5. tammikuuta 2012

Uusi koulu, uusi tunti


Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun tunti aloitettiin jumppaamalla. JUMPPAAMALLA! Olin niin tottunut siihen, että tunnit aloitetaan aina sautéilla, kasikasi tai seiskaseiskakolmekolme..
Nyt sitten selälleen lattialle, nivelten rullausta, pieniä lihasliikkeitä, venyttelyä. "Mitä IHMETTÄ?" Mutta oli kerrassaan kyllä ihana aloitus, varsinkin kahden kuukauden pakkosaikun jälkeen!
Otettiin paikat ja kauhukseni huomasin joutuneeni yhdellä seinällä jonon ensimmäiseksi. VIHAAN sitä paikkaa! Meni aivot solmuun, jalat, kädet, pää.. kaikki. Panikoin vaan koko ajan, mieleen muistui ne kamalat tuntihetket, kun olin joutunut jonon ensimmäiseksi ja viimeiseksi, liikkeet valahtivat heti välittömästi mielestäni vaikka toistin niitä 101 kertaa opettajan niitä näyttäessä. Mutta onnekseni huomasin melko pian, että vaikka liikkeet olivat erilaisia, ne eivät olleet vaikeampia kuin mitä olin jo tehnyt vuoden kestävällä tanssiurallani.
Kakkossuuntaan tehtäessä ja lattialla tehtäessä kiinnitin huomiota ryhmän nuoriin tyttöihin (meitä "vanhempia" oli ryhmässä kaksi, minä ja eräs toinen tyttö). Nämä nuorukaiset olivat ruumiinrakenteeltaan hyvin hoikkia, pitkäjäsenisiä ja kehonhallinta oli hieman hukassa. Jalka heilui holtittomasti, hypyissä ei tiennyt mikä oli glissade ja mikä jeté. Kaikki näytti samalta. Olin niin tottunut siihen mitä entisessä koulussani oli, tiukka kuri ja välitön palautus jos ei joku mennyt hyvin. Kädet tulivat vääntämään jalan väkipakolla oikeaan asentoon, hypyissä onnetonta päänpudistusta. Mutta ne tytöt ex-ryhmissäni hallitsivat itsensä liikkeissä täysin.
Ja rakastin tehdä kaikkia taivutuksia ja arabesqueita joista jälkimmäisistä sain kehuja. Wuhuu! Itseluottamus nousi hieman; kyllä mä jotakin osaan!


Keskilattialla opin totaalisen uutena näyttämön suunnat, dehors, kahdeksan jne. Käännökset niihin, asennot niiden mukaisesti. Tendu-sarja keskellä päättyen piruettiin. Sanan piruetti kuullessaan mun aivot menivät lukkoon ja huusivat "EI!! Ei piruetteja!" Mä sitten täysin lamaannuin, mietin kummalla hiton jalalla? Aina väärällä jalalla.
Hyppysarjassa sitten irtosi kaikilta kunnon naurut, glissade muuttui väkisinkin chasséksi, sen jälkeinen irtonainen jeté meni plörinäksi, ja toisesta suunnasta tehtäessä kaikki meni vielä huonommin; koordinaatio ei yksinkertaisesti toiminut!
Loppu oli ihana, kun ei tarvinnut yrittää jaksaa vielä pakolla vääntää sautéja, vaan tehtiin käännösharjoitukset vasempaan etunurkkaan, eteen ja oikeaan etunurkkaan.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku suuhun tunnista, tuntilaisista ja opettajasta.
Vaikka välillä näytti siltä että nyt tulee savu korvista, ei kuulunut sitä huutoa johon olin niin tottunut, vaan neuvoja neuvojen perään ja viimein komennus lattialle ja "pakkovenytettiin" lonkat auki. Sittenpäs sujuikin rondit, tendut ja jetét paremmin.


tuollaisesta jetéstä voi vaan haaveilla..
Mutta mikä ei ole muuttunut koulun vaihdon myötä on mun kroppa. Se tarttee tiukan kiinteytyskuurin. Suurin osa on lihasmassaa (kiitos niitten miljoonien sauté-hyppysarjojen..) mutta suuret lihakset eivät imartele lyhyttä ihmistä. Lisäksi on ihan käytännön ongelmakin suurista lihaksista: venyvyys. Joudun tekemään triplavenytykset entiseen verrattuna, mun lihas venyy kyllä todella paljon, olen luonnostanikin hyvin notkea. Saan tehtyä korkeat hypyt, mutta jetéissä en saa täyttä avautumista aikaan, sivuspagaattia en ole saanut koskaan tehtyä ja kun olen venytellyt spagaattiin saakka, venyvyys pysyy juuri sen verran kuin on lihakset lämpiminä ja töissä. Sen jälkeen ne jämähtävät takaisin lyhyeen mittaansa.
Kärjillä tanssittaessa on nilkoille liika rasitus ja varsinkin ylipronaattisessa jalassa, jolloin parisenkymmentä kiloa koko painostani painottuu väkisinkin nilkan sisäpuolelle, ja kun se sisäpainoisuus jatkuu, se kuormittaa polvia, mikä taas johtaa uudelleen samaan kuin viime syksynä: jatkuva kipuilu, välillä mahdottomuus liikkua ja loppujen lopuksi sairauslomalle.
Ei kiva.

Uusia tossuja en ole vielä käyttänyt käyttämällä. Olen lukenut Gaynor Mindenien käyttäjien kertomuksia, ja useat ovat kertoneet kuinka pari ensimmäistä viikkoa uudenmallisilla ja -tyylisillä tossuilla on vaikeaa, mutta sitten alkaa sujua.
En tietenkään laske työskentelykykyäni tossujen varaan, hauku tossuja omien puutteellisten taitojen sijasta.
On mielenkiintoista nähdä millaista tulee olemaan GM:llä tanssiminen, kuinka paljon ne loppujen lopuksi eroavat esmes Grishkoista.

6 kommenttia:

  1. Pitääkö 11 vuotiian balleriinan olla "Super kiinteä"??
    Mietin vaan koska mä en oo mikään langan laiha..
    Mutta en mä oo lihavakaa! Mä oon 165cm pitkä ja painan 50kg.. Onko se liikaa??

    VastaaPoista
  2. Hei Veera!

    11-vuotias on vielä lapsi. Lapsi, jolla ei missään nimessä pidä eikä edes saa olla paineita siitä, onko riittävän laiha tanssiakseen.
    Olet kasvuiän alkuvaiheessa, joten kukaan ei osaa sanoa tässä vaiheessa millainen sinusta tulee olemaan.

    Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten balettimaailmassa oli vallalla varsinkin naistanssijoiden kohdalla suorastaan kohtuuton hoikkuus ja suoranainen laihuus. Luojan kiitos se on alkanut mennä menojaan ajan myötä, ja erästä soolotanssijatarta lainatakseni, ihmiset maksavat suuret rahat siitä, että he haluavat nähdä sinun tanssivan, ei hoippuvan puolikuolleena, sairaalloisen laihana joka jokaisen pariminuuttisen tanssiesityksensä jälkeen rientää puolijuoksua lavalta esiripun taa ja romahtaa lattialle, henkeään haukkoen, verenpaine heitellen ja lopulta pyörtyy kun loppukumarrukset on esitetty.
    Ehei.

    Baletti on niin rankkaa urheilua, että sitä on verrattu huippu-urheilijan täydelliseen kilpasuoritukseen. Et pärjää, et mitenkään jaksa tanssia luurangonlaihana. Onko laihuus TODELLA sen arvoista?
    Okei, kuvitellaan että pidät itseäsi hivenen liian isona ja päätät pudottaa vaikkapa 3 kiloa. Pudotat sen, huomaat että okei.. 5 kiloa. Laihdut sen viisi kiloa.. sitten enemmän. Ja enemmän. Yhtäkkiä kaikki on painajaista: liikunnasta tulee yhtäkkiä elämää suurempi asia, on PAKKO liikkua. Ruoka on myrkkyä.

    Ja yhtäkkiä, et enää voi tanssia.
    Se asia jota rakastat, on mennyttä.
    Mitä sitten?
    Vihaat itseäsi, ja kuritat itseäsi entistä enemmän. "En ansaitse mitään hyvää."
    Ja kierre on valmis.
    Haluatko sitä?
    Haluatko olla todella niin laiha kuin nämä ammattilaiset, joilla on taustallaan jopa 20-vuotinen tanssiura, jotka tanssivat jopa yli 12 tuntia vuorokaudessa, laskevat jokaisen suupalan, jotka joutuvat joka aamu tanssinopettajansa punnitettavaksi ja saavat moitteita jos paino on edes pari sataa grammaa "liikaa"?

    Ehei.

    Hyvä tyttö kulta, olet niin NUORI! Sinulla on kaikki mahdollisuudet edessäsi, joten ÄLÄ pilaa niitä millään ulkonäkömietteillä ja -paineilla!
    Minä en rupea kommentoimaan kenenkään ruumiinmuotoa.
    Sanon vaan oman mielipiteeni näistä tunnetuista balettitanssijoista, ammattilaisista, että suurin osa heistä on aivan liian laihoja. Eräs ballerina sanoi YouTuben videossa, että "ballet isn´t modelling business, it´s dancing", ts. ballerinalta ei vaadita sitä, mitä mallilta: yletöntä kaksimetristä kroppaa joka painaa 45 kiloa.

    Mitä toivotaan balettitanssijan vartalolta?
    Notkeutta, voimaa, ilmeikkyyttä, liikkeiden suorittamisen keveyttä (eli siis että liikkeet ja liikesarjat näyttävät yleisöstä kevyen näköiseltä, eikä tämä mitenkään liity laihuuteen, tai kehon painon keveyteen), musikaalisuutta ja rytmitajua, yhteistyökykyä. Täytyy olla psyykkisesti tasapainoinen.
    Vartalon muoto kyllä seuraa mukana.

    Vanhemman ja kokeneemman neuvoni onkin, että älä todellakaan murehdi omaa kehoasi. Kuten sanoin, olet niin nuori että kehosi tulee muuttumaan.
    Joten relax! :)

    VastaaPoista
  3. Heissan!

    Olen menossa ensi viikolla balettitunneille ilmeisesti vanhaan tanssikouluusi.. Jännittää hirveästi, että kuinkahan oikein pärjään siellä. Varsinkin pointejutut mietityttää, että pysynköhän perässä. Olisiko mitään vinkkejä jaossa? :D Pikkuisen myös alkoi mietityttää, olisiko pitänyt valita jonkin toisen tanssikoulun tunti, kun en mitään huikeaa vastaanottoa saanut kertoessani tanssiurani olevan vasta vuoden ikäinen..

    Niin ja sitten pukukoodi jäi mietityttämään, kun opettaja puhui vain balettipuvusta.. Saako puvun päällä pitää shortseja/hametta yms.?

    VastaaPoista
  4. Hei Maria!

    On täysin luonnollista jännittää, itse asiassa ainakin omalta kohdaltani olisin _erittäin_ huolestunut jos en olisi jännittänyt kouluun menoa ja tuntien alkua.. itse asiassa jännitän vieläkin jokaista tanssituntia. Edellisessä koulussa en enää ns. vakiryhmäni tunteja jännittänyt, mutta vaikeamman ryhmän tunteja jännitin, ja nyt varsinkin odotan maha kuralla balettitunteja, koska koulu on uusi ja tunnit hieman vaativampia.
    Mutta kokemus tuo varmuutta.
    Oletko tanssinut ennemmin kärjillä ja mihin ryhmään olet menossa? Nimittäin jos arvaan koulusi oikein, ns. "varsinaisia" balettiryhmiähän opistolla on 7, plus aikuisbaletti, EK:t sekä satu- ja esibaletit. Kärkkärit on ainakin neljännestä ryhmästä alkaen, en tiedä onko aiemmin.
    Kun itse aloitin kärjillä puuhaamisen olin jo sitä ennen tanssinut tosi vähän, kolmisen kuukautta, mutta mä opin nopeasti. Me tehtiin tosi paljon kärjillä samoja harjoituksia, echappéita, pas de bourréita tangossa. Piruettiharjoitukset oli soutenuita ja vain vähän piqué-piruetteja; niitä harjoiteltiin vielä kuutosessakin paljon pehmeillä.
    Ota kärkitanssi ihan rauhassa, ja M:n koulun balettisalia saa lainattua aina silloin kun se peilisali on vapaana. Se huono puoli, että sali on vapaana aamu- ja iltapäivänä, nimittäin neljältä iltapäivällä alkaa tunnit. Olen itse moneen otteeseen varannut salin pariksi tunniksi, mankan saa nuopparin toimistolta. Mutta tietenkin olet omalla vastuulla siellä.

    Jos olet menossa siihen kouluun (M.M), niin älä ota henkilökohtaisesti sitä opettajan tapaa ja luonnetta, hän on hyvin temperamenttinen, mutta hyvä opettaja ja kuitenkin mukava kun häneen aikaa myöten tutustuu. Joten ole huoletta! :)

    Ja mitään ns. "pukukoodia" ei ole. Boutiquesta saa hyvin pukuja ja eri kokoja. Tietysti voit kysyä opelta millaista leotardia (eli siis sitä balettipukua, jumppapukumaista sellaista) käytetään ko. ryhmässä, mutta mitenkään tiukkaa se pukeutumistyyli ei ole. Nelosessa oli vielä oppilailla samanlaiset leotardit (paitsi yhdellä oppilaalla oli vaaleansininen puku tosin samaa mallia, ja mulla oli aivan erilaiset letarit), mutta esmes kutosessa ja seiskassa ei ollut minkäänlaista samanlaista pukua.
    Mikä yleensäkin balettipuvustukseen kuuluu, on vaaleat trikoot (joko valkoiset tai ihonväriset), itse balettipuku eli siis tämä leotardi ja ohut balettihame, joka on joko kietaisumallinen tai sitten kietaisumallia muistuttava "umpeen" ommeltu. Sekä tietenkin ne pehmeät tossut ja kärkitossut, kun aika koittaa.
    Kuten mainitsin, balettipuvun ja trikoiden päällä voi ja saa käyttää sitä hametta (saatavilla eri värejä, materiaaleja, paksuisia ja pituisia) sekä myös balettishortseja. Itselläni on kaksi hametta (toinen M. Boutiquesta, toinen Piruetista) sekä shortsit (Piruetista).
    Itse suosin kerrospukeutumista. Käytän aina pitkiä säärystimiä, ulottuu polviin joten pitkin tuntia saa säärystimiä rytättyä joko ihan vaan pitämään nilkat lämpiminä, tai tarvittaessa lämmittämään jalat aina polviin saakka. Joskus käytän leotardin päällä myös ohutta boleroa, trikoopuseroa tai varsinkin näin talvella ainakin alkulämmittelyn aikana vetoketjuhupparia.

    Vielä muistui noista kärjistä mieleen. Onko sulla jo omat kovat tossut? Ja pehmusteet (jos tarvitset)? Ihanan pehmeiden tossujen takia en tartte enää sellaista tuhannen toppausta kuin edesmenneiden Grishkojen kanssa. Ainoastaan teippaan pikkuvarpaat (tossujen sisäpehmusteen reunat hankaa aina pikkuvarpaiden ihon rikki) joka treenikerta ennen tunnin alkua, joten tarvittaessa saan hyvin nopeasti kärkitossut jalkaan - ei tartte taistella padseja tai varvassukkia ja sovitella niitä siististi tossun sisään, vaan saan suoraan nauhat sidottua ja hieman nilkkoja lämmitettyä kärkityöskentelyyn.
    Tsemppiä! Hyvin se menee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei taas!

      Kiitti pitkästä vastauksesta:). Juu on minulla kärkitossut olleet jo jonkun aikaa. En kuitenkaan ole kovin paljon päässyt niillä treenaamaan, joten olen niillä tanssiessa vielä aika epävarma. Ihan oikein arvasit koulun johon olen menossa :). Tarkoituksena on käydä kyseisessä koulussa ihan vain viikon verran ja sitten lähden vaihto-oppilaaksi Britteihin. Onko aikuisbaletin tunnit minkätasoisia? Kävitkö niillä itse, että osaisitko yhtään kommentoida niitä? Ajattelin vain, että aikuisten tunnille voisi olla helpompi mennä sekaan..

      Omassa tanssikoulussani käyn kutosryhmässä, mutta ajattelin ottaa mielummin vähän helpomman tunnin, kun koulu ja opettaja ovat uusia yms. Mutta parilla kolmella tunnilla luultavasti ehdin käydä. Ehkä juuri nelosryhmän tunnille voisin mennä ainakin. Saatan nimittäin jännittää vieraan open tunnilla niin kovasti, että en osaa edes helpompia asioita, auts!:D

      Ja olen tottunut opettajan edustamaan opetustyyliin, sillä oma opettajani on _aivan_ samanlainen :D. Ne pään pudistelut, moittimiset ja kauhistelut siitä kuinka huonoja olemme, pitää jättää vaan huomioimatta. Itseäni ne ainakin usein vain huvittavat (vaikkakin joskus harmittavat!).

      Poista
    2. Hei!

      Kärkitossujen kanssa tanssiminen vie jokaiselta oman aikansa tottua. Lisäksi siinä on melko iso vaikutus sillä, minkätyyliset tossut sulla on, ts. kuinka kapea boksi sulla on, kuinka jäykät tossut ovat. Minkä merkkiset sun tossut ovat?
      Kärkitreeni aloitettiin ihan ensin totuttamalla jalat ja nilkat varvastossujen vaatimaan pointe-asentoon. Eli keino, jonka olen todennut hyväksi ja tehokkaaksi on, että aloitat ihan tangolla vaan seisten niillä tossuilla, katsot peilistä että koko boksi ottaa lattiaan ja nilkkaan tulee kaunis kaari. Kun teet relevét, muista EHDOTTOMASTI rullaus kannasta päkiälle ja päkiältä pointeen, ja sama alaspäin, eli pointesta päkiälle ja siitä pehmeästi kokonaan alas. EI MISSÄÄN NIMESSÄ hyppyä ylös ja alas; siinä rikot vaan jalkasi ja tekniikkasi on väärä, joka voi myöhemmin ollen vaikeaa parantaa.
      Echappé -hypyt, eli tangolla olet ja jalat viidennessä asennossa. Käyttäen sisä- ja ulkoreisiä tavallaan liu'utat jalat suoraan toiseen asentoon kärjelle, ja sitten kärkiasennosta sisäreisillä "imaiset" takaisin viidenteen, mutta nyt etummaisena se jalka, joka oli aloittaessa takana.
      Tsekkaapas YouTubesta videoita hakusanoilla "pointe work for beginners". Löytyy TOSI paljon.

      M.M.:n koulun aikuisbaletti on oikeastaan pelkkää tekniikkaa: pliéitä, rondeja, battement jetéitä, tenduja, sautéja ja aikuisbalettitunnit kestää tunnin ja kerran viikossa.

      Kuutosryhmän tunti on aika haastava jo, ja vitosryhmää ei ole - ei ollut ainakaan vielä syksyllä ja muistaakseni ei ole nyttenkään. Nelosryhmä on hyvä: siinä tehdään kärkkäreillä sekä ns. perusharjoitusta (juuri noita echappéita sekä pas de bourréita tangolla), pas de bourré suivi (se "nopea" bourrée-liike), keskellä paljon hyppyjä, sekä sauté- että echappéita kärkkäreillä ja myös pehmeillä.
      Ja myös piruetit (soutenu ja piqué-piruetit) tehdään sekä pehmeillä että kärjillä, erilaisia liikesarjoja (sis. pas de chateja, arabesqueja, chasséja, grand pas de chateja...). Eli nelosryhmä todennäköisesti on sulle se oikea ryhmä, koska kun aloitin M.M.:n koulussa tiukan treenin syksyllä (puoli vuotta treeniä samaisessa koulussa takana) niin nelonen oli mulle just se oikea ryhmä. Harjoiteltiin myös erinäisiä esiintymisharjoituksia (tosin mä en koskaan päässyt ikäni takia esiintymään) mutta nekin teki hyvää.
      Kuten sanoin, kutonen on vaikea, mutta voithan sanoa M:lle, että josko kävisit vaikka kerran viikossa kuutosen ryhmässä - mä tein niin.

      Mikä sun edellinen tanssikoulu oli? Ja asutko Seinäjoella, ja minkä ikäinen olet?

      Jos haluat puhua private enemmän tästä koulusta, niin laita mulle yksityisviestiä, mm. mun omakohtainen mailiossa löytyy tuolta ylhäältä (marzchaer@hotmail.com).

      Tsemiä!!

      Poista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta