24. marraskuuta 2013

Näytösvalmisteluja part 1

Maanantai 28.10.

Toinen - tosin mun osalta ensimmäinen - näytöstreeniviikko osui loka-marraskuun vaihteeseen 28.10. - 1.11. Kuten olen aiemmin sanonut, niin mulla on Pähkinässä kaksi roolia: prologissa olen vieraiden äiti, ja toisessa näytöksessä esiinnyn espanpanjalaisessa tanssissa, tai Suklaassa, joksi espanjalaista kutsutaan. Treeniaikataulun mukaan 17.30 - 18.15 harjoitellaan espanjalaista, 19-20 on prologin harjoitukset ja klo 15.30 - 17 on codan harjoitukset. Coda aiheuttaa mulle pientä päänvaivaa, sillä ole varma sen suhteen. Okei, ohjeistuksessa sanotaan, että codaan kuuluvat pääsääntöisesti kaikki toisen näytöksen tanssijat. Mutta epäilen. Kuulunko minäkin siihen? Pohdin, soitanko opettajalle ja kysyn, mutta päätän noudattaa sitä aikataulua: espanjalainen kuuluu toiseen näytökseen, joten marssin tanssikoululle hyvissä ajoin jo kolmen aikoihin iltapäivästä. Tämä taasen tarkoittaa sitä, että joudun (taas) lintsaamaan koulusta, ja nyt lähden koulusta kahden hujakoilla, heti verkkosivujen tuottamisen tuntien jälkeen, joten väliin jää tilastotieteiden perusteiden kaksoitunti. Vielä ennen treenejä nopea pissalenkki Dooran kanssa, kamat treenikassiin ja menoksi.

Mikä härdelli!
Vaikka olen ollut aiemminkin Aimen ohjauksen alaisena keväällä 2012 Coppelian treeneissä, niin Pähkinänsärkijän suhteen meininki on ihan eri, koska nyt todella osallistun näytökseen; Coppelian treenien aikoihin odottelin polvileikkauksen ajankohtaa ja tiesin, etten kuitenkaan pääse osallistumaan näytökseen.
Espanjalainen tanssi meni suht. ok; olemme hinkanneet espanjalaisen koreografiaa normitunneilla niin paljon, ettei itse koreoon tarvinnut hirveästi puuttua. Mutta ongelmaksi muodostui ainakin itseni kohdalla eläytyminen: me olemme ylpeitä espanjattaria, emme epävarmoja ja nöyristeleviä suomalaisia. Itselleni tämä eläytyminen on vaikeaa, koska kontrollin tarve on liian suuri; en uskalla näyttää tunteitani, ja nyt se on koitua kohtalokseni.
Prologissa mun rooli on helppo: saattelen lapsen näyttämölle, kutsun pari tyttöä ja hyvästelen heidät. Mutta se eläytyminen!
Toki tiedän, että etenkin prologin suhteen ekana treenipäivänä on turha odottaa mitään ylimaallisia eläytymisiä, varsinkin kun prologin kävin ekaa kertaa läpi vasta nyt maanantaina. Mutta sainpa ainakin aavistuksen siitä, mitä se tulee olemaan.

Tiistai 29.10.


Olenko niin omistautunut tanssille vai pelkästään laiska, koska koulupäivä jää lyhyeen? Uusi vapaavalintainen kurssi nimittäin alkoi tänään, mainos- ja korutekstaus, mutta meilasin opettajalle olevani kipeä, ja sen vuoksi olisin poissa ensimmäiseltä päivältä. Tunnit olisivat kestäneet kuuteen, ja Pähkinänsärkijän treenit alkaisivat klo 16.45, jolloin olisi vuorossa karakteeritanssit, eli mun osalta espanjalainen tanssi.
Tunnin mittainen treenipläjäys karakteeritansseille merkitsi sitä, että tanssit mentiin ensin läpi, saatiin korjaukset, ja sen jälkeen tanssi käytiin läpi vielä kerran, ja sitten oli päivä pulkassa.


Keskiviikko 30.10.

Päivän treenit alkoivat klo 15 karakteeritansseilla, eli mun kohdalla siis espanjalaisella. Koska karakteeritansseihin lukeutuu espanjalaisen lisäksi myös arabialainen, kiinalainen, venäläinen ja paimenten tanssi, niin se tunti, joka oli varattu kaikille karakteeritansseille, oli todella lyhyt aika aina yhtä tanssia kohden.
Päivän espanjalaisessa saatiin kuulla ne samat ohjeet: ylävartalon käyttö sekä espanjattaren tulisielun näyttäminen. Mistä mä löydän sen itsestäni? Miten mä löydän se itsestäni? Se on mun oma haaste polvilleen menon lisäksi. Kuten tässä tekstissä kerroin, espanjalaiseen kuuluu useita polvilleen menoja aika kovasta vauhdista, joten polvet ovat koetuksella. 

Mä olen pelännyt koko ajan sitä, että polvistumisten kohdalla kaadun, en pääse ylös. Nyt mun pelko kävi todeksi: mä astuin hameeni helman päälle, tuiskahdin ympäri ja hieman loukkasin tuota vasenta polvea. Tanssin jälkeen nilkutin surkeasti ulos salista käytävälle, poistin polvituen, rullasin trikoot ylös ja esiin paljastui vasemmassa kuvassa olevat polvet: pahasti mustelmaiset, ruhjeiset polvet. Kylmää, kylmää, mun ajatuksissa pyöri ja ensiavuksi kastelin kasan paperipyyhkeitä jääkylmällä vedellä ja yritin niillä hautoa turvonnutta vasenta polvea. Kysyin tanssikamulta, tietääkö hän missä säilytetään jääpusseja. Pian sain jääkylmäpussin, joten istuskelin käytävällä ja yritin hautoa polvea. Pikkuiset esibalettilaiset ja lastentanssijat kulkivat ohi tuijottaen mun kirjavia koipia. 
Viimein, codan harjoitusten lähestyessä, jouduin heittämään kylmät pois, rullaamaan trikoot alas parilla parkaisulla höystettynä ja polvituki takaisin paikoilleen. 
Mielessä pyöri kysymys miten mä selviän vielä codan treeneistä?
Espanjalaisen jälkeen harjoiteltiin codaa, ehdottomasti Pähkinän sekaisinta otosta - ainakin mun mielestä. Kaikki karakteeritanssit, Ruusuvalssi, Makeishaltiatar.. uhh. Lisäksi oman haasteen tekee harjoitussali ja sen tila; tuntuu niin hurvattoman turvattomalta ja sotkuiselta tanssia codassa, koska tilan syvyys on aika pieni, tankojen alla seinien vierustat ovat täynnä juomapulloja, lämppävaatteita, varatossuja... Kun loppupiirissä juoksee sekä samaan että vastakkaiseen suuntaan eri roolihenkilöitä, tekisi väkisinkin mieli sulkea silmät, suojata pää käsillä ja odottaa, että kaikki olisi äkkiä ohi. 
Omalta osaltani coda meni vähän sinne päin; karakteerikenkien remmi ja solki puristivat nilkan etuosaa, polvia särki ihan hirvittävästi ja muutenkin väsytti, joten keskittymiskykyni huiteli jossain muualla.

Torstai 31.10.

Ensimmäisen näytöksen läpimeno, joka tarkoittaa siis sitä, että mä esiinnyn äitinä prologissa. Koska meitä tanssijoita on niin paljon, on meidät jaettu A- ja B-miehityksiin: A-miehitys tanssii klo 13, ja B klo 17. Myös espanjalaisessa olen B-miehityksessä, eli kokonaisuudessaan mä esiinnyn klo 17 Pähkinän näytöksessä.
Vieraan äidin rooli vaatii myös eläytymistä, oman sisäisen äidin löytymistä. Mun täytyy tarkistaa, että lapsella on vaatteet hyvin, hiukset siististi ja rohkaista häntä menemään muiden lasten luokse. Okei, koreografillisesti peace of cake, mun täytyy pitää huoli siitä, etten uppoudu liian pitkäksi aikaa tsekkailemaan saattelemani lapsen ulkomuotoa, vaan muistan kutsua kaksi tyttölasta hakemaan tämän "minun" lapsen muiden mukaan. 
Kun oma osuuteni oli ohi, istahdin seinän viereen mahdollisimman huomaamattomaksi ja pieneksi, etten olisi muiden tiellä. Nautin suunnattomasti siitä, että sain seurata muiden ykkösnäytösläisten tanssista: välillä kikatin, eläydyin ihan liikkeeseen saakka, ja tunsin, kuinka ihokarvat käsivarsissani nousivat pystyyn ja olin ihan kananlihalla. 
Treenipäivä jäi lyhyeksi ja kevyeksi, kun Aime totesi, ettei paikalla tarvita kaikkia ykkösnäytösläisiä; mars kotiin ne, joilla ei ole enää mitään tehtävää. Joten riemuissani lähdin kotiin, sillä pitäisi vielä lukea huomispäivän Photoshopin tenttiin.


Perjantai 1.11.

Voi Photoshop!
Tentti vaikutti niin helpolta; käsitteet vaikuttivat (ainakin etäisesti) tutuilta, ja löysin vastaukset kysymyksiin, joissa tiedusteltiin eri työkalujen merkitystä. Saas sitten nähdä, mikä arvosana siitä tentistä tulee.
Pähkinässä luvassa klo 18.50-19.50 oli toisen näytöksen läpimeno, eli espanjalaista sekä codaa.
Mitään kummallisuuksia ei tapahtunut; eläytyminen on edelleen päivän kova sana, sitä Aime toisteli ihan treenin loputtuakin. Koreografisesti joitain pieniä eroavaisuuksia löytyi just esimerkiksi yläkropan käytön suhteen, mutta tässä on nyt tiedossa vielä kuukausi ennen seuraavaa treenisessiota. 


Viikko oli intensiivinen ja rankka, oikea treenipläjäys. Sen vuoksi maanantain 4.11. tunti peruutettiin kaikilta, joten pientä lepoa on luvassa puolen viikon ajan. Pääsevätpä polvet ainakin lomalle edes hetkeksi.
Aimen treenit tulivat todella tarpeeseen, sillä se selkeytti tiettyjä koreografiaseikkoja. Nyt kun hioo sen koreografian kunnolla, niin voi keskittyä siihen eläytymiseen.

 

6 kommenttia:

  1. Mulla oli tänään oman tanssikouluni näytökset, jonka pariin tuntiin sisältyi kuusi esitystä.

    Onhan se rankkaa, mutta jokin siinä on, että sitä tekee uudestaan ja uudestaan. Jotain todella speciaalia.

    Break a leg sulle näytöksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sini,

      Sinäpä sen sanoit: esiintyminen kokonaisuudessaan on rankkaa, mutta kuin huumetta, siihen jää koukkuun! On uskomaton tunne, kun lavapelosta huolimatta esiintyy ja tuntee yhteenkuuluvaisuutta muiden kanssa.
      Viulistin aikoina esiinnyin paljon soolona, mutta en nauttinut siitä koskaan.
      Tanssissa saa eläytyä ja käyttää omaa kehoa instrumenttina, ja parasta on se, että kehollaan voi koreografian puitteissa tehdä tanssista sen omansa, lisätä pieniä nyansseja, joilla voi olla isokin merkitys; viulussa ei vastaava oikein onnistu.

      Ei jaksaisi enää odottaa näytökseen, mutta sen ajan voi käyttää hyödyksi harjoittelulla.

      -Heidi

      Poista
  2. Minua on auttanut ilmaisussa Se että pistän silmäni kiinni ja vain seison. Sitten alan pikkuhiljaa eläytyä rooliin asteittain kun lopulta olen aivan eläytynyt niin menen lavlle:) minua tuo on ainakin auttanut:) minulle on ollut vaikeaa kaikki ilmaisu ja improvisointi koska minua on kiusattu koulussa. Hankaluuksia on tuottanut Se että pelkään että minua aletaan tanssiporukassa kiusaamaan. Rakastan kuitenkin esiintymistä ja olen esiintynyt jo 10 vuotta olen nyt siis 13:) harrastan balettia ja nykytanssia ja nyky tunilla meidän joulu esitys on täys improvisaatio olen vielä täysi uudessa ryhmässä joten olin aivan paniikissa ja nyt pystyn jo ilmaisemaankin itseäni treeneisdä:)! Suosittelen silmät kiinni oloa sitä voi treenata vaikka ihan yksin kotona:)

    VastaaPoista
  3. Niin ja lisäyksenä vielä pari kysymystä:) eli
    kauanko olet tanssinut?
    montako esitystä sinulla on nyt jouluna?
    missä esitätte?(ei ole pakko kertoa jos et halua kertoa olin paikkaasi)
    onko neuvoja sbakaatin saatiin :) olen mailman jäykin balleriina!
    onko jotain erityistä miten jaksat esitys putken aikana? Itellä on nyt joulukuun lähen peräkkäisen viikon aikana 10 esitystä ja kokeet painaa päälle:) olisin iloinen jos vastaisit näihin ja toivottavasti äsköinen vinkkini auttaa onnea esityksiin jos en kommentoi ennen niitä:)

    VastaaPoista
  4. Hei Ano,

    Kiitos sulle vinkistä, täytyy kokeilla sitä :)

    Vastauksena kysymyksiisi, niin aloitin baletin vajaat kolme vuotta sitten aikuisbaletissa, ja nykyisin tanssin baletin peruskoulutuksen ryhmätasolla 7-8 lk. Tänä jouluna meillä on (ainoastaan) kaksi esitystä, eli yhden sunnuntain ajan esitämme Pähkinänsärkijän kahdesti, ensin klo 13 ja myöhemmin klo 17. Koska meitä tanssijoita on paljon, on meidät jaettu A- ja B -miehityksiin, ja kuten postauksessa kerroin, tanssin itse B-miehityksessä eli klo 17 näytöksessä. Joten toisin kuin joillakin muilla tanssikouluilla, me ei esitetä useita kertoja, ainoastaan kahdesti.
    Mä jaksan esiintyä, koska olen pikkuhiljaa ruvennut nauttimaan siitä. Nuorempana vihasin esiintymistä, mutta minut pakotettiin siihen; lapsena rakastin sitä, lauloin ja soitin viulua, mutta jossain vaiheessa joskus ala- ja yläasteen vaihteessa rupesin inhoamaan sitä, ja pitkään sitä inhoa kestikin.
    Nyt esiintymisessä rankinta ovat nuo treeniviikot, mutta ne jaksaa kyllä.
    Näytöspäivä raastaa hermoja, jännitys on ihan järkyttävä, mutta kun pääsen lavalle ja saan tanssin alkuun, niin rupean nauttimaan tosissani esiintymisestä. Lisäksi se tunne, joka tulee esiintymisen jälkeen, on ihan mieletön! Siinä on sitä jotain, jonka vuoksi tätä tekee :)
    Mutta jos tuntuu siltä, ettei voimat enää riitä, niin silloin täytyy heti höllätä vauhtia. Koulu on kuitenkin etusijalla, joten hoida se hyvin. Priorisoi tehtäviä. Laadi aikataulu, milloin sinun täytyy tehdä mitäkin. Se helpottaa oikeasti.

    Etu- ja takareisien, lonkankoukistajien, pakaroiden ja pohkeiden venyttely helpottaa spagaattiin pääsyä.
    Olen kirjoittanut venyttelyvinkkejä seuraavaan osoitteeseen: http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/search/label/venyttely
    Eli siis kohdasta 'Venyttely' löytyy lisäinfoa.

    -Heidi

    VastaaPoista
  5. Moi (:
    Tosi kiva postaus.

    Millane sun tanssikoulu on?
    Mitä lajeja?
    Kuinka monta opettajaa?
    Ootteko kaikki tyttöjä vai onko poikia?
    Mitä ootte aiemmi esittäny?
    Kauanko oot ollu tossa koulussa?

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta