oikeaan mittaan, joten niitä ei voi edes palauttaa.
Eli täytynee jatkaa uusien varvastöppösten etsintää.


Päädyin tilaamaan myös lampaanvillaa kärkkäreihin pehmusteeksi (klik!), mutta toistaiseksi en ole vielä löytänyt niille kunnollista käyttötarkoitusta. Mä olen todella tarkka kärkkäreiden pehmusteista, sillä Gaynoreissa ei käytetä perinteisiä ouch poucheja tai silikonisuojia, joten yritän jatkuvasti keksiä jotain pientä kikkaa lisäpehmusteeksi. Tossun boksin pohjassa on tältä sivulta löytyvä cresent cushion sekä vasemmassa tossussa jalan putoamista estävä dynamic box liner, koska vasen jalka on oikeaa hieman pienempi.



Tässä viime aikoina on mieleen hiipinyt ajatus baletin lopettamisesta. Kyllä vain.
Raskaat treenit ovat vaatineet veronsa, ja monen päivän treeniputki aiheutti oikean lonkan tulehtumisen, joka veti mieltä entistä matalammaksi. Viikonlopun näytöstreeneissä meillä oli uusi koreografi, ja myös koreografia on vaikea. Mä olin todella innoissani treeneistä ja tanssinumerosta, mutta sunnuntaina mieli laski kuin lehmän häntä saatuani pienen viittauksen liittyen ikääni ("niinkuin me tiedämme, sä olet.. noh.. vanhempi") ja muiden etuoikeuteen tanssia. Tämä yhdistettynä lonkkakipuun sekä vaikea koreografia sai mun pasmat totaalisen sekaisin ja vain rukoilin treenien loppumista. "Mikä mä luulen olevani? Joku tanssija, vai? Mitä mä täällä teen? Mä en ole mitään, mä olen pelkkä nolla. Musta ei koskaan tule mitään; on ollut naurettavaa edes kuvitella muuta. Mä kelpaan harjoituksiin mutta en näytöksiin, siis rahat pois -periaate toistuu."
Maanantaina kysyin esiintymisestä, ja kyllä mä saan esiintyä. Mutta kuitenkin harjoitukset kertoivat muuta: minut laitettiin tekemään ihan toista paikkaa kuin mitä olin harjoitellut koko viikonlopun. Korjaukset heitettiin melkein tiuskimalla, käsky "no harjoittele!" tuli hyvin väsyneen ja toivottoman kuuloisena: "olet typerys" taka-ajatuksena. Nilkat ja polvet ovat löysät, ja sen tiesinkin, mutta yhtään parempaan suoritukseen en kyennyt, koska lonkka huusi armoa joka ikisellä askeleella; koko päivänä en juurikaan kävellyt, jäin jopa koulusta pois pysyäkseni makuuasennossa voidellen kipu- ja kylmägeeliä, jotta pystyisin tanssimaan.

Mutta eilen keskiviikkona tanssihalu heräsi taas ja mietin, mitä oikein olinkaan ajatellut; minä lopettaisin baletin? Minä, joka rakastaa balettia koko sydämestään! Ihan hullua!
Mietin kuitenkin aikaa taaksepäin ja huomasin, että jo pidempään mulla on ollut tunne siitä, että muhun ei panosteta samalla tavalla kuin muihin. Mä en saa kehuja - ei hyviä, korkeita ja keveitä jalkoja, kaunista kroppaa, korkeaa arabeskiä, kauniita port de braseja, mitään ylipäätään - mutta toisaalta en kamalasti korjauksiakaan, paitsi jalan asentoa coud de piessä. Eli a) mä en tee virheitä juuri lainkaan tai b) teen niin paljon virheitä, ettei opettajat näe mitään indikaatiota tehdä korjauksia, koska tietävät, ettei minusta koskaan voi tulla mitään; että se on turhaa.

Mulla on tässä tasan kaksi vaihtoehtoa: joko annan periksi ja todellakin lopetan baletin tai mä nielen pettymyksen kyyneleet, nostan pääni pystyyn ja jatkan.
Ei ole mulle luonteenomaista luovuttaa etenkään baletissa, joten mä jatkan. Kaikesta huolimatta mä luotan opettajan arvostelukykyyn ja siihen, että mua korjataan samalla tavalla kuin muitakin; baletissa loukkaantumisriski väärällä tekniikalla on niin suuri, että kukaan järkevä ja vähääkään ammattitaitoinen ihminen ei ole korjaamatta virheitä - mainekin siinä menisi.
Totta kai jokaisella opettajalla on omat suosikkinsa, enkä mä nyt vaan kuulu niihin ja sillä sipuli. Rakkaus balettiin on niin suurta, että mä en anna minkään tulla siihen väliin kovin hevillä.

Tähän loppuun laitan pari videota. Ylemmässä videossa pari tanssijaa pääsivät tapaamaan NYCB:n esitanssijaa Tiler Peckiä, ja alempi on fiilistelyvideo siitä, miksi rakastamme balettia.