30. tammikuuta 2012

Baletin juhlahumua

Nonnih.
Tulipas sitä sitten käytyä Kansallisbaletin 90-vuotisjuhlagaalassa. Oopperatalo oli viimeistä penkkiä myöten täynnä, joka puolella oli kimallusta ja säihkettä, saketteja, frakkeja, tummia pukuja, pitkiä iltapukuja, minkkistoolia.. HUH! Tuli siellä hieman alipukeutunut olo.
Mutta mahtavinta oli seurata esitystä! Edelleenkin pähkäilen, kuinka IHMEESSÄ ne tanssijat jaksoivat vetää yli kolmen tunnin mittaisen gaalan läpi, varsinkin kun samat nimet pyörivät tanssista toiseen.
Ovathan nämä tanssijat toki ammattilaisia, mutta ammattilaisellekin kahden puolitoistatuntisen mittaisen näytöksen vetäminen on todella raskasta - vielä kun tanssit muuttuivat: oli klassista balettia, modernia balettia ja nykytanssia eli mieletön työ koreografioiden kanssa. Itselläni on melkoisen surkea liikemuisti - saan hioa ja vääntää samoja tendu-sarjoja viikosta ja kuukaudesta toiseen, ennenkuin se on niin syvällä muistissa että osaan sen.
Että ei voi sanoa kuin HUH!


Gaala oli todella upeasti toteutettu, ja tanssijat keräsivät paitsi bravo -huutoja, niin myös ihasteluita ja muutamaan otteeseen yleisö nauroi kippurassa. Balettiopiston pikkuiset tanssijat saivat huokailemaan ja runsaasti taputuksia H. Landerin ja K. Greven koreografioiman (Greve toteutti koreografian balettioppilaitoksen oppilaille) Etudes -esityksen gaalaillan päätteeksi. Landerin koreografiassa todellisia loistotähtiä olivat ehdottomasti Minna Tervamäki ja Salla Eerola.
Tervamäen tanssia odotin kaikkein kiihkeiten - olen ihaillut häntä aina. Paitsi että hän on uskomaton tanssijatar, niin myös todella karismaattinen ja valovoimainen persoona, ja vaikka hän tanssijanurallaan on kohdannut useita (jopa melko vakavia) loukkaantumisia, läpikäynyt leikkauksia ja pitkiä sairauslomia, hän on aina palannut takaisin kirkkaimmaksi tähdeksi, loistamaan lavalla.
Tervamäen tulkinta Anna Kareninana ko. baletin pas de deuxissa oli paitsi teknisesti huikea, niin myös tulkinnallisesti riipaiseva; ei voinut kuin istua paikoillaan ja katsoa iho kananlihalla.

Don Quijoten Grand pas de deux oli juurikin niin upea kuin olin odottanut. Itse balettia en ole nähnyt kuin pätkiä joskus sieltä täältä, mutta Salla Eerolan tulkinta Kitristä ja Jaakko Eerola Basilion roolista olivat molemmat upeita ja melkein vei voiton Joutsenlammen Odette/Odilen roolista.


Eilen illalla tuli ykköseltä kooste tuosta gaalasta. Kaikkia tansseja eivät tietenkään näyttäneet ja osa oli taltioitu myös lauantailta, mm. Joutsenlampi.
Koetin kovasti etsiä itseäni aina kun kuvasivat yleisöä, mutta tuloksetta. Ehkä parempi niin, nimittäin vieressäni istunut nainen välillä vilkuili minua esitysten aikana. Hmm.. tiedän olevani todella herkkä reagoimaan ja eläydyn täydellä tunteella esitykseen, joten mistä tiedän, että olenko itkenyt vai mitä, matkinut huomaamattani tanssijoiden liikkeitä. Tai kenties "soittanut" orkesterin mukana (tuota tapahtuu todella usein!).
Luovia taiteilijoita.

Olen paljon etsinyt YouTubesta balettitunnille sopivaa musiikkia, ja löysinkin vaikka millä mitalla. Lisäksi löysin upean valssin - Aram Khachaturianin Masquarade Waltz. Siihen on mahtavaa suunnitella oma koreografia - venäläiseen tyyliin mahtipontinen, voimakastunteinen ja temperamenttia tihkuva.



Pienen yllätyksen koin tänään käydessäni tanssikoulun nettisivuilla. Meillä alkaa jo tällä viikolla kevätnäytöksen harjoitukset! Koreografi tulee Virosta, joten odotan suurella mielenkiinnolla, mitä tulee tapahtumaan. Tavallisten tuntien lisäksi on siis nämä näytösharjoitukset, joten lopputalvesta ja keväästä tulee olemaan todella tiivis ja kiire - ainakin tanssin osalta.
Saa nähdä, pääsenkö minäkin lavalle, vai olenko kolmas varamies viidennen nuken varamiehelle. Ptsh. En ole koskaan tanssinut yleisölle - ellei kesäleirin päätöstilaisuutta oteta lukuun.

Mutta voimallisiin tanssitunnelmiin!

NYCB:n solisti Kathryn Morgan "Stars & Stripes"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, vaikuta ja ilahduta