8. maaliskuuta 2012

We as ballet dancers

"Me olemme karvattomia. Meillä ei ole säärikarvoja, ei häpykarvoja, ei kainalokarvoja, ei karvoja kasvoissa, ei niskassa vaan pieni kakkara päälaella. Kun aavistuskin sänngestä ilmaantuu, se on heti poistettava.
Ei siinä kaikki. Me emme syö ruokaa, me syömme musiikkia. Tarvitsemme vain taiteellista ravintoa. Tunteita ruokkivaa, inspiroivaa ravintoa. Kaikki fyysinen energiamme on sielunliikkeiden ylivirtausta. Me elämme uskolla, luottamukuksella, rakkaudella, inspiraatiolla ja vitamiineilla.
Me elämme vain tanssiaksemme.  Ellei eläminen olisi sille olennainen edellytys, me pidättäytyisimme siitä.
Meillä on erilainen ruumiinrakenne kuin useimmilla ihmisillä. Henkemme, sielumme, rakkautemme ovat erottamaton osa ruumistamme, varpaitamme ja polviamme ja lantiotamme ja selkärankaamme ja niskaamme ja kyynärpäitämme ja sormenpäitämme. Kasvot meille on maalattu. Piirrämme mustat viivat silmiksi, punaiset ympyrät poskipäiksi ja soikion suuksi.
Vähäisetkin kasvorypyt, kyyneleiset silmät, hikipisarat, kuuluva hengitys tai voimien heikkeneminen ovat merkki epätäydellisyydestä. Ne ovat kuolevaisuuden oireita."

"Toni Bentley: Tanssijan talvi"


Nataliya Zharsky
Luin tuon kirjan (se on hieman päiväkirjatyylinen tosikertomut NYCB:n ballerinasta, joka 22-vuotiaana koki joutuneensa tulleen elämänsä käännekohtaan suhteessa balettiin ja tulevaisuuteensa).
Kirja kertoo, millaista on olla ballerina yhdessä maailman arvostetuimmassa balettiseurueessa.
Kirjassa hän etsii ja kysyy syitä käännekohtaan tällä taiteenalalla, josa ihminen todella herkästi erakoituu muista ihmisistä.
Suosittelen todella!

Misty Copeland

Kolme viikkoa olen sairastanut, keuhkoputkentulehdus.
Viime viikolla oli hiihtoloma, sitä edeltävänä viikkona kävin yhdellä tanssitunnilla joka suoraan sanoen meni päin peilejä. Myös näytösharjoitusviikko oli silloin, mutten jaksanut mennä Coppelian harjoituksiin. Onneksi meitä harjoitetaan tekniikkatuntien ohella Coppelian Masurkkaa - meidän ryhmän oppilaat tanssivat ko. roolia sekä osa ovat myös nukkeja.
Seuraava näytösharjoitusviikko (vai viikonloppu?) on tämän kuun lopussa - Aime Leis saapuu omassa persoonassaan Virosta meille Seinäjoelle.
Tulee väkisinkin ammattitanssijan olo: määrätyt balettitunnit jolloin harjoitetaan tekniikkaa, sekä näytösharjoitukset jolloin puurretaan hiki hatussa monta tuntia kokoillan balettia.

Luulin ensin, että Masurkka on vain ensimmäisessä näytöksessä, mutta se jatkuu myös toisessakin näytöksessä.
En tiedä vielä pääsenkö estradille saakka - kaikki riippuu niin monesta eri asiasta, mm. polven leikkausajankohdasta.

Ostin myös uuden leotardin, Capezion, Oulun Silkkirummusta. Satuin olemaan kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan - puku oli alennuksessa, normihinta oli 40e mutta sain sen 15 eurolla.
On ihana päällä, ei kiristä tai purista ja siinä on rintamus paitsi vuorattu niin se myös tukee rintoja. Se jos mikä on eduksi, joten ei tarvitse käyttää alla erikseen Capezion "balettirintsikoita" tai vastaavaa ylipäätään.
Ohessa pari kuvaa puvusta, edestä ja takaa.




Puku on oikeasti aavistuksen violetimpi kuin noissa kuvissa.
Sen yhden Sanshan letarin sain myytyä huuto.netissä - olen melkein koukuttunut ko. paikkaan. Sieltä löytyy yllättävän paljon tanssiin ja balettiin liittyvää tavaraa, ja Gaynor Mindenin tossutkin siellä oli myytävänä ihan vähän aikaa sitten!
Myös nämä ulkolaiset nettitanssikaupat (Porselli, Dance direct yms) ovat saaneet minut koukkuunsa.
Saas nähdä milloin rupean tyhjentelemään niitä kauppoja :)

4 kommenttia:

  1. Hauska että satuin löytämään sun blogin! En oo varma ollaanko koskaan tavattu, oon myös aloittanut Miloffilla ja mennyt sitten Tiinan kouluun myöhemmin, nyt en ole kyllä n 2-3 vuoteen käynyt kun muutin muualle opiskelemaan. Oliko se Mila kenestä täällä puhuit, liian vaativa opettaja? Koin itse silloin kyllä ihan saman, siinä ei oikein huvittanut aina mennä edes treeneihin kun tiesi mitä siellä puhutaan. Toisaalta taas siinä oli kyllä omat etunsa Tiinan metodeihin verrattuna.. Masurkkaa olen myös vetänyt aikoinani, ja tänään tapasinkin sattumalta Aimen täällä Tallinnassa :)

    VastaaPoista
  2. Hei Cesilia!

    En tiedä ollaanko tavattu - mä aloitin Miloffilla 10.1.2011 eli siis vuosi sitten, ja 4.1.2012 siirryin Tiinalle.
    Mila on hyvä opettaja, kouli munkaltaisesta raakileesta jo suht. ok tanssijan (vaikka aina on opittavaa), joten olen hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa.
    Tietty aina välillä tuntui ettei jaksa mennä tunnille sen temperamenttisuuden takia, mutta toisaalta olin jo niin tottunut temperamenttisiin taiteenalan opettajiin (mm. viulunsoiton opettajani oli eräs sellainen), että olisin pikemminkin ollut yllättynyt ellei Milan "kaltainen" ballerina olisi vaativa - olen opettajana itsekin vaativa, mutta kaikkea kohtuudella.

    -Chandra (ei kirjautuneena)

    VastaaPoista
  3. Moippelis :)! tiiän et täs aihees on tyhmä kysyy tälläst ksymyst mut en oikee tienny mist muualta pystyisin x) <---- jos tajusit :) Tarvisisin nilkan venyvämmäksi kärkitossujen takia sillä en pääse kunnolla kärkien päälle niin on kuullu sellasist nilkan venyttäjist. Saaks sellasia suomest ?

    VastaaPoista
  4. This is my life:

    Juu, tiedän nuo nilkan venyttäjät. En ole itse kylläkään käyttänyt enkä ole Suomessa törmännyt niihin missään.
    Löysin Dance Directilta ko. laitteen: http://www.dancedirect.com/uk/Products/Accessories/PROARCH/proarch-exercise-accessories-warmup/

    Oletko kokeillut kaikki ns. kotikeinot nilkkojen venytykseen? Itselläni on joskus sitä ongelmaa, ettei ole täysin kärjellä, mutta siihen auttaa aina se, että tavallaan kokoan nilkan, otan akilleen myös käyttöön ja venytän nilkkoja niin, että olen toisessa asennossa kärjillä, teen demi plién ja samalla työnnän nilkkoja niin voimakkaasti boksin yli kuin pystyn.

    Mutta joo, uskon että noita venytyskoneita löytyy muiltakin ulkolaisilta tanssitarvikkeiden nettisivuilta (mm. Porselli, Dance Direct, Discount Dance Supply jne). Kannattaa tsekata niitä.

    -Chandra

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta