2. marraskuuta 2013

May I introduce the Halloween and its' cracker


Halloween.

En ole koskaan uskonut halloweeniin, ja sekin vähä mitä siitä tiedän, perustuu lähinnä amerikkalaiseen trick or treat -perinteeseen sekä Muumeista tuttuun suurensuureen kurpitsaan, jossa PikkuMyy majaili.

Joka tapauksessa tänään koin oman halloween -hetkeni, ja sanottakoon näin, että se aiheutti ainakin pari ylimääräistä sydämenlyöntiä.

Meillä oli Pähkinänsärkijän toisen näytöksen läpimeno, eli minun kohdallani se tarkoitti suklaan eli espanjalaisen tanssin esiintymistä, sekä myös codan läpimenoa.
Espanjalaisessa tanssissa mulle tapahtui se, mitä olin eniten pelännyt: polveni petti alta. Meidän espanjalaisessa tanssissa on neljä polvelle menoa aikamoisessa vauhdissa, ja tänään (perjantaina) jo heti ensimmäisessä polvistumisen ylösnousemisessa leikattu polvi petti alta ja kaaduin.
Mutta onneksi tässä on vielä reilu kuukausi aikaa harjoitella, ja mä piru vie tanssin suklaan niin hyvin kuin mahdollista!

Aime antoi meille harjoituksen lopuksi neuvoja mitä harjoitella; olen hyvin tietoinen siitä, että mun pitää eläytyä siihen rooliin.
Rytmi on täysin kohdallaan - onhan mulla 25 vuoden kokemus viulun soittamisesta, joten mun rytmitaju on kohdallaan.
Mutta mun ongelma on se eläytyminen.
Mä tiedostan sen, se on mun haaste. Mä kontrolloin aivan liikaa ihan kaikkea; kun vaan vapautan itseni, lopetan sen pirunmoisen kontrolloinnin ja perfektionismin, tiedän että kaikki menee jopa paremmin kuin hyvin.

Kukkolankoskella v. 2010
Mun täytyy luopua mun kontrollista.
Unohtaa se koreografian pakonomainen miettiminen.
Koska jos mä koko baletin ajan mietin niitä mun askelia, se myös näyttää siltä: mä en nauti siitä mitä mä teen.
Mun täytyy olla se espanjalainen.


Mä olen psykannut itseäni tähän espanjalaiseen rooliin niin, etten pyydä keneltäkään anteeksi. Ja siihen toimii erinomaisesti mun kesällinen harjoittelupaikka, joka osoittautui täydeksi katastrofiksi.
Mä olen lukemattomia kertoja joutunut kynnysmatoksi, johon pyyhitään likaiset kengänpohjat. Mutta nyt se on loppu.
Treenit on toki kesken, mutta mä tulen olemaan se henkilö, espanjatar, joka itse määrää omasta elämästään..
Nyt on minun vuoroni loistaa, ja sen mä aion tehdä!
Joka ikinen kerta kun harjoittelemme suklaata, mä kuvittelen mielessäni sen kuuden viikon harjoittelujakson ja sen, kuinka ala-arvoisesti mua kohdeltiin siellä.

Nataliya Miroshnyk
Espanjalaisessa tanssissa

Toisen näytöksen läpimenon jälkeen suunnistin kohti kotia, jonne matkaa oli about sata metriä. Laitoin merkille erittäin kovaäänisen palohälyttimen äänen.
Mä säikähdin tosissani, juoksin kotiin niin nopeaa kuin pystyin - näin jo mielessäni, kuinka Doora makaa kuolleena häkämyrkytyksen saaneena - mutta asunnolleni päästyäni huomasin sen, että
palohälyttimen huuto ei ollut peräisin meidän kämpästä, vaan mun yläkerran naapurista.

Mä sieppasin Dooran kainaloon, puhelimen ja avaimet taskuun, ja juoksin vauhdilla yläkertaan. Rinkutin sen kämpän ovikelloa vaikka kuinka paljon, ja soitin hätänumeroon, ja palokunta tulikin 5 minuutin sisällä.
Pitkällisten oven ja ikkunoiden hakkaamisen jälkeen palokunta pääsi sisälle, ja kävi ilmi, että kahvinkeitin oli aiheuttanut siellä pienen palon ja käryn, joita palomiehet sitten sammuttivat. Onneksi kyseessä ei ollut mikään suurempi tulipalo, mutta kamala savu ja käry haisi mun kämpässä.

Palatakseni vielä Pähkinänsärkijään, niin olen tyytyväinen, että esitykseen on vielä aikaa, joten saan aikaa valmistautua huolella: askeleiden perästä tulee eläytyminen - hope so.
Lisäksi oman mielenkiintoisen puolensa tuo se, että kaksi tanssikoulua esittää Pähkinän joulunäytöksenään, ja toinen niistä kouluista ei halunnut mun esiintyvän silloin, kun olin ko. koulun oppilaana.

Onko teillä jotain hyviä neuvoja koskien juuri rooliin eläytymistä? Kaikki neuvot ovat nyt tarpeen!

6 kommenttia:

  1. Olisipa meilläkin joulun alla näytökst, meiltä kun vaan löytyy 5 näytöstä keväällä. Nuo kaikki ovat kolmen päivän aikana. Meidän ryhmä esittää orpoja, jotka ovat monta kertaa näyttämöllä, ja tärkeä osa loppu ratkaisua. Esityksen nimi on gangsterit:) Mut kiitos siitä edellis kerran ohjeesta, teimme kompromissin, ja pääsen seuraavalla kerralla eli noin 1-2 vuoden päästä helsinkiin, en mene siis tällä kertaa.


    Terveisin, P..

    VastaaPoista
  2. Näytökset ovat aikalailla koulukohtaisia: toiset koulut panostavat niihin tosi paljon, toiset järjestävät näytöksiä hieman harvemmin.

    Kannattaa ottaa kaikki mahdollinen hyöty ja ilo irti jokaisesta näytöksestä ja näytösharjoittelusta, sillä ne kuitenkin antavat enemmän kuin pelkät tekniikkatunnit.

    Tsemppiä sulle näytökseen ja hyvä, jos neuvoistani oli edes jotain hyötyä :)

    -Heidi

    VastaaPoista
  3. Siis mitä tuo on ettei sinua olla haluttu joskus esitykseen ? :o

    VastaaPoista
  4. Ano,

    Minulle sanottiin, että haluavat vain lasten osallistuvan näytökseen, mutta että voin kyllä osallistua harjoituksiin.

    Toki ymmärrän sen, että olisin erottunut 11-vuotiaiden joukosta kuin puu keskellä peltoa. En tiedä, oliko kyseessä jostakin muustakin kuin pelkästään iästäni, sillä muita syitä ei kerrottu.

    VastaaPoista
  5. Moi

    eläytymiseen vois auttaa ainakin sopivan musiikin tahtiin improilu ja "riehuminen" eli unohda askeleet ja koeta mennä musiikkiin, siihen mita tunteita se sussa herättää. Lisäksi mua auttoi nykytanssin ja miimin treenaaminen baletin ohella, mutta en tiiä onko siellä mahdollisuutta ja onko sulla aikaa tai kiinnostusta. Muuten, jos et ole vielä myynyt tuota leotardia niin haluaisin ostaa sen sulta. Voit laittaa mulle mailia os. leenaniina@gmail.com

    VastaaPoista
  6. Heips Ano,

    Kiitos hyvästä vinkistä!
    Muistankin lukeneeni Gelsey Kirklandin elämäkerrasta, että hän ns. opiskeli mimiikkaa saadakseen roolihahmoihinsa elävyyttä.

    Aion kyllä tehdä niin, että tunnustelen sitä musiikkia ja sitä, mitä tunteita se herättää, ja tanssin niiden mukaan.
    Me ollaan balettitunneilla tehty ns. liioitteluharjoituksia, eli tiettyä sarjaa tehty diagonaalissa ja niin liioitellusti kuin mahdollista. Mä en hallinnut sitä, koska kontrolloin kaikkea.

    Kiitti sulle hyvästä neuvosta! :)
    Ja juu, puku on edelleen myytävänä. Laitan sulle mailia tulemaan.

    Terkuin,
    Heidi

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta