1. marraskuuta 2012

Paluu balettitossuihin

Olen lykännyt tämän tekstin kirjoittamista, koska koulutöiden kanssa on ollut hirmuinen kiire ja lupasin itselleni, että kirjoitan uuden postauksen heti kun olen saanut tehtyä kaikki kirjalliset työt. Ja nyt ne on tehty!
Mutta palataanpas asiaan.



Viime viikon maanantaina oli SE päivä: paluu tanssilattialle! Ja voi pojat nautin siitä!
Alku oli tietenkin hieman kankeaa - tuntui kuin kädet olisivat eläneet omaa elämäänsä, mikään ei tuntunut oikein luonnolliselta. Pliét olivat hankalia: en pystynyt tekemään demi-pliétä syvempää ja pian opettaja tuli huomauttamaan, että polveni eivät ole linjauksessa, vaan luiskahtavat lonkan ja nilkan välistä sivuun, ulospäin. What?
Vinkki: mun täytyy luopua lähes täydestä 180 asteen aukikierrostani ja kaventaa sitä pliéiden ajaksi, jotta polvet pysyvät kunnolla linjauksessa.
Tein näin, ja huomasin että nyt sujuu, sujuu kyllä! Mikä ihme! Teki mieli hyppiä ja rallatella, kiljua että hei, mun 6 kuukautta sitten leikattu repaleinen polvi pelaa!

Hyvin nopeasti sain takaisin kiinni asennoista, ja tankosarjat sujuivat varsin hyvin. Liikemuisti pelasi, asento toimi, keskittyminen oli hyvä. Olin ällistynyt!
Valitettavasti tekniikkaa ei tehty paljon puolta tuntia pidempään, koska muut harjoittelivat näytökseen. Sen aikana tein itse erilaisia plié-harjoituksia ja lopputunnista huomasin, että vasemman ja oikean polven välillä ei ollut enää mitään eroa!
Mutta tietenkin polvi turposi sitten, kun otin polvituen pois. Oli mukava kävellä kotiin (jonne on 100 metrin matka tanssikoululta..), kun joka askeleella tunsi, miten polvi tuli yhä jäykemmäksi ja jäykemmäksi, kuin sen sisällä olisi valtava, tiukka kuminauha ja kuminen vesipallo. Ei kiva.



Torstaina oli toinen tunti, joka oli kokonaan pyhitetty näytöksessä esitettävälle tanssille. Koska eräs tyttö oli pois silloin, sain minä kunnian tanssia hänen roolissaan ja yllätin jälleen itseni sillä, miten opin koko koreografian sen puolentoista tunnin sisällä.
Laitoin kyllä merkille, että ryhmän tytöt eivät vaikuttaneet niin ilahtuneilta, kun huomasivat minun liittyneen taas tanssijoihin. En käsitä, mikä siinä oikein on! Sekö, että olen ainakin sen 10 vuotta niitä vanhempi? Se, että he ovat tanssineet aina yhdessä ja mä tulen ja sotken kaiken? Ei aikuisbaletissa koskaan ollut sellaista - mutta itse asiassa vanhempien teinien kohdalla kyllä oli. Vilkuilua, supattelua, suoranaista tuijottamista ja tirskuilua. Ei tunnu kovin kivalta mennä pukuhuoneeseen, jossa kaikki vaimenee kuin napista painamalla, kun itse astuu huoneeseen. Puhumattakaan siitä tunteesta joka tulee, kun kuulee toisten kuiskuttelevan ja pientä hihitystä, mutta ei mitään muuta puhetta.
Haloo!

Perjantaina kävin omatoimisesti harjoittelemassa pari tuntia. Tekniikkaa pehmosilla, omia tanssinpätkiä ja näytöstanssin joidenkin askeleiden harjoittelemista. Totta kai tanssin myös kärjillä!
Huomasin, että Blochin tossut ovat kaikkea muuta kuin miellyttävät! Ensinnäkin ne ovat niin kovat! Kopisevat kuin hevosen kaviot, sattuu ihan luita ja ytimiä myöten ne tossut. Yritin tanssia ensin pelkillä OuchPoucheilla, mutta oli pakko laittaa lisäksi ohuet puuvillaiset paddingsit ouchpouchien alle. Varpaisiin ja jalkateriin ei enää sattunut - mutta eipä ollut tuntumaakaan. Monet puhuvat tuosta tuntumasta kärkitossuilla ja olen pitänyt sitä aina p*puheena, asiana joka ei kosketa mua, mutta nyt huomasin, että mä en tunne oikein mitään, enkä sen vuoksi uskaltanut tehdä paljon mitään, koska en luottanut itseeni. Nilkkani kaari oli kyllä kaunis ja varsin korkea, mutta ei, ei Blocheja - eikä ylipäätään vanhanmallisia kärkkäreitä - minulle!
Eli vaihdoin rakkaisiin Gaynoreihini ja ah, mikä tuntuma! Harmi vaan, että Gaynorini osoittautuivat aavistuksen liian kapoisiksi ja joudun siksi ostamaan uudet, leveämmällä boksilla olevat tossut. Nykyiset tossuni ovat kyllä jo sen verran eläneetkin, että alkaa muutenkin olla uusien tossujen paikka. Mutta vuoden kestivät yhdet kärkitossut!



Joka tapauksessa paluu balettitossuihin sujui todella hyvin, melkein paremmin kuin uskalsin itse odottaakaan. Tältä viikolta on jäänyt koulutöiden ja tenttien takia tanssiminen väliin, mutta toisaalta nämä seuraavat muutaman viikon tunnit keskittyvät näytöstreeneihin, ja minä en ole (vieläkään) mukana näytöksessä.

Löysin vallan mainion videon youtubesta - Wienin kaupunginbaletin tanssija Natalie Kusch harjoittelemassa. Todella helpon ja vaivattoman näköistä teknistä taituruutta! Tosin kärkitossut ovat erittäin kulahtaneet.



2 kommenttia:

  1. Aika lapsellista käytöstä jopa teini-ikäisiltä :D Mutta kiva että pääsit tanssimaan ja jopa hyvällä menestyksellä!
    Komea video, mutta suu loksahti auki; miten tuollaisilla tossuilla ylipäätään pysyy pystyssä?

    VastaaPoista
  2. Sellaista kuppikuntameininkiä näkyy olevan, ja taitaapi olla vähän kaikkialla.
    Nuorempien (alle 13-v.) kanssa tulee helposti juttuun ja ottavat hyvin joukkoon mukaan, mutta heti yhtään vanhemmat ovat kyllä lapsellisia käytökseltään.
    Videon tossuja mietin minäkin - miten tuon kuntoisilla pysyykään enää pystyssä? :O

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta