16. toukokuuta 2012

Valokeilassa: Gelsey Kirkland

Yksi maailman tunnetuimmista ballerinoista Gelsey Kirkland, syntyi 29.12.1952 Bethlemissä, Pennsylvanian osavaltiossa. Gelseyn perheeseen kuului isä, näytelmäkirjailija Jack Kirkland, näyttelijä-äiti Nancy Kirkland, velipuoli Chris Kirkland sekä sisar Johnna Kirkland, joka myös oli ballerina. Molemmat siskot, Gelsey ja Johnna, hyväksyttiin School of American Balettiin.

Gelsey harrasti ratsastamista ennen liittymistään George Balanchinen pyynnöstä New York City Ballet:iin 15-vuotiaana, ja myös hänen sisarensa Johnna kuului samaan seurueeseen.
Gelsey kärsi pitkään ulkonäköpaineista; hän koki, että Johnnaa pidettiin häntä rutkasti viehättävämpänä, mutta lukemattomat arvostelut Gelseyn tanssista ja esiintymisistä puhuivat puolestaan: tämä nuori nainen oli ballerina vailla vertaansa. Hän oli historian nuorin NYCB:n ballerina.

Vuonna 1969 Gelsey toimi solistina, ja päätanssijana 1972. Hän tanssi useita Balanchinen balettien pääroolia.
Kirkland on todennäköisesti kaikkien aikojen tunnetuin Pähkinänsärkijän Clara, jonka  Mikhail Baryshnikov viimein televisioi vuonna 1977.
Gelsey oli iältään hieman päälle parinkymmenen, kun hän jätti NYCB:n ja loikkasi American Ballet Theatreen. ABT:ssä Mikhail Baryshnikov pyysi itse, että saisi tanssia Gelseyn kanssa. Kirkland - Baryshnikov olivat uskomaton yhdistelmä: taitoa, temperamenttia ja luonnetta.

Gelsey oli kunnianhimoinen, uskomaton ballerina. Hän vaati myös partneriltaan samaa, ja se usein päättyi ovien paiskomiseen, venäläiseen kiroamiseen ja raivokohtauksiin. Mutta arvostelut puhuivat puolestaan: Baryshnikov-Kirkland -yhteistyö oli jotain, jota ei mikään muu tanssija-tanssijatar korvannut.

Gelseyllä oli useampia tanssipartereita, joista tunnetuin Mikhail "Mishan" lisäksi oli Ivan Nagy. Gelsey on esiintynyt mm. Royal Balletin "vierailevana" ballerinana.
Kun Baryshnikov otti johdon ABT;ssä, hän pyysi Gelsey Kirklandia partnerikseen, joten Kirkland irtisanoi itsensä NYCB:stä ja liittyi ABT:hen.

Kunnianhimoinen Gelsey ja legendaarinen Misha Baryshnikov tanssivat yhdessä useita jopa legendaarisiksi luokiteltuja baletteja, kuten Giselle, Prinsessa Ruusunen, Romeo & Julia sekä Pähkinänsärkijä.





Gelsey Kirklandin elämäntie ei ole ollut helppo.
Varsin nuorena, hieman päälle parikymppisenä (vielä New York City Ballet`n jäsenenä, Balanchinen alaisena) Kirkland sairastui anoreksiaan.
Gelsey eli jatkuvassa epävarmuudessa. Hänen omaelämäkertansa "Dancing on My Grave" (suom. Ballerinan Kuolemantanssi) kertoo todella kaunittelemattomasti kaiken, millaista on elää jatkuvissa paineissa.
Jos anoreksia olisi ollut "ainoa" ongelma prima ballerinan elämässä, se olisi ollut suht. siedettävää.
Satunnaiset seksisuhteet, monen vuoden huumeriippuvuuden, syömishäiriön sekä ikuisen "en ole koskaan tarpeeksi hyvä ja riittävä" -fiilikset ja ongelmat..
Huumeiden piireistä Gelsey lopulta löysi (ensimmäisen) aviomiehensä Gregory "Greg" Lawrencen.



Vuonna 1986 Gelsey jätti esiintymisen, ns. jäi eläkkeelle, mutta jatkoi opettamisen linjalla. Hän siirtyi klassisen baletin opettajaksi ja ohjaajaksi mm. ABT:hen, Royal Ballet Schooliin, English National Balletiin, Australian Balletiin, Adelphi Universityyn sekä Victorian College of the Arts:iin.

Vuonna 2010 Gelsey Kirkland avasi "Kirklandś Academy of Classical Ballet" nykyisen (toisen) aviomiehensä Michael Chernovin kanssa, joka on myös paitsi entinen tanssija, niin myös näyttelijä sekä teatterin johtaja.
Gelseyn akatemian tarkoitus on rohkaista oppilaita ennenkaikkiaan draamalliseen tarinankerrontaan - tätä Kirkland itse ajoi takaa, tähän hän pyrki. Hän oli ns. draamallinen ballerina.
Kirklandin akatemian koulutus ja valmennus yhteenvetona koostuu perinteiseen venäläiseen, tanskalaiseen ja ranskalaiseen tekniikkaan, joka sisältää kinesteettisiä ja tukea-antavia ja parantavia harjoituksia, jotka kaikki ovat ihan tiedemiesten neuvomia metodeja.



Ylläolevassa videossa Mikhail Baryshnikov ja Gelsey Kirkland "Pähkinänsärkijässä".

1. toukokuuta 2012

Tanssikaipuu

Polvileikkauksesta on nyt tasan 2 viikkoa, iso leikkaus olikin ja pitkä tulee olemaan toipumisaika - puoli vuotta on tanssikieltoa.. tanssijan painajainen! Miten osaan tanssia enää sitten?
Onneksi polvi alkaa olla pikkuhiljaa parempi, tietty kipuja ja kävely ei onnistu ilman sauvoja, mutta toivo pilkahtaa välillä kun huomaan, että jotakin pystyn paremmin tekemään, tai enää ei ole niin hirveät kivut kuin esimerkiksi viikko sitten.
Tosin kaksi viikkoa tässä vasta on paranneltu koipea, ei kovinkaan pitkään loppujen lopuksi.


Tämän viikon sunnuntaina on meidän tanssikoulun kevätnäytös, jossa mullakin oli roolit sekä Pizzicatossa että Coppeliassa. Myönnän olevani niin huono häviäjä, etten halua mennä katsomaan näytöstä; tulisi ainoastaan paha mieli. Minä katsomassa niitä esityksiä, muistelemassa samalla niitä lukemattomia harjoitustunteja sekä vastuuopettajien että koreografin kanssa, hiomassa jokaista pikkuista liikettä ja elettä, jotta kokonaisuus säilyisi eheänä, linja olisi siisti, ilme pehmeä, sulava.

Mutta - tanssisinko mieluummin risapolvisena, vammalla joka hoitamattomana johtaisi kulumaan ja joka tapauksessa jossain vaiheessa leikkaukseen, vai että korjauttaisin vamman nyt, hoitaisin sen kunnolla ja jatkaisin tanssia terveellä jalalla?
Exactly.

Ikävä tanssimaan on suunnaton - raahaan kärkitossujani kaikkialle (no melkein). Pelkkä tieto siitä että ne ovat mukanani helpottaa. Saan laittaa tossun jalkaan, terveellä jalalla jopa tehdä jotain (tosin huomioiden toisen koiven). Vihaan tätä joutilaisuutta. Makaan sängyllä, luen, YouTubesta on tullut ystäväni, joka tarjoaa minulle balettia. Tanssi-DVD:t ovat kohta puhki katsottuja.
Samoilen netissä tanssiaiheisilla sivuilla ja tutkailen nettikaupoista, mitä tilaisin. Millainen olisi tuo Blochin leotardi, tuon haluan itselleni. Mutta miksi tilaisin niitä nyt?

Kävin päivää ennen leikkausta uusien Gaynorien sovituksessa (mikä meni näin sivumennen sanoen päin seiniä). Tulin tulokseen, että sieltä liikkeestä en osta GM:n tossuja. Ensinnäkin, Ouch Pouchien kanssa ne Extra Flexit (jotka ovat mulla itsellä käytössä), eivät istuneet lainkaan vaikka sovittaja väitti muuta. Kantapää hankasi tosi pahasti eikä pysynyt paikoillaan. Demi-pliéssä tossu ei ollut hyvä, en pystynyt kunnon demi-pointeen, päkiälle nousu ei onnistunut ja kärjellä oli vaikea olla. Lisäksi jalkani putosi koko ajan boksiin niin, että varpaat olivat ihan kippuralla. Kerroin ongelmastani moneen kertaan sovittajalle, joka ei asiaa huomioinut oikeastaan mitenkään. Hän ei kertaakaan kokeillut Gaynorien sovituskittiä ouchi pouchien lisäksi; niiden kanssa jalkani EI putoa, vaan pysyy tiukasti ja tukevasti paikallaan.
Joten ehei, seuraavaksi suuntaan Tampereelle. Olen ollut jo yhteydessä ko. merkkiä myyvään liikkeeseen, ja olen saanut vastauksen muutamista eri vaihtoehdoista.
Tuli mieleen, että Gaynorien kanssahan ei yleensä pitäisi käyttää ns. ylimääräisiä pehmusteita (esim. ouch poucheja, toe padseja), vaan ko. tossujen oma pehmuste ajaa asian. Mutta "omassa" tanssikoulussani on muutamia Gaynoreiden omistajia, ja he käyttävät toe padseja, ja olen kuullut monien muidenkin niin tekevän. Mulla on tosi herkkä iho, jopa Gaynorit hankaa ihon rikki, joten olen joutunut ostamaan ouchit. Grishkoja voin käyttää ns. sijaistossuina, mutta Gaynor Mindenit ovat mulla ykköstossuina.


No, onneksi tässä on kesä välissä, toukokuussa loppuu kuitenkin tanssikausi, meillä jo toukokuun alussa, joten suurin osa toipumisesta sijoittuu kesälle.. ja sittenhän se on helpompaa, kun pääsee sauvoista eroon, kun saa luvan pyöräillä, uida ja vähän lenkkeillä.
Ja tuo tanssikielto - saan tanssia kevyesti ts. pikkuhiljaa aloitella pliéillä ja tenduilla (itse asiassa olen jo tenduja ja helppoja rondeja tehnytkin..) - tanssikielto koskee ns. täysipainotteista treeniä (vrt. kontaktilajit, kiertoliikkeet). Joten ehkä hätä ei olekaan niin hirveästi tämän näköinen?!

Vielä video EHDOTTOMASTA lempiballerinastani, Gelsey Kirklandista, Gisellen 1. näytöksen soolosta.
Gelseyn tanssi on uskomattoman kevyttä ja ilmavaa, hän todella tekee työtä jokaisen roolihahmonsa eteen omaksuakseen tarinan ja sisällön. Kerrassaan uskomaton ballerina!


Tässä puolestaan Gelsey Kirkland parinaan Anthony Dowell Romeo & Juliet pas de deux. 
Huomioni kiinnittyi Anthonyn uskomattomiin nostoihin, sekä kuten aina, Gelseyn tulkintaan ja tanssiin, joka on paitsi teknisesti täydellistä, niin myös dramaattista, lyyristä ja kaunista. Huomatkaa myös Gelseyn uskomattoman ihana jalan kaari! Ajoittain näytti siltä, että jalka taipuu ulos tossusta!
Ainoa mitä kauhukseni huomasin oli Gelseyn ulkomuoto: hän ON hyvin pienikokoinen luonnostaankin, pituutta hänellä on noin 163 cm. Mutta tässä videossa hän näyttää todella laihalta (YT:n kommenteissakin oli useaan otteeseen keskustelua aiheesta). Olen lukenut Kirklandin omaelämäkerran, ja Dowellin kanssa ko. balettia esittäessään hän kertoi itsekin olleensa hyvin hoikassa (lue: laihassa) kunnossa.
Mutta näiden kahden tanssijan partnerintyö on todella upeaa katsottavaa, samoin kuin molempien tanssi, sitä ei käy kieltäminen!