14. syyskuuta 2013

Too much


Lyhyessä ajassa on tapahtunut niin paljon asioita. Toinen puolisko lähti Kiinaan, koulu alkoi, Doora on jälleen mun luona ja sitten vielä baletti. En osaa sanoa mistä aloittaisin. Mutta aloitetaan tuossa järjestyksessä.

On turha väittää mitään muuta: poikaystävän lähtö Kiinaan sattui todella paljon. Ensimmäinen viikko meni kuin unessa; en pystynyt keskittymään mihinkään. Mieli oli maassa, elin jossakin omassa muumimaassa. Koska Doora oli viime viikon vanhemmillani, ei edes siitä ollut seuraa. Mutta torstaina lähdin sitten vanhemmilleni, ja olo helpotti huomattavasti kun pääsin muiden seuraan.

Myös se, että sain yhteyden poikaystävääni viikon puolivälissä helpotti ahdistusta ja yksinäisyyttä todella paljon.

Koulu taasen alkoi niin täysteholla, etten tuntenut löytävän voimia mitenkään lähteä kouluun joka aamu. Ja kun menin kouluun, ei keskittymiskyky riittänyt; mitään ei jäänyt mieleeni, paitsi ehkä oikkistunneilla. Oikeustiede ja markkinointi ovat olleet mun lempiaineet koulussa. Muuten olenkin koko ajan miettinyt, mitä hittoa mä siellä koulussa oikein teen - se ei tunnu mun alalta. Mutta mitä muutakaan tekisin?


Balettitunnit tuntuvat vaativan 110% niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Meni pari kolme viikkoa, jotta sain juonen päästä kiinni. Ja kuten tyypillistä, sain flunssan riesakseni juuri kun kaikki alkoi tanssissa rullaamaan. Viime maanantaina hieman ihmettelin sitä, kuinka olin yltäpäältä hiessä jo ensimmäisen plié-sarjan jälkeen, ja grand battementeissa olin jo niin poikki, että suorastaan rukoilin tunnin loppumista. Mutta ei, jatkoimme kärkitossutyöskentelyllä. Me olemmekin saaneet kunnon kärkkäritehokoulutusta oikeastaan joka tunnilla; joulunäytöksessä on Pähkinänsärkijä luvassa, joten jalkoihin täytyy saada voimaa ja rutkasti! Maanantaina käytiinkin hieman Lumihiutaleiden tanssia läpi, ja ensi maanantaina käydään sama kärjillä. Uhhuh, sanon minä. 
Onneksi kesän aikana tekemäni treenit ovat tuottaneet jotain tulosta, nimittäin olen saanut kehuja asennostani kärjillä sekä hyvistä nilkoista (hyvistä??). Hyvä -sanoja on irronnut myös hetkittäin tankosarjojen aikana, erityisesti kello kuuden venytyksistä ja jalan asennosta ko. asennossa ilman kättä (kuva alla). 


Mun on kuitenkin vaikea vastaanottaa kehuja; olen tottunut siihen jatkuvaan moittimiseen ja huutamiseen, kuinka en tee tarpeeksi töitä, kuinka en yritä tarpeeksi, kuinka huono olen. Joten kun saan kehuja jostakin, hämmennyn. Mitä minun pitäisi sanoa?
Usein vielä kyseenalaistan kehujen antajan motiivit; miksi hän kehuu? Jos se onkin hänen pirullinen antaa ymmärtää -keinonsa, keino kehua säälistä?
Yritän kuitenkin hokea itselleni sitä, että ei minua kehuttaisi, jos en tekisi oikein. Kerrankin osaan samaistua koiranpentuun, joka ihmettelee sitä, miksi saa jostakin jutusta namin. 
Mutta balettitunneilla olen päässyt siihen pisteeseen, jossa saan haastaa itseni ja löytää itsestäni aivan uusia puolia; olen päässyt haastamaan kroppani ja huomannut, kuinka upeasti se voi toimia oman tahtoni mukaan, ja se on mulle pienoinen ihme. Miten mun kroppa taipuu baletin vaatimiin asentoihin; miten se venyy äärimmilleen, miten lihakset vapisevat mutta kannattavat asentoa, miten jalka nousee korkeammalle. Miten se tekee enemmän kuin ennen.
Miten mun risa, loukkaantunut, hajonnut kroppa pelaa yhteen!

Royal New Zealand Ballet
Uudet sarjat, uudet liikkeet, uudet asennot, jotka vaativat paljon enemmän töitä kuin viime vuonna, ja mä pystyn siihen. Mun kroppa, risainen kroppa, pystyy niihin. Arvatkaa olenko eräänkin kerran tunnin jälkeen tuhertanut itkua hikisenä mutta onnellisena siitä havainnosta, että mä pystyn siihen!


Joo-o.. tiedetään. Asento sucks.
Myös karvakorvamme Doora on kasvanut melkein isoksi. Keskiviikkona oli Dooran synttärit, kun neiti täytti 5 kuukautta!
Olen pähkäillyt pitkään, että miten siitäkin saa koulutettua sisäsiistin? Kun viime sunnuntaina palasin Dooran kera takaisin, päätin siirtää sen pissa-alustan keskeltä keittiön lattiaa ulko-oven viereen. Tarkoituksena oli siis se, että Doora tekisi ns. vahinkopissat nyt sille ulko-oven viereiselle alustalle ja näin ollen pikkuhiljaa oppisi pyytämään ulos pissille. 
Noh, ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, sillä eikös koko kakara yllättänyt minut täysin: siitä tuli sisäsiisti sillä punaisella minuutilla kun huomasi asian! Doora on aiemmin tehnyt tarpeensa tuolle alustalle, jos sille on iskenyt sisällä hirmuinen hätä, mutta nyt yhtäkkiä se ei enää ruvennut käyttämään alustoja, vaan rupesi pyytämään itse ulos joko inisemällä tai sitten haukkumalla. Tiistaina mulla oli tosi pitkä koulupäivä, pääsin kotiin vasta viiden jälkeen, ja Doora oli yksin koko iltapäivän. Kuvittelin mielessäni jo vaikka mitä kauheuksia, kuinka se on laittanut koko asunnon uuteen uskoon, mutta ei. Itse asiassa se näytti olevan hieman loukkaantunut mulle siitä, kun olin jättänyt sen yksin vähän pidemmäksi aikaa. Mutta kertaakaan ei ole tämän viikon aikana tehnyt tarpeitaan sisälle, vaikka olen tarkkaan kolunnut läpi kämpän lattiat ja matot. Olen yllättynyt - mutta ylpeä!
Dooralla on myös hampaiden vaihtuminen pahimmillaan, ja myös pureminen sen mukaista. Etuhampaat ovat jo kutakuinkin vaihtuneet, mutta saa nähdä kulmahampaiden kohdalla; eläinlääkäri varoitti jo etukäteen, että kääpiörotuisilla koirilla ne usein joudutaan leikkaamaan, jos eivät muuten vaihdu. 

Tuntuu, että olen korviani myöten täynnä koirien hampaita. Daina kärsii jonkinlaisesta kroonisesta ientulehduksesta, johon auttaa vain antibiootit sekä hammaskiven ja joskus ihan yksittäisen hampaan poisto. Kyllä, Dainan hampaita harjataan sellaisella hammastahnalla, joka sisältää aloe veraa, eli paitsi puhdistaa niin myös rauhoittaa suuta ja ikeniä. Mutta lähes poikkeuksetta aina hampaita pestäessä ikenet vuotavat verta, ja kyllä itse koirakin näyttää että sattuu. Islameria - merilevää - sekoitetaan ruokaan, mutta nirso koira kun on (aina ollut, mutta nyt vasta onkin nirso!) se saattaa jättää nappulat syömättä ja on pitkänkin aikaa syömättä. Ikää Dainalla on jo yli 8 vuotta, tammikuussa täyttää 9. Olenkin aloittanut Dooran totuttamisen hammashuoltoon; en halua Dainan hammaskohtalon tapahtuvan Doorallekin. 
Mistä tällainen jatkuva ientulehdus johtuu?
Kuka tietää. Eläinlääkäriltä on kyselty, on tehty verikokeita sun muita, mutta muuten Daina on terve. Joillakin yksilöillä on vaan siihen herkkä taipumus, aivan kuten ihmisilläkin.
Lisäksi tehoharjoituksen alaiseksi on joutunut myös kynsien leikkaaminen - niin minulle kuin Doorallekin. Olen aina kammonnut koiran kynsien leikkaamista, mutta nyt se on pakko opetella. 
Alkuun teimme niin, että toinen meistä - minä tai poikaystäväni - piti koiraa sylissä ja toinen leikkasi kynnet, mutta nyt se ei ole mahdollista; on vain minä ja koira. Totta kai pitkin kesää tein hienoja koulutussuunnitelmia.. mutta jotenkin ne karisivat ajan mittaan. Mutta nyt sitten jouduin sen tosiasian eteen, että Dooran kynnet ovat aivan liian pitkät, eikä se enkä minä tykkää kynsien leikkaamisesta. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi opetella ja totutella siihen.
Aloitin tällä viikolla jokailtaisen kynsiprosessin, eli joka ilta vietän "laatuaikaa" Dooran kanssa kynsisaksien ja kananpalojen kera. Alku aina hankalaa, kun koira hätääntyy ja minä hermostun, mutta yhtäkkiä löysin itsestäni rauhallisuuden. Luon tilanteesta positiivisen sekä itselleni että uhrilleni. Tänään sitten sattui niin, että leikkasin yhtä kynttä ja nirhaisin ytimeen. En todellakaan paljoa, koska verta ei vuotanut yhtään. Doora kyllä kiljui kuin henkeä vietäisiin, mutta itse pysyin rauhallisena koko ajan; jos hätäännyn, koira hätääntyy. Rapsuttelulla, välillä namilla, juttelulla ja tassujen koskettelulla sain leikattua vielä toisen kynnen. Kaksi kynttä illassa, niin hiljaa hyvä tulee.

Daina talvella 2010


Tulevaa talvea varten olenkin etsiskellyt Dooralle talvimanttelia. Dainan manttelin löysin Oulun Kärkkäiseltä. Ihmeen hyvin onnistuin löytämään oikean koon sille, vaikkei mittoja ollutkaan mukana. Nyrkkisääntönä noiden mantteleiden kokojen kohdalla menee koiran selän pituus; tietty jotkut merkit, esim. Hurtta, käyttää joissakin vaatteissaan muitakin mittoja, kuten rinnan, vatsan, kaulan ja vyötärön leveyttä sekä selän pituutta, mutta valtaosa käyttää (pelkästään) selän pituutta.


Mulla oli aivan erilaiset suunnitelmat tämän postauksen suhteen, mutta tästä tuli taasen niin koirapainotteinen. Mutta sitäpä mun arki pääosin nyt onkin: koira, tanssi ja koulu. 
Koulun puolesta kaikki menee vähän sinne päin, motivaatiota ei löydy, vaikka toinen vuosi menossa ja siitä virtuaaliyritystouhusta on päästy eroon iäksi, mutta en löydä itsestäni niitä voimia, jotka auttaisivat mua joka aamu nousemaan ylös kouluun, istumaan siellä ne muutamat tunnit kuuntelemassa taloushallinnon (YÄK!!), markkinointiviestinnän ja oikeustieteen luentoja. Taloushallinnon ja matikan luennot ovat mulle kirosanoja - markkinointi ja oikeustiede sujuvat (no vähän pakko, olen suuntautunut markkinointiin..).

En tiedä kuinka moni teistä on seurannut sarjaa Tanssiakatemia, jota on kesäisin näytetty Summerissa. Joka tapauksessa nyt on Tanssiakatemiasta tehty kolmas kausi, mutta ainakaan tänä kesänä sitä ei ole näytetty. 
Viime vuonna sarja jäi aika kutkuttavaan kohtaan, ja itse olen ollut kuin tuli persuksen alla, koska en ole löytänyt sitä mistään. 
Nyt on sarja kuitenkin YouTubessa katsottavissa, ja tässä on sarjan kolmannen kauden eka jakso. 
En ole lukenut tai kuullut kolmannesta kaudesta oikeastaan mitään uutta, joten odotan innolla nyt tulevaa viikonloppua, jonka aion viettää tiiviisti Youtubessa Tanssiakatemiaa seuraten.

Kysäisen tässä ihan mielenkiinnosta, että mitä mieltä olette Diana Vishnevasta?
Olen nimittäin saanut kunnian haastatella häntä, ja ajattelinkin kysäistä teiltä rakkaat lukijat, että onko teillä mielessänne jotain, mitä haluaisitte hänestä erityisesti tietää?

Löysin SoDancan tämän vuoden kuvaussessioista todella hienon videon.
Musiikkina soi Ludovico Einaudin Nuvole Bianche. Suosittelen tutustumaan ko. säveltäjän muihinkin teoksiin, sillä ne ovat sanalla sanoen upeita.


Olen nähnyt livenä Joutsenlammen ja Prinsessa Ruususen, kaksi ehdotonta klassikkosuosikkia. Mutta mua harmittaa se, että Giselle on jäänyt näkemättä. Tottahan toki olen sitä Youtubesta vilkuillut, mutta ei se ole sama asia kuin nähdä livenä.
Pointe näyttikin, miltä Giselle näyttäisi 2000-luvulla Colorado Ball koirahieronta (at) keo.fi et´n esittämänä. Pätkä on aika hupaisa. Tässä alla tuo Pointen sivulla oleva videolinkki Youtubessa:


Olen oppinut tämän syksyn aikana (tai siis sanotaanko neljän viimeisen viikon aikana) sen supertärkeän tosiasian, että jos mä haluan jotain, mä sen myös saan.
Tämä tunne on mulle täysi ihmetyksen aihe, mutta ihana sellainen; kerrankin tiedän, että voin onnistua ihan omin nokkineni.

Tiedän, että olen kysellyt teiltä ahkerasti, haluatteko lukea muustakin kuin pelkästä tanssista, ja olitte oikeastaan yksimielisiä sen suhteen.
Mutta kertokaa mistä haluatte kuulla/lukea enemmän. On helpompi suunnitella ja kirjoittaa, kun tietää mitä lukijakunta haluaa. 
Tämän blogin suunnittelin ihan aluksi pelkästään balettiblogiksi, mutta kuten olen kertonut monesti aiemmin, pelkkä baletti aiheena käy hankalaksi ajan mittaan.
Haluatte lukea muutakin, ok. 
Mutta mitä?
Kertokaa, niin mä kirjoitan!