29. syyskuuta 2012

Varaslähtö

Olen pienessä tutinassa tällä hetkellä - enää kaksi kokonaista viikkoa ja yksi päivä, niin pääsen ihan luvan kanssa tanssisalille!
Menen maanantaina tanssikoululle katsomaan ryhmäni tuntia ja samalla kerron vastuuopettajilleni tilanteesta, siis että parin viikon päästä palaan tunneille.
Haasteita tulee olemaan. Ensinnäkin koulu. Koulupäivät saattavat pahimmillaan venyä iltaseitsemään ja usein vapaa-aika menee siihen, että väännän sormet mutkalla itsenäisiä tehtäviä. Mutta haluan valmistua ennen kolmattakymmenettä syntymäpäivääni - oh Gosh, kuinka lähellä se onkaan!
Ja sitten polvi.
On turha sanoakaan, kuinka paljon pelkään sitä, etten yksinkertaisesti pysty enää tanssimaan. Että leikkauksesta huolimatta koipi ei enää taivu baletin kuvioihin.
Oletteko koskaan katsoneet Ylen telkkarisarjaa nimeltä Uusi päivä? Hyvä kotimainen sarja, tulee ma-ke klo 20 kakkoselta. Sarjassa on pääosassa mm. erään taidelukion oppilaita, joista osa on tanssijoita. Eräälle tytölle - Vilmalle - kävi köpelösti tämän treenatessa tanssikilpailuihin. Ennen kisaa hän putosi rappusilta polvensa loukaten. Hän piti polvivamman mahdollisimman salassa kunnes sitten kisassa esiintyessään polvi hajosi alta, kaatui ja mursi kaularankansa. Turhaa kaiketi sanoakaan, että tytön osalta tanssit olivat ohitse.
Tuota pelkään itse enemmän kuin mitään muuta!


Tänään olin kuitenkin kuntosalilla treenaamassa, ja koska oli aamupäivä ajattelin, että salilla tuskin porukkaa on. Eikä siellä ollutkaan, joten sain tilaisuuden pieneen kärkitreeniin. Eräs ulkolainen vaihto-oppilas oli samaan aikaan treenaamassa, mutta en välittänyt siitä.

Blochin kärkitossut
Joten uusilla Blochin tossuillani tein pientä kärkitreeniä. Huomasin erittäin selvästi, kuinka nilkkani ovat heikentyneet, jaloissani ei ole enää yhtä vahvat kuin ennen.

Olen niin tottunut tanssimaan Gaynoreilla, että Blochit olivat kuin upotus kylmään veteen - lähes kirjaimellisesti. Vaikka suojina oli Ouch pouchit, mutta varpaita hankasi ja särki, jokainen askel oli kuin neulanpisto ja jäinen tärähdys läpi vartalon. Nilkan ojennukset olivat naurettavan vaillinaisia, minkäänlaista kaarta en saanut aikaiseksi, ja suoraan sanoen en luottanut itseeni ja kykyyni edes pysyä pystyssä pisaran vertaa. Jauhoin perusaskelia jonkin aikaa, ja pikkuhiljaa varmuus kasvoi hieman. Mutta ei tarpeeksi.
Harjoittelin myös piruetteja (pehmeillä tossuilla). Olen huomannut pienen parannuksen pirueteissa, mutta uskon sen johtuvan siitä, että olen puoli vuotta ollut vailla kunnon balettituntia, kunnon ohjausta. Eiköhän mun subjektiiviset oletukset omista taidoistani karise kuin lehdet puusta syysmyrskyn aikaan viimeistään siinä vaiheessa, kun koulun johtava opettaja pitää tuntia, jolle minäkin osallistun. Hmm.

Pari tuntia tuon treenin jälkeen kun pyöräilin kaupungille ja takaisin kämpille, vihloi polvea niin maan perusteellisesti. Irvistelin ja vääntelin naamaani, kun sattui. Säikähdin: mitä olenkaan mennyt tekemään tänään? Aiemmin tällä viikolla tein salilla jalan heittoja lämmittelyvaiheessa, battement jetéjä, myös lonkkien aukomista. Pyörittelin jalkaa holtittomasti ja onnistuin jotenkin aavistuksen vääntämään heitossa jalkaa, vaikka olikin polvituki paikoillaan.
Ja sitä edeltävänä kertana treenin päätteeksi venyttelin jalat kunnolla läpi splitiin saakka. Polvi ja reisi kramppasi yhtäkkiä sietämättömästi, koska varomattomasti koukistin jalkaa koko painolla. Eihän siinä muuta synny kuin huutoa ja itsesyytöstä "Olen idiootti!"

Kärkitossuista tuli mieleeni, että olen yhdessä tekstissä luvannut esitellä uudet tarvikkeeni: Intermezzon puvun, Sanshan hameen ja Blochin tossut. Tossuista onkin kuva tuossa ylempänä - ostin ne OopperaShopista kun kävin katsomassa Romeon&Julian elokuun lopulla. Hinta oli vain 10 euroa, joten siksi otin "riskin" ja ostin old school -kärkkärit. Olin oikeassa: aion pysyä Gaynoreissa, huomattavasti miellyttävämmät kärkitossut kuin nämä kovat puutossut. Hintaa on enemmän, mutta niin on kestoakin!

Sanshan hame
Olen pidempään halunnut jonkin muun värisen hameen kuin mustan, omistan jo kaksi mustaa hametta. Olin miettinyt vaaleanpunaista tai punaista, mutta myös vaaleansininen oli yksi vaihtoehdoista. Löysinkin tämän hameen 20 eurolla Miloffista.



Intermezzon letari






Oikealla näkyvä vaaleansininen leotardi on Intermezzon, ja löysin sen kesällä Tampereen Ballerina & Liikunnasta reilulla parilla kympillä käydessäni sovittamassa uusia Gaynor Mindeneitä.
Tuo leotardi on aivan ihana, olkaimia riittää vaikka kahdelle henkilölle, mutta ne ovat todella muunneltavat. Sametti rintamuksessa antaa varsin kolmiulotteisen efektin ja piristää muuten vaaleansinistä pukua.




Mutta takaisin aiheeseen.
Kieltämättä jännittää - ja pelottaa! - ajatella pian koittavaa tanssilupaa. Mitä jos en osaa tanssia muiden tyttöjen tasoisesti? Mitä jos opettajani ovat yhteistuumin sitä mieltä, että olen liian korkealla tasolla? Mitä jos polvi vain oikuttelee enkä voi tehdä paljon mitään? Ainakin attitude derriere (kuva alla) on aikalailla poissa pelistä.
Mitä jos en pysty tanssimaan ollenkaan?
Kathryn Morgan Pähkinänsärkijässä
Mutta.
Mitä jos mitään ei tapahdukaan? Pystynkin tanssimaan, vaikka joudun melko varmasti aika pitkään totuttamaan kroppani takaisin baletin vaatimaan muotoon - niin ulkoisesti kuin treenitavaltaankin? 
Koskaan ei voi tietää mitään etukäteen.
Onko teillä ollut koskaan mitään sattumuksia, onnettomuuksia tai muuta vastaavaa, jonka vuoksi olette joutuneet jättämään tanssimisen ainakin hetkeksi? Tai oletteko muuten olleet pitkään tanssimatta, ollut epävarma kyvystä tanssia enää? Ylipäätään, onko mitään ongelmia ollut?

Liitän tähän postauksen loppuun kuvan iki-ihanasta Kathryn Morganista, joka tanssi ennen NYCB:n solistina, mutta on nyt vetäytynyt terveyssyistä syrjään.
Tässä Kathryn Joutsenlammen Odilena. Kaunis, maanläheinen, nuori - ja uskomattoman lahjakas! Parinaan hänellä on Seth Orza.
Enjoy!



23. syyskuuta 2012

Balettikunto





Hoikka olemus, sirot liikkeet, erinomainen ryhti, hento mutta vahva vartalo.
Mieleen tulee ensimmäisenä Joutsenlammen herkkä, kärsivä Odette. Valkoinen, harsomainen tyllitutu, höyhenmainen pääkoriste, henkeäsalpaava pas de deuxit Siegfriedin kanssa, joutsenlampi joutsenten ympäröimänä...
Se näyttää niin helpolta - niin kevyeltä ja hallitulta. Jopa kolmannen näytöksen Odilen kuuluisat 32 fouettéa. Miten sen saavuttaa? Sen viehkeyden, suloisuuden, keveyden?

Kaiken salaisuus on aktiivinen, pitkäjänteinen treeni. Turhaan ei balettitunneilla käytetä tankoa - se paitsi auttaa tasapainon ylläpitämisessä, se auttaa pitämään oikean asennon niin, että ryhti säilyy, keskivartalo on hyvin käytössä ja näin ollen liike jatkuu ihan sormen- ja varpaanpäihin. Vatsalihakset täytyy pitää aktivoituna, ja sehän onnistuu aivan yksinkertaisesti kuvittelemalla, että vedät jalkaasi liian pieniä housuja - vedät vatsaa sisään ja ylöspäin, EI suoraa "imaisua", ns. vatsa kuopalla, vaan sisään ja ylös, jolloin myös pituus kasvaa (naru päälaesta kattoon) ja lavat ja olkapäät laskeutuvat hieman alaspäin ja taaksepäin. Eli koko ryhtisi paranee. Tästä pääsee hyvin perusasentoon aukikierron kautta, ja pieni vinkki paremman aukikierron löytämiseen: kun asettaudut ensimmäiseen (tai mihin tahansa) asentoon, tee demi-plié ja toinenkin, ja siinä automaattisesti lonkat aukeavat hieman enemmän, jolloin aukikierto paranee. ÄLÄ missään nimessä käännä polvista tai nilkoista, loukkaat vain itsesi!
Käsien liikkeet lähtevät selästä, lapaluiden alaosasta. Pyydä kaveria avuksi ja ota käsillä ensimmäinen asento. Pyydä sitten kaveria painamaan peukaloillaan ensin sitä kohtaa, jossa tuntee käsivarsiesi liikkeen; tämän jälkeen pyydä kaveria vaihtamaan peukaloiden paikan lapojen alaosaan ja jos et vielä käyttänyt käsivarsiesi liikkeisiin selkälihaksia, ylläpidä käsien ensimmäistä asentoa mutta muuttele ihan pikkuisen niiden asentoa niin, että myös sinä tunnet käsivarsien liikkeen lähtevän selästä. Muuten käsivarret väsyvät todella herkästi etkä jaksa ylläpitää asentoja. Olet varmaan nähnyt balettitanssijoiden selkälihakset, jotka näyttävät ikään kuin käärmeiltä ihon alla.

Balettitunneilla tehtävät liikkeet vahvistavat tanssissa vaadittavia lihaksia, mutta se ei ole tarpeeksi. Oletetaan, että tanssit 2-3 krt/vk - okei, se on liikuntaympyrän mukaan kohtuullinen määrä. Mutta balettitanssijalle se ei riitä. Tanssija tarvitsee vahvaa lihasvoimaa, fyysistä kuntoa ja kestävyyttä sekä notkeutta.

Elena Vostrotina

Fyysisen kunnon kehitys tapahtuu ihan perustreenillä: uintia, lenkkeilyä, sauvakävelyä ja kävelyä. Uinti on erinomainen urheilumuoto koko keholle, vastuksena vesi joka on paljon tiheämpää kuin ilma ja myös nivelystävällistä. Lenkkeily ja kävely kaikessa muodossa kehittää hapenottokykyä, parantaa jalkalihaksia ja sauvakävelyssä myös yläkroppa saa tehotreenin - ja voit yhdistää sauvat ja lenkkeilyn, varsinkin ylämäkispurtit ovat oivaa harjoitusta!
Lihasten täsmätreeniin sopii kuntosaliharjoittelu. Jalkaprässi voi vaikuttaa pelottavalta (mulle ainakin aluksi!), mutta se on todella tehokas jalkojen lihasten harjoittaja, myös pakaroiden. Tietysti on sitten reisien lähentäjien ja loitontajien laitteet, etu- ja takareisien laitteet ja vapaat painot, joilla saa helposti tehtyä mm. kyykkyä. Itse suosin kahdenlaista kyykkyä.
Ensimmäinen on ihan peruskyykky. Käytän 3 kg painoja, kädet koukussa niin, että painot ovat olkapäiden korkeudella. Jalat lantion leveydellä ja kyykkyyn niin, että takamus hipoo takana olevaa penkkiä ja ylös. Etäisyys penkistä pari jalan mittaa.
Toisen kyykyn olen muokannut baletista.
Aloitus ensimmäisessä asennossa, painot käsissä kädet suorina alhaalla. Demi-plié aukikierrossa ja takaisin ylös. Toistoa demi-pliéssä ja muunnelmia releveehen - ja sama toisessa asennossa. Pidän koko ajan huolen aukikierrosta, suorista linjoista. Teen paljon myös päkiöillä: joko ensin demi-pliéhen ja siitä suoraan päkiöille, tai tasajalalta päkiälle, pientä joustoa päkiöillä koko ajan.
Vatsalihakset kaikki tietävät, ja muistisääntö on syvien lihasten aktivointi - eli vatsaa sisään ja ylöspäin!

Notkeus.
Notkeus, notkeus ja notkeus.
Kaikki ovat erilailla notkeita: toiset saavat spagaatin helposti, toisilla onnistuu vain puskemalla kunnolla vuosien harjoittelun jälkeen. Mutta helpottaa ehkä tieto, että se on mahdollista! Olen tehnyt venyttelystä oman postauksen, mutta jotain vinkkiä tähän vielä.
ÄLÄ KOSKAAN VENYTTELE KYLMILTÄÄN! Loukkaat vain itsesi, eikä kylmiltään venyttelyssä ole mitään hyötyä.
Jokaisen harjoittelun jälkeen käytä edes 5 minuuttia venyttelyyn - reisien etu- ja takaosat, lonkankoukistajat, pohkeet, vatsalihakset ja eritoten selkä. Vaikka kuinka saisit splitit aikaiseksi, ei synny kaunista kaarevaa arabeskia, jos on jäykkä ranka.
Tanssitunneilla venytetään paljon rankaa, opetetaan hallitsemaan keskivartalo samalla. Mutta kotosalla voit harjoittaa seuraavalla tavalla.
Gelsey Kirkland & Mikhail Baryshnikov
Mene päinmakuulle ja nosta ylävartaloa lattiasta. Voit aluksi ottaa tukea käsillä lattiasta, mutta pikkuhiljaa käytä enemmän selkää ja pidä venytystä. Tämä siis venyttää myös rintarankaa ja vatsaa. Ja luonnollisesti tämä vaatii myös vahvaa coren lihaksistoa.
Luonnollisesti kaikki eivät ole keholtaan samaa notkeusluokkaa: yksi ei saa samaa lähes 180 asteen arabeskiä kuin toinen. Mutta sitä pystyy harjoittamaan, ja sen myötä parantamaan.



Viimeinen ja varmasti tärkein tekijä ballerinan treenissä on pääkoppa.
Oletko kuullut sanaa plasebo? Tyhjävaikutus, huijaus.. you name it. Jos uskot siihen, voit tehdä sen! Kun menet tanssitunnille/treeneihin, usko siihen mitä teet, muuten et pysty siihen. Itse kun menen tanssitunnille, ovat aivot asettuneet tanssiasentoon: unohdan kaiken muun arkisen, ahdistuksen, murheet, stressin - ja tanssin. Keskityn tanssiin. Otan vastaan sen, mitä minulle annetaan, keskityn siihen ainakin 100-prosenttisesti. Ja se toimii. Oikeasti!'

Aikamme suurimmasta ballerinasta, Anna Pavlovasta, puhutaan ja hänet tiedetään, mutta kuinka moni on OIKEASTI katsonut hänen tanssimistaan esim. YouTubesta? Okei, The Dying Swan tiedetään, itse rakastan sitä. Mutta pienen researchin jälkeen löysin Pavlovasta vallan mainion pätkän. Liitän sen tähän jatkoksi.
Mainittakoon, että Pavlova on itse suunnitellut tämän tanssin. Enjoy! :)


2. syyskuuta 2012

Rakkautta Veronassa

English National Ballet:n tanssijat Daria Klimentova ja Vadim Muntagirov Romeossa ja Juliassa

Shakespearen näytelmä Romeo&Juliet on tuotu näytelmälavoilta ja valkokankaalta Suomen Oopperan lavalle ensimmäisen kerran balettina 15.11.1996, ja nyt on saatu nauttia ko. esityksestä elokuun ajan. Tämä vaikuttava baletti on John Crankon käsialaa, musiikki Prokofjevin ja itse toteutus Jane Bournen.

Romeo&Juliet sijoittuu Veronan kaupunkiin joko keskiaikaan tai varhaisrenessanssiin. Tuohon aikaan kaupunkia hallitsi prinssi (baletissa ei prinssiä ole, vaan Veronan herttua) ja suurilla ja mahtavilla perheillä oli ylin valta, heistä kuuluisimmat olivat Montaguet (Romeon suku) ja Capuletit (Julian suku). Avioliitot olivat yhteiskunnallisesti merkitsevässä asemassa ja sopimusavioliitot hyvin yleisiä, kuten Julian tapauksessa: neitonen on 14-vuotiaana luvattu kreivi Parisille, mutta salaperäinen ja hurmaava Romeo vie Julian sydämen tämän kuokkiessa Capuletien järjestämiä juhlia.
Näiden kahden romanssi liehahtaa nopeasti, heidät vihitään toisessa näytöksessä, mutta Romeon täytyy lähteä Veronasta, koska Julian serkku Tybalt ja Romeon ystävä Mercutio ajautuvat kaksintaisteluun Mercution surmaten Tybaltin. Capuletit ja Montaguet kilpailivat koko ajan asemastaan, ja Veronan herttuahan oli aiemmin ilmoittanut, että mikäli levottomuudet näiden kahden perheen välillä jatkuvat, on herttuan rangaistava heitä. Koska rangaistus saattoi olla jopa kuolema, Romeon oli lähdettävä.
Romeon lähdettyä Capuletin kreivi ja kreivitär esittelevät tyttärensä Julian kreivi Parisille - tulevalle aviomiehelleen. Julia kieltäytyy jyrkästi, ja ryntää hädissään isä Lorenzon luokse, jolta hän saa valekuoleman aiheuttavaa rohtoa. Suunnitelma on yksinkertainen: Julia teeskentelee suostuvansa sovittuun avioliittoon, nauttii rohdon ja hänet löydetään valekuolleena hääpäivänään.
Romeo ei tiedä Julian valekuolemasta - hän uskoo tosissaan Julian kuolleen, rientää Capuletien hautakammioon jossa hän tapaa kreivi Parisin ja surmaa tämän, ja iskee tikarin omaan sydämeensä. Samalla Julia kuitenkin herää, löytää kuolleen Romeon vierestään ja päätyy surmaamaan itsensä Romeota syleillen. Hehän vannoivat ikuista rakkautta ja uskollisuutta toisilleen aiemmin, eivätkä he voineet elää ilman toisiaan, joten eikö tuonpuoleisessa oleminen ole ikuista? Ja loppujen lopuksi, ainakin pidemmän päälle.



Romeon roolin tanssinut Michal Krcmár oli todella huikea Romeona - vahva ja vakuuttava. Tämä nuorukainen on teknisesti taitava tanssija, mutta myös todella karismaattinen ja suorastaan hurmaava. Välillä olin huomaavinani joitain pienenpieniä virheitä, mutta kiitos Krcmárin vahvan Romeomaisuuden, nämä pienet lipsahdukset eivät juurikaan hetkauttaneet. Hän on uusi "tuttavuus" minulle: en ole nähnyt hänen tanssivan aiemmin, toisin kuin Juliana esiintynyt Maria Baranova. Baranovan roolisuoritus oli vahvaa, teknisesti puhdasta tanssia. Kiinnitin erityisesti huomiota hänen bourréeihinsa - näytti kuin tanssijattaren jaloilla olisi oma elämä, ihmettelevän kaikkea, eläen toisissa sfääreissä. Baranova on hyvin nuori ja se kyllä näkyi esiintymisestä: suoritus jäi hieman vaillinaiseksi, tekniikkapainotteisesti. Vahvat liikkeet, puhtaat arabeskit, hyvin rullaavat piruetit - mutta "se jokin" vain puuttui. Yritystä ei puuttunut, välillä tuli tunne että oli hieman liikaakin yritystä, pientä pakkoa saada Julian rooli toimimaan. Jäin kovin kaipaamaan syvempää eläytymistä. Romeo&Juliet on näytelmällisesti haastava ja raskas, tosin sitä puolta tarjosi upeat tanssijaiset tanssijoineen. Romeon ystävät Mercutio (Frans Valkama) ja Benvolio (Ilja Bolotov) kirvoittivat yleisöltä muhkeat naurut välillä, samoin kuin Rosalinda (Terhi Räsänen) sekä mustalaiset (Milla Eloranta, Linda Haakana, Anna Sariola) tansseineen ja omine touhuineen. Tybaltina esiintynyt Samuli Poutanen sekä kreivi Parisin roolin tanssinut Eemu Äikiö olivat molemmat varsin vakuuttavia rooleissaan, etenkin Tybalt.

Jani Talo ja Julie Gardette

On sanomattakin selvää, että nautin todella paljon ko. baletista. Jo ennen esiripun nousua, musiikin alettua olin kyyneleet silmissä. Olen visuaalinen ihminen, mutta ennen kaikkea auditiivinen; musiikilla on mieletön valta minuun. Prokofjevin musiikki on raskas, vahva mutta herkkä; sopii täydellisesti Romeoon&Juliaan. Väliin mahtuu kepeitä, leikitteleviä kohtia, kuten Julian ja tämän amman (Özen Erdinc) kohtaukset. Toisaalta taas, kuten "Dance of the Knights" ilmentää, musiikki on hyvin dramaattinen ja ilmentää myös musiikin teeman (musiikki on myös elokuvassa Street dance sekä Rudi & Margot).

Liitän oheen vielä pari kuvaa, ylemmässä Natalia Markova Julian-roolissa, sekä alemmassa Sarah van Patten Juliana ja Pierre Francois Vilanoba Romeona.
Alimpana pätkä Prokofjevin musiikista, Dance of the Knights (Romeo & Juliet).