23. joulukuuta 2014

Viva la Chocolate!

Pahoitteluni siitä, että tämä näytöspostaus tulee vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Meidän joulunäytös oli siis 14.12 kaupunginteatterilla, ja vaikka kuinka yritin olla ajattelematta mitään mahdollisia tulevia ongelmia, en pystynyt olla miettimättä että mikä nyt taas menee pieleen. Jokaisena aiempana näytöskertana on käynyt joku kämmi: ihan ensimmäisessä näytöksessä viime vuoden keväänä mulla oli puku hukassa; viime vuonna Pähkinänsärkijän näytöksessä osa mun puvusta oli jäänyt kotiin, ja viime kevään näytökseen en meinannut osallistua lainkaan. Mutta yllätys yllätys, mitään kummempia ei tapahtunut. Puku oli tallessa, kengät mukana, nimi ohjelmistossa. So far so good. Ensimmäinen - klo 13 - näytös meni vielä ihan hyvin. En jännittänyt liikaa - itse asiassa perhosia oli vatsassa aika vähän! - ja esiintyessäni tunsin ihanan energian ja adrenaliinin humisevan. Mun ensimmäinen rond de jambe-piruetti meni hieman sinne päin -fiiliksellä, toinen meni jo paremmin. Ihan lopussa, kun meidän pitää liikkua neljällä tombe pas de bourree -pirueteilla siistiin riviin, mä en saanut tarpeeksi pitkiä askeleita aikaiseksi ja tuli melkoinen kiire päästä niillä neljällä pyörähdyksellä siihen riviin yhtä aikaa muiden kanssa, mutta viimeisellä soutenulla sain kurottua hiukkasen sitä eroa umpeen. And so the first one was over! Toinen - klo 17 - näytös menikin huonommin - ja historiallisesti, sanoisinko. Nimittäin mä en jännittänyt yhtään! Minä, joka jännittää jopa tunneilla! Se ei suinkaan ollut täysin positiivinen seikka, koska mä en saanut siihen esiintymiseen tippaakaan energiaa. Oli kuin olisin tanssinut puolella teholla. Oli kuin olisin tanssinut huonona päivänä tunnilla. Se positiivinen seikka siinä oli, että pirueteissa en tärissyt ja hötkyillyt, mutta se mun sisäinen espanjatar jäi kulisseihin.
Näissä molemmissa kuvissa mä olen kauimpana oikealla. Kuvat on otettu Instagramista (klik!)
Kokonaisuudessaan esitys meni ihan hyvin, mutta oma kokemus oli mitä oli. Olisin voinut olla enemmän kaikkea. Enemmän esiintymistä ja eläytymistä, enemmän vartalon asennon käyttämistä, enemmän panostamista piruetteihin. Enemmän taivutusta. Mutta se on turha enää jossitella sen perään; se on nyt esitetty, and that's it. Eniten mä jäin ihmettelemään sitä jännityksen puutetta; mitä mulle on tapahtunut?! Minulle, joka on varmaan yksi maailman herkimmistä ja eniten hermoilevista ihmisistä, joka muinoin rukoili viulunsoiton opettajaltaan lupaa olla esiintymättä! Mä olen aina haaveillut sellaisista esiintymisistä, jolloin en jännitä. Ja nyt kun se tapahtui, jäin kaipaamaan edes pientä jännitystä. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä, että tietty määrä jännitystä auttaa esiintymään hyvin. Se on ihan totta; liika jännittäminen voi pilata esityksen, mutta jännittämättömyys puolestaan ei aikaansaa adrenaliinia ja energiaa, jotka pitävät huolen siitä, että esityksessä on säpinää. Ilman jännitystä olin kuin flegmaattinen, vatsansa täyteen syönyt päikkäreille menevä koiranpentu.
After the show.. Mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, oikein hyvää joulua ja lomaa kaikille teille!

21. joulukuuta 2014

Instagram valloitettu

Kiitos uuden puhelimen, minut löytää nyt myös Instagramista nickillä hhheidijohanna. Kuvia ei vielä paljoa ole, mutta päivittyy koko ajan. So welcome to check out my Instagram account! :)

16. joulukuuta 2014

Täydellisen erilainen Misty

ABT:n ensimmäinen ja ainoa tummaihoinen solisti Misty Copeland kertoi CBS:n uutisissa, kuinka hän edelleen - ja todennäköisesti koko loppuelämänsä ajan - joutuu todistelemaan muille ihmisille sitä, että hän on ballerina huolimatta ihonväristään ja vartalostaan.
Ja mikäpäs sen parempi keino todistaa omaa itseään kuin tanssia Odette/Odilen rooli Joutsenlammessa!

Mä ymmärrän Mistyn tuntemuksen ihan täysin, koska itselläni on vähän samanlainen tilanne: joudun todistamaan työnteolla sitä, että baletti on mulle muuta kuin pelkkä keino pysyä kunnossa. Ei! Jos tanssi merkitsisi mulle vain sen verran, en uhraisi niin monia asioita baletin vuoksi. Monesti on koulu jäänyt kakkossijalle, uudet ja todella tarpeeseen tulevat talvikengät jääneet ostamatta vain siksi, että balettitunnit täytyy maksaa opiskelijan erittäin köyhästä pussista. Ainoastaan kipupäivät ovat jättäneet baletin varjoonsa, sekä Dooran hyvinvointi.
Joten ei, en tanssi pysyäkseni kunnossa. Tanssin, koska rakastan sitä, ja koska se pitää mut hengissä.

Linkitän tähän oheen tuon CBS:n uutisen sekä videon, joka löytyy myös Balletoman.comista (klik!).
Eli täällä tuo CBS:n uutinen videon kera.



Tämä ylempi video on vuodelta 2000, ja videon laatu on melko huono. Kuitenkin videosta näkee Mistyn ihanan tavan liikkua: hyvin voimakas mutta pehmeä.
Alempi video on tämän joulukuun alusta, Pähkinänsärkijän GPDD. Jälleen ei videon laatu häikäise, mutta kuvan saa kyllä Mistyn tavasta tanssia. Hän on pienikokoinen ihminen - parisen senttiä pidempi kuin itse olen - mutta en pysty lopettamaan hänen tanssin seuraamista! Misty on jännä sekoitus voimaa ja sähäkkyyttä, pehmeyttä ja hengittävää. Kypsää, sanoisinko näin yhdellä sanalla.


11. joulukuuta 2014

Onko kipu ystävä?

Sanotaan, että kipu on ystävä. Ja periaatteessa se onkin: kipu on kehon keino ilmoittaa, että nyt on jokin pielessä. Mutta ihmiskunnan myötä on kehitetty myös lääkkeet poistamaan kipua. Viisastako?

Kävin itse kipupolilla selkäongelmien takia, ja hyvä uutinen on se, että mun tilanne on niin hyvä, ettei tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Huono uutinen on se, ettei ole mitään taikapilleriä poistamaan nämä ongelmat. Liikuntaa, lepoa ja kivunlievitystä, sanoi tohtori Neuro.
Sainpas vielä kehut, kuinka mulla on lihaksikas selkä, ja lihaksikas kroppa muutenkin ;) Kiitos kuuluu siitä baletille.

Säpsähdin itse sitä uutista, että mun ranka tulee jäykistymään seuraavien 5-15 vuoden sisällä entisestään.
Se on luonnon oma korjauskeino; koska ihmisen luusto uudistuu kymmenen vuoden välein, mulla se käytännössä tarkoittaa sitä, että ranka kalkkeutuu ja jäykistyy, mutta parantuu.

Palatakseni tuohon kipukysymykseen, niin mä pidän kipua ystävänä. Kun mä tunnen kipua, tiedän heti hellittää jonkin suhteen.
Kiitos kivun, mä osaan kuunnella kroppaani ja kerrankin olla sillekin ystävällinen!

Kathryn "Katie" Morganilta löysin jälleen kerran hienon videon liittyen vammoihin ja kipuun, ja voin vain todeta, että Katien vinkit vammojen ehkäisyyn sekä niiden hoitoon ovat tosi hyviä. Etenkin se, miten pitää tiedostaa oma keho ja kuunnella sitä, oli tosi järkineuvo.
Tuo video on alla, ja sen pääsee näkemään myös tästä.




 

7. joulukuuta 2014

Viimeistä viedään

Näin sitä on huomannut, että viimeistä viikkoa viedään! Ensi viikko on intensiivinen treenien suhteen, sillä sunnuntaina on joulunäytös - wuhuu!
Tänään saikin pientä maistiaista espanjalaisen esittämisestä, sillä oltiin Rytmikorjaamolla esiintymässä joulumyyjäisissä. Mun mielestä oli mukavaa esiintyä näin, sillä sai pientä tuntumaa siihen, millaista sitä olikaan olla siellä yleisön edessä. Yleisön, hahah! Rytmiksellä ei hirveästi porukkaa ollut, mutta olivat kuulemma tykänneet. Ja mikä parasta, niin myös opelta tuli positiivista palautetta: treenattu on ja paljon, ja se kuulemma näkyi.
Lattia oli ihan järkyttävä, siitä ei voi sanoa oikeastaan mitään hyvää. Kivilattia, joka ei edes ollut tasainen! Kun siihen yhdistetään vielä liukaspohjaiset karakterikengät, niin lopputulos olisi saattanut olla kohtalokas.
Mä jouduin himmaamaan hieman menoa; kun rondipiruettien jälkeen tulee releven ja tomben kautta polvilleen meno ja taivutukset, niin ainakin multa jäi tuo tombe tekemättä loppua kohden, koska ensimmäisen taivutuksen yhteydessä meinasin melkein tuiskahtaa nurin, koska jalka luisti tomben yhteydessä niin paljon. Myös lopun tombe-pas de bourree-piruettikombinaatiot olivat vähän sinne päin meiningillä tehtyjä mun osalta.
Mutta tärkeintä oli, että itse tykkäsin, ope tykkäsi ja ennenkaikkea yleisö tykkäsi :)

Jotenkin tässä vaiheessa tuntuu, että ei tavallaan pysty enää vastaanottamaan ja hyödyntämään korjauksia. Tai siis, kun koko syksy ollaan hinkattu samaa tanssia, samoja askeleita, samoja kuvioita ja aina on ne samat probleemat, niin alkaa tulla koko espanjalainen pikkuhiljaa korvista ulos. Mä tykkään tanssia sitä, siitä ei ole kysymys. Mutta ilmeisesti alkaa pieni väsymys jo painamaan päälle. Muutenkin itselläni tämä syksy on ollut tosi raskasta ja rankkaa omien ongelmien ja pelkästään arjesta selviytymisen kanssa, niin ei tahdo energia enää riittää lisätreeneihin.
Mutta kuten sanoin, niin viimeinen viikko on alkamassa, ja sitten on myös tanssin puolesta joululoma! Koulu mulla loppui torstaina, jolloin oli viimeinen tentti.

Olen kirjoittanut aiemmin esiintymisjännityksestä (klik!) ja jälleen olen paininut sen kourissa.
Mitä näytökseen tulee, olen edelleen tehnyt mielikuvaharjoituksia: kuinka verryttelen, odotan kulisseissa, menen lavalle, tanssin. Tanssissa käyn jokaisen askeleen ja liikkeen läpi mielessäni, kuuntelen ja analysoin musiikkia, muistelen Madame Aimen neuvoja. Nyt olen myös miettinyt kauhuskenaarioita: mitä teen, jos pudotan viuhkan? Nostanko sen vai jatkanko niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Entä jos kaadun? Teen piruetin väärään suuntaan?
Olen yrittänyt miettiä eri ratkaisukeinoja. Jos kaadun niin nousen ylös. Mutta viuhkasta en ole varma. Jatkanko vain tanssimista ilman viuhkaa? Aaaargh..!! Esiintymisjännitys on ihan tarpeeksi ilman näiden katastrofien miettimistä.

Luin tässä joku aika sitten Pointe Magazinesta (vai oliko se sittenkin Dance Magazine?!), kuinka näytökseen valmistautuessa tanssijan pitää käydä läpi myös mahdolliset epäonnistumiset, kuten kaatumiset, rekvisiitan pudottaminen tai rikkominen, askelten unohtaminen. Arvatkaa vaan, olenko panikoinut luettuani sen artikkelin!
Onneksi iki-ihana Kathryn Morgan teki pari päivää sitten videon jännittämisestä ja lavakammosta, joten se helpotti hieman. Sitten löysin vielä toisen, ns. mindfulness-videon (tai jonkin mietiskelyvideon) liittyen esiintymisjännitykseen, ja sillä oli uskomaton vaikutus!
Olin eilen hermokimppuna tämän päivän esiintymisestä, mutta katsottuani - tai siis kuunneltuani ja tehtyäni sen videon harjoitteet se jännitys hälveni, ja tänään jännitin ehkä noin 30% siitä 100%, joka mulla yleensä on päällä ennen esiintymistä. Joten jos joku teistä kärsii jännittämisestä, niin suosittelen kokeilemaan sitä!


Eli tässä yllä tuo Katien video esiintymisjännityksestä, ja alla se toinen, mindfullness -tyyppinen video. Kannattaa ensin kokeilla miltä tuo video tuntuu, ja sitten vaikka ladata se puhelimeen, mp3-soittimeen jne, sillä tuo harjoitus on tosi hyvä tehdä ennen esiintymistä.


Katien video löytyy täältä ja alemman videon löydät myös täältä.
Huom! Tämä toinen video on englanniksi.

Miten teillä menee tanssituntien ja näytösten suhteen?
Onko teillä näytökset jo ohi?

Käykääs myös tsekkaamassa blogikirppiksen puoli, lisäsin sinne juuri Intermezzon leotardin myyntiin. Kaikki tuotteet ovat myynnissä myös muualla, joten mikäli joku tuote kiinnostaa, niin kannattaa äkkiä ostaa pois etten ehdi jo myydä sitä :)

1. joulukuuta 2014

Oscareita odotellessa

Nonnih, monet seinäjokelaiset (vai -jokiset??) ovat huomanneet Komia Liikenteen fb-sivuilta aiemmin syksyllä kuvatut mainosfilmit, ja ajattelin linkata ne myös tänne.

Eli youtubesta nimellä Härmän Liikenne Oy löytyy nuo videot, ja sinne pääsee myös tästä.

Itseäni jänskätti eniten tuo video numero 9, eli ilmoita ilkivallasta kuljettajalle, koska siinä minä tein oman leffadebyyttini :'D En onneksi näyttänytkään niin hirveältä kuin alunperin ajattelin - ja Doorasta kuoriutui kerrassaan mainio linssilude, joten pointsit tälle uudelle Lassielle!

Natalia Makarovan salaiset - ja hauskat - tunnustukset

Tämä on kerrassaan pakko jakaa tännekin! Natalia Makarova kertoo omista kömmähdyksistään lavalla, ja hauskoista vielä!
Tämän kuunneltuaan voi huokaista helpotuksesta: en mä onneksi ihan noin järkyttäviin tilanteisiin ole (vielä!) lavalla joutunut :'D



Video löytyy myös täältä.

30. marraskuuta 2014

Tanssifakta #5

Mun viimeisin tanssifakta on, että kaipaan vapaata tanssia.

Aina sanotaan, että dance like no one is watching. Helppohan sitä on sanoa, mutta ei päde ainakaan mun kohdalla käytännössä.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin - mä rakastan mun balettitunteja, ne on mulle hengähdystauko kaaosmaisesta ja ahdistavasta arjesta. Tunneilla oppii tekniikan.. mutta siinä se.
Mä haluan tanssia vapaasti.

Joskus oikein hyvänä päivänä tuntuu siltä, että olen yhtä musiikin kanssa, ja liike tulee luonnostaan. Liikkeet eivät ole suorittamista, vaan mun keho puhuu, jos ymmärrätte. Mutta yleensä mä olen liian tietoinen itsestäni, murehdin sitä millaisena muut minua pitävät; miten muut arvostelevat mua, mun "tanssitaitoa" ja ulkomuotoa. Kuinka leveä mun takapuoli on muiden mielestä? Kuinka surkea aukikierto ja developpé mulla on? Miten mun jalat eivät nouse 90 astetta korkeammalle ja kuinka äärimmäisen huono arabeski mulla on.
Miten huono ihminen mä olen.

Mä haluaisin unohtaa muut ja antaa vain mennä. Rakastan adagioita, ja aina välillä pystyn melkein unohtamaan muut.
Mä rakastan omia tanssituokioita peilisalilla. Rakastan sitä, ettei ole ketään muita paikalla arvostelemassa. Rakastan sitä, että saan tanssia musiikin tahtiin just niinkuin itse haluan ilman huolta täydellisestä aukikierrosta, oikein tehdystä tendusta ja pliéstä, huolta siitä, millainen mun arabeski on muihin verrattuna. Rakastan sitä, että saan tanssilla purettua kaiken raivon, turhautuneisuuden, itkun ja surun ja ahdistuksen ulos musta.
Mä kaipaan mun omia tanssituokioita.

Mulla oli joskus suht hyvä itsetunto ja -luottamus mitä tanssiin tuli, mutta vuosien verbaalisen ja non-verbaalisen pieksennän jälkeen mulla ei ole minkäänlaista itsetuntoa ja itseluottamusta. Tämän takia en uskalla enää tunneilla tehdä spontaanisti juuri mitään, en olla eturivissä, en erottua joukosta. Mieluiten piiloudun takariviin ihan nurkkaan, jotta kukaan ei huomaa mun epäonnistumisia ja rämpimisiä. Välillä lyön läskiksi lähes ihan kaiken, koska tiedän epäonnistuvan kuitenkin. Joten mitä järkeä edes yrittää? Yrittää ja nolata itsensä muitten silmissä.
Musta tuntuu siltä, kuin olisin liian vapaa outolintu vangittuna pieneen häkkiin täydellisten ja toistensa kloonimaisten kolibrien joukkoon.

Näiden mun ikiomien tanssituokioiden lisäksi vain näytöksessä mä olen tuntenut vapautta tanssia ja esiintyä, vapaana ja vailla sitä pelkoa mitä mieltä muut ovat. Ja kun sekin viedään pois, niin mitä jää jäljelle?
Omat tanssituokiot sentään. Niitä odotellessa siis :)
 


Mitä mieltä olitte tämän tyylisestä sarjapostauksesta/haasteesta?

29. marraskuuta 2014

Tanssifakta #4

Mä tykkään aloittaa tanssitunnille valmistautumisen jo about 2 tuntia ennen itse tuntia. Tietysti treenipäivinä mä aloitan valmistautumisen jo herättyäni, sillä mietin ruoan aika tarkkaan; ei ole mukavaa tanssia, jos on turvonnut olo. Laktoositonta ruokaa, tarpeeksi paljon proteiineja ja hiilihydraatteja, jotta jaksaa. Mutta ei tuoreita viljatuotteita, esim. tuoretta leipää, koska herkkävatsaisena reagoin aika pahasti tuoreeseen leipään. Skyrit tai jogurtit, hedelmät, ruisleipä. Salaattia, jossa on joko kalaa tai kanaa.

Mä ajoitan tunnille lähdön niin, että mulla on ainakin puoli tuntia aikaa herätellä kroppa päivän treeniin. En tee pitkiä venytyksiä, vaan lyhyitä ja paljon toistoja; kuulostelen missä tultuu miltäkin, sattuuko lonkkaan, entä polveen? Miten mun selkä? Selkä on mun ongelma-alue, joten käytän sen lämmittelyyn ja ns. hoitoon aika paljon aikaa: teen fyssarin määräämiä harjoitteita ja venyttelyjä, ja ne ovat auttaneet.
Pyörittelen jalkoja lonkista alkaen, jotta saisin nivelet lämpimiksi. Tietyllä liikkeellä saan samalla tehtyä sekä vatsalihakset että aukikiertoon vaikuttavat lihakset. Teen edelleen leikatulle polvelle suunnitellun varsin helpon reisijumpan - saisin kyllä aloittaa tekemään saman toisellekin polvelle, koska mun reisistä on muodostumassa muotopuolet pikkuhiljaa..

Mulle tästä valmistautumisesta ei ole kyse pelkästään fyysisestä puolesta, vaan myös henkisestä puolesta. Jo pelkkien treenivaatteiden pukeminen muuttaa arkimoodin tanssimoodiksi, ja viimeistään saliin mennessäni ja nämä lämmittelyt aloittaessani unohdan kaiken muun. Asennoidun tulevaan, herättelen aivojen perukoilta ne balettiliikkeet, ja yritän aina tehdä parhaani.
Mä rakastan näitä omia valmistautumishetkiä: ne rauhoittavat ja valmistavat tulevaan tuntiin. Tiedän, että monien mielestä mä vaikutan varmasti vähintäänkin oudolta - mitä nyt hössöttää noin hirveästi jonkun tanssitunnin takia! - mutta kun sitä on huomannut, että nämäkin tunnit voivat päättyä varsin äkisti, niin haluan ottaa niistä kaiken irti. Toiset hössöttävät näytöksistä - toki minäkin - mutta omalta osaltani ne esiintymiset näyttävät hiipuvan kuin lehmän häntä. 
Mä en ota tanssitunteja itsestään selvänä, vaan haluan nauttia niistä kaikin mahdollisin tavoin. Ja tämä on minun keinoni.

 

28. marraskuuta 2014

Tanssifakta #3

Mä en ole vielä koskaan viettänyt blogini synttäreitä, vaikka tämän blogin aloitinkin vuonna 2011.
Joten eiköhän ole aika viettää blogini 4-vuotissynttäreitä, kun se päivä koittaa :)


27. marraskuuta 2014

Tanssifakta #2

Siinä missä muilla on huono hiuspäivä, mulla on huono nutturapäivä. Itse asiassa mulla meni pitkään - oikeastaan tähän syksyyn saakka - ennen kuin opin oikeaoppisen ballerinanutturan tekemisen.
Tähän on ollut syynä aika pitkälti mun hiusten pituus; nyt kun hiukset yltävät lapaluiden alapuolelle, saan tehtyä hyvän nutturan.. yleensä.

Kun aloitin baletin, mulla oli ihan lyhyt poikatukka. Syömisongelmat aiheuttivat sen, että multa lähti hiukset lähes kokonaan, ja kun ne sitten rupesivat kasvamaan niin mä aloitin operaation Mustasta Blondiksi. Blondattu kuontalo koki vielä yhden kovan kolauksen, kun vuonna 2011 oltuani hiusmallina, niin siellä joku opiskelija virheellisesti teki värinpoiston mun hiuksiin. Noh, siitä seurasi tietty se, että mun hiukset leikattiin ihan sikalyhyiksi ja värjättiin jollakin ihmeen siniharmaalla savyllä. (Sanomattakin selvää, että seuraavana päivänä juoksin pipo päässä ostamaan hiusvärin ja sain oman tumman värini takaisin)
Kasvatettuani hiuksia tarpeeksi, hankin teippi- ja sinettipidennykset. Viimeinkin, viimeinkin sain tehdä sen oikean ihanan balettinutturan!

Nooh.. pidennysten takia mä jouduin aloittamaan nutturan tekemisen jopa 45 minuuttia ennen tunnin alkua, ja lopulta temperamenttisena ihmisenä puoliksi revin ja puoliksi poistatin ne pirun pidennykset. Oma tukka oli kärsinyt aika pahasti niistä pidennyksistä, ja vasta pari vuotta sitten hiukset olivat ponnaripituiset, joten nuttura ei onnistunut silloin(kaan).
Ekan kerran sain tehtyä nutturan _omiin_ hiuksiini vasta viime vuoden keväänä, ja voi sitä iloa ja autuutta! :D Ei uskoisi miten pienestä - tai tyhmästä - asiasta ilo voi olla kiinni, mutta mulle nutturan tekeminen ja sen onnistuminen on ollut aina pieni merkkipaalu. Missä, en tiedä.

Pitkät ajat vietin youtubessa etsimässä hyviä nutturatutoriaaleja, ja tosiaan vasta nyt tänä syksynä se onnistuu parissa kolmessa minuutissa. Ekspertti en ole - kaksi peiliä tarvitsen edelleen - mutta huomattavasti parempi kuin muinoin ;)

Pidennykset -11, menossa katsomaan Joutsenlampea

...ja tänä kesänä omilla hiuksilla

26. marraskuuta 2014

Tanssifakta #1

Plies, tendus and pirouettes -blogin Henna teki mielenkiintoisen Tanssifakta -postauksen - tai sarjapostauksen - ja mä ajattelin tehdä saman haastemuodossa.
Eli säännöt ovat varsin yksinkertaisesti, että viiden päivän mittainen haaste, ja jokaisena päivänä pitää kertoa itsestä joku tanssifakta. Mitä haastettaviin tulee, jokainen päättäköön sen itse. So simple!

 Mun ensimmäinen tanssifakta...

Olen kokeillut niin tossuissa kuin tanssivaatteissakin tosi tosi monia valmistajia, mutta vain muutamat olen todennut ns. luottomerkeiksi.

Leotardeissa mun suosikkimerkit ovat Capezio ja Intermezzo, koska...
  •  molemmat tekevät sellaisia leotardeja, jotka ovat M-koossa(kin) tarpeeksi pitkiä ja leveitä, vaikka pieni ihminen olenkin
  • Intermezzo tekee aivan ihania pukuja (pitsiä, mesh-verkkoa, samettia, tosi kauniita leikkauksia), ja mulla onkin Intermezzolta just tuollaisia pitsi-, sametti- sekä mesh-verkkokankaista pukua, ja tykkään ihan mielettömästi!
  • Capeziolta puolestaan saa hyviä ja hyvin leikattuja peruspukuja, ja varsin edullisella hinnalla
  • pitävät kuosinsa
  • tosi miellyttävä materiaali
  • tiedän aina saavani varmasti sopivan puvun, vaikka netistä tilaisinkin
Tossuissa (kovissa) olen kokeillut Grishkoa ja Gaynoreita, pehmeissä K.H. Martin, Sanshan Pro 1 sekä Capezion Pro Canvas, ja näistä suosikkini ovat kovista Gaynorit ja pehmeistä K.H. Martinit, koska...
  • Gaynorit eivät kuole vaan pitävät kuosinsa, ja kiitos sen nahkaisen pohjan ja kärjen tossu ei liukastele kuten old-school kärkkärit
  • Gaynorit ovat pehmeät, joten pehmusteeksi riittää lampaanvilla, teipinpala sinne tai tänne, sekä Gaynorin parit omat lisäpehmusteet
  • Gaynorit jalassa uskallan luottaa enemmän itseeni ja tossuun
  • K.H. Martinin tossu on pysynyt ehjänä lähes kolmen vuoden ajan, se istuu (pieneen) jalkaan hyvin ja tukee jopa vahvasti pronatoivaa jalkaa
 


Näin ensimmäinen Tanssifaktan kunniaksi haastan Pienen balettiblogin Helinän :)

22. marraskuuta 2014

Särmikäs Pähkinä

Näin viikonlopun näytöstreenien innoittajaksi olen katsonut youtubesta Pähkinänsärkijän videoita, ja löysin Paris Opera Ballet'n esittämän Pähkinänsärkijän, jonka koreografian on tehnyt Nurejev. Tämä koreografia on varsin mielenkiintoinen ja särmikäs - itselläni ensimmäinen mieleen tullut sana tätä koreota kuvailemaan oli kulmikas, joten voisi varmaan käyttää sanaa geometrinen or so..

Mua viehätti erityisesti POB:n Hiutaleet: kuoro tanssii niin uskomattoman täsmällisesti, että pystyy suorastaan aistimaan kylmyyden, tuntemaan lumihiutaleet iholla sekä kuulemaan jään ritinän. Tässä jos missä on onnistuttu vangitsemaan todella onnistuneesti lumihiutaleet.



Totta kai myös Suklaa piti tsekata, ja täytyy sanoa, että Nurejev on ollut eräänlainen selvännäkijä: mulle tulee tästä tanssista heti mieleen Fazerin chilisuklaa! Mausteista mutta sulavaa; kun puolivälissä kastanjetit alkavat soida, tulee mulle mieleen suklaaputous, johon voi dipata mansikoita - tai pikemminkin pienenpieniä chilin palasia.



Pähkinänsärkijästä on tosi paljon eri versioita ja mun täytyy myöntää, että tämä Nurejevin koreografia ei kokonaisuudessaan ollut mun mieleinen. Esimerkiksi Marian ja Prinssin GPPD on mun makuun aavistuksen liian moderni.
Kuitenkin on pakko todeta, että tämä versio palvelee Pähkinän toisia tansseja paremmin, näistä esimerkkeinä just nuo Hiutaleet ja karakteeritanssit. Venäläinen tanssi on kans vallan mainio - mietin jo hetken, että ovatko tanssijat etsineet omaa venäläistä puoltaan lasillisella liikaa vodkaa :D

Tähän loppuun vielä linkit, mikäli jotkut videoista ei näy kaikille...

Hiutaleet (klik!)
Suklaa (klik!)
Venäläinen (klik!)

16. marraskuuta 2014

Venäläisiä katulapsia

Mä rakastan katsoa Youtubesta kaikenlaisia balettivideoita, enkä takuulla ole ainoa. Jostakin syystä mä tykkään katsoa venäläisdokkareita, ja tuntuu, että olen nähnyt kutakuinkin kaikki.

Bongasin tämän - jo aiemmin itse asiassa, mutten silloin ehtinyt katsoa - vanhan dokumenttielokuvan The Children of Theatre Street (klik, jos ei video toimi), ja nyt päätin syventyä tähän.
Kertojana toimii Monacon prinsessa Grace Kelly.
Tämä on tosiaan vanha video, mutta mielenkiintoinen!


Pitää vielä lisätä yksi juttu, nimittäin mua hiukkasen ärsyttää se, miten venäläiset tuntuvat ajattelevan ja käyttäytyvän ikään kuin he olisivat keksineet baletin. Totuus on kuitenkin se, että baletti syntyi Italian ja Ranskan hoveissa, ja venäläinen baletti syntyi melko pitkälti ranskalaisen Jean-Baptiste Landén aloitettua opettamaan balettia hoviväen lapsille Talvipalatsissa. Venäläinen balettihan onkin ollut tsaarin suojeluksessa ja valvovan silmän alaisena ainakin 1800-luvulla.

Kuitenkin Venäjältä on lähtöisin lukemattomia huipputanssijoita, joista moni on ollut vaikuttamassa baletin syntyyn ja jatkumoon muualla maailmassa. Ballets Russes, New York City Ballet... u name them. Lisäksi Vaganova-tekniikka on yksi suosituimmista balettitekniikoista. Toki on Vaganovan - tai sanotaanko että venäläisen koulun - ohella muitakin baletin koulukuntia, kuten ranskalainen, italialainen sekä englantilainen.

Mutta se siitä.
Enjoy the film!

15. marraskuuta 2014

Q & A part 2

Baletin ulkopuolelta

Minkä ikäisenä aloitit ja lopetit viulunsoiton?
-
Mä sain ekan viuluni 7 kk ikäisenä, ja ensimmäiset esiintymiset tein alta 2-vuotiaana.
Virallisesti lopetin 18-vuotiaana tuntien ottamisen, mutta olin yhdessä oopperassa töissä viulistina kolme vuotta (17-19-vuotiaana), ja myös opetin aloittelijoita, ja viimeisimmästä opetuksesta on aikaa parisen vuotta.

Kaipaatko viulunsoittoa?

 -Niitä kilpavalmennustunteja en kaipaa ja muutenkaan niitä hirmuvaltiastunteja en kaipaa, mutta itsessään viulua kaipaan. Se on ollut läsnä koko mun elämän ajan, ja vaikka välillä vihasin koko instrumenttia, niin kyllä mä sitä kaipaan.

Soitatko vielä?

-En säännöllisesti. Pari vuotta takaperin mulla oli viulu täällä kämpillä mukana ja aina silloin tällöin soittelin, mutta koska näiden asuntojen seinät ovat niin ohuet, niin mun soitto kuului läpi. Mä olen hirmu tarkka soittaessani, että kukaan ei saa kuulla.
Usein kotona käydessäni mietin, että olisipa ihanaa soittaa, mutta mä tiedän mun perfektionistisen luonteeni ottavan vallan, jos/kun tulee epäpuhtauksia.

Mitä teet vapaa-ajalla?
 -Touhuan Dooran kanssa, luen paljon, bloggaan, matkustelen aina kun rahavarat sen sallivat. Välillä treenaan riippuen aina kropasta: kipeinä päivinä en edes yritä tehdä mitään.

Baletista...

Mikä on yleensä lempisarjasi tangossa ja keskilattialla?
-
Jostakin syystä mä olen ruvennut tykkäämään rondeista tangolla! Rond de jambe en lair on yksi mun suosikki: ei siksi että olisin hyvä siinä, mutta ehkä pientä parannusta on tapahtunut, ja saan jalan hiukkasen korkeammalle kuin aiemmin. Toki ope ja tanssiryhmäläiset voivat olla ihan toista mieltä mun kanssa..
Keskilattia kirvoittaa multa aina pienen huokauksen, koska joudun tasapainoilemaan ihan omillani ilman sitä tankoa, joten en oikein osaa sanoa lempisarjaa keskellä.. mutta ehkä näin yleisesti adagiot.

Entäpä mikä on vahvuusalueesi baletissa? Ovatko esim. adagiot ja hitaat liikesarjat sinun juttusi vai loistatko ennemminkin pirueteissa tai nopeissa hyppysarjoissa? 
-Hehe, siinä vaiheessa kun mä loistan tanssissa, niin syön tossuni :D
Mutta joo, adagiot on ehkä enemmän mun juttu.Olen onneton pirueteissa - tosin joskus hyvänä päivänä nekin saattavat sujua - ja nopeissa hyppysarjoissa mulla ei tahdo riittää nopeus ja näppäryys jaloissa. Yksinkertaisissa sauteissa mä saan pomppua kyllä, mutta jotkut nopeat pienet jetet.. auts!

Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin minkä soolovariaation oppisit mieluiten?
-
Voih, keksisin heti varmasti tusinan verran variaatioita, mutta eiköhän tuo Dying Swan ole mulla sellainen ykkönen. Ja tietysti Esmeraldan variaatio. 

Millaista kampausta suosit treeneissä?
-Nutturaa yleensä. Taikka sitten ranskanlettiä ja se letin lopun käännän piiloon. 

Vahvuutesi baletissa?  
-Rytmitaju ja musikaalisuus.


Miten olet mielestäsi pärjännyt uudessa ryhmässä?
-Jaa-a.. perässä koettanut roikkua. En hyvin, mutta ainakin yrittänyt parhaani. Toki vähän väliä on ollut itkupotkuraivarit lähellä, kun ei joku mene just niinkuin pitäisi. Turhautuneisuus on usein pinnassa.

Mistä eniten pidät baletissa?
-Mä en osaa vastata tähän yhtä syytä. Baletissa yhdistyy niin moni mulle tärkeä asia: musiikki, kaunis liike, tarinan kerronta ilman puhumista, liikunta jota ilman en olisi näinkin hyvässä kunnossa - joo, naurakaa vaan. Mutta olisitte nähneet mut ennen kuin aloitin tanssin!
Baletti on pirun kaunista, antaa illuusion helppoudesta, mitä se ei todellakaan ole! Kun saa oman kehonsa taipumaan baletin vaatimiin liikkeisiin, niin mä olen tyytyväinen - ainakin yleensä.

Lempibalettisi?
-
Eiköhän se kallistu Joutsenlammen puoleen.

Lempitanssijasi?
-Mulla ei ole yhtä lempparitanssijaa. Maija Plisetskaja, Diana Vishneva, Misty Copeland, Kathryn Morgan nyt ainakin.

Minkä merkkisiä pehmeitä ja kärkitossuja käytät?
-
Pehmoset ovat K.H. Martinin ja kärkkärit Gaynorit. Ostin tosin uusiksi pehmeiksi tossuiksi Capezion Pro Canvasit, mutta osoittautuivat oikeaan jalkaan liian pieniksi.

Mitä baletti vaatii henkisesti ja fyysisesti?
-Mä puhun nyt "vain" harrastustason baletista.
Henkisesti se vaatii pitkäjännitteisyyttä, tiettyä uhrautumista, ehkä hieman hulluutta ja ehdottomasti intohimoa musiikkiin, tanssiin ja liikkeeseen.
Fyysisesti baletti vaatii ensinnäkin terveet elämäntavat, kehonhuoltoa; keholta tiettyä notkeutta (rangalta etenkin), lihaksia - ne toki kasvavat treenatessa - ja ylipäätään mahd. tervettä kehoa.

Tuhoaako baletti varpaat, nilkat, polvet ja lonkat lopullisesti?
-Ei, mikäli tanssit oikeaoppisen ohjauksen alaisena, pidät huolta kehostasi mm. syömällä ja lepäämällä.
Olen itse polvivammainen, ja sanon sen, ettei mun polvi mennyt baletissa. Syynä oli jo alunperin superlöysä sivuristiside ja sitten kaaduin kahdesti - okei, toinen kaatuminen tapahtui balettitunnilla, kun kärkitossu luisti matolla ja romahdin polvelleni. Lisäksi lonkat tuppaavat tulehtumaan, mutta se johtuu kireistä lihaksista, jotka ärsyttävät limapussia. Varpaankynnet ovat ehkä kaikkein pahimmat: ne mustuvat, katkeavat ja irtoilevat, koska niihin kohdistuu kärkitossuissa valtava paine. Monesti on myös varpaista iho rikkoutunut, mutta sekin on estettävissä mm. teippauksella ja erilaisilla pehmusteilla.
Mä olen laiska huolehtimaan just varpaista, ja siksi ne ovatkin just sen näköiset. Mutta vaikka noita vikalistoja - polvi, lonkat ja yläselkä - löytyy, niin suurimmaksi osaksi baletti on tehnyt pelkästään hyvää - tästä todisteena useiden lääkärien lausunnot.
Jos itseltä löytyy - kuten kaikilta tanssijoilta - jotakin vammaa, niin ei se välttämättä tanssia estä: täytyy vain oppia toimimaan sen kanssa, ja jos joku paikka kremppaa, niin jättää silloin tekemättä sellaiset liikkeet, jotka provosoivat kipeää paikkaa.

Mitä haluaisit saavuttaa baletissa?
-
Kehittyä niin paljon kuin mahdollista. Tällä iällä ei ihmeitä tehdä, mutta haluan kokeilla rajojani ja kehittyä niin pitkälle kuin vain on mahdollista.

Montako kertaa viikossa treenaat?
-Tekniikkatunteja on kolmesti viikossa 1,5h kerrallaan. Näiden lisäksi tulevat sitten vielä näytösharjoitukset.

Voitko tehdä balettivaruste postauksen?
 -Hei, hyvä idea! Olen tehnyt joskus vuonna pipo ja nakki kokonaisvaltaisen varustepostauksen, ja sitten olen aina täydentänyt niitä erillisillä postauksilla.
Mutta joo, voin kyllä tehdä. Kiitti vinkistä! :)




7. marraskuuta 2014

Kysyttävää?

Tässä tuumailin, että olisi aika tehdä toinen kysy & vastaa -postaus, sillä tuntuu, että välillä käy postausideat vähiin.

Jotenka siis nyt kysymyksiä kommenttiboksiin, ja kysymysaikaa on viikko, eli perjantai 14. päivään saakka.

So I'm expecting lots of questions from all of you! :)

31. lokakuuta 2014

Aukikiertotreeniä Kathryn Morganin kanssa

NYCB:n solistilla Kathryn "Katie" Morganilla on youtubessa oma kanava, jossa hänellä on useita tosi hyviä ja hyödyllisiä videoita - löytyy nimellä Kathryn Morgan.
Mä ainakin olen ihan koukussa näihin videoihin!

Löysin ihan loistavan videon aukikiertoa parantavista harjoituksista, joista suurin osa on ennestään tuttuja, mutta niihinkin sai hyviä vinkkejä.


Videon löytää myös täältä.

Katien kanava löytyy täältä.



Selkäsunnuntai

Olen täällä maininnut omista selkäongelmistani, ja käytännössä se näkyy siinä, että rintaranka on tosi jäykkä ja lannerangasta löytyy sitäkin enemmän liikkuvuutta - oikeastaan voisi sanoa, että lanneranka on liian liikkuva verrattuna rintarankaan.
Ette uskokaan kuinka paljon olen tehnyt töitä tuon selän hyväksi! Fysioterapiaan menin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, kun oikea olkapää ja lapa loukkaantui koululiikuntatunnilla, ja viimeisimmän kerran fyssarilla kävin viime kesänä. Harjoitteita teen, lihaskuntoa, liikkuvuusharjoituksia, ja apuvälineinä mulla on tennispallo, foam rolleri sekä omat ja tarvittaessa muiden ihmisten sormet.

Olin jo valmis luovuttamaan tuon selän suhteen: muistan yhä joulun 2010, kun kuorin perunoita. Pari minuuttia jaksoin seisoa niitä kuorimassa, ennen kuin iski se jumalaton kipu ja kuumotus ja oli pakko lopettaa. Mielessä mulla vaan pyöri, että nonni, nyt mä olen pilannut jo oman selkänikin kaiken muun lisäksi.
Tilanteen muutti baletti, ja varsin nopeasti muuttikin. Jo muutaman kuukauden säännöllinen treeni kasvatti mulle selkälihakset, ja kivut rupesivat hellittämään.
Nykyinen tilanne on aivan eri kuin tuolloin nelisen vuotta sitten: kiitos kasvaneiden lihasten selkä jaksaa huomattavasti paremmin, kivut ovat puolittuneet ja jopa ryhti parantunut! Ennen mun yläselkä oli voimakkaasti kumara, vanhan mummon selkä, mutta nykyisin se on jo parempi.
Niin epäinhimillistä kuin baletti voi olla, se on monella tavalla mun henki ja elämä.

Löysin youtubesta varsin loistavan 'Selkäsunnuntai' -nimisen sarjan, joka nimensä mukaisesti on keskittynyt selkään, sen erityispiirteisiin ja ominaisuuksiin, sekä erilaisiin harjoituksiin.
Mä kokeilin noita rintarangan alueen harjoituksia, ja aika moni näytti vaativan (hyviä) syviä keskivartalon lihaksia - oh really? Didn't think so..? :D

Tämän 34-osaisen sarjan voi kokonaisuudessaan katsoa täällä.

29. lokakuuta 2014

Parasta just nyt!

Tämän kaamosväsymyksen ja ahdistuksen piristykseksi päätin tehdä tämän eri blogeissa pyörivän "Parasta just nyt!" -haasteen, ja sen idea on yksinkertaisesti kertoa mahdollisimman monta asiaa, jotka parasta just nyt omassa elämässä.

Parasta just nyt mun elämässä:


Koulu - viimeistä vuotta viedään, ja tämä syksy on opintojen puolesta rentoa: vain 3 kurssia!

Baletti.

Uudet treenivaatteet.

Loppukesän ja alkusyksyn tapahtumien jälkeinen masennus on helpottamaan päin.

Oma kämppä, oma tila, oma vapaus.

Omaan terveyteen panostaminen.

Daina ja Doora - kaksi maailman ihaninta ja erilaisinta koiraa, ja vieläpä mun koiria! ♥

Tampereen Radiokirppikseltä tehty löytö Michael Korsin laukun muodossa ♥

Chai latte - tätä voisin juoda vaikka päivät läpeensä!

eBaysta tilattu talvitakki, joka ei tosin vielä ole löytänyt tietään postin kautta mulle perille.

Ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä: mun ihana perhe!


Näin kun näitä listaa niin huomaa, että ei kaikki nyt niin päin seiniä olekaan. Toisaalta mun oli aika vaikeaa yrittää löytää positiivisia asioita.. Mutta kyllähän noita positiivisia asioita mun(kin) elämästä löytyy! 

En nyt rupea nimeämään tähän ketään haasteen saavaa, vaan te kaikki armaat lukijat saatte tehdä tai olla tekemättä tämän haasteen. 
Säännöt ovat niinkin monimutkaiset, että listaa vähintään kolme positiivista asiaa elämästäsi tuonne kommenttiboksiin, tai sitten ihan vaan omassa mielessäsi voit pohtia näitä :)
Feel free to comment!

24. lokakuuta 2014

Syksyn uutuuksia

Uutta lukuvuotta ei voi koskaan aloittaa ilman mitään uutta, eikä tämäkään syksy ole ollut poikkeus.
Olenkin tässä syksyn mittaan hankkinut uusia balettitarvikkeita: trikoot, pehmeät tossut, hikisortsit, pitsihameen sekä kolme leotardia.
Mä olen tässä ajan mittaan myynyt aika paljon balettitarvikkeita, lähinnä pukuja, sillä niille ei ole ollut käyttöä ja ovat vaan pölyyntyneet ja vieneet tilaa kaapista. Joten totta kai sitä pientä vajetta on pitänyt täyttää.

Tosiaan uusia leotardeja on kolme: Blochin, Intermezzon sekä jokin kiinalainen, eBaysta tilattu puku.
Ensiksi tämän Intermezzon ihana leotardi, jonka ostin Tampereen Ballerina ja Liikunnasta.
Rakastuin pukuun heti kun sen näin, sillä puvun leikkaus imartelee lyhyttä vartta luomalla illuusion pitkästä kaulasta ja kapeasta vyötäröstä. Pukuun tuo ihanaa extraa tuo jännillä pilkuilla koristeltu mesh-verkkokangas. Lisäksi puku on enimmäkseen puuvillaa, sillä inhoan niitä micromerylisiä pukuja niiden epämiellyttävän puristavan tuntemuksen vuoksi.
Tällä puvulla oli hintaa 44 euroa, mikä on aika paljon leotardista, mutta kun löysin uuden luottopuvun, joka on sekä kaunis että mukava päällä, niin olin valmis maksamaan siitä enemmän. Lisäksi tiedän Intermezzon pukujen olevan hyvälaatuisia ja sopivia mulle, niin mikäs ettei :)

Intermezzon puku edestä..

.. ja takaa.
Sitten eBayssa surffaillessani löysin sieltä kivan puvun, jolle ei hintaa kertynyt kuin about 15 euroa ja vielä ilmaisella rahdilla. Puvun valmistajasta en tiedä muuta kuin että se on kiinalainen, ja sen vuoksi koko mietitytti mua: tilaanko m-kokoisen puvun vai otanko suosiolla l-koon? Vai kenties xl:n? Arvoin kahden l-koon välillä, mutta päädyin sitten tuohon l-kokoon; olen sen verran lyhyt, että xl olisi takuulla liian pitkä.
Noh, tiistaina se puku sitten tuli, vaikka postitusajaksi sanottiin vähintään 30 vrk. Kokeilin pukua ja huomasin, että l-koko oli oikea valinta. Tosin ihmettelin puvun leikkausta: en ole koskaan törmännyt pukuun, jonka (etu)leikkaukset menevät haaroista ylöspäin! Lisäksi puvussa oli varsin korkea tila jalalle, ja jos se olisi yhtään korkeampi, niin mun suoliluut tulisivat ulos..
Myös kaula-aukko on aika antelias, joten joudun noita olkaimia kursimaan kokoon sentillä tai parilla.
Mutta pienistä ennakko-odotuksista huolimatta puku on käytössä kiva, ja tästä tulee taas yksi uusi luottopuku.


Kolmas uusi leo on Blochin, ja löysin sen Tampereen Piruetista. Puku on kokoa m ja juuri sitä micromeryliä (aaargh!!), ja ainakin mun makuun se on aavistuksen verran liian kittana. Kyllä se päälle menee, mutta olo on kuin korsetissa. Tämän vuoksi pukua olen käyttänyt vain kerran, ja taidan laittaa sen myyntiin. Harmi, sillä tykkään puvusta muuten sen erikoisen mallin vuoksi.

Bloch edestä

ja takaa
Hikihousuista tai -sortseista olen haaveillut jo pidempään, ja Ballerinasta ja Liikunnasta löysin nämä Intermezzon hikisortsit. Nämä ovat kokoa S, mutta siltikin aavistuksen liian isot.
Käytössä ovat kivat, tosin vilukissana palelen niin paljon, ettei nämä sortsit lämmitä talviaikaan.
Hintaa taisi näillä sortseilla olla about 23e.


Tavarakasaa täydensi vielä Intermezzon valkoiset reiälliset trikoot sekä Capezion pehmeät tossut. Mun Piruetin valkoiset trikoot alkavat vedellä viimeisiään, ja myös tossuihin on ilmestynyt ensimmäiset reiänalut.
Hintaa trikoilla oli muistaakseni 13e, ja tossut maksoivat 25e. Ballerinasta ja Liikunnasta nämäkin.




Viimeisin uutukaiseni on itsetehty pitsinen harjoitushame - tai no ompelijalle se päätyi tehtäväksi. Ostin kankaan ja nauhan Eurokankaasta alle 7 eurolla, ja pyhä tarkoitukseni oli valjastaa äitini tekemään siitä itselleni hame. Mutta meille molemmille iski oikosulku hametta leikatessa - mielestäni äiti leikkasi sitä väärin - joten kiikutimme sen seuraavana päivänä ompelijalle, joka veloitti työstä ruhtinaalliset 10 euroa..
Mulla on meneillään joku pitsikausi, ja ihastuin Blochin pitsihamoseen, mutta mun makuun se oli aivan liian lyhyt (peitti juuri ja juuri pakarat), joten päätin tehdä samantyylisen itse.



Mikäli joku on innostunut tekemään itse treenihameen, niin laitan tähän tutoriaalivideon, jonka ohjeilla yritimme ensin itse tehdä tuon hameen.


Huomasin, että olisi kannattanut käyttää jo olemassa olevaa hametta mallina, nimittäin sillä keinolla olisi meiltäkin onnistunut tuon hameen tekeminen. Se näytti ohjeessa helpolta ja simppeliltä, mutta kun kaksi käytännöllisesti katsoen käsityötaidotonta rupeaa leikkelemään kangasta, niin pieleenhän se nopeasti menee..
Mikäli video ei kaikilla toimi tuossa, niin sen pääsee katsomaan myös tästä.


EDIT//

Capezion pehmeät tossut ovat myytävänä, sillä totesin ne itselleni aavistuksen liian pieniksi.
Nauhat on ommeltu paikoilleen ja kiristysnaruja on lyhennetty hieman. Tossuja olen käyttänyt yhden ainoan tankosarjan ajan, joten ovat siis kuin uudet.
Tossut ovat siis Capezio Pro Canvas ja koko 7,5 eli sopivat 37-kokoiselle, kapeahkolle jalalle. 

Myytävänä myös mustat pehmeät Sanshan Pro 1 tossut, hyväkuntoiset, 37 jalalle.

10. lokakuuta 2014

Vuosisadan Romeo & Julia

Pointe Magazinen kautta bongasin tämän vuonna 1984 kuvatun Royal Ballet'n Romeon ja Julian parvekekohtauksen. Romeon roolin tanssii Wayne Eagling ja Juliana on aivan iki-ihana Alessandra Ferri.
Kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen, mutta siitä huolimatta voi nähdä parin keskinäisen vankan luottamuksen. Ferri on Julian roolissa aivan kertakaikkisen ihana ja tyttömäinen, hurmaavan ujo neito, eikä Eagling kyllä huonommaksi jää. Huomaa kuinka nämä kaksi ovat alkuun hyvin ujoja, mutta se hälvenee ja syventyy täydeksi kiintymykseksi.
Romeon soolon hypyt ja piruetit on upeita ja Eaglingin tapa tanssia on hyvin sujuvaa. Juliasta on kaiketi turha puhuakaan: Ferri on jumalainen ballerina nilkoista hiuksiin saakka!
Ainoa seikka mistä en pidä on Prokofjevin musiikki: hänelle tyypillinen ironinen ja hieman riitasointuinen sävy ei ole mun mieleeni; olen enemmän Tshaikovski-ihmisiä.

Mutta however, tässä teille tuo videopätkä!



Videon pääsee katsomaan myös tästä.

30. syyskuuta 2014

Miksi pikkukoira on kätevä?

1. Sairaana - tai muuten vaan laiskotuksen iskiessä - voi yhdistää kävelylenkin ja kauppareissun, koska koira mahtuu laukkuun.

2. Matkustaminen luonnistuu hyvin - siis mikäli koira on tottunut siihen.

3. Vie vähän tilaa, joten mahtuu mainiosti vaikka vain 30-neliöiseen yksiöön, jossa 25-kiloinen greyhound tuli hulluksi.

4. Syö vähän: 1 purkki Cesaria nappuloiden seurana kestää jopa kolme päivää.

5. Mahtuu syliin ja nukkumaan vieressä, ja tämä on tosi hyvä juttu, kun sänky on vain 90 cm leveä.

6. Pienessä ruumiissa iso persoona (plus että kynnetkin ovat pikkuruiset, joten kynsienleikkuukammoinenkin uskaltaa leikata ennemmin pienen kuin edelleen sen 25-kiloisen greyhoundin kynnet).

7. Herättää jokaisen söpöilygeenit (jotka katoavat siinä vaiheessa, kun se söpötys avaa kitansa haukkuakseen).

8. Se on Ystävä. Aivan kuten se 25-kiloinen greyhoundikin :)

Se on vielä tuomio tulossa joku päivä..
Dainasta mulla on tosi huonosti kuvia, kaikki kuvat on mun toisella läppärillä, joka taasen on korjauksessa (uutta Windowsia vaille, eli neki sieltä häipyy). 
Mutta laitanpas tähän alle linkin, josta pääsee katsomaan sen ratajuoksua 26.9. -09 Virpiniemen radalla. Pahoittelen kuvanlaatua ja kovaa kohinaa (oli kova tuuli); koittakaa myös paikallistaa koira sieltä maastosta, niin ovat samanvärisiä :D
Eli täällä

26. syyskuuta 2014

2000-luvun prinsessa

Löysin ihan mahtavan videon, jossa José Martinez tanssii prinsessa Auroran osan Ruususen Ruusuadagiossa, ja vieläpä verrattaen loistavan - ja kärjillä!
Näin se balettimaailmakin uudistuu: 2010-luvun prinsessa Aurora on nyt julkaistu :D


 Ja linkki videoon on tässä.

22. syyskuuta 2014

Matkalla filmitähdeksi

On päässyt tapahtumaan taasen luvattoman pitkä postaustauko; mielessä on pyörinyt useampia postausideoita, enkä ole oikeastaan tiennyt mistä aloittaa. Josko nyt nopsaan eka kuulumisia, ja sitten itse pääaiheeseen.

Mun elämässä on tapahtunut tosi suuria mullistuksia kesän aikana, ja oikeastaan kaikki ne muutoksen tuulet ovat olleet osasyinä tähän taukoon. En ole ollut varma siitä, kuinka paljon haluan täällä avata asioita. En taida olla vielä(kään) valmis kertomaan kaikesta, mutta sanotaanko näin mahdollisimman diplomaattisesti, että jos ei jotain pahaa niin myös hyvääkin; vaikeuksien kautta voiton puolelle.
Mä olen löytänyt itsestäni uusia puolia: en olekaan niin introvertti kuin olen aina luullut olevani, vaan olen koulussa tutustunut paljon uusiin ihmisiin - pakon sanelemana. Olen ruvennut tarttumaan hetkeen, ja yksi hyvä esimerkki onkin viime perjantaina tapahtunut Komia Liikenteen - eli Seinäjoen paikallisliikenteen mainoskuvaus. Luokkakaveri etsi fb:ssä halukkaita ko. mainoskuvaukseen, ja niin siinä kävi, että minä ja Doora lähdettiin perjantaina puolilta päivin mainostoimisto Boosteriin. Meitä oli vajaat kymmenen henkeä kuvauksiin osallistumassa, plus tietty kuvaaja, Boosterin henkilökuntaa ja ohjaaja.

Dooran eväät :D
Kello 13.00

Komia Liikenteen bussi saapui Boosterin eteen, ja kaikki me hyppäsimme kyytiin. Puheenaiheet lentelivät laidasta laitaan; meitä oli briiffattu tulevasta ennen bussin tuloa Boosterilla, joten vaikka teoriassa kaikki oli suhteellisen selvää, niin käytännön järjestelyt jänskättivät hiukan ainakin mua. Jännitystä lisäsi myös Doora: miten se tulee reagoimaan kameraan? Entä muihin vieraisiin ihmisiin, etenkin kun joukossa oli myös ihan pikkuvauva? Entä jos tulee paljon uusintaottoja? Varoittelin kaikkia, että Doora on herkkähaukkuinen, varautunut ja ennemmin pelkää kuin on ylirohkea. Minulle kerrottiin, että eipä sen haukku tule kuulumaan itse mainoksessa, koska siinä tulee olemaan musiikkia. Huh!

Kello 13.30: Act 1

Ensimmäinen otos käsitti oikeanlaista bussin pysäyttämistä käsiliikkeellä, ja samassa kuvattiin myös pyöräilijää ja sitä, miten pyöräilijän täytyy toimia paikallisbussin suhteen.
Ajoimme jonnekin Valion tehtaan lähettyville Alakylälle bussipysäkille, ja sekä ohjaaja että kuvaaja selvittivät tarkkaan mitä kenenkin täytyy tehdä. Mun tehtäväksi - kuten kaikilla muillakin - tuli bussin pysäyttäminen käsiliikkeellä, mutta toisin kuin muilla, mulla oli se liike pahasti hakusessa: sen sijaan että olisin reippaasti heilauttanut kättäni ylös, mä heilautin käsivarttani abouttirallaa kymmenen senttiä ylöspäin, eli en juuri yhtään. Tässä vaiheessa Härmän Ukko - bussiekspertti, joka ohjeisti ja varmisti oikean toimintatavan koko filmillä, eli siis oli se esimerkillinen henkilö - tarttui mua kädestä ja nosti sen oikealla tavalla ylös. Tätä toistettiin useaan otteeseen ennen kuin itse bussi otettiin kuvaan mukaan ja kuvaus aloitettiin.

Act 2

Bussin pysäyttämisen jälkeen oli vuorossa bussiin meneminen: ensin lapset, sitten siitä siistissä jonossa sisälle. Mä saapastelin pikkupojan jälkeen bussiin Doora sylissä - jotkut saattaisivat pelätä koiria, joten siksi koira sylissä.
Sitten kuvattiin vielä oikeaa tapaa täyttää bussi, eli täytimme bussin siistissä jonossa perästä päin.

Eka kohtaus on purkissa myös Dooran mielestä.

Taukotuokiolla..

Kello 14 - 16.30

Tämä oli kaikkein tylsin hetki koko kuvauksissa, sillä vuorossa oli erilaisia poistumisia bussista: ryhmien, lasten ja lastenvaunullisten ihmisten. Lisäksi käsikirjoituksen mukaan yksi matkustajista söi antaumuksella omia eväitään murustellen joka paikan.
Toisin sanoen koko tämän ajan oli jollakulla taukoa, ja ainakin minä ja Doora olimme "tauolla": istuttiin takapenkillä Doora puoliunessa mun sylissä.

Kello 16.30 - 17 The final act

Viimeisessä kohtauksessa bussi saapui päätepysäkille, ja meitä oli enää kolme matkustajaa + Doora. Kaksi matkustajaa, A ja B, nousivat lähteäkseen, samoin minä, ja siinä samalla huomasin matkustaja B:n paitsi töhrineen bussin seinään tussilla jonkin piirroksen niin myös hajottaneen punaisen hätävasaran (u know, ICE, in case of emergency to break the windows). Mun piti näyttää yllättyneeltä, osoittaa vielä sormella kameralle niitä sotkuja ja lähteä sitten kulkemaan pitkin bussin käytävää kuskin luokse. Vaikka koko mainoksessa ei ollut mitään repliikkejä, niin mun piti kertoa kuskille ilkivallasta.
Mä tykkäsin kaikkein eniten tästä lopusta (wow, olipas yllättävää :D), sillä paitsi että mulla oli videon ainoa repliikki, niin kuvaaja kuvasi kaikenlaisia lähikuvia, kuvasi mun kävelyä kuskin luo ensin kauempaa ja sitten taas samaan tahtiin mun kävelyn kanssa. Lisäksi Doora loisti eräänlaisena linssiludena koko kohtauksen ajan tunkien kuonoaan kameran linssiin korvat hörössä. Vitsailtiinkin jo briiffissä, että nyt saa Lassiekin uuden käsitteen ;)




pahoittelen surkeaa puhelinkuvanlaatua..

Kuvauspäivä oli aika pitkä loppujen lopuksi, mutta tosi mukavaa ja mielenkiintoista vaihtelua! Suurin osa ajasta oli odottelua, kun kuvaaja filmasi muita.
Mutta tämä päivä oli myös varsin opettavainen. Mä hoksasin, että mä osaan olla itsenäinen ja riippumaton ihminen, mä en tarvitse (enää) esiliinaa, vaan mä uskallan avata suuni, esittäytyä ja puhua muiden, vieraiden ihmisten kanssa.
Mutta todellinen yllättäjä oli Doora: se oli kuin enkeli konsanaan! Mä tosissani pelkäsin sitä, kuinka neiti räksyttää kameraa ja vieraita ihmisiä, mutta ei! Pikkuinen oli kuin kotonaan mun sylissä, välillä torkahdellen ja nauttien auton kyydistä. Muutamat haukahtelut ja murinat aikaansai tien toisella puolella nähty vieras koira tai sauvakävelijä. Myös muut ihmiset ihmettelivät sitä, kuinka pikkuneiti on niin rauhallinen ja hiljainen, ulkonäöstä puhumattakaan :)
Komia Liikenteeltä jokainen osallistuja sai kiitokseksi VIP-bussiliput, joilla saa matkustaa rajattomasti lokakuun loppuun saakka. Eipä noita busseja tule hirveästi käytettyä kun keskustassa asuu ja on pyörä käytössä. Mutta ainahan sitä voi tylsänä päivänä hypätä johonkin bussiin ja huristella muutama tunti aikaa tappaakseen :D

Tämä Komia Liikenteen mainosvideo tulee ainakin pyörimään nettiin someen, mutta kaiketi myös Katsomoon ja joillekin maikkarin kanaville.
Pitää olla tarkkana, josko sitä bongaisi tämän videon ja näin ollen itsensä. Hirvittää jo etukäteen, koska olen hirvittävän itsekriittinen kaikkia omia videoiden ja kuvien suhteen.

Mitenkäs te? Oletteko koskaan olleet jossakin mainoksessa tmv? 

26. elokuuta 2014

Itkutreenaajista morjens vaan..



Sattumalta löysin Pumpui -blogin Lotan kirjoittaman postauksen (klik!) itkutreenaajista, ja myönnän avoimesti olevani yksi kerhon jäsenistä.
Tänään meni tanssitunti niin maan perusteellisesti v*turalleen, että ei voi enää surkeammin tehdä. Sanotaanko vielä näin, että kärkkärit, kesäloma ja koulun primojen seassa "treenaaminen" on mulle täysi tappoyhdistelmä, joten fiilikset voi edes jotenkin arvata.

Kaikki alkoi keskellä tehtävästä sarjasta, jossa piti tehdä ensin kaksi fondueta eteen ja sivulle kokonaan kärjelle nousten, sitten tasapaino ja kolme piruettia viidennestä. Olisi pitänyt jo silloin arvata millainen painajainen lopputunnista tulisi, mutta ei.. jääräpää minä.
Noh, eilen harjoiteltiin attitudepiruetti (attitude edessä), joka päättyi passén kautta arabeskiin. Näitä ennen opeteltiin perinteinen attitudepiruetti.

Lienee turhaa mainita, että nämä ryökäleen attitudepiruetit ovat mulle täysin uusia tuttavuuksia.

Kuinkas ollakaan, niin nämä piti tehdä nyt kärjillä. Whaaaat??! Mä en saanut itseäni edes kärjelle neljännestä asennosta en dedans -piruetissa, joten nämä attitudepirtsat menivät erinomaisesti poskelleen. 
Mutisin itsekseni epätoivon vallassa, että en mä osaa. Rupesi turhauttamaan, raivostuttamaan ja hävettämään oma "osaaminen" - eli siis sen puute - ja silmänurkkahan se alkoi kostua. Purin huulta raivoisasti, pakotin itseni selviämään edes tyydyttävästi lopun sissone-glissade-assemble-ferme-ferme-attitudepiruetti (attitude front siis)-soutenu -sarjasta. Pukkarissa oli pakko purkaa tuntojaan myöntämällä, kuinka hirveästi mä häpeän itseäni, kun vaan hoipun salissa, aivan kuin olisi kaksi vasenta jalkaa ja huonoja nekin. Uuh.
Kävin kotona laittamassa Dooran valjaisiin - sen pienen ihanuuden iloinen vastaanotto oli niin sydäntäsärkevää katsottavaa, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa - ja lähdin kävelylle. Siellä purin itsesäälini, surkeuteni, huonommuuden ja turhautuneisuuden tunteeni itkemällä. Miksi mun pitää olla niin surkea? Mä häpeän itseäni yli kaiken!

Yritän ajatella positiivisesti, että tästä on vain suunta ylöspäin, vastahan nämä treenit on alkaneet pitkän loman jälkeen ja että nämä kaikki attitudepiruetit on mulle ihan uusia tuttavuuksia. Mutta niin ne ovat muillekin!
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko mä luovutan ja lopetan TAI sitten mä jatkan hammasta purren ja harjoittelen ja harjoittelen ja vielä kerran harjoittelen. Lihaskuntoa, nilkkoja, venyvyyttä. 
Joten kärkkärit takasin jalkaan ja releveitä Salkkareiden ajan.

16. elokuuta 2014

Jäykkä, jäykempi, jäykin

... nimittäin minä.

olisinpa näin taipuisa.. *huoh*
Tanssitunnit alkoivat maanantaina ja jouduin sen tosiasian eteen, että mä olen järkyttävän jäykkä tanssijaksi. Selkää taivuttaessa mä saan selän taipumaan vain alaselästä, en lainkaan yläselästä.  
Okei, siihen on syynä ne nikamamurtumat, ulkone ranka sekä huono asento.

Aina taivutuksissa aktivoin syvät tukilihakset rankaa suojellakseni, vedän kyljet ylös, pidän kyynärtaipeen korvan ja silmän kohdalla (muistan ikuisesti opettajan ohjeen, että kun käsi on kolmannessa ja/tai viidennessä, kyynärtaipeen täytyy olla silmän kohdalla). Eli teoriassa teen kaiken oikein.. mutta sitten mietin aina, että työnnänkö sittenkin lantiota eteenpäin ja taivutanko vain vatsasta? 
Olen monta kuukautta käynyt fysioterapiassa - sekin loppui eilen perjantaina - ja saanut sieltä erinomaisia vahvistus- ja venyttelyohjeita. Yksi suosikeistani on foam rollerin päällä tehtävä rintarangan venytys: laita rolleri pitkittäin ja siihen päälle selinmakuulle niin, että häntäluu osuu juuri ja juuri rollerin toiseen päähän ja pääsi toiseen päähän, eli siis selkäranka follerin päälle. Pidä jalat koukussa, ja käsivarsia voit viedä hitaasti suorina vartalon vierestä pään päälle, mutta pidä huoli siitä, että olkapäät ja lavat pysyvät alhaalla. 
Täällä vastaavanlainen asento neljässä ylimmässä kuvassa.
Tämä liike on mulle melkein henki ja elämä; koska murtumat on rintarangan alueella, niin alue kipeytyy ja etenkin lapaluiden alla tuntuu sietämätön polttava kipu, johon auttaa tämä foam rollerilla tehtävä venytys. Liike avaa ja venyttää rintarankaa, pakottaa sen vastakkaiseen asentoon kuin mitä se on muuten koko ajan.
Kaikki saamani venytysohjeet ovat rintarangan alueelle tehtäviä kiertoliikkeitä, ja niitä tehdessäni olen huomannut järkyttävän jäykkyyden ja kireyden ko. alueella.
Mutta pelkästään venyttely ei riitä, vaan lihaksia pitää myös vahvistaa - kuminauha tässäkin kuvioihin - sekä tehdä liikkuvuusharjoituksia (täällä). 

tämä on hyvä venytys, mutta polvet ja lonkat eivät
tykkää tästä. Olisiko teillä ideoita tai neuvoja siihen?

Mutta mitä tanssiin tulee, niin olen hiukkasen hämmästynyt siitä, ettei kroppa ole pahastikaan tukossa (okei, ei sitä jäykkyyttä lasketa tähän nyt..); vähän oli vatsalihakset sekä reidet kipeinä, mutta ottivat venytykset ja treenit hyvin vastaan. 

Ehkä mun kesällä tekemistä treeneistä on ollut edes aavistuksen verran hyötyä - näin ainakin itsestä tuntuu, en sitten tiedä
 miltä mun tanssahtelu oikeasti näyttää..

Myös sarjat sujuivat ainakin omasta mielestäni kohtuullisesti, mutta pähkinän purtavaksi toivat attitudepiruetit sekä straddle jump, eli haarahyppy. Pelkkä grand jeté näyttää mun tekemänä suunnilleen suurehkolta glissadelta; hyppyyn vaadittavat notkeus sekä ponnistusvoima ovat mulle ongelmallisia, ja kun nyt opetellaan vielä uutta hyppyä, niin oh my gosh..! Mutta ei auta muu kuin harjoitella.
Kaikkein hankalinta on ollut open sanoja lainatakseni keskiviikkona tehty tappoadagio keskellä: pelkkiä pirullisia developpéja rond de jambe an lair! Jalka tuntui painavan ainakin 50 kiloa, joten vatsa- ja selkälihakset, reisilihakset ja lonkankoukistajat olivat kovilla. Sanonpa vain, että mun voimataso oli huomattavasti heikompi mitä ensin luulin sen olevan. Joten ei auta muuta kuin tehdä tuplaten lihaskuntoa.

Löysin pari hyvää sivustoa, joista toinen käsittelee baletin ns. yleisiä ongelmia (aukikierto, arabeskit, notkeus, jne) ja toinen developpéen kehittämisestä. 
Tässä linkki aiempaan sivuun, jossa käsitellään tosi monia asioita, ja tässä linkki developpéen parantamisesta.
Lisäksi loppuun pari videota: ylemmässä venäläisballerinoja ja heidän notkeutensa, ja alemmassa Mariinskin solisti Oksana Skorik Ilya Kuznetsov parinaan Carmenissa. Oksanahan on monelle tuttu Beautiful Tragedystä, venäläisestä balettidokkarista, ja ikävää sanoa, mutta huolimatta koulutuksestaan Permin balettikoulussa hän on tanssijaksi harvinaisen epämusikaalinen eikä hänen tanssitaidotkaan ole kovin hääppöiset. Tosin Oksana oli Mariinskin balettikuorossa todella lyhyen aikaa ja siirtyi siis solistiksi kenties liian aikaisin, sillä ainakin tuosta Carmenista huomaa hänen itsevarmuuden puutteen, surullisuuden ja kypsymättömyyden. Oksanalle olisi varmasti tehnyt hyvää olla kuorossa pidempään, kasvaa hieman ennen solistiksi siirtymistä. Mutta lainatakseni Oksanaa, jos tanssija Mariinskissa ei vastaanota uutta nimitystä tai edes roolia, hän saa sanoa hyvästit koko seurueelle. Paineet ovat kovat, eivätkä kaikki sitä kestä.
Kuitenkin mitä olen katsonut Oksanan uudempia esiintymisiä, etenkin tämä Gisellen 1. näytöksen variaatio on jo aavistuksen parempi: hymy näkyy kasvoilla. Mutta siltikin tanssi on pitkälti pelkkiä askelia ilman tunnetta. Kuitenkin Oksanalle pisteet siitä, että hän kyllä yrittää - ja kyllä sieltä tanssista jotain positiivistakin välillä näkyy :)

Tässä on videon linkki.


Tässä linkki videoon.


Mutta miten on teillä lähtenyt tanssikausi käyntiin?
Entä onko teillä vastaavanlaisia (notkeus)ongelmia?

5. elokuuta 2014

Motivaatiota uuteen lukuvuoteen

Kesäloma vetelee viimeisiään, ja ensi viikolla alkaa myös tanssitunnit - jeij! Johan niitä on odotettukin!
Katselin tuossa lukkaria enkä voinut mitään sille, että jännityksen perhoset kutittelivat vatsassa; jälleen korkeammalla luokka-asteella, ja "meidän" ryhmässä on myös korkeimman tason oppilaat. Apua! Mä olen tosi epävarma etenkin baletin suhteen ja pelkään koko ajan, että mun selän takana kuiskutellaan ja mollataan. Noh, ainahan sitä tapahtuu, mutta balettitunneista menee ilo, jos siellä joutuu koko ajan kuulemaan toisten kuiskuttelua ja merkitseviä katseita.
Mutta enpäs vielä maalaile piruja seinille: mistä sitä tietää kuinka hyvin tulee seuraava lukuvuosi menemään? Lisäksi voin vaikuttaa vain omaan itseeni ja asenteeseeni: mä olen siellä baletin ja itseni vuoksi, ja antaa muiden laulaa jos huvittaa ;)

Mutta mutta, jotten ihan eksy aiheesta, niin olen koonnut tähän hieman "what it takes to be a ballerina" -tyylisiä videoita. Laitan niiden suorat linkit vielä videon alle, koska (ilmeisesti) videoiden näkyvyyden kohdalla on vaikeuksia.


Tässä on Bolshoin Olga "Ihmelapsi" Smirnovasta kertova dokkari. Kaunis ja lahjakas tanssijatar, mutta niin surullisen ja yksinäisen oloinen :/ Tosin ymmärrän kyllä häntä, sillä balettiaddiktio vie helposti kokonaan mukanaan, eikä muulle elämälle jää aikaa.
Videoon pääset myös tästä linkistä.


Slow motion -tyylinen video Carla Körbesistä.
Kaunis, herkkä mutta todella voimakas. Carla myös puhuu asiaa: "If you're always concerned about what you look alike, ballet becomes a bunch of steps in stead of art."

Tässä linkki videoon.



Joukossa vähän muutakin kuin balettia.
Taustabiisi on yksi suosikeistani: The Script - Hall of fame.
Täältä löytyy video.


Hmm.. no jaa. Osa kohdista ihan paikkansa pitäviä, mutta osa taas hieman kliseisiä.
Löytyypi myös täältä.


Tämä on varsin hyvä video, ja tekstitkin osuivat kohdalleen :D
Ja tämän linkin takaa löytyypi myös.


Tässä loistava video, mun suosikki näistä kaikista! Dramaattinen video, joka todella näyttää sen baletin "nurjan" puolen: tämä ei ole ihan helppoa.
Biisi on Brand x Music - All or nothing.
Tässä linkki videoon.


Tästä linkistä löytyy behind-the-scenes -pätkä West Australian Balletista. Ihan mielenkiintoinen videonpätkä, jossa tanssijat kertovat hyvin päivittäisestä elämästään, baletin vaatimuksista jne.

Täällä Miriam Kacerovasta kertova kaunis pieni videonpätkä. Valitettavasti en saanut sitä suoraan videona tähän liitettyä, mutta tuosta linkistä löytyy.
Ihanan herkkätunnelmainen video, kauniit liikkeet ja surumielinen piano taustalla.
"If I didn´t love dancing with all my heart, I wouldn´t be able to last very long."




Mikä videoista oli sun suosikki?

27. kesäkuuta 2014

Toivepostaus: Venyttely ja liikkuvuuden lisääminen


Luvattoman kauan on mennyt tämän postauksen väsäämiseen, mutta olen ollut tiiviisti kiinni työharjoittelussa ja muissa arjen askareissa. Lisäksi olen miettinyt, että millaisen postauksen tästä teen, koska olen jo aiemmin tehnyt venyttelypostauksen (klik!).Siksi päätinkin, että kerron tässä postauksessa tärkeimmät ylä- ja alakropan venytykset sekä tuosta liikkuvuuden kehittämisestä.

Venyttely - mitä ja miksi?

Venyttelyllä on paljon suurempi merkitys kuin mitä ensialkuun ajattelisi. Venyttely paitsi palauttaa lihasten lepopituuden niin se myös nopeuttaa palautumista, parantaa verenkiertoa ja edistää aineenvaihduntaa, rentouttaa ja myös vaikuttaa liikkuvuuteen parantavasti.
Venyttely helposti nähdään staattisena, eli että lihasta venytetään 20-30 sekunnin ajan, mutta tämän lisäksi on myös dynaamista eli liikkuvaa ja aktiivista venyttelyä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että periaatteessa pysytään hitaassa ja lipuvassa liikkeessä koko ajan ja venytyksessä käydään vain hetki kerrallaan. Tämä onkin todella hyvä ja tehokas keino lisätä mm. just liikkuvuutta.

Venyttelyjä voidaan pääpiirteissään tunnistaa kolmea erilaista: varsinaiseen venyttelyyn, ennen liikuntasuoritusta tapahtuvaan venyttelyyn sekä liikuntasuorituksen jälkeen tapahtuvaan venyttelyyn. Näistä varsinainen venyttely tarkoittaa sitä, että siinä tavoitteena on lisätä lihaksen notkeutta ja yksi venytys kestää minimissään puoli minuuttia ja enimmillään kahdesta kolmeen minuuttiin.
Ennen liikutasuoritusta tapahtuva venyttely on nopea, 5-7 sekunnin mittainen ja lihaksia treeniin valmistava venytys. Liikaa ei ennen treeniä saa venytellä, sillä muuten lihaksista ei löydy tarpeeksi voimaa treeneihin.
Liikuntasuorituksen jälkeen on hyvä venytellä lihakset omaan mittaansa ja näin saadaan myös lihaskireydet pois. Pitkiin, notkeutta lisääviin venytyksiin on hyvä odottaa tunti tai pari treenien jälkeen.

Venyttelyssä on muutama sääntö:
1. ensin venytellään isot lihakset ja sitten pienemmät, eli edetään isommista lihaksista pieniin
2. eka venytellään ojentava lihas ja sen jälkeen koukistava vastalihas, eli esimerkiksi takareisi ja etureisi.
3. aina pieni verryttely ennen venyttelyä
4. muista hengittää venyteltäessä
5. kipua ei saa tuntua, muuten olet mennyt liian pitkälle


Tärkeimmät venytykset tanssijan kannalta

Baletti on kokonaisvaltaista liikuntaa, mutta eniten venyttelyä kaipaavat pohkeet, lonkankoukistajat, etu- ja takareidet, sisäreidet sekä pakarat; yläkropassa selkä ja kyljet kaipaavat venyttelyä myös.

Alavartalo

Takareisiä voi venyttää useammilla eri keinoilla: selinmakuulla toinen jalka suorana lattialla, ja koukista toista polvea itseäsi vasten, tartu kiinni pohkeesta tai nilkasta, ojenna jalka ja venytä.

Jos tämä asento on vielä liian vaativa, voit venyttää takareisiä myös istualteen niin, että pidät jalat yhdessä, nojaat ylävartalolla eteen ja tartut kiinni nilkoista tai jalkapohjista (tai mistä saat kiinni). Voit venyttää istualtaan myös niin, että toinen jalka on koukussa. Kolmas keino on venyttää seisaaltaan, ja tässä hyvä puoli on se, että tekemällä plién ja sitten suoristamalla polvet, saat venytyksen tuntumaan paremmin.


Jotta lihasryhmät pysyvät tasapainossa, niin vuorossa on etureisien venytys, jonka voi tehdä joko seisaaltaan tai makuultaan. Venytettävä jalka koukistetaan niin, että jalkaterä tuodaan lähelle pakaraa, ja mikäli teet venytystä seisten, tartu toisella kädellä nilkasta kiinni ja venytyksen tunteesta riippuen vie venytettävää jalkaa taaksepäin, kunnes tunnet venytyksen etureidessä. Halutessasi voit tehdä saman venytyksen myös päinmakuulla, jolloin koukistat venytettävän jalan allesi.
Tässä venytyksessä tärkeintä on se, että polvessa ei saa tuntua yhtään kipua!


Sisäreiden venyttämiseen konstit on monet: jos venytät istualteen, avaa jalat haara-asentoon ja nojaa ylävartalo suorana eteenpäin. Tätä voi myös muokata niin, että painaa jalkapohjat vastakkain ja halutessa voi painaa kyynärpäillä polvia alaspäin.
Toinen keino on mennä selinmakuulle ja avata jalat sivuttain. Tämä tapa toimii ehkä parhaiten seinää vasten, eli peppu seinää vasten ja jalat auki. Painovoima toimii tehostavana venyttäjänä, ja tarpeen tullen voi myös käsillä kevyesti painaa polvista.




Pakaroita voi venyttää myös useammalla eri tavalla, mutta tässä niistä kaksi.
Istualtaan tehtäessä koukista venytettävä jalka syliisi ja vie nilkka toisen jalan yli. Sitten vedä tätä koukistettua jalkaa itseäsi kohti vastakkaisella kädellä, ja voit myös kääntää ylävartaloasi vastakkaiseen suuntaan.


Voit tehdä venytyksen myös selinmakuulla. Koukista tällöin molemmat polvet, laita venytettävän jalan nilkka toisen polven päälle ja tartu kädellä polvitaipeesta kiinni vetäen reittä vatsaa kohti.


Lonkankoukistajia ei pidä mennä unohtamaan, sillä kireinä ne muun muassa vaikuttavat ryhtiin huonontavasti. Mielestäni tehokkain tapa venyttää lonkankoukistajia on ottaa pitkä askel eteenpäin, jolloin takimmaisen jalan polvi koskettaa maata, ja etujalan polvi on 90 asteen kulmassa. Tuntumaa saa tehostettua työntämällä lantiota eteen. Tässä kaikkein tärkeintä on tuo etujalan polven kulmaus, sillä sen täytyy olla 90 asteen kulmassa. Näin polveen ei kohdistu ylimääräistä painetta ja myös venytys tuntuu oikein. Vaihtelemalla taaemman jalan asentoa saat kontrolloitua venytyksen tuntumista.


Pohkeitakaan ei pidä unohtaa, sillä etenkin ne joutuvat koville baletissa. Hyvin yksinkertaisen ja helpon venytyksen pohkeille voi tehdä seisten, kun vie venytettävän jalan pitkälle taakse, pitää etujalan hieman koukussa ja nojaa eteenpäin. Pidä huoli kuitenkin siitä, että jalkaterät ovat suorassa.
Venytyksen voi tehdä myös esim. pienellä korokkeella niin, että seisoo päkiöiden varassa korokkeen - vaikka rappusen - reunalla ja painaa kantapäitä alaspäin. Tai että ottaa tukea seinästä ja nostaa jalkaterän pystyyn seinää vasten, pitää jalan suorana ja työntää lantiota kohti seinää.

Ylävartalo

Selän venytykseen löytyy vaikka kuinka monia eri keinoja, ja kannattaa etsiä ne itselleen sopivat venytykset. Laitan tähän kuvia eri venytyksistä, joita voi kokeilla.

Tämä on hyvä venyttämään alaselkää, ja käsien asentoa hienosäätämällä venytyksen saa tuntumaan myös lapojen alueelle.

Monitehoinen venytys, joka oikein vietynä tuntuu pakarassa, alaselässä, rintalihaksessa ja kaulanlihaksissa (mikäli myös pää on käännetty vastakkaiseen suuntaan).

Tässä saman vaikutuksen omaava toinen venytys.


Venyttää ylä- ja keskiselkää.

Skorppari on varsinainen teholiike, joka tuntuu myös rintalihaksissa.

Kyljet täytyy muistaa venytellä myös, ja siihen on monia eri keinoja. Venytyksen voi tehdä esim. sisäreiden venytyksen yhteydessä, kuten yllä kuvassa. Sen voi myös tehdä seisaaltaan taivuttamalla vartaloa suoraan sivulle pitämällä toisen käden lantiolla ja nostamalla toisen ylös.

Tämä on tosi tehokas venytys yläselkään ja hartioille. Kun asetat kätesi kuvan näyttämällä tavalla (pyri saamaan kämmenet vastakkain), saat venytyksen tuntumaan hieman eri kohdassa, kun samaan aikaan sekä työnnät käsiäsi alas ja hieman eteen. Muista pitää niska pitkänä.


Liikkuvuus - mitä ja miten lisää?


Kun puhutaan liikkuvuuden lisäämisestä, pääpointti on venyttämisen sijaan sellaisista toistoista, jotka viedään kerta kerralta hieman pidemmälle. Eli liikkuvuusharjoitukset ovat toistuvien liikkeiden tekemistä liikeratoja pitkin ilman mitään apuvälineitä. Tietty jos puhutaan esimerkiksi selän liikkuvuuden lisäämisestä tehdään usein selän venytyksiä, jotka aste asteelta viedään pidemmälle, eli liikkuvuus ja venytys ovat tietyssä mittakaavassa toisiinsa kytköksissä.
Löysin Suomen voimisteluliiton sivuilta ihan loistavia liikkuvuusharjoitteita koko kropalle, ja pääset sinne tästä.

Laitan tähän loppuun vielä pari videota.
Tässä alla olevassa videossa oleva tyttö on kyllä kiitettävän notkeaselkäinen - itse asiassa mietin jo, että tämä tyttöhän taipuisi vallan mainiosti pieneksi paketiksi :D Toivon vaan, että tytöllä on myös vahvat tukilihakset, sillä nuo venytykset todella voivat olla pahaksi rangalle, jos ei ole mitään tukena.
Videon pääsee näkemään myös täältä.


Tässä tosi hyvä keino avata yläkroppaa ja lantiota!
Löytyy myös täältä.


Lonkkien (ja aukikierron!) liikkuvuuden ja notkeuden harjoitteluun on sammakko omiaan. Tässä ohjeita, kuinka päästä maahan asti. Kun tekee useamman kerran jatkuvana syöttönä yhdistyy liikkeeseen liikkuvuustreenikin.
Löytyypi myös täältä.


Ja loppuun vielä 8-minuuttinen koko kroppaan vaikuttava tanssijan venytysohjelma. Enjoy!
Ja täältä löytyy tämä video.