29. huhtikuuta 2012

Balanchinen ballerinat

Tämä vaikutusvaltainen herra, George Balanchine, oli New York City Ballet´n perustaja ja toimi myös opettajana.
Luettuani lukuisia 1960-1980 -luvuille sijoittuville ballerinojen elämäkertoja - NYCB:n ballerinojen - on oma kunnioitukseni Balanchinea kohtaan rapissut kuin lehdet puista rankassa syysmyrskyssä.

Venäläisen balettikoulutuksen saanut Balanchine koulutti NYCB:n balettitanssijoistaan tanssijarobotteja, joista hän kelpuutti ainoastaan laihimmat ja teknisen jalkatyön osaavat. Ei puhettakaan miimistä ja draamasta, ei puhettakaan, että tanssijat olisivat tulkinneet omaa roolihahmoaan.

Kun Mikhail "Misha" Baryshnikov lähti American Ballet Theatresta NYCB:n toimintaan 1970-luvulla, Balanchine lähestulkoon piti Baryshnikovia pilkkanaan: Mishan esiintyminen oli pelkkää jalkatyöskentelyä, "Mr. B:nä" tunnettu Balanchine antoi Baryshnikoville tanssittavaksi varsin tunnettuja rooleja, sekä 1800-luvulla tehtyjä ns. satubaletteja, että myös 1900-luvun juonibaletteja.
Tämä venäläinen balettitanssija on teknisesti huippuluokkaa, mutta luonteeltaan vaikea ja häilyväinen, ja oltuaan ABT:ssä joitain vuosia - balettiseurueessa, joka oli NYCB:n vastakohta nimenomaan balettiroolien tulkinnassa; ABT panosti eritoten ns. näyttelemiseen, miimin työhön, roolin omaksumiseen ja hallintaan.
Tästä erinomaisena esimerkkinä on amerikkalainen huippuballerina Gelsey Kirkland. Hän sai kiinnityksen NYCB:hen vain 15-vuotiaana, mutta vähän päälle parikymppisenä hän loikkasi ABT:hen. Hänen elämäkertansa on todella mielenkiintoinen, ja kuvaa varsin erinomaisesti eroja näiden kahden huippubalettiseurueen välillä.

Gelsey Kirkland ja Mikhail Baryshnikov


Balanchine vaati, että hänen ballerinansa ovat laihoja. Luurankoja. Hänen mukaansa "luut täytyvät näkyä!" Balanchine - vaikka nero olikin - kiinnitti huomionsa vain teknilliseen jalkatyöhön, ei taiteellisuuteen. ABT:ssa  taas panostettiin paitsi tietenkin tekniikkaan, niin myös tanssijan roolin sisäistämiseen, tulkintaan.

Itse en ole tätä asiaa pahemmin miettinyt.
Tietenkin oma rooli ja baletti pitää tuntea, mutta otettuani asiasta enemmän selvää, olin suoraan sanoen hämmästynyt kun ymmärsin asian todellisen tärkeyden.

Kirklandin elämäkerta on todella rankka ja kuvaa kaunistelematta, kuinka hän on joutunut Balanchinen takia rankalle laihdutuskuurille ja sairastui myös anoreksiaan ja bulimiaan.
Balanchinen lähes tunnuslauseeksi on muodostunut ballerinojen kohdalla "syö vähemmän" -tilalta "älä syö mitään".
Painoindeksillä 13-14 ei ballerina jaksa vetää kahta kokoillan balettia yhden päivän aikana, ja paino-ongelmat ovat johtaneet äärimmäisiin keinoihin lukemattomien 1960-luvun ballerinoista lähtien.

Hiljattain Lontoon Royal Balletin johtokunta on tehnyt selväksi, että ballerinat täytyy laittaa lihotuskuurille - lähes anorektiset tanssijat ovat paitsi todella huonokuntoisia tanssimaan, niin myös äärimmäisen huono esimerkki kaikille tanssijan aluille.

Täytyy vain toivoa, että Royal Balletin johto saa aikomuksensa toteutettua.