30. heinäkuuta 2013

Syksyä ilmassa

Tanssituntien alkaminen tietää taas kesän loppumista: loma lähenee loppuaan ja koulu alkaa taas. Koulun alkaminen (tosin se alkaa syyskuussa) stressaa ja ahdistaa; tieto siitä, että taas saa pinnistellä yli omien rajojen, jotta arvosanat pysyisivät vähintään yli kolmosen, on lähes murskaava. Lisäksi mun "lyhyt" kesäloma - kesän 6 ensimmäistä viikkoa meni työharjoittelussa Sjoen Mustissa ja Mirrissä, joten koko kesää en ole lomaillut - ei tunnu olevan tarpeeksi pitkä akkujen lataukseen. On ehkä kaksi ainoaa asiaa, jotka yrittävät pitää mielen vähän korkeammalla: ei enää koskaan virtuaaliyritystä koulussa, ja balettituntien alkaminen.

Degas'n maalaus "Kaksi tanssijatarta näyttämöllä" - Degas on kenties maaliman
kuuluisin taiteilija, joka on tunnettu balettiaiheisista maalauksistaan.
Tänään vilkaisin tanssikoulun nettisivuja, ja oi kyllä, nyt oli julkaistu lukujärjestykset ja kaikki vastaavat tärkeät tiedot. Mun on vaikeaa sisäistää se, että mä olen balettiluokalla 7-8, ja luokka 9 on korkein.
Ryhmäni muut - ja kaiketi jokainen ko. tanssikoulun oppilas - ovat tanssineet ihan lapsesta saakka, minä vain reilut 2 vuotta, ja olen muiden tasolla! Tämä on asia, joka mua edelleen hämmästyttää todella paljon.
Toki takana on julmetun paljon treeniä ja loukkaantumisia, mutta baletin suhteen mä olen päättänyt, että mä en luovuta! Okei okei, totta kai on ollut hetkiä, jolloin olen paiskonut balettitossut pitkin seiniä ääneen kiroillen ja itkien koska kaikki on tuntunut hajoavan käsiin. Etenkin polvileikkauksen jälkeen oli usko tossuihin palaamisesta tosi koetuksella. Kärsivällisyys ei todellakaan ole mun hyve.


En kuitenkaan ole kesää viettänyt laiskotellen harvoista lomapäivistä huolimatta; omatoimitreenit ovat sujuneet ihan ok, ja toivon todella niistä olevan olleen hyötyä. 
Itse asiassa viikko sitten olin treenaamassa itsekseni, ja venäytin oikean nilkkani hieman. Tein kärjillä, ja arvioin
painopisteeni millin verran liian eteen, jolloin nilkkani pullahti tossun boksin yli ja kaaduin - itse asiassa
näin kävi kahdesti, ja venäytin nilkan etuosan jänteitä pikkasen (näin sanoi tohtori tk:ssa, halusin varmistaa asian).
Onneksi venähdys oli lievä ja tokeni viikossa KKK:lla. Mutta sainpas hyvän opetuksen; harmi vaan
että kaikki oppi tapahtuu (ainakin mun kohdalla) kantapään kautta.

Koska uusi lukuvuosi alkaa, se tarkoittaa myös uusien varusteiden hankkimisen joidenkin kohdalla. Mirellalta onkin tullut uusi kärkitossumalli, joka on tavallaan tavallisen kärkitossun ja Gaynorin välimaastosta; tossu ei ole niin puuvoittoisesti tehty ja myös sisältä tossu on pehmustettu, etenkin boksista. Kotelo on aika matala ja U:n mallinen, joten se voi rajoittaa hieman. Tossu on myös tehty muotoonsa, joten se ei tarvitse sellaista muokkaamista, kuin esim. Grishkot. Olen kokeillut näitä Mirellan tossuja, ja ne olivat varsin mielenkiintoiset: tossun muotoilu teki helpoksi koko kärjelle pääsyn, mutta matala kotelo ei tuntunut jalkaani ja nilkkaani turvalliselta, vaan jalka tuntui koko ajan menevän yli tossun boksin, joten siinä ei tossu tukenut jalkaani (sama homma oli Grishkon Elite -tossussa). Mutta pehmitetty tossu tuntui miellyttävältä - tosin OuchPouchin kanssa vielä paremmalta (jalkani putosi boksin pohjaan). 
Joten te, jotka etsitte uusia kärkkäreitä ja kenties jotain uutta kärkitossua, kannattaa kokeilla tämä Mirellan uutuus.

Itselläni on edelleen Gaynoreiden kanssa pientä ongelmaa. Tossu on nyt muotoutunut jalkaan, olen saanut sen istumaan ja toimii kuin unelma, pehmeä ja hiljainen. Mutta. Gaynorit repivät mun varpaat auki. Ei ole kiva tanssia niillä, kun ensimmäisen puolituntisen jälkeen on varpaat verillä. Nämä Gaynorit ovat kolmosboksilla (edelliset kakkosboksin tossut olivat liian kapeat) ja samaa mallia kuin aiemmin, mutta en tiedä mikä on ongelmana, paitsi jalan putoaminen boksiin. Olen päätynyt käyttämään Jelly Tipsejä ukkovarpaisiin, koska niihin kohdistuva paine on niin kova. Olen kokeillut myös puuvillavanua, mutta se meni yhdeksi leikkimiseksi. OuchPouchit eivät mahdu, ei edes ohuet kaksinkertaisesta puuvillasta tehdyt suojat. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää nuo varvassukat sekä mahdollinen teippaus (mikä tuntuu epämiellyttävältä).
En halua lähteä metsästämään jälleen kerran uusia Gaynoreita. Omat tossut ovat nyt siinä kunnossa, että todellakin uskallan luottaa sekä niihin että itseeni, uskallan tanssia ne jalassa, ne ovat hyvät. Gaynorit vaativat tosi paljon aikaa ja vaivaa, jotta niistä tulee istuvat. 


Syksyn tuleminen saa aikaan myös sen, että vaihtarijärjestelyt aloitetaan. Mä olen pallotellut Unkarilla ja Ranskalla. Alunperin mielin Kanadaa, mutta mitä järkeä, koska olen ollut siellä jo vaihtarina v. 2005? Ei mitään. Lisäksi haluan maahan, jossa ei tarvitse kärsiä Suomen talvea. Eurooppa on pirun turvallinen vaihtokohde, mutta opiskelukohteeksi hyvä. Haluan myös jatkaa balettia vaihtarikauden ajan, joten Euroopassa on senkin suhteen erinomaiset mahdollisuudet. Unkari on maa, josta en hirveästi tiedä, mutta Ranskassa olen aina halunnut käydä, etenkin Pariisissa. Ja SeAmkin yksi Ranskan yhteistyökouluista sijaitsee parikymmentä kilometriä Pariisin ulkopuolella - joten kyllä! Ranskaa olen lukiossa opiskellut (siitä on kyllä jo 7 vuotta...), joten koulussa pieni kertaus ei ole pahitteeksi. Ja onhan ranska myös baletin virallinen kieli!

However, te olitte äänestäneet tämän blogin kyselyssä, että haluatte kysy ja vastaa -tekstin. So, I´m waiting for your question! Laittakaa kysymystä tulemaan, niin vastailen niihin, mitä haluat kysyä.

Tässä ihan loistava Royal Ballet'n video, kuinka Liisa Ihmemaassa tekee pientä pilkkaa Prinsessa Ruususen Ruusu-Adagiosta. Kirvotti naurut paitsi minulta, niin myös koko yleisöltä! :) 


EDIT//

Olen saanut joitakin kysymyksiä, mutta laitelkaa lisää. Odottelen tämän viikon loppuun, eli aikaa kysyä on vielä sunnuntaihin. Alkuviikosta alan vastailemaan teidän kysymyksiinne :) 

13. heinäkuuta 2013

Pikkuystävä

Kyllä, tulossa on teksti omatoimisesta treenistä piakkoin, mutta pahoittelen viivästystä. (Mitä ihmettä - mä kuulostan jo aivan samalta kuin VR:n ilmoitukset junien myöhästelyistä..)
Saimme nimittäin pikkuruista karvaista perheenlisäystä 30.6. koiranpennun muodossa. 
Ja koska olen oikea eläinten ystävä ja koiraihminen JA olen esitellyt toisen koirani Dainan eräässä aiemmassa postauksessa, päätin, että tämä pikkuinen pentu ansaitsee oman osansa.


Tämä pikkuruinen koiralapsi on nimeltään Doora.
Doora syntyi 11.4.2013 Lievestuoreella, Laukaalla, ja Doora on kleinspitzin ja perhoskoiran (papillon) salaisen rakkauden tulos.

Dooran kasvattajakennel on Pienenpolun kennel (Laukaalla), joka kasvattaa pääosin kleinejä ja mitteleitä. Dooran syntymätarina on mun mielestä ainakin melko hupaisa, joten kerron sen täällä(kin).
Kasvattaja päätti, että hän teettää Lady Kaunottarella yksi hyvä pentue, joka jääkin ko. koiran viimeiseksi pentueeksi (Kaunotar on syntynyt 2005, joten ikää koiralla on pian kahdeksan vuotta). Kaunotar astutettiin hyvällä ulkomaan tuontikoiralla. Kun pennut sitten syntyivät, kasvattaja huomasi, etteivät pennut todellakaan ole puhtaita kleinejä; korvat eivät sovi kleinin muottiin, turkki on erilainen. Perheen perhoskoira oli aina mukana koiravauvojen syntyessä, ikään kuin tarkistamassa ja hyväksymässä pennut uuteen kotiin. Noh, kasvattaja katsoi vieressään olevaa perhoskoiraa ja tajusi, että myös tämä pikkuperhonen on käynyt astumassa Kaunottaren - ja mikä ihmeellisintä, niin pennuista tuli puoliksi perhosia.


Upouusi oma pesä, joka täytyy heti testata
Lueskelin paljon Apulan Lemmikkipalstaa,siellä myytäviä ja annettavia koiria, mutta Apula on ns. eliittilemmikkipalsta: koirat ovat valioluokkaa ja hinnat sen mukaisia.
Löydettiin tori.fi:stä kaksi pentuetta, toinen toyterrierin mix-pentuja ja toinen pentue täysin sekarotuinen, edes isää ei tiedetty.
Toyterrieristä sovimme todella nopeasti, ja eräälle sunnuntaille sovimme tapaamisen Tampereelle hakemaan pentua, mutta koiranhaku kaatui erittäin epäselvien syitten perusteella, enkä ole sen koommin saanut ko. kasvattajaan mitään yhteyttä.
Toinen pentue taas ei olisi meille sopinut lainkaan, ja se oli selvää heti kun näimme pennut.

Sopivaa koiraa ei tuntunut löytyvän, joten olin jättänyt ilmoituksen Apulaan, että haemme pikkuista koiraa. Ja sitten saimme puhelun kahdesta tyttöpennusta.
Jälkimmäisen pentureissun jälkeen soitin kasvattajalle, ja nähtyämme kuvat näistä kahdesta pikkuisesta söpöläisestä ja keskusteltuani kasvattajan kanssa varasimme sitten tummemman koiran; koira näytti juuri siltä kuin se olisi meidän koiraksi tarkoitettu.


Sovimme molemmille osapuolille sopivan päivän pennun hakemiseen, ja 30.6. ajoimme Seinäjoelta Laukaalle.
Kun näimme pennun ensimmäisen kerran sen vaappuen hieman epävarmasti, olimme myytyjä. Siinä oli meidän koira!
Tutustuimme hieman pentuun sekä sen vanhempiin, seurasimme niiden leikkiä, kuuntelimme kasvattajan tarinoita. Viimein ilmoitimme, että kyllä, me haluamme tämän pikkuisen.

Teimme Kennelliiton kauppakirjan, saimme hoito-ohjeet, johon oli kirjattu kaikkea ruokinnasta ulkolenkkeihin ja pesuihin saakka. Myös terveydenhoitoa koskevat ohjeet annettiin, päivämäärät jolloin pentu oli madotettu. Saimme myös pentupakkauksen, johon kuului pikkuinen vihreä pentupanta, ruokaa, pari lelua ja pyyhkeen, jossa oli sen kodin hajuja.

Väsynyt ja unenpöpperöinen

 Rapiat kolme tuntia kestävän ajomatkan ajan Dooraksi ristitty pentu makasi mun sylissä.
Pelkäsimme etukäteen ihan turhaan sitä, miten pahasti Doora tulee itkemään ensimmäisinä öinä; Doora nukkui yönsä rauhassa ja hiljaa, aivan kuten se nukkuu nykyisinkin.

Koulutus aloitettiin heti, kun Doora tuli meille, ja sisäsiisteyskoulutus on hyvin hallussa; vahinkoja toki sattuu, mutta pääpiirteissään Doora tietää miten menetellä.
Hihnassa kulkeminen on ajoittain ongelmallista, koska pikkuneidillä on tapana istahtaa maahan ja tuijottaa itsepäisesti vastaan aivan kuin sanoen "ja mä en sitten liiku tästä mihinkään!"

Rokotusohjelma on käynnissä; 8.7. Doora sai ensirokotuksensa, ja elokuun alussa saa sekä tehosteen että rabiesrokotteen. Sitten on asiat sen puoleen kunnossa.

Doora on todella reipas ja sosiaalinen pentu, kaikki on kiinnostavaa mutta osaksi pelottavaa (koirat etenkin, mutta lintuja on hauskaa jahdata).
Koska Doora on 12-viikkoinen, se on juuri sosiaalistumisvaiheessa eli on elintärkeää tutustuttaa se kaikkeen mahdolliseen, jotta siitä kasvaa mahdollisimman tasapainoinen koira, joka ei pelkää ja arastele kaikkea mahdollista.
Dooran kanssa liikkuessa paikoilla, jossa on vähänkään enemmän ihmisiä, Doora aiheuttaa aina pienen liikenneruuhkan: kaikki ihastelevat sitä niin paljon, pysähtyvät juttelemaan ja rapsuttelemaan, päivittelemään sen pienuutta (säkäkorkeus vajaat 21 cm, paino tällä hetkellä 1,1 kg).

Oma työharjoitteluni Sjoen Mustissa ja Mirrissä loppui eilen 12.7, joten nyt voi keskittyä Doorasta huolehtimiseen ja sen kouluttamiseen. Pelkään koko ajan, että pilaan tämän pikkuisen koiran, koska en osaa kouluttaa sitä oikein.
Daina tuli minulla parivuotiaana, joten se oli jo koulutettu, eikä greyhoundeja muutenkaan erityisemmin kouluteta; greyhound on koira, joka on omistautunut juoksemiselle ja kaikelle nautinnolle (a sweet giant one).


Youtube on todellinen aarre, josta löytyy vaikka mitä videoita.
Liitän tähän oheen Eminemin "Shake That Ass For Me" -biisin tahtiin tanssivasta koirasta. Enjoy!