21. joulukuuta 2012

Liebster Blog





Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
Kiitokset kuuluu Kesäkengissä -blogin yhdelle bloggaajalle Hennulle!

2. Valitse viisi blogia (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Joudun myöntämään, etten hirveästi seuraile muita blogeja (jotkut ovat tietysti vakioluettavia), joten sen mukaan listailen pari kolme blogia.

~ Perhosen huuto ~
on erään ystäväni pitämä blogi. Mira, bloggaaja, kertoo omana itsenään elämästään sellaisena kuin se on, pelottavan samaistuttavalla tavalla. Paljon kuvia, värikästä kerrontaa ja inhimillisyyttä. Tämän vuoksi Miramyy.

Why Do I Dance? Tämä on erään aikuistanssijan balettiblogi, ja syy miksi blogi minua kiinnostaa, on yksinkertainen: minulla ja tällä bloggarilla on yhteistä myöhäinen aloitusikä ja tanssitausta: olemme molemmat aikuisiällä aloittaneita. Maria kirjoittaa todella paljon omista tanssitunneistaan ja -kokemuksistaan, ja siksi saattaa välillä hieman lukuinto hiljentyä, mutta kirjoitustyyli on lennokas ja innostaa jatkamaan lukemista. 
Nämä kaksi valitsin niistä muutamasta harvasta seuraamastani blogeista, Mira ja Maria.

3. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!



Hyvät joulunodotukset kaikille!

1. joulukuuta 2012

Tiesitkö tämän?

Harvemmin tulee pohdittua syvemmin, mitä baletti taiteenlajina tarkoittaa, kuinka se määritellään, millainen sen historia on - eli mitä baletti oikeastaan on.
Monet varmasti tietävät baletin syntyneen Italian ja Ranskan hoveissa, ja että Marie Taglioni oli ensimmäinen, joka tanssi kärjillä. Myös useat baletin suurnimet ovat monille tuttuja.
En itse pidä historiasta, mutta koska baletti on yksi suurimmista intohimoistani, sen synty ja historia kiinnostaa, ja mielestäni jokaisen tanssijan tulisi tietää edes jotakin tämän upean taiteenlajin historiasta.

Moira Shrearer "The Red Shoes" 1950-luvulla

Renessanssin aikaan 1400-luvulla baletti syntyi Italiassa, ja oli alkuun hoviväen hupi- ja seurustelumuoto ja hyvä tanssitaito kuului yhtenä osana aatelisen perussivistykseen. Ranskan hoviin baletti saapui hieman ennen 1500-luvun alkua, kun italialaisesta Katariina de´ Medicistä tuli Ranskan kuninkaan puoliso.
Tästä melkein sata vuotta myöhemmin, eli noin 1650-1700 välillä baleteiksi nimitetyt juhlamenot saavuttivat huipentumansa, kun tanssimista rakastanut Ludvig XIV nimettiin joidenkin lähteiden mukaan "Aurinkokuninkaaksi", koska esitti aurinkoa teoksessa Le Ballet de la Nuit (1653). Tämä teos oli suuri, tuhlaileva spektaakkeli joka kesti yli kaksitoista tuntia. Tällöin sai Pariisin ooppera alkunsa kuninkaan perustamana, ja Pariisin ooppera sai myös oman koulunsa, jonka sanotaan olevan maailman vanhin balettikoulu. Tähän aikaan myös vakiinnutettiin baletin viisi perusasentoa, ja tämän taustalla oli Pierre Beauchamp, hovin tanssimestari. Hän myös keksi useita perusliikkeitä. Ranskasta tuli baletin yleiskieli, koska ranskalainen Pierre Beauchamp kehitti ensimmäisenä baletin klassisen tekniikan perustan sekä maailman ensimmäinen balettikoulu oli Ranskassa.
Baletti muodostui itsenäiseksi taiteenlajiksi vasta 1700-luvulla tanssin vallankumouksen aikaan, kun ranskalainen balettimestari Jean-Georges Noverre teki useita muutoksia. Noverren muutosten myötä koreografista tuli baletin pääsuunnittelija ja hän myös vaati, että tanssijoiden täytyy ilmaista tunteensa ja ajatuksensa erilaisilla ilmeillä ja eleillä niin, että kaikilla liikkeillä on merkitys. Tähän saakka baletti oli käsittänyt pääasiassa seuratansseja, koska tanssijat olivat hoviväkeä.

1800-luku oli romantiikan aikaa, jolloin tunteet nostettiin järjen edelle ja se näkyi baletissa mm. yliluonnollisina hahmoina, eksotiikkana sekä menneiden aikojen ihannoimisena. Myös nykyajan balettitunnit muokkautuivat tuolloin, sarja loogisesti eteneviä, yksinkertaisesta monimutkaisempiin, harjoituksia. Ahkeran ja systemaattisen treenaamisen myötä tekninen kehitys oli nopeaa, ja se mahdollisti mm. piruettitekniikan kehittämisen. Balettitanssissa nähtävä vaivattomuuden ja keveyden illuusio muokkautui 1800-luvulla, kun tanssiin haettiin hyvin kevyttä ja eteeristä vaikutelmaa. Tämän myötä alettiin kehitellä varvastanssia ja kärkitossuja. Myös nykypäivän ballerinan puvustus on peräisin tältä ajalta: valkoinen tyllimekko, jossa oli tiukka miehusta, vaaleanpunaiset trikoot sekä tossut.

Nih Gregorato

18-vuotias italialainen Marie Taglioni oli ensimmäinen ballerina, joka tanssi kärjillä, ja näin ollen mullisti baletin maailman: miesbalettitanssijasta tuli toissijainen naisballerinaan nähden, ja miehen tehtävä tanssissa oli tukea naista partnerina.
Taglioni ei ollut kuuluisa ainoastaan kärkitanssistaan vaan myös tanssinsa keveydestä, sulokkuudesta sekä hyppyjen höyhenenkeveistä alastuloistaan. Hänestä tuli myös ensimmäinen tanssija, joka esitti pääroolia romanttista balettia edustavassa baletissa La Sylphide, ja se tapahtui Pariisin Oopperassa 1832. La Sylphidestä pystyi huomaamaan melkein kaikki romanttisen tyylin piirteet, joita on mm. eksotiikka sekä traaginen rakkaus, joka oli tuhoon tuomittu. Marie Taglionin tanssin lyyrisyydestä ja keveydestä tuli tunnusmerkki, jota nykypäivän tanssijat tavoittelevat yhä.
Taglionilla oli myös vastakohta - totta kai. Nopea, teknisesti taiturimainen ja varvastekniikaltaan virtuoosimainen Fanny Elssler. Hän täydensi kuvan romantiikan ajan ballerinasta temperamenttisuudellaan ja aistillisuudellaan, ja löi mennen tullen Gisellessä ko. teoksen alkuperäisen esittäjän Carlotta Grisin.

Ajat eivät kuitenkaan olleet suotuisia baletille, ja Euroopassa baletti olikin rappeutunut pelkästään pinnalliseksi viihteeksi 1800-luvun puolivälillä Venäjää lukuunottamatta. Siellä kehitys jatkui voimakkaana, ja kiitos tsaarin suojeluksen, balettitraditio oli toiminut hyvin voimakkaana 1700-luvulta saakka.
Venäjällä kehitettiin Vaganovan metodi, ja sen kehittäjänä oli Agrippina Vaganova, joka edusti Venäjän Keisarillista balettia.
Mutta hyvästä menestyksestään huolimatta myös Venäjä kohtasi pientä taantumaa, jonka italialainen tanssiryhmä kuitenkin elvytti haastamalla venäläiset tanssijat. Italia oli kuuluisa teknisestä taituruudestaan, ja sieltä on myös lähtöisin fouettét. Joten hyvin pian myös venäläiset ballerinat opettelivat fouettét, itse asiassa 32 fouettéa kärjillä.
Sanotaankin, että venäläinen baletti on kombinaatio useista vaikutteista, joita ovat mm. puhdas ranskalainen koulu, tekninen italialainen koulu sekä ranskalais-tanskalainen tyyli.

Yhtenä baletin suurmaana Venäjältä on lähtöisin todella paljon balettimaailman kuuluisuuksia, sekä tanssijoita, koreografeja että teoksia.
Suurimmat ja merkittävimmät koreografit ovat mm. Mihail Fokin, jonka tunnetuimmat teokset ovat mm. The Dying Swan, Les Sylphides, Le Carnaval, Tulilintu, Petrushka, Scheherazade ja Le Spectre de la Rose. Marius Petipa, jonka teoksia ovat mm. Faaraon tytär, La Bayadère, Talismani, Prinsessa Ruusunen, The Nutcracker (tämä tosin on Ivanovin koreografia, mutta tehty Petipan ohjauksella), Raymonda, Le Corsaire, Giselle, Esmeralda, Coppélia, Huonosti vartioitu tyttö sekä Joutsenlampi, sai venäläisen baletin uuteen kukoistukseensa, ja tätä syntyperältään ranskalaista miestä sanotaan lähes yksimielisesti kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmaksi balettimestariksi ja koreografiksi.
Sergei Djagilev puolestaan laajensi venäläistä balettia perustamalla Ballets Russesin. Ko. balettiseurue oli varsin tunnettu kiertueistaan, joihin Fokinin ns. pienoisbaletit (esimerkiksi Les Sylphides) muodostivat pohjan. Djagilevin seurueen tanssijoina oli venäläisen baletin silloiset parhaimmat tanssijat, mm. Tamara Karsavina, Vaslav Nijinski, balettimestari Cecchetti sekä Anna Pavlova.

Kathryn Morgan Odetten roolissa 'Joutsenlammessa'
Kun Ballets Russes hajosi, länsi-Eurooppaan levisi seurueen eräänlainen perintö, joka näkyi mm. uusina seurueina ja tanssijoina. Englantiin perustettiin The Royal Ballet ja piakkoin Margot Fonteynistä tuli yksi johtavimmista ballerinoista kautta maailman.
Myös Amerikassa heräsi kiinnostus balettia kohtaan, kun Ballets Russes oli tehnyt useita kiertueita, ja loistava Anna Pavlova hurmannut katsojat. Valitettavasti Amerikassa kehitys oli hidasta, vaikka kuinka yritettiin luoda  omaehtoista taidetta. Lopulta American Ballet Theatre sai alkunsa Mihail Mordkinin vetämästä pienestä ja kunnianhimoisesta tanssiryhmästä.
Hieman ennen 1950-lukua George Balanchine perusti Ballet Societyn, josta tuli pian nykyinen New York City Ballet. NYCB ja Balanchine ovat tunnettuja neoklassisesta, abstraktisesta tanssin tyylistä. Tämän tarkoitus oli näyttää puhdas akateeminen liikkeen kauneus, jota ei saanut häiritä mikään, ei edes lavastus. Superlaihat ballerinat inspiroivat jollakin omalla omituisella tavallaan Balanchinea, ja hän onkin tunnettu siitä, että kouluttaa tanssijansa omaan muottiinsa: tanssijoiden täytyy olla nopeita ja täsmällisiä, heissä ei saa olla havaittavissa persoonallisuutta, he ovat pelkkiä vartaloita jotka toteuttavat tehtävänsä.
1950-luvun jälkeen Ranskassa Pariisin Oopperaa johti Balles Russesin viimeinen miestähtitanssija. Tanskaan syntyi Tanskan kuninkaallinen baletti, joka modernisoi hiukan treenimetodejaan ja ohjelmistoaan, mutta taisteli samaan aikaan säilyttääkseen perinteet. Ruotsissa syntyi Kuninkaallinen Baletti, Saksassa, jossa baletti ei koskaan ollut kovin voimakkaana, syntyi Stuttgart Ballet. 
Kun venäläinen Rudolf N urejev loikkasi Neuvostoliitosta länteen, hän sai kiinnityksen Englantiin Royal Balletiin. Englantilainen tyyli levisi pian Kanadaan synnyttäen Kanadan Kansallisbaletin.
Suomeen ammattimainen baletti perustettiin vuonna 1922, Suomen Kansallisbaletti ja sen taiteellisena johtajana on toiminut Kenneth Greve jo neljän vuoden ajan.
(Osassa tekstiä käytetty lähteenä wikipediaa).

Videossa (alla) on hyvin kerrottu pääpiirteet baletin historiasta, ja erityisesti ihailin, kuinka kuvitus ja musiikki oli saatu sopimaan yhteen kertomuksen kanssa.
Alimmassa videossa käsitellään kärkitossujen tiedeteknologiaa, miten on vanhanmalliset tossut tehty ja mitä tanssijat ovat huomanneet niiden miinuspuoliksi, mitä hyviä puolia on huomattu uudenmallisiin kärkitossuihin (Gaynor Mindenin tossuihin), sekä tanssijan kokemuksia. Suosittelen katsomaan!