1. helmikuuta 2014

Fysiikan lakeja ja laittomuuksia

Koin pienen herätyksen keskiviikkona tunnilla, kun opettaja kyseli polveni voinnista. "Hyvin se voi nykyään. Mutta aina treenatessa pidän tukea siinä." "Ehkä sinun kannattaisi ruveta olemaan ilman sitä, aloittaa ihan lyhyistä hetkistä vaikka tangolla?"

Mä olen pitänyt polvitukea jokaisessa treenistä leikkauksesta lähtien - eli kohta kaksi vuotta. Toisaalta se on hyvä, sillä tuki pitää huolen siitä, että patella pysyy paikoillaan eikä polvi vahingossa luiskahda linjauksesta.
Mutta toisaalta mä olen liian tuudittautunut ja turvautunut siihen tukeen. Polvitukena käyttämäni tuki ei ole niin kovaa tekoa, että se pakottaisi lihakset ja nivelet pysymään tietyssä linjassa; tuki ainoastaan kevyesti ohjaa niitä. Mulla on edelleen muistissa se vuoden takainen hetki, kun kuulin opettajaltani, että mun polvi on out of the line, ja se on jäänyt mieleen.
Eli toisin sanoen se polvituki tukee mun mieltä, ei niinkään polvea.

Mun täytyy ruveta pikkuhiljaa vieroittautumaan tuosta polvituesta; johan leikkauksesta alkaa olla kaksi vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että jalka on suunnilleen 80% maksimikunnosta. Nopea tämä prosessi ei tule olemaan; mä olen fysiikaltani melko heikko, ja suuri operaatio vaatii multa enemmän kuin ns. keskivertoihmiseltä.
Mutta ehkä alkuun pätkä tankoa sieltä ja täältä ilman tukea sekä reisilihaksen aktiivinen harjoittaminen, niin hyvä tulee.


Mulla alkoi myös selän fysioterapia eilen.
Mulla on rintarangan nikamissa kompressiomurtumia, eli toisin sanoen mulla on monia rintarangan nikamia painuneet kasaan. Nämä murtumat ovat välillä hyvinkin kivuliaita, ja ilman hoitoa jo tällä hetkellä paha tilanne pahenee entisestään. Mä olen vielä nuori, ja tämä on mun ainut kroppa, joten sitä täytyy hoitaa.

Murtumat sijaitsevat punaisella merkityllä alueella
Eka fyssarikäynti keskittyi lähinnä oikean ryhdin löytämiseen; mikä on ihanteellinen istuma-asento. Fysioterapeutti katsoi liikkuvuutta ja huomautti, että mun rangan liikkuvuus on erittäin hyvä - tosin tätä mä ihmettelen, sillä missä ovat ne puuttuvat upeat seläntaivutukset? Mä taivun lannerangasta tosi paljon, joten vedän yhteen johtopäätökset, että murtumat haittaavat rintarangan liikkuvuutta, mutta siihen vaikuttaa myös yläselän lihaksiston heikkous ja kireys.

Fyssari paikansi kivuliaimmat (ja pahiten kasaan painuneet) nikamat (kts. kuva; nikamat lapaluiden yläreunan kohdalla), huomasi niiden olevan täysin ulkonevat ja teki kinesioteipistä (lisätietoa kinesioteippauksesta täällä) ns. kipuruusukkeen siihen kohtaan, ja pari muuta teippausta vetämään ryhtiä ja venyttämään lihaksia.
Tuo kinesioteippaus ei tunnu kovin miellyttävältä; eilen päivällä juridiikan tentissä alkoi päänsärky, ja nyt särkee kallonpohjaa melko paljon. Joistakin voi tuntua melko yllättävältä, mutta tuo kinesioteippaus on ainakin mulle varsin tehokas hoitokeino - tosin onko ihmekään, koska tuo alue on niin arka. Tänä aamuna tuon kipuruusukkeen alueen nikamat (eli nikamienn T3-T6 välinen alue) olivat niin kipeät, ettei niihin voinut koskea, ja kun vahingossa nojasin seinään, niin huutohan siinä pääsi. Fyssari sanoi, että tuo kipuruusuke helpottaa painetta kyseisellä alueella ja näin ollen myös kivun pitäisi helpottua. En vielä osaa sanoa juuta enkä jaata siihen väitteeseen, mutta jatkuvasti läsnä oleva kuumottava kipu vasemman lavan sisäpuolella on kyllä helpottanut. Joten jotain hyvää havaittavissa, n'est-ce pas?

Muuten kuulumisissa ei ole sen kummempaa; baletissa kevätnäytöksen treenit alkavat ensi viikolla. Balettikoulu viettää 40-vuotisjuhlavuottaan, joten kevään näytös tulee olemaan huikea: meillä on kaksi vierailevaa koreografia, ja lisäksi jokainen opettaja tekee omat koreografiansa. Tämä on myös mulle uusi tilanne, sillä aloitin showjazzin nyt vuoden alussa. Jazzin kanssa on taistelua lähinnä yläkropan käytössä: se on joko tai mun kohdalla. Lattarit ovat lantiossa muistissa, joten jos rintakehää täytyy liikuttaa, lähtee mulla myös lantio vatkaamaan. Parallelit tahtovat melkein väkisin kääntymään auki, ja pelkät heitot muuttuvat grand battementeiksi ja developpéiksi. Aargh!
Mutta jazz on mulle uusi laji, joten mä luotan siihen, että opin kyllä ajan mittaan.

Ensi viikolla (viikko 6, tarkemmin sanoen päivät 6-8.2.) on Ruokaprovinssi kaupoissa (täällä ja täällä lisätietoa), ja osa meistä SeAmkin opiskelijoista kuuluu siihen tänä vuonna tuote-esittelyn piirissä. Eli toisen vuoden liiketalouden opiskelijoista markkinoinnin sekä henkilöstöjohtamisen opiskelijat kuuluvat Ruokaprovinssiin maistattamassa tietyn yrityksen tuotteita.

Jotta tämä postaus olisi kunnon sekasotku, laitan tähän loppuun vielä videon Prinsessa Ruususen Sinilinnun variaatiosta. Jostakin syystä tämä variaatio viehättää mua kovin, sillä se on teknisesti suht. vaativa, mutta videon tanssija suoriutuu variaatiosta erittäin hyvin.
Huomatkaa upea vartalonhallinta sekä ihanan kevyet liikkeet!

5 kommenttia:

  1. Kurja kuulla, että sulla on tuollaisia murtumia. Mistä ne oikein johtuvat? Osteoporoosissahan tuollaisia saattaa tulla, mutta olet niin nuori, ettei sinulla sellaista varmaankaan ole? Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Niina,

      Osteoporoosin takia mulle on kehittynyt nuo murtumat.
      Mutta aion ottaa fysioterapian tosissani ja panostaa siihen tulevaisuudessakin, jotta tilanne ei tästä enää huonone :)

      -Heidi

      Poista
  2. Hei, rintarangassa ei kuulukaan olla kovin paljon taaksetaivutusta, vaan oikein syvät taaksetaivutukset lähtevät lannerangasta. Sitä tulee kuitenkin tukea vatsalihaksilla, jotta rankaan ei kohdistu liikaa painetta. Luulen lisäksi, että baletin selälle asettamat liikkuvuusvaatimukset luetaan fysioterapiassa yliliikkuuvuudeksi, siksi sinun selkäsi liikkuvuus on fysioterapeuttisi mielestä hyvä. :)

    VastaaPoista
  3. Tottakai tuollaisia murtumia tulee kun on alipainoinen eikä syö ja vielä tanssii. Kannattaisi ottaa nyt järki mukaan tuohon touhuun ja hoitaa itsesi kuntoon ennen kuin olet ihan palasina. Ei ole varmaan kovin kiva elää loppuelämää sairaan kipeiden murtumien kanssa kun voisin vielä hoitaa itsensi kuntoon ja saada osteoporoosin korjattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi,

      Kiitos huomautuksestasi, mutta et tiedä ihan kaikkea.
      Murtumat eivät ole syntyneet tanssin vuoksi, vaan vuosia, VUOSIA, sitten; jo vuonna 2008 tehtiin ensimmäiset havainnot niistä. Sitä paitsi tanssilla on erittäin suuri rooli siinä, että mä olen kuitenkin näinkin hyvässä kunnossa; ennen tanssia en jaksanut esimerkiksi kuoria perunoita kahta minuuttia kauempaa, ja tämä siksi, koska mulla ei ollut tippaakaan lihaksia. Nyt mulla on niitä lihaksia ja niiden ansiosta mä jaksan, vaikka kipuja onkin.

      Fyssari sekä lääkärit ovat sanoneet, että tanssi on tosi hyvä laji, koska siinä yhdistyy niin monet eri osteoporoosiystävälliset puolet: kehittää lihaskuntoa, sisältää aerobista liikuntaa sekä hyppyjä, jotka ovat erittäin tärkeitä luuston kannalta, eikä venyttelykään tosiaan pahasta ole.

      Ei ole kovin kivaa elää sairaan kipeiden murtumien kanssa, mutta olet väärässä sen suhteen, että mun pitäisi ottaa järki käteen, koska se on jo, ja parhaillaan koko ajan hoidan itseäni kuntoon. Siihen ei kuulu eikä saa kuuluakaan sänkylepo ja liikkumattomuus, sillä se on täydellinen tie siihen, että lihakset kuihtuvat, luusto rappeutuu enemmän ja taas ollaan lähtöpisteessä. Mulla on nyt hyvä lähtötilanne, koska olen kolmen vuoden tanssin ansiosta saanut lihasta mun kroppaan. Teillä ei ole vertauskuvia siihen, millainen olin ennen tanssia, enkä niitä aio antaakaan koska siitä ei ole mitään hyötyä täällä.

      Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja kiitos siitä, joskin tietosi olivat puutteelliset.

      -Heidi

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta