19. tammikuuta 2013

Kiitos ja kumarrus



 Baletilla on pitkät perinteet, joita ei ole muutettu ja joita ei mennä muuttamaan. Ja ehkä juuri siksi tämä upea taidemuoto on minulle lähellä sydäntä sen lukemattomien muiden syiden ohella.
Suurimmalle osalle balettilaisista baletin perinteet ja säännöt ovat täysin selvillä, mutta ei kaikille. Rehellisesti sanoen, itsellänikin oli puutteita joidenkin perinnesääntöjen suhteen, mutta kiitos tanssinopettajani, hän piti meille eräänlaista "tapakasvatusta" viime tunnilla. Mielestäni se on hyvin tärkeää, joten haluan kertoa siitä teillekin.

Baletissa on äärettömän tärkeää kohteliaisuus ja toisten kunnioittaminen. Tämä pätee kyllä kaikkialla. Baletin maailmassa on olemassa luokkatasoja (tanssikoulussa alempia oppilaita, ylempiä oppilaita ja yleensä on joka koulussa ns. koulun primat, jotka tekevät suurimpien teoksien sooloja; seurueissa on balettikuorolaiset ja harjoittelijat, solistit, ensitanssijat, vierailijat), joten (valitettavasti) esimerkiksi roolitus kulkee näiden mukaan: taitavimmat suurempia ja hankalimpia rooleja, nuoremmat ja taidoiltaan ei vielä niin korkeat balettilaiset tekevät pienempää roolia, eli vastuu jakautuu oman luokkatason mukaan.
Näiden yläpuolella ovat kuitenkin opettajat ja koreografit.

Kaikkia balettilaisia - harrastajia ja ammattilaisia - koskee samat säännöt.
Kun on balettitunti kyseessä, säännöistä ei poikkea kukaan. Ja keskityn nyt niihin tässä postauksessa.

Tunnille tullaan ajoissa, mieluiten hieman etuajassa, niin että pakolliset pulinat ehtii hoitaa pukuhuoneessa, ehtii vaihtaa vaatteet ja mikä opettajaa ilahduttaa, niin tehdä kevyttä omatoimista verryttelyä (esimerkiksi olkapäiden ja käsivarsien pyörittelyä, nilkkojen pyörittelyä jne). Kun tunnille tullaan, unohdetaan kaikki muu ja keskitytään olennaiseen, eli tanssiin (tosin itselläni kaikki muu unohtuu kyllä saman tien, kun pääsen tanssisaliin ja ensimmäisen plién tehtyä). Olemalla läsnä muutenkin kuin fyysisesti kunnioitat opettajaasi, ja myös oppimisesi tehostuu.
Kun tulet saliin, odota että opettaja huomaa sinut ja tervehdi häntä kevyellä niiauksella (tai kumarruksella, jos olet mies). Ota mukisematta oma paikkasi, älä seurustele tanssijatovereidesi kanssa ja kuuntele opettajaa, tee kuten käsketään. Jos iskee kova jano, pyydä josko saisit juoda vettä. Älä missään nimessä poistu salista edes pikapikaa edes silloin, jos opettaja käy salin ulkopuolella olipa syy mikä tahansa. Nyrkkisääntö on, että kun opettaja antaa luvan tehdä jotain (juoda, käydä vessassa tms), silloin voit tehdä sen.
Opettajaa ja muita oppilaita kunnioitetaan olemalla hiljaa eli ei keskustella muiden kanssa.
Kun tunti loppuu, opettajaa kiitetään sekä sanomalla kiitos että reverencellä, eli loppukumarruksella (samanlainen kuin teit tunnin alussa). Joissakin kouluissa voi olla tapana, että reverencen jälkeen taputetaan kiitokseksi.


Jos satut myöhästymään, et ryntää paikalle joukon jatkoksi ja mikä pahinta, ala supattamaan ja kertomaan kaverille miksi olet myöhässä. Ei!
Odota oviaukon luona kunnes saat kontaktin opettajaan. Sitten pahoittele myöhästymistäsi ja jos opettaja antaa luvan tulla tunnille, liityt ilman mitään numerontekoa joukon jatkoksi.
Sama koskee sitä, jos joudut lähtemään kesken kaiken tunnilta. Kerro jo etukäteen opettajalle, että joudut lähtemään kesken kaiken tunnilta, ja kun koittaa poistumisen hetki, odota että saat opettajaan kontaktin (eli et keskeytä häntä kesken puheen tmv), kerrot että nyt sinun täytyy valitettavasti poistua ja kiität opettajaa reverencellä poistuessasi.
Jos taas olet sairas tai et muuten pysty tanssimaan, mutta tulet seuraamaan tuntia, säännöt ovat samat. Kerrot etukäteen seuraavasi tuntia, ja muiden mukana tervehdit opettajaa. Tunnin ajan istut hiljaa paikoillasi seinän vierellä poissa muiden jaloista, et venyttele, et juttele muiden kanssa, et räplää puhelinta. Yksinkertaisesti seuraat tuntia. Kun tunti on päättymässä, nouset ylös seisomaan ja seisot sen ajan, kun muut tekevät reverencen. Sitten itse kiität opettajaa myös reverencellä ja poistut.

Näiden lisäksi kuuluu myös pukeutumissäännöt tunneille.
Olen kirjoittanut paljon postauksia varustuksesta, joten en tässä kirjoita erikseen siitä.
Tunnille ei tulla yllään resuiset trikoot ja sukat jalassa, koska tossut jäivät kotiin. Kotona katsotaan ennen lähtöä, että mukana on takuulla kaikki tarvittava ja että kaikki tarvittava on hyvässä kunnossa. Suuria koruja ei pidetä tunnilla, ne haittaavat liikkeissä. Hiukset aina kiinni, jos on yhtään sen pituinen tukka, ja otsatukka ehdottomasti pois kasvoilta! Turhaan ei ole hiuspinnejä keksitty; kasvoilla roikkuvat hiukset paitsi antavat epäsiistin kuvan niin myös haittaavat mm. pirueteissa. Sama koskee pitkätukkaisten poninhäntiä. Kokeilepas itse. Sutaise hiukset ponnarille ja pyörähdä muutama piruetti. Huomaat varsin pian, kuinka poninhäntä jokaisen päänkäännöksen takia hakkaa kasvoja, ja roikkuvat (otsa)hiukset ovat koko ajan silmillä, jolloin niitä täytyy sutia taaksepäin. Ei näin. Jos ei ole tukkaa suurelle nutturalle asti, kääräise pienelle. Lyhyen tukan voi laittaa poninhännälle.

Liitän tähän oheen kaksi videota reverencestä. Ylemmässä videossa näytetään ja opastetaan kaunis, oikeaoppinen reverence:

 

Tämä alempi video on vähän tylsähkö, mutta hyvin kaunis loppuadagio. Aivan videon lopussa, suunnilleen kohdassa 1.54-1.57 tanssijatyttö näyttää sen tyypillisen kiitoksen, mikä tehdään tunnillakin.
 
 


Nautinnollisia tanssihetkiä ja reverencejä kaikille!

6 kommenttia:

  1. Joo, no noi säännöt tietysti riippuu vähän koulusta, mutta en ole koskaan tanssinut noin tiukkapipossa koulussa. Aikuisten tunneilla meno on kyllä noiden suhteen rennonpaa. Juoda saa meidän tunneilla koska on jano ja vessassa saa käydä, ja poistua kesken tunnin lupaa kysymättä. Myöhäskin pääsee tunnille, kunhan ei älyttömän myöhään tule. Aikuiset vastaavat itse asioistaan ja tarpeen tullen äänestävät jaloillaan, jos meno ei miellytä, kai tää täytyy aikuisten kohdalla huomioida. Tietysti jos käy teinejen tunnilla, joilla on vielä mahiksia jopa ammattilaiseksi tarvitaan tällaista tapakasvatusta, koska ne tarvitsee kasvatusta vielä yleensäkin.
    Mutta en kyllä ymmärrä niitä pölisijöitä silloin kun ope selostaa jotain. Silloin on kyllä kohteliasta olla hiljaa.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi,

    Jokaisessa koulussa voi vaihdella tavat, mutta yleisesti on balettimaailmassa tunnettu nämä säännöt.
    Aikuisbaletissa kiitoksena oli pelkkä reverence ja taputukset ja kyllä muutenkin meno rennompaa, mutta ollakseni rehellinen, itse pidän näistä baletin universaaleista säännöistä.

    VastaaPoista
  3. Hei! Lueskelen blogiasi viime syksystä lähtien. Kiitos kun jaksat päivittää ahkerasti, kirjoitat mielenkiintoisesti ja monipuolisista jutuista.

    Minulle on kuitenkin pistänyt silmään ikävästi se, että sinulla tuntuu olevan tosi negatiivinen käsitys venäläisestä baletista. Mielestäni vaganova-opetuksen mukaan kärkitossuja aletaan käyttää 11-12-vuotiaina. Tietenkin ympäri maailmaa on kunnianhimoisia (typeriä) vanhempia ja opettajia, jotka laittavat lapsensa kärjille 6-vuotiaina, mutta ei tämä mikään venäläinen ehdoton koulukunta ole. Valitit myös venäläisten ilmaisutaidon puutetta. Minä olen kyllä sitä mieltä, että kyllä venäläistenkin tanssijoiden joukossa on herkkää ilmaisua, vahvan tekniikan lisäksi. Jos katsot aasialaisia videoita youteubesta, huomaat, että siellä vasta ”sirkustemppuja” harrastetaankin, ja aasialaisillahan on luontaisestikin hoikemmat reidet kuin suomalaisilla.

    Minä itse olen suomalainen, harrastanut balettia pariin otteeseen ja nyt taas aikuisen palannut lajin pariin. Minulla ei ole koskaan ollut mitään liian tiukkaa opettajaa, joka olisi hakannut jalkoja kepillä tms extremeä, enkä ole opettajilta saanut koskaan palautetta painosta (olen siis normaalipainoinen). Ja siitä huolimatta olen valitettavasti sairastanut syömishäiriötä useamman vuoden.

    Toivottavasti et loukkaantunut tästä komemntista. Halusin vain kertoa mielipiteeni, että joka maassa on lahjakkaita ja huonoja, teknisesti taitavia ja kömpelöitä, miimisisiä ja tylsiä tanssijoita. Joku aloittaa kärkitanssin liian aikaisin, joku liian myöhään, eikä se riipu välttämättä siitä, että mikä kansallisuus passissa lukee.

    VastaaPoista
  4. Hei Nella,

    Kiitos huomiostasi, enkä loukkaantunut kommentistasi.
    Minulla on huonoja omakohtaisia kokemuksia venäläisestä baletista (opettajan kautta), joten siksi en ole hirveän ihastunut venäläiseen koulukuntaan. Totta kai myös venäläisissä tanssijoissa on taitavia paitsi teknillisesti niin myös taiteellisesti, esim. Diana Vishneva on hyvin vahva tanssija ja taiteilija.
    Ääripäitä löytyy kaikkialta, ja olen pahoillani jos olen antanut niin yksipuolisen kuvan. Baletti on Venäjällä kansallistaide, ja lähes poikkeuksetta jokainen pikkutyttö haaveilee ballerinan urasta. Venäjällä koulutus myös on todella sitoutunutta. Lisäksi uusvenäläinen koulukunta on levinnyt kaikkialle maailmalle baletin opetukseen.
    Kuten sanoin, olen kirjoittanut oman kokemukseni perusteella, olen lukenut venäläistanssijoiden kertomuksia ja aika pitkälti näiltä pohjilta on muokkautunut oma ajatukseni.

    Terveisin,
    Chandra

    VastaaPoista
  5. No aikuisbalettiakin on joka lähtöön, mutta säännöt yleensä niin pukeutumisen ja muunkin suhteen löysemmät. Mutta kyllä meillä aikuisbaletissakin tehdään monesti loppuadagio ja siihen perään reverencet, riippu tosin vähän jääkö sille aikaa lopuksi.

    VastaaPoista
  6. Hei Anonyymi,

    Kyllä, aikuisbaletteja on joka lähtöön. On todella harmi, että kovatasoisempaa ja tavoitteellisempaa aikuisbalettia ei pahemmin taida olla muualla kuin suurissa kaupungeissa. Pienemmissä saa olla iloinen, jos aikuisbalettia ylipäätään on.

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta