24. marraskuuta 2013

Näytösvalmisteluja part 1

Maanantai 28.10.

Toinen - tosin mun osalta ensimmäinen - näytöstreeniviikko osui loka-marraskuun vaihteeseen 28.10. - 1.11. Kuten olen aiemmin sanonut, niin mulla on Pähkinässä kaksi roolia: prologissa olen vieraiden äiti, ja toisessa näytöksessä esiinnyn espanpanjalaisessa tanssissa, tai Suklaassa, joksi espanjalaista kutsutaan. Treeniaikataulun mukaan 17.30 - 18.15 harjoitellaan espanjalaista, 19-20 on prologin harjoitukset ja klo 15.30 - 17 on codan harjoitukset. Coda aiheuttaa mulle pientä päänvaivaa, sillä ole varma sen suhteen. Okei, ohjeistuksessa sanotaan, että codaan kuuluvat pääsääntöisesti kaikki toisen näytöksen tanssijat. Mutta epäilen. Kuulunko minäkin siihen? Pohdin, soitanko opettajalle ja kysyn, mutta päätän noudattaa sitä aikataulua: espanjalainen kuuluu toiseen näytökseen, joten marssin tanssikoululle hyvissä ajoin jo kolmen aikoihin iltapäivästä. Tämä taasen tarkoittaa sitä, että joudun (taas) lintsaamaan koulusta, ja nyt lähden koulusta kahden hujakoilla, heti verkkosivujen tuottamisen tuntien jälkeen, joten väliin jää tilastotieteiden perusteiden kaksoitunti. Vielä ennen treenejä nopea pissalenkki Dooran kanssa, kamat treenikassiin ja menoksi.

Mikä härdelli!
Vaikka olen ollut aiemminkin Aimen ohjauksen alaisena keväällä 2012 Coppelian treeneissä, niin Pähkinänsärkijän suhteen meininki on ihan eri, koska nyt todella osallistun näytökseen; Coppelian treenien aikoihin odottelin polvileikkauksen ajankohtaa ja tiesin, etten kuitenkaan pääse osallistumaan näytökseen.
Espanjalainen tanssi meni suht. ok; olemme hinkanneet espanjalaisen koreografiaa normitunneilla niin paljon, ettei itse koreoon tarvinnut hirveästi puuttua. Mutta ongelmaksi muodostui ainakin itseni kohdalla eläytyminen: me olemme ylpeitä espanjattaria, emme epävarmoja ja nöyristeleviä suomalaisia. Itselleni tämä eläytyminen on vaikeaa, koska kontrollin tarve on liian suuri; en uskalla näyttää tunteitani, ja nyt se on koitua kohtalokseni.
Prologissa mun rooli on helppo: saattelen lapsen näyttämölle, kutsun pari tyttöä ja hyvästelen heidät. Mutta se eläytyminen!
Toki tiedän, että etenkin prologin suhteen ekana treenipäivänä on turha odottaa mitään ylimaallisia eläytymisiä, varsinkin kun prologin kävin ekaa kertaa läpi vasta nyt maanantaina. Mutta sainpa ainakin aavistuksen siitä, mitä se tulee olemaan.

Tiistai 29.10.


Olenko niin omistautunut tanssille vai pelkästään laiska, koska koulupäivä jää lyhyeen? Uusi vapaavalintainen kurssi nimittäin alkoi tänään, mainos- ja korutekstaus, mutta meilasin opettajalle olevani kipeä, ja sen vuoksi olisin poissa ensimmäiseltä päivältä. Tunnit olisivat kestäneet kuuteen, ja Pähkinänsärkijän treenit alkaisivat klo 16.45, jolloin olisi vuorossa karakteeritanssit, eli mun osalta espanjalainen tanssi.
Tunnin mittainen treenipläjäys karakteeritansseille merkitsi sitä, että tanssit mentiin ensin läpi, saatiin korjaukset, ja sen jälkeen tanssi käytiin läpi vielä kerran, ja sitten oli päivä pulkassa.


Keskiviikko 30.10.

Päivän treenit alkoivat klo 15 karakteeritansseilla, eli mun kohdalla siis espanjalaisella. Koska karakteeritansseihin lukeutuu espanjalaisen lisäksi myös arabialainen, kiinalainen, venäläinen ja paimenten tanssi, niin se tunti, joka oli varattu kaikille karakteeritansseille, oli todella lyhyt aika aina yhtä tanssia kohden.
Päivän espanjalaisessa saatiin kuulla ne samat ohjeet: ylävartalon käyttö sekä espanjattaren tulisielun näyttäminen. Mistä mä löydän sen itsestäni? Miten mä löydän se itsestäni? Se on mun oma haaste polvilleen menon lisäksi. Kuten tässä tekstissä kerroin, espanjalaiseen kuuluu useita polvilleen menoja aika kovasta vauhdista, joten polvet ovat koetuksella. 

Mä olen pelännyt koko ajan sitä, että polvistumisten kohdalla kaadun, en pääse ylös. Nyt mun pelko kävi todeksi: mä astuin hameeni helman päälle, tuiskahdin ympäri ja hieman loukkasin tuota vasenta polvea. Tanssin jälkeen nilkutin surkeasti ulos salista käytävälle, poistin polvituen, rullasin trikoot ylös ja esiin paljastui vasemmassa kuvassa olevat polvet: pahasti mustelmaiset, ruhjeiset polvet. Kylmää, kylmää, mun ajatuksissa pyöri ja ensiavuksi kastelin kasan paperipyyhkeitä jääkylmällä vedellä ja yritin niillä hautoa turvonnutta vasenta polvea. Kysyin tanssikamulta, tietääkö hän missä säilytetään jääpusseja. Pian sain jääkylmäpussin, joten istuskelin käytävällä ja yritin hautoa polvea. Pikkuiset esibalettilaiset ja lastentanssijat kulkivat ohi tuijottaen mun kirjavia koipia. 
Viimein, codan harjoitusten lähestyessä, jouduin heittämään kylmät pois, rullaamaan trikoot alas parilla parkaisulla höystettynä ja polvituki takaisin paikoilleen. 
Mielessä pyöri kysymys miten mä selviän vielä codan treeneistä?
Espanjalaisen jälkeen harjoiteltiin codaa, ehdottomasti Pähkinän sekaisinta otosta - ainakin mun mielestä. Kaikki karakteeritanssit, Ruusuvalssi, Makeishaltiatar.. uhh. Lisäksi oman haasteen tekee harjoitussali ja sen tila; tuntuu niin hurvattoman turvattomalta ja sotkuiselta tanssia codassa, koska tilan syvyys on aika pieni, tankojen alla seinien vierustat ovat täynnä juomapulloja, lämppävaatteita, varatossuja... Kun loppupiirissä juoksee sekä samaan että vastakkaiseen suuntaan eri roolihenkilöitä, tekisi väkisinkin mieli sulkea silmät, suojata pää käsillä ja odottaa, että kaikki olisi äkkiä ohi. 
Omalta osaltani coda meni vähän sinne päin; karakteerikenkien remmi ja solki puristivat nilkan etuosaa, polvia särki ihan hirvittävästi ja muutenkin väsytti, joten keskittymiskykyni huiteli jossain muualla.

Torstai 31.10.

Ensimmäisen näytöksen läpimeno, joka tarkoittaa siis sitä, että mä esiinnyn äitinä prologissa. Koska meitä tanssijoita on niin paljon, on meidät jaettu A- ja B-miehityksiin: A-miehitys tanssii klo 13, ja B klo 17. Myös espanjalaisessa olen B-miehityksessä, eli kokonaisuudessaan mä esiinnyn klo 17 Pähkinän näytöksessä.
Vieraan äidin rooli vaatii myös eläytymistä, oman sisäisen äidin löytymistä. Mun täytyy tarkistaa, että lapsella on vaatteet hyvin, hiukset siististi ja rohkaista häntä menemään muiden lasten luokse. Okei, koreografillisesti peace of cake, mun täytyy pitää huoli siitä, etten uppoudu liian pitkäksi aikaa tsekkailemaan saattelemani lapsen ulkomuotoa, vaan muistan kutsua kaksi tyttölasta hakemaan tämän "minun" lapsen muiden mukaan. 
Kun oma osuuteni oli ohi, istahdin seinän viereen mahdollisimman huomaamattomaksi ja pieneksi, etten olisi muiden tiellä. Nautin suunnattomasti siitä, että sain seurata muiden ykkösnäytösläisten tanssista: välillä kikatin, eläydyin ihan liikkeeseen saakka, ja tunsin, kuinka ihokarvat käsivarsissani nousivat pystyyn ja olin ihan kananlihalla. 
Treenipäivä jäi lyhyeksi ja kevyeksi, kun Aime totesi, ettei paikalla tarvita kaikkia ykkösnäytösläisiä; mars kotiin ne, joilla ei ole enää mitään tehtävää. Joten riemuissani lähdin kotiin, sillä pitäisi vielä lukea huomispäivän Photoshopin tenttiin.


Perjantai 1.11.

Voi Photoshop!
Tentti vaikutti niin helpolta; käsitteet vaikuttivat (ainakin etäisesti) tutuilta, ja löysin vastaukset kysymyksiin, joissa tiedusteltiin eri työkalujen merkitystä. Saas sitten nähdä, mikä arvosana siitä tentistä tulee.
Pähkinässä luvassa klo 18.50-19.50 oli toisen näytöksen läpimeno, eli espanjalaista sekä codaa.
Mitään kummallisuuksia ei tapahtunut; eläytyminen on edelleen päivän kova sana, sitä Aime toisteli ihan treenin loputtuakin. Koreografisesti joitain pieniä eroavaisuuksia löytyi just esimerkiksi yläkropan käytön suhteen, mutta tässä on nyt tiedossa vielä kuukausi ennen seuraavaa treenisessiota. 


Viikko oli intensiivinen ja rankka, oikea treenipläjäys. Sen vuoksi maanantain 4.11. tunti peruutettiin kaikilta, joten pientä lepoa on luvassa puolen viikon ajan. Pääsevätpä polvet ainakin lomalle edes hetkeksi.
Aimen treenit tulivat todella tarpeeseen, sillä se selkeytti tiettyjä koreografiaseikkoja. Nyt kun hioo sen koreografian kunnolla, niin voi keskittyä siihen eläytymiseen.

 

9. marraskuuta 2013

Oi, sinä aukikierto!


Anonyymi lähetti kommenttia ja pyysi neuvoa liittyen developpéen ja aukikiertoon, ja lupailin tehdä erillisen postauksen aiheesta.

Aukikierto tuottaa varmasti jokaiselle balettitanssijalle jossain vaiheessa huolta ja murhetta: milloin sitä ei tunnu olevan tarpeeksi, milloin se tuntuu vääntyvän suoraan polvesta ja on näin poissa linjauksesta.
Lisäksi välillä tuntuu siltä, että teki sitten mitä hyvänsä, niin aina sitä toistaa ne samat virheet aukikierron kanssa. Voi aukikierto!

Onneksi aukikierto ei säily täysin stabiilina, vaan se elää tanssijan kanssa: sitä voi parantaa treenaamalla, joten tämä tieto on varmasti usealle - etenkin aikuisiän - tanssijalle helpotus. Kuten mikä hyvänsä harjoittelu, myös aukikierron harjoituttaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta tulokset ovat sen arvoisia! Kuitenkin vaikka näillä harjoituksilla voi kehittää omaa aukikiertoaan, täytyy pitää mielessä se, että omaan aukikiertoon vaikuttaa kuitenkin oma lantion malli; lantion luonnollinen liikkuvuus, nivelten yhteistyö sekä reisiluu vaikuttavat kokonaisvaltaisesti aukikiertoon lihasten ohella.


Aukikierto on siis lähtöisin aina lantiosta ja lonkista, ei koskaan polvista tai nilkoista, sillä se on ehdottoman varma keino saada aikaan pahaa jälkeä nivelissä.
Jokaisella on oma luonnollinen aukikiertonsa, jonka saa selville esimerkiksi seuraavalla tavalla: seiso sukat jaloissasi liukkaalla lattiapinnalla - luistamisen aikaansaamiseksi - jalat parallelissa, eli jalat vierekkäin samaan suuntaan. Käännä sitten lonkista lähtien jalkoja auki, niin että kantapäät ovat vastakkain - eli parallelista ensimmäiseen asentoon. Tekemällä demi plién nyt ensimmäisessä asennossa avaat lonkkiasi enemmän, ja aukikiertosi paranee.
Älä jännitä peppua, vaan aseta lantiosi hyvin alle ja "nosta" hieman ylöspäin. Tähän auttaa ainakin itseni kohdalla mielikuva häntäluusta, ja kuinka tuolla lantion asettamisella saan häntäluun asetettua alemmas. Selässä voi ja melkein pitääkin säilyä pieni, selän oma luonnollinen kaari.

Aukikierron harjoittamisessa on kysymys niiden lihasten vahvistamisesta ja venyttämisestä, jotka aukikiertoon vaikuttavat. Aukikiertoon vaikuttavien lihasten löytäminen voi tuntua hankalalta, mutta itse olen löytänyt tosi hyvän keinon sekä löytää ne lihakset että harjoittaa niitä.
Eli istu lattialla jalat suorina ja muista hyvä ryhti. Kun olet tässä alkuasennossa, käännä sitten jalat auki lonkista. Nyt kun jalkasi ovat aukikierrossa, nosta jalkaasi ylös ja laske alas. Noston ei tarvitse olla korkea, nostat juuri sen verran kuin saat jalkaa ylös. Tee näin molemmille jaloille esimerkiksi kolme kymmenen toiston sarjaa, ja lisää vähitellen toistojen määrää.
Toinen hyvin samankaltainen harjoitus alkaa samasta alkuasennosta. Nosta sitten toinen jalka ylös ja käännä jalka auki ilmassa ja sitten käännä se takaisin normaaliin - parallel - asentoon (tämä harjoitus löytyy videosta kohdasta 2:44 - 3:36).
Videon löydät myös täältä


Voiman lisäksi tarvitaan venyvyyttä.
Sammakkovenytys on tosi tehokas sekä vatsamakuulla (videossa kohta 1:45 - 2:06) että selinmakuulla (0:51->) tehtynä - tosin tämä tunnetaan ennemmin perhosvenytyksenä: kantapäät vastakkain ja käsillä painetaan polvia alaspäin.
Mutta seuraava venytysliike on lähes takuuvarma keino saada lonkat auki ja aukikierron tuplaantumaan. Seiso hartianlevyisessä haara-asennossa jalkaterät eteenpäin osoittaen ja kumarru niin, että saat käsilläsi nilkoista kiinni. Seiso hetki tässä venytyksessä, ja koukista sitten polviasi demi-pliéhen. Vaihda samalla käsiesi paikkaa niin, että tartut käsilläsi nilkan takaa tai sisäsyrjältä kiinni, eli tavallaan kierrät kätesi nilkkojen ympärille. Katso videosta kohta 1:05 - 1:21, tosin tässä videossa tämä tyttö ottaa nilkoistaan kiinni sisäkautta, jolloin venytyksestä tulee hieman helpompi; haastavampaa on kiertää kädet ulkokautta.
Video löytyy täältä


Näissä kahdessa videossa on tosi hyvin kerrottu just esimerkiksi venytyksistä, mutta korostan, että hyvä aukikierto saadaan aikaan myös harjoittamalla niitä lihaksia, joita aukikierto vaatii, mutta myös kokonaisvaltaisesti reisilihasten kunnon täytyy olla hyvä, jotta jaksaa ylläpitää hyvää aukikiertoa.

Developpéhen liittyen olen saanut myös kysymyksiä, etenkin kuinka saada jalka kello kuuteen.
En itse omaa näitä kello kuuden developpéja, olen iloinen kello yhdeksästä.
Mutta joillekin voi tulla yllätyksenä se, että developpé vaatii kaikkein eniten keskivartalon hallintaa ja hyvää lihaskuntoa; heikoilla, etenkin syvillä, coren lihaksistolla ei saada aikaan hyvää tulosta. Developpé on kuitenkin monen tekijän summa: siinä yhdistyy paitsi tämä mainittu keskivartalon syvien lihasten kunto, niin myös notkeus ja jalkalihasten voima.
Developpétakin voi kehittää; alla olevassa videosta löytyy ihan hyviä vinkkejä developpéta vaativien lonkan ja reisien lihasten kehittämiseen.
Videoon täältä


Developpé on kuitenkin myös ns. riippuvainen henkilön omasta ruumiinrakenteesta, eli henkilö A voi saada jalan korvaan, mutta henkilöllä B liikkuvuus ei ole kovin hyvä, vaikka treenillisesti lähtökohdat olisivat kutakuinkin samat.

Kello kuuden developpésta on tullut eräänlainen Odilen fouettéiden kaltainen haaste: jokainen haluaa saada jalan korvaan. Silloin herkästi unohtaa linjauksen, joka on kuitenkin tärkeämpi kuin tiettyyn asteeseen saatu jalan nostoliike.
On huomattavasti esteettisempää ja puhtaampaa tehdä 90 asteen developpé, jossa linjaukset ovat puhtaat ja siistit, kuin yrittää väkisin nostaa jalkaa niin korkealle kuin vaan mahdollista, ja näin ollen asento on virheellinen eikä linjauksista ole tietoakaan.

Darcy Bussell, photo by Arthur Elgort
Tähän loppuun liitän vielä videon, jossa tanssija tekee hyvin hallitusti ja siististi yksinkertaisen sarjan, josta huomaa sen, miten developpé tehdään; lähes huomaamattoman fonduen kautta attitudeen, josta edetään developpéhen, ja miten erityisesti taakse tehtäessä attitude säilyy hyvin ja ojentuu arabeskiin. Kiinnittäkää huomiota etenkin tanssijan rauhalliseen liikkeeseen ja viimeistelyyn; jalka ojentuu varpaita myöten kuten pitääkin, ja kehossa säilyy kannatus.
Tämän videon pääset näkemään täältä



2. marraskuuta 2013

May I introduce the Halloween and its' cracker


Halloween.

En ole koskaan uskonut halloweeniin, ja sekin vähä mitä siitä tiedän, perustuu lähinnä amerikkalaiseen trick or treat -perinteeseen sekä Muumeista tuttuun suurensuureen kurpitsaan, jossa PikkuMyy majaili.

Joka tapauksessa tänään koin oman halloween -hetkeni, ja sanottakoon näin, että se aiheutti ainakin pari ylimääräistä sydämenlyöntiä.

Meillä oli Pähkinänsärkijän toisen näytöksen läpimeno, eli minun kohdallani se tarkoitti suklaan eli espanjalaisen tanssin esiintymistä, sekä myös codan läpimenoa.
Espanjalaisessa tanssissa mulle tapahtui se, mitä olin eniten pelännyt: polveni petti alta. Meidän espanjalaisessa tanssissa on neljä polvelle menoa aikamoisessa vauhdissa, ja tänään (perjantaina) jo heti ensimmäisessä polvistumisen ylösnousemisessa leikattu polvi petti alta ja kaaduin.
Mutta onneksi tässä on vielä reilu kuukausi aikaa harjoitella, ja mä piru vie tanssin suklaan niin hyvin kuin mahdollista!

Aime antoi meille harjoituksen lopuksi neuvoja mitä harjoitella; olen hyvin tietoinen siitä, että mun pitää eläytyä siihen rooliin.
Rytmi on täysin kohdallaan - onhan mulla 25 vuoden kokemus viulun soittamisesta, joten mun rytmitaju on kohdallaan.
Mutta mun ongelma on se eläytyminen.
Mä tiedostan sen, se on mun haaste. Mä kontrolloin aivan liikaa ihan kaikkea; kun vaan vapautan itseni, lopetan sen pirunmoisen kontrolloinnin ja perfektionismin, tiedän että kaikki menee jopa paremmin kuin hyvin.

Kukkolankoskella v. 2010
Mun täytyy luopua mun kontrollista.
Unohtaa se koreografian pakonomainen miettiminen.
Koska jos mä koko baletin ajan mietin niitä mun askelia, se myös näyttää siltä: mä en nauti siitä mitä mä teen.
Mun täytyy olla se espanjalainen.


Mä olen psykannut itseäni tähän espanjalaiseen rooliin niin, etten pyydä keneltäkään anteeksi. Ja siihen toimii erinomaisesti mun kesällinen harjoittelupaikka, joka osoittautui täydeksi katastrofiksi.
Mä olen lukemattomia kertoja joutunut kynnysmatoksi, johon pyyhitään likaiset kengänpohjat. Mutta nyt se on loppu.
Treenit on toki kesken, mutta mä tulen olemaan se henkilö, espanjatar, joka itse määrää omasta elämästään..
Nyt on minun vuoroni loistaa, ja sen mä aion tehdä!
Joka ikinen kerta kun harjoittelemme suklaata, mä kuvittelen mielessäni sen kuuden viikon harjoittelujakson ja sen, kuinka ala-arvoisesti mua kohdeltiin siellä.

Nataliya Miroshnyk
Espanjalaisessa tanssissa

Toisen näytöksen läpimenon jälkeen suunnistin kohti kotia, jonne matkaa oli about sata metriä. Laitoin merkille erittäin kovaäänisen palohälyttimen äänen.
Mä säikähdin tosissani, juoksin kotiin niin nopeaa kuin pystyin - näin jo mielessäni, kuinka Doora makaa kuolleena häkämyrkytyksen saaneena - mutta asunnolleni päästyäni huomasin sen, että
palohälyttimen huuto ei ollut peräisin meidän kämpästä, vaan mun yläkerran naapurista.

Mä sieppasin Dooran kainaloon, puhelimen ja avaimet taskuun, ja juoksin vauhdilla yläkertaan. Rinkutin sen kämpän ovikelloa vaikka kuinka paljon, ja soitin hätänumeroon, ja palokunta tulikin 5 minuutin sisällä.
Pitkällisten oven ja ikkunoiden hakkaamisen jälkeen palokunta pääsi sisälle, ja kävi ilmi, että kahvinkeitin oli aiheuttanut siellä pienen palon ja käryn, joita palomiehet sitten sammuttivat. Onneksi kyseessä ei ollut mikään suurempi tulipalo, mutta kamala savu ja käry haisi mun kämpässä.

Palatakseni vielä Pähkinänsärkijään, niin olen tyytyväinen, että esitykseen on vielä aikaa, joten saan aikaa valmistautua huolella: askeleiden perästä tulee eläytyminen - hope so.
Lisäksi oman mielenkiintoisen puolensa tuo se, että kaksi tanssikoulua esittää Pähkinän joulunäytöksenään, ja toinen niistä kouluista ei halunnut mun esiintyvän silloin, kun olin ko. koulun oppilaana.

Onko teillä jotain hyviä neuvoja koskien juuri rooliin eläytymistä? Kaikki neuvot ovat nyt tarpeen!