17. tammikuuta 2014

Ei mitään uutta, mutta siltikin jotain uutta

Pitkään on blogi ja postaukset pyörineet mielessäni, mutta aikaiseksi olen saanut.. noh, en mitään.
Arki alkoi - sen on varmasti jokainen huomannut. Ja talvikin tuli lähes -20 asteen pakkasineen, minkä vuoksi Dooran ulkoiluttaminen on kutistunut 5x5 minuutin satseiksi: ulkona en tarkene minä eikä Doora. Tosin alkuviikosta tein loistavan löydön cittarista: 5 eurolla upean turkoosit puolitoppahousut lasten osastolta! Kerrankin on hyötyä tästä pituudesta (tai siis joidenkin mittapuiden mukaan sen puuttumisesta). 

Tanssikausi käynnistyi 7. päivä, eli reilu viikko sitten, ja nyt ilmoittauduin myös showjazzin tunneille. Ilmoittauduinhan mä viime syksynä, mutta superkiireisen aikatauluni takia peruin ilmoittautumiseni.
Nyt viime perjantaina käväsin kurkkaamassa tuntia, mutta osallistumisen jätin kuumeen vuoksi väliin. Seuraava tunti on tänään, ja vaikkakin pieni kuume ja kestoflunssa jyllää edelleen, aion uhmata sitä ja mennä tunnille; se pieni pätkä mitä näin sitä tuntia vaikutti niin kiinnostavalta, että mua ei nyt enää mitkään flunssat pitele!

Muuten olen kamppaillut ristiriitaisten fiilisten kanssa; toisaalta maanantaina löysin erittäin monia positiivisia syitä siihen, miksi normaalin ravitsemustilan tavoitteleminen ja ylläpitäminen kannattaa, sillä tanssitunnilla tehtiin kärjillä, ja se oli sanalla sanoen mahtavaa! Viime syksynä kaikki puhti meni siihen, että jaksoin puolitoistatuntisen balettitunnin läpi ilman pyörtymisiä, ja mun ns. kärkitanssi oli ihan surkeaa: en jaksanut mitään.
Nyt sen sijaan jopa echappét - jotka ovat mun totaaliset inhokit! - sujuivat vaivatta, aivan kuin olisin ollut jokin echappéita liukuhihnalta tuottava kone; bourréissa oli liikkuvuutta. Kaikki sujui sata kertaa paremmin kuin viime syksynä!

Kuitenkin jokainen päivä tapaan ystäväni Ahdin (Ahti Ahdingosta..), ja muuttunut kroppa tuntuu pahalta. Vieraalta. Liialliselta. Se on naurettavaa, sillä mä olen jo 26, ja mun päätyö on Ahdin kanssa keskustelu ja vaihtokauppojen neuvottelu: "entä jos.." "EI!"
Mä pyrin pitämään maanantaiset havainnot mielessäni; mä puhun itsekseni koko ajan, että mun täytyy pitää hyvä huoli kropastani, sillä se on mun ainoa ja haluan voida tanssia! Mutta välillä se on vaikeaa. "En ole tarpeeksi mitään!"
En kuitenkaan voi muuta kuin jatkaa eteenpäin kohti terveyttä - tai siis sitä terveyttä, joka voidaan mun kohdalla sanoa terveydeksi - ja hokea itselleni, että ei ole muuta vaihtoehtoa; se toinen vaihtoehto ei ole vaihtoehto, sillä se tappaa. En ole enää niin tyhmä ja naiivi, että uskoisin jotain muuta, sillä kokemukset puhuvat puolestaan.

bannerikuvailuja

Keskiviikkona ensimmäinen rakas koirulini Dainhillz Daina (täällä) täytti 9 vuotta, ja Doora lauantaina 11. päivä saavutti huomattavan 9 kuukauden iän. Joten synttärionnittelut heille molemmille!


Daina kesäisellä iltalenkillä


Doora unimoodissa

6 kommenttia:

  1. Hei! Haluisin kysyä sulta, kannattaako mun aloittaa baletti? Olen 13 -vuotias, ja harrastanut balettia vuoden (tietenkin alkeissa. :D) 6 -vuotiaana. Ongelmia, jotka saavat epäilemään sitä, että voisin tanssin aloittaa, on kaksi; en ole kamalan notkea ja normaalipainoinen kyllä, mutta pitkä ja ns. tasapaksu, en siis laiha. Kannattaako siis aloittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Totta kai voit aloittaa baletin! Se, että sulla on hieman taustaa (vaikkakin 6-vuotiaana) voi olla sulle avuksi. Näöllä tai koolla ei harrastamisen suhteen ole merkitystä; tärkeintä on, että sulla on kädet ja jalat tallella :) Baletti itsessään on sen verran raskas liikuntamuoto, että se saattaa muokata sun kroppaa. Ja mitä notkeuteen tulee, niin se paranee venyttelemällä.
      Eli ei muuta kuin soitto lähimpään balettikouluun, niin saat asiaa liikkeelle :)

      -Heidi

      Poista
  2. onko sulla ollut syömishäiriö joskus? o:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ano,

      On valitettavasti kyllä ollut :(

      -Heidi

      Poista
  3. Mul tuli mieleen tosta ku sanoit et jouduit taistelee tanssitunnit ilman pyörtymistä, ni ite oon kaks kertaa ihan pyörtyny tunnille... :D ekal kerral mentii jotai vaikeempaa adagio sarjaa ja muistan et olin kiireessä juossu tunnille ja hiukka Viel hengästyny ja tanko harjotusten jälkee pulssi oli vieläki niin korkee etku sit sitä sarjaa tehtii, unohin hengittää ku keskityin kuuntelee opettajaa ja ottamaa kaiken sata kertaa uudelleen..sit yhtäkkii vaa kaikki alko pyörii ja pimeni...sit muistan Vaa heränneeni ambulanssista kärkkärit jalassa ja sen ensihoitajan kommentin "harvemmin näkee tuollaisia kenkiä pyörtyneen tytön jaloissa! Jos tuollaisia joutuisin käyttämään niin ajatuskin jo saisi tajuttomaksi! "

    VastaaPoista
  4. Ano,

    Auts mikä kokemus! Tuosta huomaa taas hengityksen tärkeyden, sillä ainakin itse tuppaan pitämään sitä liian itsestäänselvänä asiana.
    Jostain syystä mua naurattaa tuo ensihoitajan kommentti.. :D Mutta ei siinä, olen itse pyörtynyt hevosen selkään kerran (tai se oli epilepsiakohtaus oikeasti), mutta onneksi hevonen pysähtyi saman tien kun lysähdin sen kaulalle :/

    Kaikkea sitä pääsee tapahtumaan, mutta onneksi harvoin tapahtuu mitään isoja katastrofeja.

    -Heidi

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta