19. tammikuuta 2014

We dance cuz we love it

"Why do we dance?"
"Cuz we love it!"

Ne, jotka ovat nähneet leffan The Red Shoes, tietävät varmasti kohdan leffan alussa, kun Victoria heitti baletin johtajalle kysymyksen miksi sinä elät. "En tiedä, koska minun pitää." "Se on minun vastaukseni myös."

Alkuun mä olin utelias baletin suhteen: se näytti niin upealta, ja pitkien musiikkiopintojen jälkeen tuntui luonnolliselta kokeilla balettia, plus että mulla oli aina jokin himo siihen. En tiedä mikä, mutta muistan ne tanssitunnit 5-vuotiaana, sen pettymyksen kun tunnit olivat nykytanssia. Muistan todella selvästi sen hetken, kun seisoimme suuren peilin edessä ja teimme jotain äärimmäisen yksinkertaista port de brasia ensimmäisestä kolmanteen asentoon toisen kautta tai vastaavaa. "Tätä mä halusin", muistan ajatelleeni.
Myöhemmin kokeilin yhden tunnin verran jazzia, yhden tunnin verran zumbaa, yläasteella pakolliset tanssitunnit, lukiossa vanhojen tanssien harjoitukset sekä lattaritanssikurssin. Mutta en koskaan saanut sitä balettia.

Nyt baletin lisäksi sain myös showjazzin, ja ihastuin siihen: menevä musiikki, baletista tutut liikkeet yhdistettynä rentouteen ja antaa mennä -meininkiin tuntuivat heti mielenkiintoisilta, aivan kuin olisin salaa katsonut jotain übercoolia ja kiellettyä ovenraosta, mutta tällä kertaa pääsin itse siihen mukaan. How cool is that!
Mutta pelkkä klassinen tausta tuotti sen ongelman, että mun nilkka ojentuu, parallel kääntyy auki ja pelkät jalanheitot ja pidot muuttuvat jetéiksi ja developpéiksi. Rintakehän liikuttamisesta muodostui big deal, koska ei baletissa sellaista tehdä! Lattareista taas meinasi lantio lähteä vatkaamaan liiankin innokkaasti, joten mun eka showjazzin tunti oli lähinnä yhdistelmä jäykkää lattaribalettia :D Mutta tästä ei ole kuin suunta ylöspäin :)




Tein tämän ihanan löydön Youtubesta ^^
Osa teksteistä ehkä hiukan kliseisiä, mutta ainakin mua kannustavat jatkamaan tunnilla niiden pirun raskaiden developpé-sarjojen kanssa: vaikka jalka ei nouse 90 astetta korkeammalle, voin kompensoida puuttuvaa korkeutta keskittymällä esimerkiksi eri suuntiin, port de braseihin sekä kehonhallintaan. Mulla ei koivet tavoita kello kuutta, mutta mulla voi olla joku toinen piirre, joka vähän korvaa sitä.


Tässä videossa on ihan mielettömän upea kameratyöskentely, joka näyttää viimeistellyt liikkeet ihan sormenpäihin saakka.


Tätä videota katsoessa ei voi kuin ihmetellä mihin ihmiskeho oikein pystyy. Upeita tanssijoita, jotka ovat tehneet ihan pirunmoisesti töitä. Erinomainen tsemppivideo!

17. tammikuuta 2014

Ei mitään uutta, mutta siltikin jotain uutta

Pitkään on blogi ja postaukset pyörineet mielessäni, mutta aikaiseksi olen saanut.. noh, en mitään.
Arki alkoi - sen on varmasti jokainen huomannut. Ja talvikin tuli lähes -20 asteen pakkasineen, minkä vuoksi Dooran ulkoiluttaminen on kutistunut 5x5 minuutin satseiksi: ulkona en tarkene minä eikä Doora. Tosin alkuviikosta tein loistavan löydön cittarista: 5 eurolla upean turkoosit puolitoppahousut lasten osastolta! Kerrankin on hyötyä tästä pituudesta (tai siis joidenkin mittapuiden mukaan sen puuttumisesta). 

Tanssikausi käynnistyi 7. päivä, eli reilu viikko sitten, ja nyt ilmoittauduin myös showjazzin tunneille. Ilmoittauduinhan mä viime syksynä, mutta superkiireisen aikatauluni takia peruin ilmoittautumiseni.
Nyt viime perjantaina käväsin kurkkaamassa tuntia, mutta osallistumisen jätin kuumeen vuoksi väliin. Seuraava tunti on tänään, ja vaikkakin pieni kuume ja kestoflunssa jyllää edelleen, aion uhmata sitä ja mennä tunnille; se pieni pätkä mitä näin sitä tuntia vaikutti niin kiinnostavalta, että mua ei nyt enää mitkään flunssat pitele!

Muuten olen kamppaillut ristiriitaisten fiilisten kanssa; toisaalta maanantaina löysin erittäin monia positiivisia syitä siihen, miksi normaalin ravitsemustilan tavoitteleminen ja ylläpitäminen kannattaa, sillä tanssitunnilla tehtiin kärjillä, ja se oli sanalla sanoen mahtavaa! Viime syksynä kaikki puhti meni siihen, että jaksoin puolitoistatuntisen balettitunnin läpi ilman pyörtymisiä, ja mun ns. kärkitanssi oli ihan surkeaa: en jaksanut mitään.
Nyt sen sijaan jopa echappét - jotka ovat mun totaaliset inhokit! - sujuivat vaivatta, aivan kuin olisin ollut jokin echappéita liukuhihnalta tuottava kone; bourréissa oli liikkuvuutta. Kaikki sujui sata kertaa paremmin kuin viime syksynä!

Kuitenkin jokainen päivä tapaan ystäväni Ahdin (Ahti Ahdingosta..), ja muuttunut kroppa tuntuu pahalta. Vieraalta. Liialliselta. Se on naurettavaa, sillä mä olen jo 26, ja mun päätyö on Ahdin kanssa keskustelu ja vaihtokauppojen neuvottelu: "entä jos.." "EI!"
Mä pyrin pitämään maanantaiset havainnot mielessäni; mä puhun itsekseni koko ajan, että mun täytyy pitää hyvä huoli kropastani, sillä se on mun ainoa ja haluan voida tanssia! Mutta välillä se on vaikeaa. "En ole tarpeeksi mitään!"
En kuitenkaan voi muuta kuin jatkaa eteenpäin kohti terveyttä - tai siis sitä terveyttä, joka voidaan mun kohdalla sanoa terveydeksi - ja hokea itselleni, että ei ole muuta vaihtoehtoa; se toinen vaihtoehto ei ole vaihtoehto, sillä se tappaa. En ole enää niin tyhmä ja naiivi, että uskoisin jotain muuta, sillä kokemukset puhuvat puolestaan.

bannerikuvailuja

Keskiviikkona ensimmäinen rakas koirulini Dainhillz Daina (täällä) täytti 9 vuotta, ja Doora lauantaina 11. päivä saavutti huomattavan 9 kuukauden iän. Joten synttärionnittelut heille molemmille!


Daina kesäisellä iltalenkillä


Doora unimoodissa

11. tammikuuta 2014

Pointe

Oletteko löytäneet ihanan Pointe -lehden (klik!) Fb-sivut? Löytyy ihan haulla 'Pointe'.

Nettilehti on tupaten täynnä hyödyllisiä artikkeleita, videoita ja kaikkea mahdollista mikä vaan balettiin liittyy. Suosittelen todella tsekkaamaan!

EDIT//

Mitä pidätte uudesta ulkomuodosta? Banneri tulee vielä muuttumaan, tein vain hieman kokeiluja.