5. tammikuuta 2013

Kärjistääkö?


Oi nuo kauniit, eteeriset tossut, joihin kiteytyy oma balettiunelmani, haaveeni tanssia kuin keiju. Nuo sirot satiinitossut, joihin liittyy niin suuri tunnelataus, jotka ovat jokaisen ballerinan unelma. Miten sitä tunteekaan itsensä niin tärkeäksi, kun on saanut opettajalta luvan hankkia kärkitossut, kun niitä menee sovittamaan balettiliikkeeseen. "Miltä ne tuntuvat, kokeilepas nousta demi-pointeen. Kiristääkö? Painaako mistään? Sä voisit kokeilla tuota S-pohjaa..." 
Se hetki, kun upouudet ja ihka ensimmäiset kärkitossut ovat ostettu ja ensimmäinen tunti koittaa, kun niillä saa tanssia. Silloin tuntee saavuttaneensa jotakin, tietää että on edistynyt baletissa kärkitanssiin saakka! 
Joten ei ihme, että saan varsin paljon kysymyksiä liittyen paitsi baletin aloittamiseen, niin myös kärkitossuihin. Olen tehnyt aika paljon postauksia kärkitossuihin liittyen, kärkkäreiden ABC:tä täällä ja Pointe-tekstiä täällä. Mutta kertaus on opintojen äiti.

Itse sain kärkitossut todella nopeasti - olin ehtinyt tanssia nelisen kuukautta tiiviisti, ennen kuin sain kärkitossut. Aloitin ensin aikuisbaletissa, ja siellä muutaman viikon tanssittuani silloinen opettajani ehdotti minulle, että voisin tanssia myös keskitason ryhmässä sekä käydä ek-ryhmän tunneilla saadakseni jotain muutakin kuin pelkkää tekniikkakoulutusta. Mä opin todella nopeasti, ja luulen että siitä syystä opettaja vaati minun hankkivan varvastossut. Totta kai olin seitsemännessä taivaassa - minulle kärkitossut niin nopeasti! Ensimmäiset tossuni olivat Grishkon Fouetté ProFlexit (kuva vasemmalla).

Myös varvastanssin perusteet opin nopeasti, kiitos vaativan opettajan joka välillä veti rankkoja pointe-tunteja, joiden jälkeen jalat huusivat hoosiannaa. Mutta se oli vain hyvä, koska vaikka en ole paria vuotta pidempään tanssinut, pärjään ihan hyvin omassa balettiryhmässäni, jonka kaikki muut oppilaat ovat tanssineet lapsi-iästä saakka (olen kertonut, että vaihdoin koulua vuosi sitten). Tosin puoli vuotta kestänyt tanssikielto on laskenut itseluottamustani oman tanssimiseni suhteen - en ole niin luottavainen enää itseeni. Uskon sen johtuvan myös pienestä rimakauhusta: pelkään kaatumista ja siten loukkaantuvani taas.

Mielestäni haastavinta kärkitossujen suhteen on nilkkojen heikkous ja itseluottamus. Nilkkoja saa kyllä vahvistettua, ja siihen on olemassa ihan yksinkertaisia keinoja mm. jumppakuminauhan avulla sekä releveiden tekeminen. Mutta itseluottamus - kumpa sitä saisi ostettua valmiiksi pakattuna kaupasta!

Kärkitossuilla tanssiessa kaikki muuttuu vaikeammaksi! Perusliikkeet muuttuvat haastavammiksi, pitää aina muistaa rullaus, suorat polvet ja ehdoton aukikierto. Nämä on tehty tanssijan oman terveyden vuoksi. 
Tämän vuoksi tanssijan perusteet täytyy olla vahvat, eli perustekniikan täytyy olla vahvasti hallinnassa. Keskimäärin voisi sanoa, että pari kolme vuotta täytyy olla tanssinut balettia aktiivisesti, ennen kuin voi saada kärkitossut. Tämä on kuitenkin karkeasti katsottuna; aina on poikkeuksia. 
Voimaa täytyy löytyä tarpeeksi, ja nilkkojen täytyy olla tarpeeksi vahvat. Tärkeää on myös ikä: alle 10-vuotiaille ei kärkitossuja suositella, koska lapsen luut ovat vielä niin kovin pehmeät ja hauraat. Varsinkin Venäjällä lapset saavat kärkitossut hyvinkin nuorina, jotkut jopa 6-7-vuotiaina. Kuvitelkaa, mitä vaurioita niin nuoren ihmisen jalalle tekee rankka varvastanssi! Parikymppisenä jaloissa voi olla jo varsin pahoja vammoja, lähinnä rasitusvammoja. Kun verrataan pehmeiden tossujen ja kärkitossujen jalkojen kuormittavuuden eroja, pehmeillä tossuilla tanssittaessa jalkoihin kohdistuva voima on suunnilleen neljä kertaa oman kehon paino, mutta kärkitossuilla jalkoihin kohdistuva paino on kolme kertaa suurempi, eli jopa 12-kertaisesti oman kehon paino.

Olen usein voivotellut varvastossuista ja niiden käytöstä aiheutuvaa kipua ja etenkin painetta varpaisiin. Minulla on suht. pieni ja kapea jalka, mutta ongelmana ovat varpaat: kakkosvarvas on huomattavasti muita pitempi, ja sen vuoksi usein painuu kippuraan boksin pohjaan, ja se sattuu! 
Käytin Grishkoissa ohuita geelitupposia ja puuvillaisia pehmusteita, mutta siltikin hankautui varpaista iho verille. 
Vaihdoin Grishkot Gaynor Mindeneihin, ja kärkitanssista tuli huomattavasti miellyttävämpää! Koska Gaynor Mindenien tossut ovat tyystin erilaiset materiaaliltaan kuin tavalliset kärkitossut jotka on tehty puusta ja paperimassasta, on niiden käyttöikä huomattavasti pidempi, ne ovat pehmeät ja miellyttävät jaloissa eikä niitä tarvitse pehmitellä eikä pohjaa katkaista. Tossu ei myöskään menetä muotoaan, ja Gaynoreita kutsutaankin kuolemattomiksi kärkitossuiksi - eikä suotta! Hintaa toki on tuplasti enemmän kuin esimerkiksi Grishkoilla, mutta puoleksi vuodeksi riittää yksi pari GM:n tossuja, kun taas samassa ajassa saa kulumaan ainakin 3-4 paria vanhanmallisia kärkitossuja - riippuen toki siitä, miten usein kärkitossuja käyttää.


Omat Gaynorini ovat vielä tanssikuntoiset, mutta valitettavasti tossun boksi on aavistuksen liian kapea, joten joudun hankkimaan uudet samanlaiset, mutta astetta leveämmällä boksilla. Gaynorin tossuissa on vielä sekin hieno puoli, että niillä on oma fitting kit (täällä), jonka erikoispehmusteiden ansiosta tossut saa sopimaan vielä paremmin. Joudun käyttämään kahta eri pehmustetta, Dynamic box linersiä, koska jalkani muuten putoaa boksiin, sekä Crescent cushionseja, jotta varpaisiin ei kohdistuisi niin kovaa painetta ja kipu lievenisi. Näiden lisäksi joudun käyttämään kaikkein ohuinta kaksinkertaisesta puuvillasta olevaa kärkipehmustetta, jotta tämä pikkaisen leveämpi boksi istuisi paremmin, eikä varpaisiin kohdistuisi enää niin kovaa painetta. (käytin näitä ensimmäisten Grishkojen aikaan, sittemmin ostin Bunhedin OucPouchit). Molemmista pehmusteista kuvat täällä.

Joillekin voi olla aika outoa tämä kärkitossutermistö (boksi, vamppi, shank yms), joten laitoin tähän alle kuvan tossuparista, johon on kirjattu tossujen osat.

Koska olen ollut kärkimetsällä jo pidemmän aikaa sovitellen eri vaihtoehtoja, ehdin tehdä yhden (virhe)ostoksen elokuussa, kun kävin katsomassa Romeon & Julian Oopperalla. OopperaShopissa oli nimittäin myytävänä vaikka mitä ihania balettitavaroita! Oli jos jonkinlaista hiuskampaa ja -neulaa ja kaikkea pientä härsäkettä, tanssijoiden vanhoja tossuja sekä uusia, käyttämättömiä tossuja. Kovasti etsin Grishkolta omaa kokoani, mutta jouduin toteamaan tappioni. Koska tossupari maksoi vain kympin, päädyin ostamaan Blochin tossut. Halusin kokeilla, miltä Bloch tuntuu, Grishkot ja Gaynorit ovat olleet minun jalalleni ainoat sopivat, ja niin ovatkin. Blochin tossussa vamppi on hirmuisen kömpelö, koko tossu on kömpelö. Siinä kyllä on aika leveä boksi, ja olen saanut tossun hyvin pehmitettyä ja pohjan katkaistua, mutta ei tossusta tule minulle tanssitossua. Tossu on hirmuisen kova, ja jalkoihini todella sattuu. 
Laitan tähän vertailun vuoksi kuvaa Blocheista ja Gaynoreista jalassa, niin näette itsekin eron. Se ei ole suuri, mutta sitäkin merkittävämpi.


Tämä ylläoleva on Blochin tossut, ja alla Gaynorit.


Ja vielä on pakko laittaa kuvakesältä -11. Tässä kuvassa tiivistyy kaikki, mitä huonoon kärkiseisontaan vaaditaan: heikot nilkat, paino liian takana (ei kärjellä), polvet löysät ja koukussa, lantio takana. Ei näin!
Nämä tossut ovat Grishkon Fouettén ProFlexit, eli ensimmäiset tossuni.


Eräänlaisena materialistisena ballerinana rakastan (tietenkin!) kaikkea, mikä ikinä vaan balettiin kuuluu, joten H&M:stä tein pari kivaa treenitoppilöytöä ja alennuksesta!


Tämä yo. pinkki toppi oli varma valinta pirteän värinsä ansiosta, mutta myös leikkaus ja materiaali on hyvä. Painijanselkä ja ei-niin-vartalonmyötäinen malli oli juuri sitä, mitä olen etsinyt pitkään! En tykkää sellaisista treenivaatteista, jotka nuolevat vartaloa kuin toinen iho. Tietenkin tanssitunnilla on eri asia: vartalon täytyy näkyä, jotta opettaja voi tehdä korjauksia. On myös hankalaa itselle, kun ei näe vartaloaan kunnolla, ja se hankaloittaa tanssia.

Tämä musta toppi päätyi ostoskassiin samoista syistä kuin pinkki kollegansa: käy vallan mainiosti esimerkiksi kuntosalille, koska malli ei nuole vartaloa. Kuten sanoin, vihaan niitä makkarankuorivaatteita treenatessa. Haluan, että pystyn liikkumaan kunnolla! 
Joten kyllä, olin tyytyväinen näin hienoista löydöistä! Olin jo täysin kyllästynyt treenaamaan (salilla) t-paidassa ja verkkareissa, mutta nyt kun on uutta vaatetta, treenikin maistuu paremmin! 
Harmi vaan, että taloyhtiön kuntosali on kiinni remontin takia.. mutta onhan tässä kaupungissa lukemattomia kuntosaleja. Toisaalta - haluanko maksaa monta kymmentä euroa yhdestä kuukaudesta, jotta pääsen käymään kuntosalilla? Koulupäivät ovat niin pitkiä, että tulevien lukujärjestysten mukaan aina välillä jää väliin balettitunteja, koska koulusta pääsee kello 18.50. Lisäksi balettitunnit maksavat aika mukavan summan, 360 euroa lukukausi eli 720 euroa lukuvuosi. Se on opiskelijan budjetille sievoinen summa. Mutta en valita, kunhan saan tehdä sitä, mitä rakastan!

Olenkin murehtinut tuota asiaa, miten tunteja jää jälkeen. Haluan niin kiihkeästi ottaa kiinni kaiken sen, mitä olen menettänyt pakkosairauslomalla. Päätin, että osallistun entisen tanssikouluni pointe-tunneille, jotka alkavat koulun uutuutena nyt tänä lukukautena. Tämä opettaja (eli entinen opettajani) kutsui minut jo sinne, joten päätin että menen käymään siellä. Jos tuntuu, etten hyödy siitä tai tunnit muuten ovat epämiellyttäviä, minun ei ole mikään pakko jatkaa tunteja; ne ovat yksittäisiä tunteja.

Täytyy myöntää, että minua alkaa jännittämään, koska maanantaina tanssitunnit taas alkavat - ja koulu myös. Uudenvuoden lupaukseni aion tällä kertaa pitää, ja sen lisäksi aion myös saada ensimmäisen lukuvuoteni koulussa suoritettyä hyvin - syyslukukausi meni arvosanalla 4 (asteikolla 1-5) - ja haluan saada tanssikauden kutakuinkin samalle asteelle, omat rajani kuitenkin huomioon ottaen.

Nyt innolla odottelen, milloin postilaatikosta kolahtaa ilmoitus, että postissa minua odottaa Treen Ballerina & Liikunnan paketti, uudet Gaynor Mindenin kärkitossuni. 
Ja olitte toivoneet Svetlana Zakharovasta henkilökuvaa, joten se on tulossa. 

Löysin YouTubesta mielenkiintoisen pätkän kärkitossuista, miten CBS:n uutisiin oli Gaynor Mindenit päässeet.


Tämä alla oleva video kannattaa katsoa! Todella hyvin kerrottu GM:n tossujen idea, miten ne toimivat ja miten tanssijat ne tuntevat. Gaynor Mindenien keksijä, Eliza Minden, kertoo että kaikki tanssijat eivät ole ihastuneet näihin tossuihin, etenkään vanhemmat tanssijat, koska heidän mielestään jos ei ole kipua, ei synny taidetta, ja että jos nuoret tanssijat käyttävät tossuja eivätkä tunne kipua, he pääsevät liian helpolla. Mutta meneekö se oikeasti näin? Kuka haluaa elää ehdoin tahdoin kivun kanssa?



Ja kolmanneksi vielä mitä vaatimuksia keskimäärin täytyy tanssijan täyttää, jotta voi saada kärkitossut ja todella aloittaa kärkitanssin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta