7. tammikuuta 2012

Baletin maailma ilman ruokaa

Olen lukenut paljon balettiin liittyviä kirjoja, sekä ihan opetuskirjoja että myös romaaneja.
Mikä minua sitten on ruvennut tosissaan ärsyttämään noissa balettiromaaneissa on niiden balettia kuvaava maailma. Kuinka rankkaa se on, miten kilpailuhenkistä, suorastaan sairaalloista. Kuinka jokaista suupalaa lasketaan, kuinka tunnit alkavat jopa puoli yhdeksän aikaan aamusta punnituksilla ja treenit kestävät lähes tauotta puoleen päivään jolloin on parhaimmillaan 45 minuutin mittainen "lounastauko". Lounas, joka käsittää puolikkaan keitetyn kananmunan ja yhden hedelmän ja juomana light-colan. Sitten näytösharjoituksiin, joiden kesto on 3-4 tuntia, kymmenen minuutin tauko ja kritiikkiä, huomioita ja käskykorjauksia. Tunnin tauko ja vielä näin päivän päätteeksi parin- kolmen tunnin balettitunti. Eikä se pääty siihen, vaan useat tanssijat päätyvät vielä jäämään omiin lisäharjoituksiinsa. Kotiin palataan vasta iltamyöhällä, kaadutaan sänkyyn nukkuen vain 4-6 tunnin yöunet ja taas sama, seitsemänä päivänä viikossa.
Ainoa vaihtelu on näytökset.
Turhankin tarkkaa kuvailua mitä balettitanssija jopa saa syödä ja mikä on totaalisen kiellettyä. Kuinka laiha täytyy olla, mikä on ehdoton painon yläraja. Miten baletin taiteellinen johtaja ja opettajat moittivat tanssijaa/tanssijoita, jos on yhtään kertynyt painoa, jos näyttää joku ruumiinosa pikkuisenkaan seurueen laihinta tanssijaa isommalta.


Onko ihme, jos nykypäivänä nuoret tanssijanalut ovat enemmän kuin huolissaan omasta ruumiinmuodostaan?

Menneillä vuosikymmenillä oli vallitsevana se, että ballerinojen täytyi olla ehdottoman laihoja. Vuosien saatossa on onneksi se käsitys ainakin yrittänyt väistyä, vaikka ikäväkseni totean edelleen, että valtaosa tanssijoista on liian kuihtuneita.
Toki fyysisesti rankka liikunta muovaa kehoa, mutta liiallisuuksiin mennyt tikkumaisuus ja ruoan välttäminen ei ole tanssijalle hyödyksi.
Lainatakseni erästä NYCB:n solistia Kathryn Morgania, yleisö on maksanut suuret summat rahaa siitä että he näkevät sinun tanssivan, ei hoippuvan puolikuolleena, joka sitten viimein pyörtyy jaksettuaan juuri ja juuri tehden loppukumarrukset yleisölle.

Valitettava totuus on, että syömisongelmat liitetään turhan usein varsinkin voimisteluun, balettiin ja taitoluisteluun - ihan vain muutamiksi esimerkeiksi.
Olen ihaillut aina esimerkiksi venäläistä Polina Semionovaa, hänen upeaa tanssiaan, kaunista tulkintaansa. Semionova on ehdottoman lahjakas tanssijatar ja kun katsoo hänen tanssiaan huomaa välittömästi, kuinka tämä nainen nauttii tanssista. Mutta katsottuani lisää videoita YouTubesta, ihailuni Polinaa kohtaan on laskenut suuresti. Miksi? Hänen melkoisen hoikkuutensa takia. En missään nimessä halua häntä solvata - kuten kerroin, arvostan häntä juuri hänen uskomattoman baletillisen ja musikaalisen taituruutensa takia. Mutta sitä syö hänen liiallinen hoikkuus. Valitettavasti. Myös suht. vastikään Nelosella alkanut teinisarja 'Näytön paikka' kuvastaa siinä esiintyvien voimistelijanuorten tiukkaa ja erittäin kurinalaista elämää: ei herkkuja, jatkuvaa treenausta. 16-vuotiaan täytyisi käydä koulua, mutta he eivät käy "tavallista" koulua. Järkytyin, kun yhdessä jaksossa tyttöjen voimisteluvalmentaja sanoi USA:n kultametalistille, hyvin hoikalle, pienelle ja jäntevälle tytölle tämän harjoitellessa nojapuilla vaikeaa ja uutta liikettä, että tämä tyttö ei voi sitä liikettä tehdä. "Se-ja-se -voimistelija pystyi sen tekemään, koska painoi 10 paunaa (n. 5 kg) vähemmän kuin sinä, ja se liike on tarkoitettu laihemmille kuin sinä olet." Noh, kun laskee yhteen kaksi plus kaksi, tietää lopputuloksen.

Kyllä. Kyllä balettimaailmassa - ikävä kyllä - on ne vartalolliset vaatimukset, mutta onneksi ainakin Suomessa on tanssijoiden kohdalla ennen kaikkea terveys kaikkein tärkeintä.
Valitettava totuus on, että ylipainoinen ihminen ei "sovi" balettitanssijaksi, tai pikemminkin hän ei välttämättä kykene suorittamaan vaadittuja liikesarjoja. Mutta tämä koskee aivan hyvin myös vartaloltaan normaalia, myös laihaa ihmistä, joka ei ole keholtaan tarpeeksi notkea, esimerkiksi juuri rangaltaan, jonka taipuisuutta vaaditaan mm. arabesquessa ja attitudessa. Myös joillekin aukikierto tuottaa vaikeuksia, jos ei ole niveliltään "liikkuva".

Mutta kysymys johon olen ikäväkseni törmännyt on, kuinka olla tarpeeksi kiinteä ja laiha, jotta voi olla ballerina?
Tässä minun mielipiteeni omasta kokemuksestani.
Baletti itsessään muovaa kehoasi. Laihana ja aliravittuna ei jaksa tanssia - tiedän sen. Myös loukkaantumisriski on vähintäänkin tuplaten suurempi kuin vartaloltaan sellainen, joka on ns. "normaali" ja myös hallitsee itsensä.
Kumpi on parempi: halu olla tikunlaiha jotta olisi mielestään balettitanssijan näköinen, mutta loppujen lopuksi ei jaksakaan tanssia enää. Vai, olla kropaltaan normaali, lihaksikas ja jaksaa tanssia, vaikka peilikuva aina imartelekaan tanssistudiossa? Kumpaa enemmän haluat: puhuttelua opettajaltasi että joko syöt, SYÖT jotta jaksat tanssia tai muuten joudut todella jättämään tanssimisen kesken? Vai haluatko jatkaa tanssimista, kehittyä, odottaa tuntia ja tuntea sen ilon läikähdyksen sisälläsi, kun opettajasi kehuu sinua jostakin hyvintehdystä liikkeestä? Olla vahva tanssija, vaikka omasta mielestäsi et olekaan "niin ballerinan näköinen"?


Ollessani tanssileirillä kesällä, muistan erittäin hyvin ne luisevat tyttöset tanssitunneilla ja ruokalassa. He juuri ja juuri jaksoivat tehdä ne liikkeet mitä opettaja näytti, mutta eivät mitään muuta. Ruokalassa lautaselle läntättiin kaksi lusikallista salaattia, pääruoasta korkeintaan puolikas peruna ja ruokajuomana lasi vettä.
Eräälläkin lounaalla yksi leirin johtajista marssi yhden tyttölauman luokse (nämä tyttöset olivat n. 12-14-vuotiaita), huokaisi päätään pudistaen ja käski heitä lopettamaan moisen pelleilyn. "Ulkona on kolmenkymmenen asteen helle, te urheilette ainakin sen 8-10 tuntia päivässä! Ette todellakaan voi syödä noin vähän, te ette mitenkään jaksa noin vähällä ruoalla!"
Hän kertoi kuinka oli seurannut ko. tyttöjä jo pidempään ja sanonut että nämä tytöt eivät syöneet juuri mitään. Kenties siinä yksi syy, mikseivät nämä tytöt kykeneet tunneilla tekemään kunnolla vaan käyttivät pääosin juorutaitojaan.

Minusta tämä on hirveää.
Olen ehkä kalkkis, mutta tiedän mistä puhun.

Jos on mieli tanssia, on mieli myös syödä.
Suomen Kansallisbaletin jäsenillä on onneksi terveempi suunta kuin mitä ulkomailla ja varsinkin mitä Valtoihin tulee.
Tanssija voi syödä karkkia - minäkin syön. Itse asiassa, imeskelen tässä paraillaan tikkaria. Tekeekö se minusta huonon tanssijan? Vai olenko tanssija enää lainkaan, koska syön karkkia?

Toivon sydämeni pohjasta, että tämä postaus on saanut edes jotakin tanssia harrastavaa - tai ketä tahansa ihmistä!! - miettimään keho- ja ruoka-asioita uudemman kerran. Marttyyrius on kuitenkin aika out nykypäivänä. Vaikka 1800-luvulla monet harrasuskovaiset näännyttivät itsensä nälkään uskonsa vuoksi, se oli kaksi vuosisataa sitten. Maailma on muuttunut siitä melkoisesti. Sitä paitsi, kuka rehellisesti voi myöntää haluavansa elää nälässä päivästä toiseen? Se loppujen lopuksi johtaa siihen, että kun elimistö on tarpeeksi nälissään, se pakottaa ihmisen syömään.
Totuus on, että mikään elävä olento ei säily ravinnotta.
Ja jos haluaa leikkiä 1800-luvun marttyyriä, eikö ole parempi uhrata itsensä terveellisin keinoin omalle intohimolleen, right?

Tässä vielä video jonka löysin YouTubesta, "kuinka saada balettitanssijan vartalo". Ko. videossa esiintyvä tanssija painottaa ensimmäisenä ja erityisesti terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota, jotta lihakset joita tanssiessa tarvitaan, kasvavat ja vahvistuvat: ilman näitä molempia olet hukassa. Tarvitset myös ammattitaitoisen opettajan, joka osaa ohjata sinua sekä balettitunnilla, että myös tarpeen tullen antaa vinkkejä balettistudion ulkopuolella tapahtuvaan liikuntaan. Pelkkä hölkkääminen ja kuntosalitreeni eivät valitettavasti auta, koska baletissa vaaditaan sellaisia lihaksia, joita ei normaalisti käytetä, mm. vahvat vatsa- ja selkälihakset, olkalihakset, vahvat reidet (varsinkin sisäreidet), pohkeet ja kun siirrytään tanssimaan kärjillä, on erittäin tärkeää, että nilkan lihakset ovat vahvat. Silloin ne auttavat tukemaan myös paitsi jalkaterää niin myös koko jalkaa.
Muistathan, että kärjillä tanssiminen ei ole kiinni pelkästään jalkalihaksista; siinä vaaditaan vahvaa vatsa- ja selkälihaksistoa, käsivarsia, olkapäitä ja ehkäpä mikä yllättävintä, niin pään kannatusta.


Nautinnollisia tanssitunteja kaikille! :)

16 kommenttia:

  1. Aivan loistava, aiheellinen postaus! Pidä tuo asenne. ♥

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! Mun mielestä on hassua, että jotku baletin _harrastajat_ haaveilevat täydellisestä balleriinan kropasta. Onhan se kiva, ettei maha pömpötä tunnilla yms, mutta että sen takia näännyttää itsensä ja samalla huonontaa suoritustaan..

    Olet oikeassa siinä, että baletti kyllä muovaa kropan omansa näköiseksi, jos vain syö oikein. Mutta en mäkään tunne mitään häpeää mässyttäessäni täällä domino keksejä. Ei ulkonäkö kerro taidoista mitään!:)

    VastaaPoista
  3. Itse asiassa langanlaihat ballerinat ovat suhteellisen uusi ilmiö. En toki tiedä kuinka kauan sitten menneisiin vuosikymmeniin viittasit, mutta vanhoja kuvia ja videoita katsellessa huomaa kyllä, miten eri näköisiä esimerkiksi 50-60-lukujen tanssijat ovat nykyisiin verrattuna. Ja vielä esimerkiksi Kirovin/Mariinskin 90-luvun alun Sylfideissä ovat mm. hieman rintavampia moniin 2000-luvun tanssijoihiin verrattuna. :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä Tossu,

    On ehkä suhteellinen tuo "uuden ilmiön" käsite. Baletti on lajinaan muovautunut nykyisekseen vasta 1900-luvun puolivälin tienoilla balettimestareiden (mm. Cecchettin) luomana. 1960- ja 1970-luvuilla oli hyvin vallitsevana laiha ja hauras balettitanssija (suora lainaus oppaasta Sandra Noll Hammond: Piruetti - Baletin perusteet, art house), mutta se ei vastaa enää nykypäivän ammattitanssijan mielikuvaa.

    Kyllä, varsinkin venäläiset balettitanssijat ovat hyvin piskuisia, laihoja. Mutta kun heitä vertaa esim. ABT:n ja NYCB:n sekä useisiin eurooppalaisiin ballerinoihin, he ovat huomattavasti erilaisia: lihaksikkaita, jänteviä, aika lyhyitä. Varsinkin Misty Copeland (ABT) on erittäin hyvä esimerkki nykypäivän ammattitanssijasta.
    Toki on poikkeuksia ja myös näitä "luonnonoikkuja", jotka ovat laihoja täysin luonnostaan.
    Myös on otettava huomioon tanssijan ikä: nuori, lapsi- ja teini-ikäinen tanssija on hyvin usein erittäin hoikka (olen itse törmännyt vain näihin melkein honkkelimaisiin nuoriin tanssijoihin), mutta luonnon sanelemana kun on ikää enemmän ja aikuinen, on tanssija ihan luonnon sanelemanakin erilainen ruumiiltaan.
    Mutta, poikkeus aina vahvistaa säännön :>

    VastaaPoista
  5. Mutta edelleen vallitseva trendi on ollut, että siinä missä vaikkapa 50-70-luvuilla ballerinat muistuttivat ruumiinrakenteeltaan enemmän tavallisia tallaajia ja aikuisia naisia (ja teknisen suorituksen lisäksi tulkinnan yms. arvostus oli huipussaan), niin monet tämän päivän tai eilisen nimistä ovat vanhoihin kollegoihinsa nähden tikkuja, joiden sirkustemppujen näkemisestä maksetaan. Eivät toki onneksi kaikki, mutta kyseessä on tanssin ystävien keskuudessa ihan yleisesti ympäri maailmaa tiedostettu juttu.

    VastaaPoista
  6. Tossu hyvä,

    Vielä 1950-luvulla 'löytyi' vielä näitä lihaksikkaampia, normaaleja balettitanssijoita, hyvänä esimerkkinä mm. Moira Shearer.
    Mutta 1960- ja 1970-luvuilla oli tämä tikkumaisuus vallitsevana.

    Nykypäivän tanssijoista löytyy kyllä näitä melkeimpä jo liian laihoja tanssijattaria, ja he ovat melkein poikkeuksetta venäläisiä (kuten P. Semionova). Tämä johtuu hyvinkin paljon siitä, että venäläisissä balettikouluissa kuri on hillitön ja kun olen tarkemmin tätä tutkinut, siellä varsinkin ammattiin koulutettavia nuoria tanssijoita punnitaan säännöllisesti, ja jos et ole siinä "tietyssä" kuosissa, seuraa pakkolaihdutus.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä, tämän luin kun googlasin balettitanssijan ruokavalio, olen aikuisiällä(n 1,5 v sitten) alottanut baletin, ja vaikka olenki hoikka tai normaali ruumiinrakenteinen, mulla on leveä lantio sekä takamusta löytyy, ja olenki miettiny että pitääkö mun laihtua tms. Mutta nytten keskityn siihen mitä olen ylläpitäny, eli terveellinen ruokavalio, jotta jaksaa. Olen huomannut kun näin kolmekymppisenä alottanut ylipäänsä urheilun, niin vaatii tosi paljon jaksamista! Ja oikeastaan ehkä viimeisen puolen vuoden aikana keskittyny enemmän ruokavalioon, ja kappas, jaksaa paremmin, rupeaa venymään ja kaikkee!! Olen jopa alottamassa baletin rinnalle toisen lajin, showtanssin alkeet. Joten olipas hyvä että luin tämän sinun tekstin. :))

    VastaaPoista
  8. Hei Anonyymi,

    Oli tosi ilahduttavaa lukea sun kommentti! Juuri tämän vuoksi jaksaa kirjoittaa ja neuvoa muita ja toivoa, että voi auttaa edes jotakuta.

    Ruokavalio on kaiken alku ja juuri, se vaikuttaa kaikkeen: mieleen, jaksamiseen, kuntoon, terveyteen. Valitettava totuus on, että ihminen vanhenee koko ajan, eikä esimerkiksi sinun ja minun ikäisen ihmisen kroppa ole enää samanlainen kuin 15-vuotiaana, mutta itse siihen voi vaikuttaa, onko se hyvä vai huono juttu.
    Nautinnollisia tanssihetkiä sulle ja hyvää kesän alkua! :)

    -Chandra

    VastaaPoista
  9. Hei! Voisitko mainita joitakin balettiromaaneja, joissa juuri korostuvat nuo alussa mainitsemasi asiat? :D Mielellään jotain, mitä uskoisit löytyvän esimerkiksi kirjastosta :)

    VastaaPoista
  10. Olen koonnut ko. linkkiin suosikkejani kirjoista: http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/search/label/kirjallisuutta

    Mutta Norma Harrisin Caligari on yksi kirja, jossa korostuu mainitsemasi asiat. Danielle Steelin romaani Isoäiti Dan, Nora Robertsin kirjat Tanssiaskelin ja Rakkauden tanssi. Kaikki nuo kirjat löytyvät kirjastosta.
    Mutta ehkä parhaimmat kirjat ovat elämäkertoja, Gelsey Kirklandin Ballerinan kuolemantanssi sekä Toni Bentleyn Tanssijan talvi. Näillä kahdella tanssijalla on yhteistä sama balettiseurue (joskin Kirkland vaihtoi ABT:hen).

    -Chandra

    VastaaPoista
  11. Hei Heidi! Löysin tämän postauksen vasta nyt, mutta komppaan täysin. Annoit mulle varmuutta jatkaa samalla lailla. Itse olen ollut SH kourissa neljä vuotta, ja nyt kun olen lähes parantunut ja olen saanut tanssin aloittaa uudestaan, on mieleen tullut että olen "liian normaalipainoinen" tanssimaan. Että hieman hoikempana kunto kohoisi. Mutta kyllä minä sen pohjimmiltaan tiedän että raaka fakta on että ilman ruokaa ei jaksa tanssia! Ei Siitä silloin jaksa iloita. Ja jaksan niin paljon paremmin nyt kuin Silloin.
    Kiitos tästä! <3

    Oma lajini onkin Hiphop ja osaksi myös jazzia. On silti mukava tutustua blogisi kautta myös balettiin. :)
    KYSYMYS: Voisitko listata elokuvia jotka koskevat balettia ym tanssilajeja?

    VastaaPoista
  12. Hei AnnaJo!

    Mä tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu, koska itse kamppailen samojen tunteiden kanssa edelleen. Tässä ei kuitenkaan voi antautua sille tunteelle, vaan on pakko ajatella järjellä: no food, no dance. Eikä ruoatta se kunto kohoa muuhun kuin laskusuuntaan.

    Tervetuloa myös tänne balettipuolelle :) Tästä seuraavasta linkistä löydät mun listaamia top 5 -tanssileffoja (http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/2011/11/tanssileffat-top-5.html), mutta niitä on niin paljon!
    Youtubesta löytyy Center Stage sekä ko leffan itsenäinen jatko-osa Center Stage - Turn it up. Youtubesta löytyy myös First Position, dokkari joka seuraa muutaman nuoren tanssijan valmistautumista amerikkalaiseen balettikilpailuun. Ballerina puolestaan kertoo muutamasta venäläisestä huippuballerinasta.
    Noita Step Up -leffoja löytyy kaikenkaikkiaan neljä.
    Todella hyviä ja tositarinaan perustuvia leffoja ovat Mao´s Last Dancer sekä The Red Shoes. Sitten on Balettitossut -niminen leffa, jossa pääosaa esittää Emma Watson (tosin tässä leffassa baletti ei ole niin täysin ykkösenä, vaan yhden tytön harrastus); Billy Elliot on loistava. Tanssin Taika on hieman erilainen leffa, kertoo Joffrey Ballet´n seurueesta, pääosaa esittää Neve Campbell.

    Leffoja löytyy paljon, ja youtubesta kannattaa katsoa ainakin noiden trailereita, niin saat hieman kuvaa siitä, millaisia leffat ovat :)

    -Heidi

    VastaaPoista
  13. Hei:)
    Mäkin oon tanssinut balettia jo yli seitsemän vuotta ja nyt olen ollut sairaalassa vähän yli puoli vuotta, vakavan anoreksian takia. Sanon vaan tämän kaikille että ei todellakaan tarvitse olla laiha olevansa hyvä tanssija tai näyttävänsä hyvältä. terve näyttää aina paremmalta. Olen itsekin jo toipumassa tästä kamalasta taosetelusta elämän ja kuolenman välillä. Ja hyvä niin.

    Tsemppiä kaikille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet anonyymi täsmälleen oikeassa: terve paitsi näyttää paremmalle, niin terve on ennenkaikkea terve. Kun sen menettää, silloin sitä osaa arvostaa.

      Kaikkea hyvää sulle, ja ihan mielettömästi tsemppiä!

      -Heidi

      Poista
  14. Outo postaus! Mut pidä toi asenne. Anonyymi olen samaa mieltä kanssasi!

    VastaaPoista
  15. ite tosiaa meni överiks aikoinaan. tähdättiin ammattiin ja näyöksiä/kilpailuja oli usein. en nyt sano että oisin ollu sinänsä epävarma kehostani. en ollut suurin, en laihin. ihan normaali teini. sanotaan nyt että n 55 kiloinen. pituutta se melkein 160. eli vallan mainio. (muistan kun terkkari kauhisteli että ompa tota painoa nyt aika paljon.) mutta kuitenkin ne laihemmat sai enemmän aina 'valtuuksia' esim sooloja jne. ei kuitenkaan kelvannut vaikka sitä ei suoraan sanottu. moni mein ryhmästä ns lihavempia lopetti kun opettaja oli vetän ne tunnin jälkeen syrjään että pitäis tota painoo tiputtaa. no päädyttiin sitten lopulta pakko hoitoon 7 kkdeksi. ja painohan tippu siellä vaan. menin myöhemmin näyttäytymään todella alipainoisena ja sitten vaan oltiin että millos alan taas tanssia. siinä hetkessä sanoin ettei kuule enää koskaan. se päätös piti. nyt kun olla jotenkin turvallisemmilla vesillä tai oon enempi sinut oman kehoni kanssa. vaikka tahdonkin laihtua niin tosiaan aloitan tanssin ja sen minne saan avustuksen tuelta ei ole ns balettibalettia. aluks se vaa ketutti mut nyt pari päivää miettineenä se voi olla ihan ok! haaveilen kyllä että tanssin vielä ns kunnolla sitä mutta ehkä nyt vielä tässä epävarmassa tilanteessa on parempi katella muuta ja kun esim siellä on pari baletista vaikutteita saanutta tuntia mm balletonea ja oon kyllä aika innoissani ja saan jopa äitini lähtemään mukaa!

    VastaaPoista

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta