28. helmikuuta 2014

Margot Fonteyn ja ne bourréet!

Innostuin selailemaan Margot Fonteynin videoita, ja tämä video Tuhkimon saapumisesta juhliin on jotain uskomatonta. Fonteynin tapa liikkua on muutenkin erittäin sulavaa, kaunista ja pehmeää (etenkin Joutsenlammen Odettena), mutta tämä... En pysty kuvailemaan, vaan se on pakko nähdä itse!


27. helmikuuta 2014

Legless, helpless or just hopeless?


Baletti on täydellistä; se vaatii täydellisen tanssijan, jolla on täydellinen vartalo. Täydellinen vartalo, jollaista käytännössä ei juuri ole olemassa. Jos yhdessä osa-alueessa on hyvä, sanotaan vaikka että port de brasit ovat kauniita, niin jalat eivät toimi. Tai jos on pieni pää, niin kaula on liian lyhyt. Pitkä selkä ja lyhyet raajat. Ei tarpeeksi kauniit nilkat ja ojentuvat nivelet. U name them.
Mutta entä jos ei kuulu mihinkään noista kategorioista? Jos omaa sellaisen fyysisen kyvyttömyyden tai poikkeaman, että kukaan ei usko sinun pystyvän tanssimaan sen takia? Ja jos näkee tanssivan, niin kehittää siihen erilaisia tekosyitä: "sillä on niin hyvä opettaja" tai "se on vain onnekas" tai "se on saanut apua muilta" tai jopa suoranaista kieltoa: ei tuo ole mitään oikeaa tanssia.

Balettimaailma osaa olla raaka; lukuiset tanssijat kiertävät koetanssista toiseen, kokeilevat lähes jokaista mahdollista seuruetta josko tärppäisi. Mutta kuinka moni onkaan saanut kuulla "olet ihan hyvä tanssija, mutta..." Niinpä niin, ne fyysiset ominaisuudet. Ikään kuin ilman täydellistä balettitanssijan vartaloa ei voi tanssia!

Svetlana Zakharova
Käsi ylös kuka on välillä manannut - tai suoraan jopa kironnut! - jotain vartalonsa seikkaa, sillä ainakin mun molemmat tassut nousevat ylös. Oi että jos mun jalat nousisivat 90 astetta korkeammalle; jos selkä olisi taipuisampi; jos hyppyni olisivat korkeammat ja lennokkaammat; jos jalkani eivät olisi näin lyhyet ja pölkkymäiset; jos nilkkani olisivat vahvemmat ja taipuisammat; jos olisin jotain muuta kuin olen.
Mutta tämä on naurettavaa!
Vaikka mulla on leikattu polvi, paikaltaan tipahtelevat olkapäät sekä murtumia rintarangassa, mä pystyn tanssimaan. Mulla on kaikki raajat tallella, näkö ja kuulo, rytmitaju.
Ja ihan hitosti sitkeyttä, päättäväisyyttä ja tarvittaessa menen läpi vaikka harmaan kiven.

YleTeemalta tuli joskus viime vuonna dokkari, jossa näkövammaiset ihmiset tanssivat, ja yksi heistä oli nuori nainen, joka tanssi balettia. Kyllä vain, sokea balettitanssija! Hän kertoi, kuinka oli aina ihannoinut balettitanssijoita ja miten upeaa hänestä oli päästä ABT:hen töihin - toimistotöitä - ja miten hänestä oli upeaa kuunnella kärkkäreiden kopsahduksia lattiaa vasten kun muut tanssivat.
Tämä nainen ei luovuttanut, vaan käänsi sokeutensa tavallaan oman etunsa mukaiseksi hyödyntämällä kaikkia muita aistejaan. Sitähän sanotaan, että kun yhden aistin menettää, muut korostuvat.

Youtubessa törmäsin tähän alla olevaan videoon, jossa jalaton tyttö tanssii kärjillä. Tytölle oli tehty varta vasten sellaiset proteesit, että hän pystyi olemaan kärjillä. Musiikin lyriikat sopivat kuvaan kuin nenä päähän, ja mulle ainakin tuli sellainen olo, että mitä ihmettä mä oikein valitan?


Tässä alla hiphop -video samaisesta tytöstä.

Youtubesta löytyy tuon tytön, Paulina Fullerin, tanssivideoita melkoisen paljon tästä linkistä.

Tässä alla toinen video tytöstä, joka syntyi kokonaan ilman toista säärtä ja jalkaterää. Tyttö tanssii tosi hyvin ja kilpailumielessä. Take a look!


Nämä ja lukuiset muut jonkin kyvyttömyyden omaavat ihmiset ovat oikeasti todella inspiroivia, ja auttaa ainakin itseäni ymmärtämään sen faktan, kuinka onnekas sitä oikeasti on. Mitä sitten, vaikka mun jalka ei nouse kuin maksimissaan 90 astetta tai mun nuttura ei koskaan hivo takamusta kuten muilla, sillä ainakin mulla on kaikki mulle mahdolliset edellytykset tanssia.
Baletti on opettanut mulle kiitollisuutta omaa kroppaa kohtaan, ja baletin kautta olen löytänyt itsestäni puolia, joita en ole aiemmin tiedostanut: pirunmoista sitkeyttä ja ahkeruutta. Jos mä jotain haluan, mä teen töitä sen eteen.

9. helmikuuta 2014

Baletin aloittaminen

Saan paljon kyselyitä siitä, että voiko aloittaa baletin vaikka ei omasta mielestään täytä baletin vaatimia kriteerejä: kropaltaan ei ole laiha ja pitkäraajainen, ei ole notkea, ja ikääkin on tullut jo - noh, 13 vuotta tai 63 vuotta. Eikä sitä kokemustakaan ole.
Entä jos haluaa aloittaa, niin miten?
Entä miten pukeutua?


"Mutta mä olen jo 14-vuotias/20-vuotias/kohta 50-vuotias..."
Mä olin 23-vuotias kun aloitin baletin, en ollut pitkäraajainen tai notkea enkä edes tiennyt mitään baletista! Mutta mulla oli jokin mieletön hinku päästä tanssimaan, ja kun muutin nykyiselle asuinpaikkakunnalleni, ilmoittauduin aikuisbalettiin.
Iälläsi on siinä vaiheessa merkitystä, jos haluat baletista ammatin. Balettitanssijan ura on 40-vuotiaana ohi, ja seurueeseen liitytään yleensä parinkympin hujakoilla, eli säännöllinen ja tavoitteellinen treenaus täytyy aloittaa silloin alle 10-vuotiaana; monet ammattilaiset ovat aloittaneet jo ihan pikkulapsina. Toki löytyy näitä poikkeuksia, jotka ovat aloittaneet jopa 13-vuotiaana ja saaneet tanssista ammatin, mutta siinä on yleensä taustalla ollut jo aiempaa tanssitaustaa jostakin muusta lajista.
Muuten ei iällä ole merkitystä; aikuisbaletissa käy kaikenikäisiä tanssijoita aina 16-17-vuotiaista 60-vuotiaisiin - näin ainakin siinä ryhmässä missä itse aloitin. Aikuisbaletti kuitenkin vaihtelee eri kouluissa, joten soitto balettikouluun on aina paikallaan. Myös silloin, jos olet teini-ikäinen, kannattaa soittaa ja kysyä, sillä joissakin kouluissa voi olla mahdollista päästä peruskoulutuksen tunneille lähelle oman ikäisiä tanssijoita.
 

"Mä en ole laiha, vaan mulla on vähän ylipainoa enkä todellakaan ole notkea! Eikä mulla ole pitkiä jalkoja, ja olen muutenkin lyhyt."

Ihanteellisen ballerinavartalon vaatimukset ovat kovat: lyhyt keskivartalo, raajat ja kaula ovat pitkät, jalan kaari on korkea. Polvet ovat jopa aavistuksen liian taipuisat niin, että sääri työntyy aavistuksen taaksepäin jalkaa ojennettaessa. Hoikan lihaksikas, ylväs olemus, pieni pää, kapeat lanteet, pieni povi. Tällainen vartalo on syntyjään ainoastaan 2%:lla väestöstä. Muutenkin nämä vaatimukset koskevat lähinnä ammattilaisia, mutta kuinka monella ammattitanssijalla on kuvaillun kaltainen kroppa? Paljon tärkeämpää on se, että kroppasi on terve; ihmiskehoa ei ole tehty baletin vaatimiin liikkeisiin, ja pelkästään aukikierto kuormittaa tosi paljon niveliä, etenkin jos se on tehty väärin.

Mitä pituuteen tulee, niin sen pitkän vaikutelman tekee pitkät lihakset. Huomattavan pitkien ballerinojen on usein hankaluuksia löytää pdd-partneria, koska kärjillä pituuteen tulee kymmenisen senttiä lisää; esimerkiksi Svetlana Zakharova on eräässä Pointe -lehden haastattelussa kertonut, kuinka partnerin löytäminen on välillä vaikeaa ja kuinka hän on joutunut kieltäytymään tanssimasta ulkomailla, koska pdd-partneri ei ole sopinut hänelle pituutensa vuoksi.
Mutta harrastajalle pituudella ei ole kummempaa merkitystä. Esimerkiksi nykyisessä tanssiryhmässäni löytyy sekä hyvin lyhyttä että hyvin pitkää tanssijaa, eikä pituus määrittele sitä, onko henkilö A parempi tanssimaan, koska on pitempi kuin henkilö B.


 "Mutta mulla on ylipainoa, enkä muutenkaan ole hyvässä kunnossa tai edes notkea."

Ylipaino ei ole este baletille, ja baletin treenaus jo itsessään muokkaa pikkuhiljaa kehoa.
Oheistreeni ei ole pahitteeksi, mutta sitä vaaditaan yleensä vasta niiltä, jotka tanssivat enemmän. Totta kai eduksi on, jos pitää kunnostaan huolta, mutta mikään vaatimus baletin aloittamiseksi se ei ole.
Mitä notkeuteen tulee, niin se paranee vain venyttelemällä. Tanssitunneilla kyllä venytellään, mutta jos tavoittelee esim. spagaattia, sen eteen joutuu näkemään omatoimisesti enemmän töitä. Tanssijalta, joka käy kerran viikossa tunnilla eikä halua siitä sen suurempaa harrastusta, ei vaadita mitään suuria notkeuden taidonnäytteitä, mutta jos haluaa, että liikkeistä löytyy laajuutta, niin silloin täytyy itse nähdä asian eteen vaivaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja se pätee myös balettiin; ei siellä ole notkeuspoliiseja tarkistamassa ihmisten notkeutta, kun nämä ilmoittautuvat tunneille.

"Miten mun täytyy toimia, kun haluan aloittaa baletin?"

Googleta alueesi tanssikoulut ja sitten soita sinne ja kysele millaisia tunteja heillä olisi tarjota juuri sinulle. Kerro onko sinulla tanssitaustaa, ja jos jokin asia painaa mieltäsi aloittamisen suhteen, niin kannattaa ihmeessä kertoa siitä.
Monilla tanssikouluilla on mahdollisuus osallistua yhdelle ilmaiselle tunnille tutustumismielessä, ja jos tällaista mahdollisuutta ei ole, niin suurin osa kyllä sallii sen, että tuntia voi käydä seuraamassa ainakin hetken ajan.
Eli etsi lähin tanssikoulusi, ja sitten ei kun vaan soittamaan ja kyselemään.

"Entä miten mä pukeudun sinne?"

Yleinen pukukoodi tunneilla on tossut, trikoot ja leotardi (usein ryhmäkohtainen), ja monet käyttävät lisäksi ohutta hametta ja/tai shortseja. Mutta esimerkiksi aikuisbaletissa tällaista pukukoodia näkyi erittäin harvalla; suurimmalla osalla oli legginsit tai polvimittaiset collegehousut sekä toppi tai t-paita. Vaatetukselle on vain kaksi vaatimusta: niiden tulee olla vartalonmyötäiset sekä sallia täysin kaikki liikkeet. Vartalonmyötäiset siksi, että opettaja näkee vartalon liikkeet ja pystyy näin tekemään korjauksia hyvin. Baletissa tulee paljon jalannostoja ja -heittoja, joten vaatteiden täytyy pystyä sallimaan kaikki nämä liikkeet. Siksi suurin osa tanssijoista suosii joko trikoita tai legginsejä, sillä ne tuovat vartalon liikkeet selville. T-paitaa - etenkin löysää t-paitaa -  parempi vaihtoehto on vartalonmyötäinen toppi, ja jos ei heti omista pehmeitä tossuja, voi jaloissa käyttää esim. jarrusukkia; avojaloin ei suositella olevan, sillä jalka ei luista lattialla ja tavalliset sukat saattavat olla liian liukkaat. Villasukkia ei kuitenkaan saa käyttää, sillä ne ovat erittäin liukkaat ja voivat myös rasvoittaa tanssisalin lattiaa peittävän tanssimaton.

baletin yleinen pukukoodi

Pikaisen youtuben selailun jälkeen löysin videon, jossa kerrotaan kymmenen seikkaa, jotka olisi hyvä tietää ennen balettitunnille menoa. Hyviä perusvinkkejä, joilla pääsee jo hyvään alkuun :)


Lisäksi teitä lukijoita on kohta 100, ja kyselisinkin, että millaista postausta te haluaisitte satasen rajan rikkouduttua? Heitelkää ideoita tulemaan!

1. helmikuuta 2014

Nilkkojen parhaimmistoa

Tämä video, jossa Sting soittaa Bachin Preludin ja tanssijana on Alessandra Ferri, vetää hiljaiseksi lähinnä kunnioituksesta Ferriä kohtaan.
Koreografia ei päätä huimaa, mutta juuri siitä syystä Alessandra Ferri saa kaiken huomion; vaikkakaan koreografia ei sisällä italialaisia fouettéita ja kello kuuden developpéita kärjillä, se vaatii täydellisen tekniikan. Ja se antaa täyden oikeuden Ferrin uskomattomille nilkoille! Katsokaa etenkin kohdasta 5:18 eteenpäin - mitkä nilkat noissa echappeissa! Edes Svetlana Zakharovan nilkat eivät vedä vertoja Ferrille.

Ferrin tanssi on täydellisen kevyttä ja pehmeää, soljuvaa, ja Stingin pehmeä kitaraversio Preludista sopii taustalle täydellisesti.

Tämän paremmaksi ja helpomman näköiseksi ei baletti enää voi muuttua!


Fysiikan lakeja ja laittomuuksia

Koin pienen herätyksen keskiviikkona tunnilla, kun opettaja kyseli polveni voinnista. "Hyvin se voi nykyään. Mutta aina treenatessa pidän tukea siinä." "Ehkä sinun kannattaisi ruveta olemaan ilman sitä, aloittaa ihan lyhyistä hetkistä vaikka tangolla?"

Mä olen pitänyt polvitukea jokaisessa treenistä leikkauksesta lähtien - eli kohta kaksi vuotta. Toisaalta se on hyvä, sillä tuki pitää huolen siitä, että patella pysyy paikoillaan eikä polvi vahingossa luiskahda linjauksesta.
Mutta toisaalta mä olen liian tuudittautunut ja turvautunut siihen tukeen. Polvitukena käyttämäni tuki ei ole niin kovaa tekoa, että se pakottaisi lihakset ja nivelet pysymään tietyssä linjassa; tuki ainoastaan kevyesti ohjaa niitä. Mulla on edelleen muistissa se vuoden takainen hetki, kun kuulin opettajaltani, että mun polvi on out of the line, ja se on jäänyt mieleen.
Eli toisin sanoen se polvituki tukee mun mieltä, ei niinkään polvea.

Mun täytyy ruveta pikkuhiljaa vieroittautumaan tuosta polvituesta; johan leikkauksesta alkaa olla kaksi vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että jalka on suunnilleen 80% maksimikunnosta. Nopea tämä prosessi ei tule olemaan; mä olen fysiikaltani melko heikko, ja suuri operaatio vaatii multa enemmän kuin ns. keskivertoihmiseltä.
Mutta ehkä alkuun pätkä tankoa sieltä ja täältä ilman tukea sekä reisilihaksen aktiivinen harjoittaminen, niin hyvä tulee.


Mulla alkoi myös selän fysioterapia eilen.
Mulla on rintarangan nikamissa kompressiomurtumia, eli toisin sanoen mulla on monia rintarangan nikamia painuneet kasaan. Nämä murtumat ovat välillä hyvinkin kivuliaita, ja ilman hoitoa jo tällä hetkellä paha tilanne pahenee entisestään. Mä olen vielä nuori, ja tämä on mun ainut kroppa, joten sitä täytyy hoitaa.

Murtumat sijaitsevat punaisella merkityllä alueella
Eka fyssarikäynti keskittyi lähinnä oikean ryhdin löytämiseen; mikä on ihanteellinen istuma-asento. Fysioterapeutti katsoi liikkuvuutta ja huomautti, että mun rangan liikkuvuus on erittäin hyvä - tosin tätä mä ihmettelen, sillä missä ovat ne puuttuvat upeat seläntaivutukset? Mä taivun lannerangasta tosi paljon, joten vedän yhteen johtopäätökset, että murtumat haittaavat rintarangan liikkuvuutta, mutta siihen vaikuttaa myös yläselän lihaksiston heikkous ja kireys.

Fyssari paikansi kivuliaimmat (ja pahiten kasaan painuneet) nikamat (kts. kuva; nikamat lapaluiden yläreunan kohdalla), huomasi niiden olevan täysin ulkonevat ja teki kinesioteipistä (lisätietoa kinesioteippauksesta täällä) ns. kipuruusukkeen siihen kohtaan, ja pari muuta teippausta vetämään ryhtiä ja venyttämään lihaksia.
Tuo kinesioteippaus ei tunnu kovin miellyttävältä; eilen päivällä juridiikan tentissä alkoi päänsärky, ja nyt särkee kallonpohjaa melko paljon. Joistakin voi tuntua melko yllättävältä, mutta tuo kinesioteippaus on ainakin mulle varsin tehokas hoitokeino - tosin onko ihmekään, koska tuo alue on niin arka. Tänä aamuna tuon kipuruusukkeen alueen nikamat (eli nikamienn T3-T6 välinen alue) olivat niin kipeät, ettei niihin voinut koskea, ja kun vahingossa nojasin seinään, niin huutohan siinä pääsi. Fyssari sanoi, että tuo kipuruusuke helpottaa painetta kyseisellä alueella ja näin ollen myös kivun pitäisi helpottua. En vielä osaa sanoa juuta enkä jaata siihen väitteeseen, mutta jatkuvasti läsnä oleva kuumottava kipu vasemman lavan sisäpuolella on kyllä helpottanut. Joten jotain hyvää havaittavissa, n'est-ce pas?

Muuten kuulumisissa ei ole sen kummempaa; baletissa kevätnäytöksen treenit alkavat ensi viikolla. Balettikoulu viettää 40-vuotisjuhlavuottaan, joten kevään näytös tulee olemaan huikea: meillä on kaksi vierailevaa koreografia, ja lisäksi jokainen opettaja tekee omat koreografiansa. Tämä on myös mulle uusi tilanne, sillä aloitin showjazzin nyt vuoden alussa. Jazzin kanssa on taistelua lähinnä yläkropan käytössä: se on joko tai mun kohdalla. Lattarit ovat lantiossa muistissa, joten jos rintakehää täytyy liikuttaa, lähtee mulla myös lantio vatkaamaan. Parallelit tahtovat melkein väkisin kääntymään auki, ja pelkät heitot muuttuvat grand battementeiksi ja developpéiksi. Aargh!
Mutta jazz on mulle uusi laji, joten mä luotan siihen, että opin kyllä ajan mittaan.

Ensi viikolla (viikko 6, tarkemmin sanoen päivät 6-8.2.) on Ruokaprovinssi kaupoissa (täällä ja täällä lisätietoa), ja osa meistä SeAmkin opiskelijoista kuuluu siihen tänä vuonna tuote-esittelyn piirissä. Eli toisen vuoden liiketalouden opiskelijoista markkinoinnin sekä henkilöstöjohtamisen opiskelijat kuuluvat Ruokaprovinssiin maistattamassa tietyn yrityksen tuotteita.

Jotta tämä postaus olisi kunnon sekasotku, laitan tähän loppuun vielä videon Prinsessa Ruususen Sinilinnun variaatiosta. Jostakin syystä tämä variaatio viehättää mua kovin, sillä se on teknisesti suht. vaativa, mutta videon tanssija suoriutuu variaatiosta erittäin hyvin.
Huomatkaa upea vartalonhallinta sekä ihanan kevyet liikkeet!