1. toukokuuta 2012

Tanssikaipuu

Polvileikkauksesta on nyt tasan 2 viikkoa, iso leikkaus olikin ja pitkä tulee olemaan toipumisaika - puoli vuotta on tanssikieltoa.. tanssijan painajainen! Miten osaan tanssia enää sitten?
Onneksi polvi alkaa olla pikkuhiljaa parempi, tietty kipuja ja kävely ei onnistu ilman sauvoja, mutta toivo pilkahtaa välillä kun huomaan, että jotakin pystyn paremmin tekemään, tai enää ei ole niin hirveät kivut kuin esimerkiksi viikko sitten.
Tosin kaksi viikkoa tässä vasta on paranneltu koipea, ei kovinkaan pitkään loppujen lopuksi.


Tämän viikon sunnuntaina on meidän tanssikoulun kevätnäytös, jossa mullakin oli roolit sekä Pizzicatossa että Coppeliassa. Myönnän olevani niin huono häviäjä, etten halua mennä katsomaan näytöstä; tulisi ainoastaan paha mieli. Minä katsomassa niitä esityksiä, muistelemassa samalla niitä lukemattomia harjoitustunteja sekä vastuuopettajien että koreografin kanssa, hiomassa jokaista pikkuista liikettä ja elettä, jotta kokonaisuus säilyisi eheänä, linja olisi siisti, ilme pehmeä, sulava.

Mutta - tanssisinko mieluummin risapolvisena, vammalla joka hoitamattomana johtaisi kulumaan ja joka tapauksessa jossain vaiheessa leikkaukseen, vai että korjauttaisin vamman nyt, hoitaisin sen kunnolla ja jatkaisin tanssia terveellä jalalla?
Exactly.

Ikävä tanssimaan on suunnaton - raahaan kärkitossujani kaikkialle (no melkein). Pelkkä tieto siitä että ne ovat mukanani helpottaa. Saan laittaa tossun jalkaan, terveellä jalalla jopa tehdä jotain (tosin huomioiden toisen koiven). Vihaan tätä joutilaisuutta. Makaan sängyllä, luen, YouTubesta on tullut ystäväni, joka tarjoaa minulle balettia. Tanssi-DVD:t ovat kohta puhki katsottuja.
Samoilen netissä tanssiaiheisilla sivuilla ja tutkailen nettikaupoista, mitä tilaisin. Millainen olisi tuo Blochin leotardi, tuon haluan itselleni. Mutta miksi tilaisin niitä nyt?

Kävin päivää ennen leikkausta uusien Gaynorien sovituksessa (mikä meni näin sivumennen sanoen päin seiniä). Tulin tulokseen, että sieltä liikkeestä en osta GM:n tossuja. Ensinnäkin, Ouch Pouchien kanssa ne Extra Flexit (jotka ovat mulla itsellä käytössä), eivät istuneet lainkaan vaikka sovittaja väitti muuta. Kantapää hankasi tosi pahasti eikä pysynyt paikoillaan. Demi-pliéssä tossu ei ollut hyvä, en pystynyt kunnon demi-pointeen, päkiälle nousu ei onnistunut ja kärjellä oli vaikea olla. Lisäksi jalkani putosi koko ajan boksiin niin, että varpaat olivat ihan kippuralla. Kerroin ongelmastani moneen kertaan sovittajalle, joka ei asiaa huomioinut oikeastaan mitenkään. Hän ei kertaakaan kokeillut Gaynorien sovituskittiä ouchi pouchien lisäksi; niiden kanssa jalkani EI putoa, vaan pysyy tiukasti ja tukevasti paikallaan.
Joten ehei, seuraavaksi suuntaan Tampereelle. Olen ollut jo yhteydessä ko. merkkiä myyvään liikkeeseen, ja olen saanut vastauksen muutamista eri vaihtoehdoista.
Tuli mieleen, että Gaynorien kanssahan ei yleensä pitäisi käyttää ns. ylimääräisiä pehmusteita (esim. ouch poucheja, toe padseja), vaan ko. tossujen oma pehmuste ajaa asian. Mutta "omassa" tanssikoulussani on muutamia Gaynoreiden omistajia, ja he käyttävät toe padseja, ja olen kuullut monien muidenkin niin tekevän. Mulla on tosi herkkä iho, jopa Gaynorit hankaa ihon rikki, joten olen joutunut ostamaan ouchit. Grishkoja voin käyttää ns. sijaistossuina, mutta Gaynor Mindenit ovat mulla ykköstossuina.


No, onneksi tässä on kesä välissä, toukokuussa loppuu kuitenkin tanssikausi, meillä jo toukokuun alussa, joten suurin osa toipumisesta sijoittuu kesälle.. ja sittenhän se on helpompaa, kun pääsee sauvoista eroon, kun saa luvan pyöräillä, uida ja vähän lenkkeillä.
Ja tuo tanssikielto - saan tanssia kevyesti ts. pikkuhiljaa aloitella pliéillä ja tenduilla (itse asiassa olen jo tenduja ja helppoja rondeja tehnytkin..) - tanssikielto koskee ns. täysipainotteista treeniä (vrt. kontaktilajit, kiertoliikkeet). Joten ehkä hätä ei olekaan niin hirveästi tämän näköinen?!

Vielä video EHDOTTOMASTA lempiballerinastani, Gelsey Kirklandista, Gisellen 1. näytöksen soolosta.
Gelseyn tanssi on uskomattoman kevyttä ja ilmavaa, hän todella tekee työtä jokaisen roolihahmonsa eteen omaksuakseen tarinan ja sisällön. Kerrassaan uskomaton ballerina!


Tässä puolestaan Gelsey Kirkland parinaan Anthony Dowell Romeo & Juliet pas de deux. 
Huomioni kiinnittyi Anthonyn uskomattomiin nostoihin, sekä kuten aina, Gelseyn tulkintaan ja tanssiin, joka on paitsi teknisesti täydellistä, niin myös dramaattista, lyyristä ja kaunista. Huomatkaa myös Gelseyn uskomattoman ihana jalan kaari! Ajoittain näytti siltä, että jalka taipuu ulos tossusta!
Ainoa mitä kauhukseni huomasin oli Gelseyn ulkomuoto: hän ON hyvin pienikokoinen luonnostaankin, pituutta hänellä on noin 163 cm. Mutta tässä videossa hän näyttää todella laihalta (YT:n kommenteissakin oli useaan otteeseen keskustelua aiheesta). Olen lukenut Kirklandin omaelämäkerran, ja Dowellin kanssa ko. balettia esittäessään hän kertoi itsekin olleensa hyvin hoikassa (lue: laihassa) kunnossa.
Mutta näiden kahden tanssijan partnerintyö on todella upeaa katsottavaa, samoin kuin molempien tanssi, sitä ei käy kieltäminen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta