22. helmikuuta 2013

Kipua ja tulkintaa

Loma ei ole tullut hetkeäkään liian aikaisin!
Olen kärsinyt parin kolmen viikon ajan rajusta lonkkakivusta molemmin puolin, ja viime viikon keskiviikkona se kipu pakotti minut lääkärin pakeille. Olin siihen asti elätellyt toivetta, että kivut johtuvat kovasta flunssasta, mutta flunssan laskeuduttua kivut jatkuivat. Tarkemmin ajateltuna vasen lonkka oli oireillut etenkin pliéissä jo ennen sairastumista.
Minulla oli jo etukäteen pieni diagnoosin poikanen, koska kivut olivat täsmälleen samanlaisia reilut puoli vuotta sitten oikean lonkan suhteen (nyt siis oikuttelivat sekä vasen että oikea, vasen kuitenkin pahempana).
Vasempaan lonkkaan laitettiin pistos kortisonia ja puudutetta, ja sain viikon tanssikiellon. Mikä onneton sattuma! Juuri toivuin flunssasta, jonka takia pidin kolmelta tunnilta vapaata, ja nyt tämä!
Kivut olivat seuraavaan päivään mennessä helpottaneet, joten itsepäisenä ja myös typeränä ihmisenä hilauduin tunnille joka tapauksessa. Nyt jäivät grand pliét pois, menin vain keveillä demi pliéillä. Myöskin aukikierron kanssa piti olla tarkkana, ja tietyt venytykset jäivät pois.
Keskustelin lääkärin kanssa tästä ongelmasta, ja se on lonkan limapussin tulehdus (bursiitti) joka tulehtui liiallisesta treenistä. Ja tottahan se on - mä aloitin tanssiharjoittelun aivan liian vauhdilla yli puolen vuoden tauon jälkeen.
Nyt lonkka alkaa olla vähän parempi, pikkuhiljaa pystyy pari grand pliétä tekemään, mutta ylimääräisenä ollut pointe-tunti on jäänyt kokonaan pois (ja he ovat alkaneet harjoittelemaan Joutsenlammen Pikkujoutsenia! Ei reilua!).
Sain ohjeistukseksi loman aikana käydä kerran tai kaksi uimassa, pahin virhe on jäädä sängyn pohjalle makoilemaan - siinä lihakset vain vetäytyvät yhteen sumppuun, ja loman jälkeen treeni kaksinkertaistaa uudistuvan bursiitin riskin. Joten simmarit esiin ja uimaan (jos mahdun enää uimapukuuni..).

Särkeeköhän tämän ballerinan selkää?

Koulujuttuja tehdessäni olen välillä livahtanut YouTubeen ihastelemaan videoita, ja olen tehnyt pientä tutkimusta Joutsenlammen Odilen ja Siegfriedin pas de deuxista, sekä löytänyt upean Prinsessa Ruususen Ruusu-adagion, josta myöhemmin lisää.
Olen löytänyt lukemattomia Odilen ja Prinssin PDD-videoita, ja tähän laitan vertailun vuoksi kolme, Uliana Lopatkina, Nina Ananiashvili ja Mariela Núñez.
Olen laittanut merkille, että venäläisillä on todella upeat kädet ja päät, ja katsottuani myös venäläisten koulutukseen liittyviä videoita, huomasin että heitä opetetaan nimenomaan käsien ja pään käytön suhteen. Tulos on hienoa, mutta pdd:ssa saattaa kontakti jäädä uupumaan partneriin, koska tähän ei oteta samalla tavalla kontaktia kuin esimerkiksi länsimaan tanssijat ottavat. Tästä on myös ranskalainen etoilé-ballerina Aurelie Dupont sanonut.
Se on sikäli sääli, koska venäläisillä on kapasiteettia vaikka mihin, ja niinkin vaativassa produktiossa kuin Joutsenlampi kontaktin ottaminen parteriin on tärkeää myös sen osalta, että se antaa yleisölle tunteen siitä, että ballerina eläytyy rooliinsa, on roolihenkilönsä.


Uliana Lopatkina on hyvä esimerkki taiturimaisesta tanssijasta, nopeista jaloista ja hyvästä tekniikasta, kauniista käsistä, mutta hänen osaltaan jään kaipaamaan Odilen viekkautta ja viettelevyyttä. Kohta 03:24, jossa Odile tanssii von Rothbartin kanssa, on minulle aivan uusi, en ole nähnyt sitä muissa PDD:ssa, mutta tämä kohta tavallaan pelastaa hieman etäiseksi jäänyttä Odilen suoritusta. Muuten minulla on tunne, että mitä tämä mustatutuinen ballerina tekee, mutta kiitos tämän kohdan, asia selkenee paremmin.
Ulianalla on terävä ja puhdas tekniikka, hänellä on kevyt tanssityyli ja tässä PDD:ssa hän on hyvässä kontaktissa von Rothbartin kanssa. Kädet ja pää ovat vaikuttavat, mutta kokonaisuudessaan jään kaipaamaan lisää. Ulianalla on potentiaalia vaikka mihin, joten haluan nähdä häneltä sellaisen Odilen, jossa hän antaa kaikkensa.


Georgian ballerinalahja maailmalle! Nina Ananiashvili on musikaalinen ja teknisesti erittäin vahva, ja myös tulkintaa löytyy. Ninan tanssista huomaa, kuinka hän nauttii ja viihtyy olostaan, tanssi on kepeää ja myös odilemaisen haastavaa. Ninan tanssissa on legatomaisuutta (ital. musiikkitermi, tarkoittaa sitoen), askeleet eivät ole askelia, vaan hän luo askelilla tarinaa. Kontaktia kaipaan kuitenkin enemmän, vaikka Uliana Lopatkinaan verrattuna sitä löytyy paljon.
Tanssissa on jämäkkä ote, sen huomaa jo Odilen ja Siegfriedin entrancessa (kohta 0.07-0.09). Tanssi on hyvin varmaa ja harjaantunutta, huomaa että Ananiashvili tietää mitä tekee. Iloista, nautinnollista ja vahvaa tanssia, josta löytyy tulkintaa.


Mariela Núñez on oikea Odilen ilmentymä! Argentiinalaisballerinan pehmeä ja leijuva tapa tanssia yhdistettynä puhtaaseen ja luonnolliseen tekniikkaan on jo itsessään vaikuttavaa, ja vielä vaikuttavammaksi tästä tanssista tekee sen, kuinka Núñez on ottanut roolihenkilönsä haltuun.
Kohta 01:34 osoittaa erinomaista viekasta odilemaisuutta, samoin kohta 02:46. Kontakti pariin on todella hyvää, huomioni kiinnittyi myös prinssin apuun arabesque penceissä, mitä näkee aika harvoin. Eleganssi, todellinen tulkinnallisuus ja notkeus ovat tämän tanssijan vahvoja puolia. Marielan jalka ei ehkä nouse svetlanamaisella tavalla korviin, pään asento ei ole niin vaikuttavan ylväs ja kädet ovat hieman jäykähköt venäläisiin kollegoihinsa verrattuna, mutta tässä asiassa Núñezilla on niin paljon positiivisia puolia, jotka vievät potin kotiin.
Olen katsellut paljon Núñezin muitakin roolisuorituksia, ja voin vain todeta, että tämä nainen on yhdistetty lahjakas ballerina-näyttelijä, ja se on tosi taiteilijan tunnusmerkki.

Olen tehnyt tiettyjä huomioita tutkiessani etenkin 1900-luvun alun ballerinojen taidonnäytteitä ja vertaillut niitä 2000-luvun tanssijoihin. Vuosisata sitten tanssijoiden tekniikka ei ollut niin teräksistä kuin nykypäivän tanssijoilla, jalat eivät nouse kello kuuteen eivätkä arabesque pencheet olleet täyttä 180 astetta, mutta emotionaalisesti he olivat todella vahvoja, Anna Pavlovasta ei suotta puhuta. Toinen hyvä esimerkki on Maija Plisetskaja.
Olen The Dying Swanin suuri fani, koreografisesti askeliltaan tämä baletti on kohtalaisen hyvä tanssia itsekin, mutta en ole lähellekään niin hyvä tanssija, että pystyisin täysipainoisesti tanssimaan The Dying Swanin puhtaasti teknisesti ja myös tunteellisesti. Siksi mielenkiinnolla katselenkin videoita eri tanssijoista, jotka esittää tätä balettia.
Ehdottomasti ylivoimaisin Kuoleva Joutsen on Anna Pavlova. Teknisesti hieman heikompi, mutta rooliin paneutuminen on ylivoimaista! Joutsenen elinvoiman hupeneminen on lähes käsinkosketeltavaa. Pavlovan oma koreografia The Dragonfly on ihanan kepeä sudenkorentobaletti, jossa Pavlova saa sudenkorennon eloon varsin vaivattoman näköisesti. Ihailen tätä entisajan ballerinaa suuresti hänen tulkinnallisen taituruuden vuoksi! Tiesittekö, että Anna Pavlova valitsi kuoleman sen sijaan, että olisi elänyt kykenemättä tanssimaan enää koskaan? Nimittäin sairastuttuaan keuhkokuumeeseen hänelle sanottiin, että hänet voitaisiin parantaa leikkauksella, mutta sen hinta maksaisi tanssin: hän ei pystyisi enää koskaan tanssimaan. Pavlova oli niin taiteelleen omistautunut, että valitsi ennemmin keuhkokuumekuoleman kuin elämän ilman balettia.
Maija Plisetskajan The Dying Swan on teknisesti parempaa, mutta hän hallitsi myös tulkintapuolen, ja ns. nykypäivän tanssijoista paras Kuoleva Joutsen on Nina Ananiashvili. Hänen kätensä ovat uskomattomat, tekniikka ja koreografia Pavlovan aikaa parempia, mutta tulkintapuolen kustannuksella.

Nykypäivän balettitanssijat ovat teknisesti todella vahvoja, he ovat lahjakkaita ja potentiaalia löytyy vaikka mihin, että on todella harmi, kun hyvin usein tulkintapuoli on heikompaa. Onneksi poikkeuksia löytyy, esimerkiksi Evgenia Obraztsova on vahva tulkitsija, ja hänen tanssiaan on ilo katsella. Mutta olen kuullut, että tanssijan opintoihin taitaa kuulua myös jonkinlaista ilmaisutaidon opintoja, jos en vallan väärässä ole.
Muistan, kuinka viime kevätlukukautena balettikoulussa Coppélian näytösharjoituksissa koreografi korosti tekniikan ja askelien lisäksi tulkinnallista puolta. "Teidän pitää miettiä, mitä te esitätte!" Silloin ainakin oli täysi haaste opetella Masurkan askeleet oikein ja muistaa koreografia sekä saada se näyttämään uskottavalta myös tulkinnallisesti.

Venytyskone vai kidutuslaite?

Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen pieneen lomaan. Julmettu määrä itsenäisiä koulutöitä ovat painaneet väkisinkin mieltä alas ja stressanneet, ja pariin otteeseen on tanssitunnit jääneet väliin. Onneksi korkeakoulun lukujärjestykset vaihtuvat joka viikko, joten melkein aina ehdin tunnille sillä edellytyksellä, ettei ole jotain hirmu tärkeää tuntia päällekäin.
Myös lonkka saa lepoa, ja sen hyvinvointia edistääkseni voisin todellakin käydä uimassa ja puuhailla venytysten kanssa.
Venytyksistä tulikin mieleeni yo. venytyskone. Tunneilla venyttelemme aika paljon, ja nyt meille on tullut ohjelmaan kuvan kaltainen venytys, mutta itse täytyy pitää jalkaa ylhäällä. Miten se voikin olla niin raskas! Voimaa ei löydy tarpeeksi, jalka painaa liikaa. Mutta harjoitus tekee mestarin - myös nilkkojen suhteen. Olemme tehneet paljon myös kärkitossuilla, ja uudenkarheat Gaynorit osaavat olla jäykät! Vaikka GM:t ovat ns. ikuiset tossut, kyllä nekin tavallaan löystyvät ja aavistuksen pehmenevät käytössä. Edelliset GM:t ovat todella sulavat käyttää, onhan niillä jo vuosi tanssittu. Tossu kestää edelleen, mutta koska boksi on hieman liian kapea, alkaa jalkapohjasta vetämään suonta niin paljon, etten pysty käyttämään koko tossuja. Uudet tossut puolestaan istuvat kuin nakutettu, ja pystyn vaihtelemaan pehmustusta: joko GM:n Fitting Kitin jotain normipehmustetta tossun sisällä, tai sitten hyvin ohuet kaksinkertaisesta puuvillasta tehdyt ouch pouchien tapaiset pehmusteet, etenkin jos on varpaassa hiertymää tai pientä rakkoa tai jalat muuten vain ovat arat. Nämä pehmusteet myös auttaa siinä, että jalka pysyy paikallaan, ei hankaudu tossua vasten eikä putoa boksin pohjaan.
Ainoa ongelma on ehkä itseluottamus heikkojen nilkkojen lisäksi. Tiedän, että senkin suhteen auttaa vain harjoitus.
Onko teillä hyviä vinkkejä sen suhteen, että kuinka parantaa itseluottamusta?


Mutta toivotan oikein rattoisat lomat kaikille, joilla se nyt on ensi viikolla!


9 kommenttia:

  1. Toi bursiitti voi olla tosi kivulias. Mulla oli joskus sellainen isovarpaan tyvessä. Sain sellaisen kai kun yritin alkaa harrastaa juoksua. Jouduin siihen kyllä useamman kortisonipiikin hakeen ennen kuin se parani ja lopetin silloin sitten juoksemisenkin. Baletissa olen saanut polvet tulehtumaan kerran ja se vasta rasittavaa olikin, hyvä kun istumaan pääsi ja tanssikieltohon siitä tuli pitkäksi aikaa.
    Mutta niinhän sitä sanotaan urheilija ei tervettä päivää näe. Onhan se baletti lopulta myös raakaa urheilua. Nykyballerinoissa se ehkä korostuukin. Panostetaan tekniikkaan, ääriasentoihin, suoritetaan ilmaisun kustannuksella.

    Ota loman jälkeen tanssi kevyemmin, ettet taas ole tanssikiellossa.

    VastaaPoista
  2. Hei Anonyymi,

    Pahin pelkoni tuon toistuvan bursiitin suhteen on se, että joudun lopettamaan baletin, siitä lääkäri hieman vihjaili viimeksi.
    Siihen en suostu, joten taidan todella lepäillä lomaviikon, ja sen jälkeen asteittan lisään tanssitreenien raskautta, jotta tulehdus ei uusi hetimmiten.

    VastaaPoista
  3. Jos kuitenkin kävisit kävelemässä, että jalat saavat jotain kevyttä ja varsin normaalia liikuntaa. Ei pelkkä makoilukaan ja istuminenkaan ihmiselle hyväksi ole.

    VastaaPoista
  4. Kysymys joka poikkeaa aiheesta:
    Alotin baletin viime syksynyä. Spakaatin saan oikealla jalalla itseasiassa jopa yli spakaatin noin rappusen verran. Ja tällähetkellä tavoittelen saada spakaatin hypäten ilmassa eli Gran Jete. Mutta se ei millään onnistu , en mitenkään saa sitä. Johtuuko tämä siitä että pitäisi olla ponnistusvoimaa enemmän? Vai pitäisikö venytellä jotenkin erillätavalla? Vinkkejä kaivataan kiitos! :-)

    VastaaPoista
  5. Hei Anonyymi!

    Grand jeté on haastava ja iso hyppy, ja etenkin kun aloitit tanssin vasta viime syksynä, sinulla ei ole mitään kiirettä saada grand jetétä täydellisesti suoritettua.
    Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja kovaa harjoittelua.
    Hyvä spagaatti on tärkeää baletin liikkeiden ja notkeuden kannalta, ja sitä vaaditaan myös grand jetéen.
    Grand jetéä suoritettaessa täytyy muistaa hypätä sekä ylös että eteenpäin, ja hyvä ponnistusvoima auttaa asiaa.

    Eli ylös että eteenpäin hypyssä, sekä voimakas ponnistus. Ajattele hypätessä, että tavallaan pysähdyt ilmassa.
    Mutta älä murehdi suotta - täydellisen grand jetén suorittamiseen vaatii paljon aikaa ja vielä enemmän harjoitusta.

    Tsemppiä jeté-harjoituksiin!

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Hei Eva!

    Yleisesti ottaen on vallalla tietty käsitys ihanteellisesta ballerinasta: pitkät raajat, lyhyt torso, pitkä kaula ja pieni pää, etenkin Venäjällä tämä on hyvinkin vallitseva, esimerkiksi Diana Vishneva on todella hyvä esimerkki tästä ihanneballerinasta. Ammattipiireissä väkisinkin tanssijan keho muokkautuu pitkän lihaksikkaaksi ja kapeaksi.
    Pitkiä (yli 175 cm) ballerinoja näkee hyvin harvoin ammattilaistasolla, koska partneria heille ei löydy kovinkaan helposti. Kärjillä pituutta tulee ainakin se 10 cm lisää, ja pdd-työskentelyssä mm. sormipiruetit ovat käytännössä mahdottomia tehdä, jos ballerina on hyvin pitkä ja partneri lyhyempi.

    Mutta tuo on vain pro-tason käsitys.
    Mulla itselläni ei ole mitään ideaalia ballerinamuottia. Terve ja vahva keho, voisin sanoa. Anorektisen laihat eivät jaksa, heillä usein yläkropan kannatus jää heikoksi, ja varsinkin nopeiden tendujen ja battement jetéjen kohdalla yläkroppa heiluu kuin puu tuulessa.
    Lihakset, joita osaa käyttää, siinä se.

    Omassa tanssiryhmässäni on pitkiä tyttöjä, lähemmäs 180-senttisiä, itse olen lyhimmästä päästä 154-senttisenä. Kaikki riippuu siitä, miten osaa käyttää kroppaansa: nopeat sarjat voivat olla yhtä vaikeita sekä pitkälle että lyhyelle, jos kropan hallinta ei ole hallussa.

    Älä mieti sitä, oletko vartaloltasi ideaalinen tanssija, vaan keskity enemmän vartalosi käyttöön ja hallintaan. Saat sillä keinolla paljon enemmän irti, onnistut tekemään liikkeet oikein ja rytmissä. Sillä on merkitystä :)

    VastaaPoista
  8. moi eksyin blogiisi kun etsin miten saada lisää notkeutta.. Itse olen show ja discotanssija ja olen muodostelmassa jossa on tekniikkaa.. Silti vaikka venyttelen paljon niin tuntuu vain ettei veny! Venytteletkö joka ilta? Olisi kiva olla kuin sophia lucia jos tiedät sen tanssijan.. Myös,vihlooko polveasii joskus kun tanssit esim. Pikkuhyppy sarjoissa.. :)ja fouette piruetit osaan mutta siitä pitäisi tulla vielä kolme piruettia perään joskus olen saanut sen mutta en paljon , olisiko sinulla vinkkiä siihen kun itse olet balettitanssija:)(se piruetti on soolossani ja se pitäisi osata!!) kiitos

    VastaaPoista
  9. Hei Anonyymi!

    Venyvyys tuppaa olemaan suhteellinen käsite: joku käsittää olevansa todella notkea, kun saa kämmenet lattiaan, toiselle ei riitä tavalliset spagaatit.
    Vastauksena venyttelykysymykseen, niin en venyttele joka päivä. Siitä ei ole mitään hyötyä, jos joka päivä venyttelee tappiin saakka, lihakset eivät enää veny vaan ne venyttelyn jälkeen palautuvat takaisin sumppuun. Venyttelen aina tanssitunneilla sekä jonkin verran kotona, joten tulisikohan siitä nelisen kertaa viikossa. En saa tällä lisättyä venyvyyttä eikä tällä hetkellä ole tarpeenkaan, koska lonkan urheiluvamma vaivaa.
    Notkeuteen vaikuttaa myös ruumiinrakenne, toiset ovat luonnostaan notkeampia. Katsoin hieman mainitsemasi tanssijan esiintymisiä. Hän on hyvin nuori ja todennäköisesti aloittanut myös notkeusharjoitukset kenties samaan aikaan kuin on oppinut kävelemään (ehkei ihan kuitenkaan, mutta kärjistetty esimerkki).
    Löysin tällaisen sivuston, jonne on koottu hyviä vinkkejä venyttelyistä: http://dance.about.com/od/stretchingflexibility/ss/Stretches-For-Splits.htm%20:%29

    Polvesta sen verran, että sen kanssa tanssiminen on haasteellista, mutta käytän tanssiessa ja muutenkin treenatessa aina polvitukea, ilman sitä en pysty urheilemaan.
    Vihlontaa syntyy eniten koukkuasennossa, eli jos koukistan polven täysin etenkin etureiden venytyksessä tai jossakin muussa venytyksessä. En ole pahemmin huomannut esim. hypyissä kipua, paitsi tietty ero toiseen polveen on, esim. pientä voimattomuuden tunnetta, tärinää, turpoamisen tunnetta. Tämä on vielä oletettavaa, koska leikkauksesta on vielä alle vuosi, eikä voima palaudu entisen tasolle kuin 2-3 vuoden päästä leikkauksesta.

    Olen hieman huono puhumaan fouettésta, itse vasta harjoittelen käännöstä. Mutta olen sen huomannut, että kylkien käyttö fouettéssa on oleellista: jos kyljet venkslaavat, ei käännöksestä/piruetista tule mitään, ja työjalka avittaa vauhdin antamisessa.
    Pyydä opettajaltasi neuvoa, hän on todennäköisesti siinä paras neuvonantaja.

    Tsemppiä harjoituksiin! :)

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta