27. helmikuuta 2014

Legless, helpless or just hopeless?


Baletti on täydellistä; se vaatii täydellisen tanssijan, jolla on täydellinen vartalo. Täydellinen vartalo, jollaista käytännössä ei juuri ole olemassa. Jos yhdessä osa-alueessa on hyvä, sanotaan vaikka että port de brasit ovat kauniita, niin jalat eivät toimi. Tai jos on pieni pää, niin kaula on liian lyhyt. Pitkä selkä ja lyhyet raajat. Ei tarpeeksi kauniit nilkat ja ojentuvat nivelet. U name them.
Mutta entä jos ei kuulu mihinkään noista kategorioista? Jos omaa sellaisen fyysisen kyvyttömyyden tai poikkeaman, että kukaan ei usko sinun pystyvän tanssimaan sen takia? Ja jos näkee tanssivan, niin kehittää siihen erilaisia tekosyitä: "sillä on niin hyvä opettaja" tai "se on vain onnekas" tai "se on saanut apua muilta" tai jopa suoranaista kieltoa: ei tuo ole mitään oikeaa tanssia.

Balettimaailma osaa olla raaka; lukuiset tanssijat kiertävät koetanssista toiseen, kokeilevat lähes jokaista mahdollista seuruetta josko tärppäisi. Mutta kuinka moni onkaan saanut kuulla "olet ihan hyvä tanssija, mutta..." Niinpä niin, ne fyysiset ominaisuudet. Ikään kuin ilman täydellistä balettitanssijan vartaloa ei voi tanssia!

Svetlana Zakharova
Käsi ylös kuka on välillä manannut - tai suoraan jopa kironnut! - jotain vartalonsa seikkaa, sillä ainakin mun molemmat tassut nousevat ylös. Oi että jos mun jalat nousisivat 90 astetta korkeammalle; jos selkä olisi taipuisampi; jos hyppyni olisivat korkeammat ja lennokkaammat; jos jalkani eivät olisi näin lyhyet ja pölkkymäiset; jos nilkkani olisivat vahvemmat ja taipuisammat; jos olisin jotain muuta kuin olen.
Mutta tämä on naurettavaa!
Vaikka mulla on leikattu polvi, paikaltaan tipahtelevat olkapäät sekä murtumia rintarangassa, mä pystyn tanssimaan. Mulla on kaikki raajat tallella, näkö ja kuulo, rytmitaju.
Ja ihan hitosti sitkeyttä, päättäväisyyttä ja tarvittaessa menen läpi vaikka harmaan kiven.

YleTeemalta tuli joskus viime vuonna dokkari, jossa näkövammaiset ihmiset tanssivat, ja yksi heistä oli nuori nainen, joka tanssi balettia. Kyllä vain, sokea balettitanssija! Hän kertoi, kuinka oli aina ihannoinut balettitanssijoita ja miten upeaa hänestä oli päästä ABT:hen töihin - toimistotöitä - ja miten hänestä oli upeaa kuunnella kärkkäreiden kopsahduksia lattiaa vasten kun muut tanssivat.
Tämä nainen ei luovuttanut, vaan käänsi sokeutensa tavallaan oman etunsa mukaiseksi hyödyntämällä kaikkia muita aistejaan. Sitähän sanotaan, että kun yhden aistin menettää, muut korostuvat.

Youtubessa törmäsin tähän alla olevaan videoon, jossa jalaton tyttö tanssii kärjillä. Tytölle oli tehty varta vasten sellaiset proteesit, että hän pystyi olemaan kärjillä. Musiikin lyriikat sopivat kuvaan kuin nenä päähän, ja mulle ainakin tuli sellainen olo, että mitä ihmettä mä oikein valitan?


Tässä alla hiphop -video samaisesta tytöstä.

Youtubesta löytyy tuon tytön, Paulina Fullerin, tanssivideoita melkoisen paljon tästä linkistä.

Tässä alla toinen video tytöstä, joka syntyi kokonaan ilman toista säärtä ja jalkaterää. Tyttö tanssii tosi hyvin ja kilpailumielessä. Take a look!


Nämä ja lukuiset muut jonkin kyvyttömyyden omaavat ihmiset ovat oikeasti todella inspiroivia, ja auttaa ainakin itseäni ymmärtämään sen faktan, kuinka onnekas sitä oikeasti on. Mitä sitten, vaikka mun jalka ei nouse kuin maksimissaan 90 astetta tai mun nuttura ei koskaan hivo takamusta kuten muilla, sillä ainakin mulla on kaikki mulle mahdolliset edellytykset tanssia.
Baletti on opettanut mulle kiitollisuutta omaa kroppaa kohtaan, ja baletin kautta olen löytänyt itsestäni puolia, joita en ole aiemmin tiedostanut: pirunmoista sitkeyttä ja ahkeruutta. Jos mä jotain haluan, mä teen töitä sen eteen.

2 kommenttia:

  1. Mitä mieltä olet nykyisestä balettiryhmästäsi? Ovatko ryhmäläisesi mukavia? Oletko mielestäsi heitä parempi tanssija?

    VastaaPoista
  2. Hei ano,

    Multa on ennenkin kysytty mielipidettäni nykyisestä balettiryhmästä, ja vastaus on sama: mielestäni ryhmä on ihan mukava. En kuitenkaan tunne mitään tiivistä yhteenkuuluvuuden tunnetta johtuen ainakin siitä, että olen heitä roimasti vanhempi, tulin kesken kaiken ryhmään ja he ovat tanssineet yhdessä pienestä lähtien.
    Ja toki olen heitä parempi tanssija, sehän on ilmiselvää! ;)
    No ei; en ole paras mutta tuskin en surkeinkaan. Koen, että taso on aika tasainen ryhmäläisten kesken; toki yksi loistaa yhdessä ja toinen toisessa, mutta niinhän se aina menee - me ollaan kaikki yksilöitä, joten kuten sanoin, niin yksi henkilö on hyvä jossakin ja toinen toisessa.

    -Heidi

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta