29. joulukuuta 2013

Näytösvalmisteluja part 3

Perjantai 13.12.

Viimeinen ja lyhyt treenijakso alkoi tänään, ja osaltani kyseessä oli pelkästään espanjalainen. Tanssista ei saanut mitään otetta, olo oli kuin ilmapallolla, josta oli ilmat karanneet. Teknisesti ottaen mitään suurempia kommelluksia ei tapahtunut, mutta mun kropan asennot saivat rutkasti korjausta: viuhkan ollessa vartalon edessä mun kropan asennon täytyy olla avoin yleisöön, ja viuhkan ollessa vartalon takana, kropan asento on suljettu. Polviltaan tapahtuvien taivutusten jälkeen katse alas - uusi neuvo meille kaikille. Loppukiitokseen tuli myös muutoksia; ennen kumarsimme vasen jalka takana, mutta se vaihdettiin niin, että oikea jalka taakse, niiaus ja kumarrus, sekä kulisseihin juoksun aikana Mariaan päin katse ja viuhkan heilutus (vai millä verbillä sitä viuhkailua voi kutsuakaan?).

En kuitenkaan ollut ainoa, jonka mielestä treenit menivät vain sinnepäin -meiningillä; joka puolelta kuului valitusta ja rutinaa. Itselläni tilanteeseen vaikutti flunssa ja kuume, joka oli noussut pari päivää aiemmin. Sen vuoksi jätin väliin myös viimeisen balettitunnin keskiviikkona, sillä halusin levätä ja panostaa Pähkinään täysillä. Höhöh, korjaan, siis näytökseen täysillä, sillä nuo treenit nyt eivät kertakaikkiaan sujuneet mitenkään.

Lauantai 14.12.

Viimeinen treeni, joka oli läpimenon muodossa.
Prologissa äidin roolissa sain pientä korjausta Aimelta; mun täytyy rohkaista lasta enemmän ja aikaisemmin menemään muiden lasten mukana.
Äidinroolin jälkeen menin pukuhuoneeseen, johon oli kokoontunut ylin luokka kuuntelemaan yhden jäsenensä marttyyrisaarnaa pirueteista, pirueteista ja vielä kerran pirueteista. Eräs toinen tytöistä kysäisi olisiko kenelläkään särkylääkettä tälle saarnaajatytölle, koska tämä vaikuttaa niin kipeältä. Mä ilmoitin, että mulla on (mulla on aina särkylääkettä mukana), mutta ei, hän ei halunnut särkylääkettä KOSKA se ei auta mitään. On matikan koe maanantaina, ei piruetit pyöri, on matikan koe maanantaina, ei piruetit pyöri.. ja tuota samaa valitusta kaksi tuntia. Joka kerta kun mä piipahdin pukkarissa oli tuo valitusvirsi käynnissä eikä kertaakaan muuta puheenaihetta. Jos joku yritti ehdottaa vaikkapa matikan kokeen väliinjättämistä, niin ei. "En mä halua lukea joululomalla johonkin matikan kokeeseen." Mulla oli oikeasti palaa pinna, että hei haloo, sä et ole ainoa! Joillakin on ehkä vielä isompi tentti maanantaina kuin lukion matikan koe! Mua raivostutti niin maan p*leesti (anteeksi kielenkäyttöni, mutta oikeasti otti päähän!), etten edes halunnut mennä koko pukuhuoneeseen, koska siellä istui se angstiporukka marttyyrinaamarit kasvoillaan.
Toivottavasti en nyt loukkaa kenenkään tunteita tällä tekstillä - se ei ole tarkoitukseni. Tarkoitukseni on ilmaista ainoastaan sitä tunnelmaa, joka pahimmillaan voi vallita näytöksen alla.

Toinen näytös ei mennyt kovinkaan hyvin, varsinkaan coda. Mä huomasin heti miten pahasti olimme musiikista jäljessä. Mutta mitä sitä yksin voi tehdä, kun koko sakki on myöhässä? Lisäksi olen takarivissä, joten en edes pystyisi edessä olevien takia liikkumaan oikeaan tahtiin. Nämä ovat inhottavia tilanteita, joissa joutuu miettimään pysyäkö muiden mukana virheellisessä tahdissa vaiko liikkua itse oikeassa tahdissa. Yleisö tuskin huomaisi pientä väärässä tahdissa tanssimista, mutta sen he huomaisivat, jos kolme tanssijaa neljästä liikkuisi samaan tahtiin ja yksi hieman nopeammin, olkookin että liikkuisi oikeassa tempossa. Joten ei siinä pysty tekemään mitään; on vedettävä yhtä köyttä.

Vanhempani tulivat jo eilen perjantaina Seinäjoelle huomisen Pähkinänsärkijää varten; he halusivat tulla katsomaan näytöstä jossa mä esiinnyn, sillä he eivät ole nähneet mun aiemmin esiintyvän tanssijana. Joten tämä näytös on myös siltä kannalta big deal.
Treenien jälkeen olin aika poissa tolaltani, pinna kireällä ja tiuskin ja äkämystyin vähän kaikesta ja kaikista. En niinkään jännittänyt itse näytöstä, vaan kyse oli kaiketi väsymyksestä, flunssan tuomasta voimattomuudesta sekä todella surkeista harjoituksista. Maanantaina häämöttävä tilastotieteiden perusteiden tentti kummitteli mielessäni, mutta en aikonut ruveta lukemaan siihen. On parempi ottaa siitä suosiolla hylätty ja mennä sitten hylätyn uusintaan, jolloin mulla on käytössä kolme mahdollisuutta saada tentti läpi, kuin että menisin tenttiin, jolloin käyttäisin siinä yhden kolmesta mahdollisuudestani saada tentti läpi.

Mielessä pyöri myös näytöksessä tarvittava tavaramäärä: valkoiset näytöstrikoot (Suomen Tanssitarvikkeesta tilasin keväällä, ja olivat vahingossa pohja-aukottomat trikoot, joita en voi käyttää kuin karakteeritansseissa), nude aluspuku, Intermezzon pitsiselkäinen leotardi, lämppävaatteita, polvituki, hiustarvikkeet, julmettu meikkiarsenaali. Aiemmin viikolla tein espanjalaisen koemeikin, joten sen puolesta olin kutakuinkin rauhallisin mielin.

Sunnuntai 15.12.

Näytöspäivä!
Aamupäivä meni vanhemmille esitellessä uutta Frami F:ssä sijaitsevaa kouluamme sekä pikainen ostosretki Sopurahassa, jonka jälkeen kotiin syömään kasvissosekeittoa ja pinaattilättyjä. Pakkasin treenilaukkuni, kiepsautin hiukset tiukalle nutturalle ja lähdin teatterille. Klo 13 esitys oli juuri loppunut, ja kevään näytöksestä viisastuneena etsin ensimmäisenä äidinroolin hameen sekä espanjalaisen tanssin asuni. Sitten vuorossa olikin esiintymismeikki.
Kellon ollessa puoli viisi havahduin yhtäkkiä siihen, että mulla ei ollut äidinroolin huivia mukana!! Hyvin elegantisti multa pääsi "voi v*u!" -karjaisu, loikin villasukat jalassa pukuhuoneesta käytävälle, ja juoksin puhelin kourassa teatterin pääaulaan tarkoituksenani löytää tarpeeksi kenttiä puhelimeeni, jotta voisin soittaa poikaystävälle, että hän hakisi mun huivin kotoa. Onneksi törmäsin heti äitiini ja isääni ja hätääntyneenä selitin heille huiviongelman. Käskin äitini hypätä poikaystäväni kanssa autoon ja kaasuttaa asunnolle sata lasissa hakemaan mun huivin, jonka onneksi sainkin jo kymmenen minuutin päästä.
Tämän häslingin takia mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa, olin hermostunut ja lähes itku kurkussa; kaiuttimen kautta kuulin, kuinka showjazzin numero alkoi. Vapisevin käsin puin äidinroolin ison mustan hameen ylleni ja kahdella hakaneulalla kuroin sitä vyötärön kohdalta kasaan. Ehdin siepata pari paperinenäliinaa, sillä minulla oli edelleen kamala nuha, ja Kiinasta saamani harmaa fleece-vuorinen lämmin pusero ylläni juoksin yläkertaan näyttämön taakse. Kuikistelin kulisseista showjazzin ja breikin numeroita, ja Pähkinänsärkijän lähestyessä heitin puseron yltäni, sijoittelin suuren huivin harteilleni ja etsin oikean paikkani vieraiden lasten luota.
"Muista sitten olla oikein surullinen", mä kuiskasin "mun lapselle". "Vähän vaikeaa kun mua naurattaa koko ajan", kuului vastaus. Lapset vaikuttivat tosi hermostuneilta, sillä he kyselivät ja kauhistelivat sitä, milloin heidän kuuluu olla lavalla. "Muistakaa sitten mennä ovesta sisälle!" 
Vaikka ennen Pähkinää juontaja piti esittelypuheen, siltikin prologin musiikki alkoi lähes yllättäen; ensimmäinen tyttö sipsutti lavalle, ja hänen jälkeensä kaksi tyttöä. Tunsin, kuinka inhottava yskä kutitteli kurkunpäätä, mutta nielaisin ja astuin "lapseni" kanssa lavalle. Kirkkailta valoilta en nähnyt katsomoa, vain muutaman hassun ihmisen sieltä täältä. Vaikka en erityisemmin jännittänyt, silti tunsin, kuinka hymyillessä mun suupielet nykivät ja hymy oli hieman väkinäinen. Kuitenkin roolisuoritukseni meni omasta mielestäni hyvin.

En jäänyt katsomaan ensimmäistä näytöstä, vaan hipsin pukuhuoneeseen. Vaihdoin lämppävaatteet päälle, luin hetken kirjaa ja mutustelin Mars-patukkaa ja hedelmiä; lämmittelyn aloitin hieman ennen näytösten välistä 20-minuuttista taukoa. Hölkkää, hyppyjä, pliét, tendut, jalanheittoja. Selkälihaksia, selän rullausta, kokonaisvaltaista venyttelyä; espanjalainen tanssi vaatii erittäin paljon selältä, kyljiltä ja käsivarsilta, ja etenkin kun mun kroppa on heikonpuoleinen, etenkin selästä ja olkapäistä, mun täytyi panostaa hyvin paljon näiden ongelma-alueiden lämmittelyyn.
Olin kuitenkin arvioinut ajankulun väärin, ja yhtäkkiä pukkarissa huomasin, miten viimeinen kuulutus kaikui pukuhuoneisiin asennetuista kaiuttimista. Mun oli tarkoituksena väkertää pienet 50-lukulaiset, espanjalaistyyliset kiehkurat poskelle, mutta aika ei riittänyt, vaan piti kiirehtiä kulisseihin asemiin.

Mä en jännittänyt; mä tunsin sen valtavan adrenaliinipuuskan, jonka ansiosta esiintyminen oli sanalla sanoen uskomatonta! Mä nautin joka ikisestä hetkestä lavalla; ihan alussa hajotin jopa oman viuhkani: käsittelin sitä niin antaumuksella, että katkaisin siitä yhden muoviosan. En pystynyt käsittelemään sitä viuhkaa lopputanssin aikana kovin hyvin; yritin tunnustella, josko olisin saanut vaivihkaa pudotettua käsistäni sen katkenneen osan, mutta se oli liimattu kankaaseen, joten ei onnistunut.
Mä olin todella yllättynyt siitä, kuinka mun ajatuksenjuoksu pelasi koko esiintymisen ajan! Yleensä mä menen niin lukkoon, että mulla kaikuu päässä "pakene, pakene" -mantra, enkä tajua mistään mitään. Nyt mä muistin jokaisen neuvon ja ohjeen, joita Aime on jaellut koko syksyn ajan; taivutuksia ei tehdä suoraan taaksepäin, vaan kroppa kallistetaan sivulle ja siitä taakse; miten kiitettäessä täytyy viuhkailla Marian suuntaan; miten täytyy löytää se temperamenttinen, espanjalainen nainen sisältään. En tiedä miltä se näytti, mutta mä tunsin ne kaikki ohjeet - ne eivät olleet enää erillisiä ohjeita, ne olivat osa mua!
Pähkinänsärkijän loppu meni hyvin, jopa sekainen coda. Lippukiitoksissa oli itku herkässä, ja jokaisella oli takuulla kädet hellänä niistä taputuksista ja hurraahuudoista niin kanssaesiintyjille kuin Aimelle ja Tiinallekin.

Näytöksen jälkeen hipsin teatterin pääaulaan, koska tapaisin siellä vielä vanhempani ennen heidän lähtöään kotimatkalle, sekä poikaystäväni ja hänen äitinsä. Sain kahdet kiitosruusut, mutta sanoja ei itselläni paljon alkuun ollut, koska olin niin liikuttunut koko päivän tapahtumista. Muutamat otetut valokuvat myös todistavat sitä, ettei mielessäni liikkunut oikein mitään, sillä ilmeeni ovat - noh - ilmeettömiä ilmeitä.

Pienestä kriisinpoikasesta huolimatta näytöspäivä meni putkeen! Mulle jäi kamala esiintymishinku päälle: haluan taas esiintymään! Itse asiassa päätin, että kun vuodenvaihteen jälkeen tunnit taas alkavat, kysäisen opettajaltani, josko olisi mahdollista ottaa osaa showjazzin tunneille, sillä yksi ns. rennompi tanssitunti viikossa tekisi varmasti hyvää baletin kangistamille jäsenille ja selkäparalle. Puhumattakaan siitä, miten upea showjazzin näytös oli!

Näytöksen jälkeen pääaulassa
Pahoittelen sitä, että tämä teksti tuli vasta näin myöhään; olin viikon kovassa kuumeessa, ja matkustanut edestakaisin, ensin lapsuudenkotiini joulua viettämään, ja sieltä takaisin Seinäjoelle.
Tämän postauksen lisäksi on tulossa pari uutta tekstiä, ja lupaan, että julkaisen ne mahdollisimman pian :)




13 kommenttia:

  1. Luen usein blokiasi ja olen huomannut miten eläväisesti ja hyvin osaat kirjoittaa! Jatka samaan malliin ps. näytät aivan ballerinalta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, kiitos ihanasta kommentista! Mä ihan punastun mielihyvästä, kiitos! :)

      -Heidi

      Poista
  2. Tanssitteko siis kokopitkän pähkinän? Jos niin, niin ketkä teillä tanssivat esim. nämä kukkaiskeijun, claran loppunäytös prinssin kanssa ja lumikeijun roolit kun ne ovat hiukan edistyneempien tanssittavissa, vai teittekö niistä omat sovitukset? (: onko tuota esitystä nähtävissä mistään esim. youtubesta? (:

    VastaaPoista
  3. Ootko käynny Helsingin footlightissa tai piruetissa koskaan sovittamassa kärkkäreitä? Itse olen jo kolmansia kärkkäreitäni menossa molempiin sovittamaan ja kiinnostaa vaik millaista palvelua ja asiantuntevaisuutta näissä liikkeissä on? (: molemmat aijemmat tossut olen tilannut\käynyt sovittamassa ulkomailla. Footlightissa on kuulemma gaynor mindeja niin niitä pitäisi kokeilla! Kirjoitat muuten tosi mukavan tuntuisia postauksia(: tsemppiä sulle baletissa eteenpäin!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi (ylempi):

    Tanssimme kaksinäytöksisen Pähkinänsärkijän, joka on siis muokattu meille sopivaksi alkuperäisestä Pähkinästä. Meillä ei ole Marian ja Prinssin GPDD:tä, ja muutenkin PDD:t käsittivät pienet pätkät Makeishaltiattaren ja Drosselmeijerin parityöskentelystä. Meille muokatussa versiossa on päärooleissa Maria (Clara, joka säilyttää alkuperäisen Pähkinän ensimmäisessä näytöksessä nähtävän ns. lapsimuotonsa), iso ja pieni Pähkinä, Makeishaltiatar sekä Drosselmeijer.
    Jos haluat, löydät seuraavasta linkistä lehdessä julkaistun artikkelin balettikoulumme Pähkinänsärkijästä: http://www.seinajoenbaletti.fi/index.php?sivu=uutisia
    Artikkelissa kerrotaan hieman seikkaperäisemmin siitä, kuinka Pähkinä on luotu meille.

    Valitettavasti ainoat keinot nähdä ko. esitys on joko tulla katsomaan näytöstä tai sitten tilata näytöksen DVD tanssikoulun kautta.

    -Heidi

    VastaaPoista
  5. Anonyymi (alempi):

    Olen käynyt sovittamassa molemmissa liikkeissä kärkkäreitä.
    Molemmissa on hyvä palvelu, mutta olen huomannut kuitenkin sen, että Piruetissa sovittajien kokemus vaihtelee; viimeksi kävin toukokuun lopussa Hki:ssa ja Piruetissa tossuja kokeilemassa. Silloin paikalla oli joku naishenkilö, jolla ei oikein ollut kokemusta kärkitossuista. Tilanteen pelasti paikalle tullut toinen työntekijä sekä se, että halusin verrata Grishkon tossuja 2007 sekä Maya1 keskenään. Piruetissa on saatavilla todella kattava valikoima mm. Grishkon, Blochin ja Sanshan kärkkäreitä - eli näitä perinteisiä tossuja. Footlightissa puolestaan on Gaynoreita. Footlightissa sovittaja ei kuitenkaan kertonut mulle, että mikä GM:n tossu oli kyseessä, vaan kirjoitti sen johonkin omaan tietokantaan (??) ylös. Tämä kaiketi tarkoituksena, jottei siellä käydä huvin vuoksi sovittelemassa ja sitten tilata esim. ulkomailta halvemmalla tossuja. Voi olla heidän mielestään hyvä keino, mutta ei ainakaan omasta mielestäni. Lisäksi taisi olla niin, että GM:n sovitusta varten täytyy varata oma aika, tosin tämä pätee kaiketi vähän joka putiikissa, jossa Gaynoreita myydään; niiden sovitus on omaa luokkaansa ja siksi siihen voi mennä paljonkin aikaa.

    Mä tykkään itse kiertää liikkeestä toiseen ja sovittaa joka paikassa tossuja, koska käsintehdyt tossut voivat poiketa toisistaan. Näin kävi vuosi sitten Hki:n Piruetissa Grishkojen kohdalla: yksi malli istui todella hyvin, mutta siitä oli saatavilla vain yksi pari ja siitä toinen tossu hiersi saumastaan. Sovittaja soitti Tampereelle ja siellä oli saatavana ko. mallia, mutta haluan aina varmuuden vuoksi sovittaa tossuparin.

    Mutta kyllä, mun mielestä molemmissa liikkeissä on hyvä palvelu ja paneutuvat asiaan. Suosittelen kuitenkin pirauttamaan Footlightiin ja kysymään, josko heille täytyy varata GM:n tossusovitusta varten ajan.
    Tsemppiä sulle sovitukseen, ja toivottavasti löydät hyvät tossut; mä ainakin voin suositella Gaynoreita :)

    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei kiitos tästä! (: mielenkiintoista sovittaa g.m:n tossuja kun on koko lyhyen ikänsä tanssinut ei niin pehmeäkärkisillä tossuilla, bloch ja sansha tullut tutuiksi. Ja jos vielä kysyn, niin miten sun mielestä niissä gaynoreissa oli erilaisia leveyksiä ja jos sovitit montaa paria, oliko niissä minkälaisia eroja? (: oma opettajani sanoi että voisin gaynoreita ihan nilkkojen parhaaksi kokeilla kun tulee tanssittua niin paljon, hän on kuitenkin sellaista tyyppiä että tarkastaa kyllä valitsemani tossut niin huolellisesti että niissä tanssin sitten taas seuraavat vuodet ilman ongelmia :D

      Poista
  6. Hei Ano,

    Gaynoreita on saatavilla kolmea eri boksin leveyttä (koodeina Box 2,3 tai 4 eli kapeasta leveään), ja itse vampin leveyksiä löytyy kolme: N, M ja W. Shankin kovuuksia löytyy viittä eri mallia, ja nämä on paitsi eri nimisiä niin myös tossujen pussit ovat eri värisiä ja näin kertovat tossun kovuuden (omani ovat extraflexit ja tossujen pussi on keltainen).
    Tossun koko on ilmaistu amerikkalaisittain (eli esimerkiksi 6,5). Jotta tossu olisi vielä räätälöidympi, niin myös tossun kantaa on saatavilla kolmea eri mallia. Näistä muodostuu tossussa oleva koodi, joka kertoo siitä, millainen tossu on kyseessä. Omien Gaynoreideni koodi on kokonaisuudessaan 6,5 M 3-121-33.

    GM:n nettisivuilla on tosi hyvin kerrottu sekä tanssijalle että sovittajalle näistä koodeista sekä itse sovituksesta, suosittelen tsekkaamaan!

    Täällä on juuri nuo koodit selitetty: http://www.dancer.com/fitting_the-code-explained.php
    Tanssijalle oikean koon löytämiseksi: http://www.dancer.com/fitting_check-your-fit.php
    Kokotaulukko: http://www.dancer.com/fitting_how-it-works.php

    Mulla on ollut tuo boksin leveys vähän hakusessa. Ensimmäiset Gaynorit olivat muuten samanlaiset kuin nykyiset, mutta boksin leveys oli 2, eli kaikkein kapein. Käytin tossun sisällä kahta eri Gaynorin Fitting Kitin pehmustetta estämään jalan luisumista boksin pohjaan sekä tasaamaan varpaisiin kohdistuvaa painetta. Tossu sopi jalkaan kuin toinen iho, mutta pitemmässä käytössä rupesi todella pahasti vetämään suonta jalkapohjasta ja tossu myös puristi niin pahasti, etten voinut käyttää niitä enää. Hankin sitten vuoden käytön jälkeen kolmosboksilla olevat tossut, ja nämä ovat leveydeltään huomattavasti miellyttävämmät käyttää.

    Gaynorit ovat melkoisen arvokkaat, mutta maksavat itsensä käytössä moninkertaisesti! Olen pian vuoden käyttänyt nykyisiä tossujani, ja ovat nyt muotoutuneet jalkaani hyvin. Nilkkani ovat myös vahvistuneet, minkä ansiosta nilkan kaari on korkeampi ja kärkityöskentely on sujuvampaa.
    Kaikille ei GM:t välttämättä sovi - tai kaikki eivät tykkää GM:n tossuista.
    Itse olen huomannut, että vaikka nämä ovatkin tossut joita ei tarvitse käsitellä perinteisten kärkkäreiden tavoin ennen käyttöönottoa, niin pienen sisäänajon jälkeen tossu on huomattavasti paremman tuntuinen jalassa kuin upouutena.
    Ennen kuin olen ottanut tossut tunneille käyttöön, olen sisäänajanut niitä kotona. Pliét ja relevét ovat toimineet vallan mainiosti tässä asiassa, ja usein olen hipsutellut kotona tossut jalassa puolivarpailla. Näin tossun satiini hieman venyy, ja tossusta tulee ns. joustavampi ja helpompi käyttää. Voisi melkein sanoa, että GM on tossu, joka paranee käytön mittaan.

    Toivottavasti sä löydät itsellesi hyvät luottotossut, sillä tanssiminen on tavallaan helpompaa, kun jalassa on sellaiset tossut joihin itse luottaa.

    -Heidi

    VastaaPoista
  7. Hei

    Mistä johtuu että et katsonut muiden suorituksia vaan poistuit heti ja tulit vasta kun oma vuorosi koittaa. Ainakin omassa tanssikoulussani on aina suositeltu katsomaan myös muita numeroita, sillä tanssija ei voi ikinä olla täydellinen ;-)

    VastaaPoista
  8. Hei Ano,

    Olen tietysti nähnyt koko baletin kokonaisuudessaan, vaikkakin harjoituksissa.
    Itse näytöksessä suurimman panostukseni vaati espanjalainen, joten lähdin prologin jälkeen valmistautumaan siihen. Suklaapatukka ja kirjan lukeminen voi muille vaikuttaa laiskottelulta, mutta minulle se on hyvä keino rentoutua ja tasata kierroksia. Ahdistus, hermostuneisuus ja jännittyneisyys ovat parhaat keinot pilata oma suoritus, ja sitä halusin välttää kaikin keinoin.
    Espanjalainen oli myös tanssi, joka vaati erityisen paljon muunmuassa selältä, joka on minun ongelma-alueeni, joten panostin lämmittelyyn paljon. En halunnut joutua tilanteeseen, jossa huomaisin, että viisi minuuttia tokan näytöksen alkuun enkä ole vielä lämmitellyt. Joten "haahuilin" mp3-soittimen napit korvillani, kuuntelin lempimusaani ja aloitin verryttelyn sekä henkisesti että fyysisesti. Ja olen tyytyväinen siihen että tein näin, sillä osaltani espanjalainen meni hyvin.

    Lisäksi teatterin kulissit ovat todella, TODELLA ahtaat, eikä sinne haluta ylimääräistä porukkaa muiden jaloissa pyörimään. Kun ensimmäisessä näytöksessä on paljon lapsitanssijoita (vieraat, tontut, hiiret, sotilaat jne), kuhina ja vipinä kulisseissa on niin mieletöntä, että siellä ei edes pysty olemaan.

    Ymmärrän kyllä pointtisi: katselemallakin voi oppia. Siksi olen aina seurannut toista näytöstä, koska se on tanssillisesti huomattavasti ekaa näytöstä vaativampi, ja siinä on tanssinumeroita, joista voin itsekin oppia.

    Hyvää uudenvuoden aattoa ja uutta vuotta 2014 sinulle :)

    -Heidi

    VastaaPoista
  9. Moi! Teettekö jo pointe tunneilla esim. piruettityöskentelyä ? (: korostaako muuten teiän opettaja tunneilla vatsa-ja ristiselänlihasten tärkeyttä varsinkin hypyissä ja pirueteissa, ojennuksissa?

    VastaaPoista
  10. Hei! Uskotko kaikkien pystyvän sivuspagaattiin? Jos et itse siihen vielä veny,niin annatko olla vai venytätkö sitä päämääränä saada se? Itse tähän haluan tanssin takia pystyä. Olen keväästä lähtien venyttänyt ja enää on pari senttiä jäljellä...

    VastaaPoista
  11. Anonyymi (31. joulukuuta 2013 13.24),

    Juu, piruettityöskentely sisältyy pointe-harjoituksiin. Meillä ei ole erillisiä pointe-tunteja, vaan kärkityöskentely on sisällytetty varsinaisiin tekniikkatunteihin.
    Opettajat kyllä kiinnittävät huomiota just coren tärkeyteen kaikessa mitä balettitunneilla tehdään, ja kärjillä siihen kiinnitetään ylösvedon lisäksi vielä enemmän huomiota.
    Toistaiseksi kärkityöskentely on sisältänyt hyvin paljon ns. nilkkajumppaa, eli eri releve-sarjoja sekä molemmilla että yhdellä jalalla. Piruetteja harjoitellaan pääosin diagonaalissa, mutta lämmittelyssä niitä tehdään myös tangossa.

    Anonyymi (1. tammikuuta 2014 11.41),

    Jokaisen kroppa on ainutlaatuinen ja erilainen, joten se minkä joku toinen saa tehtyä, ei välttämättä onnistu toiselta.
    Sivuspagaatti on mun heikko kohta; tavallinen spaga onnistuu, jos teen töitä sen eteen, mutta toistaiseksi sivuspagaatti ei ole vielä onnistunut.
    Mä olen aika pahasti kyllä luistanut venyttelyistä, joten koko syksyn aikana ei ole edes tavallinen spaga onnistunut. Mä teinkin tanssin osalta sen uudenvuoden lupauksen, että kevään loppuun mennessä täytyy sivuspaga onnistua.
    Valitettavasti mun kroppa ei ole enää yhtä notkea kuin esim. 15-vuotiaalla, ja joudun tekemään tuplasti enemmän töitä paitsi ikäni niin myös vammojen takia. Mutta olen huomannut sen, että kroppa tuntuu erilaiselta, kun on tehnyt töitä notkeuden suhteen; kävely on kimmoisampaa, balettitunnilla liikkeet sujuvat helpommin. Selkäkipuja on vähemmän, samoin päänsärkyä.
    Sä oot hyvässä vauhdissa, joten tsemppiä sulle niiden parin sentin puristamiseen! Mä aion itse aloittaa myös sen sivuspagan metsästämisen :)

    -Heidi

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta