30. tammikuuta 2012

Baletin juhlahumua

Nonnih.
Tulipas sitä sitten käytyä Kansallisbaletin 90-vuotisjuhlagaalassa. Oopperatalo oli viimeistä penkkiä myöten täynnä, joka puolella oli kimallusta ja säihkettä, saketteja, frakkeja, tummia pukuja, pitkiä iltapukuja, minkkistoolia.. HUH! Tuli siellä hieman alipukeutunut olo.
Mutta mahtavinta oli seurata esitystä! Edelleenkin pähkäilen, kuinka IHMEESSÄ ne tanssijat jaksoivat vetää yli kolmen tunnin mittaisen gaalan läpi, varsinkin kun samat nimet pyörivät tanssista toiseen.
Ovathan nämä tanssijat toki ammattilaisia, mutta ammattilaisellekin kahden puolitoistatuntisen mittaisen näytöksen vetäminen on todella raskasta - vielä kun tanssit muuttuivat: oli klassista balettia, modernia balettia ja nykytanssia eli mieletön työ koreografioiden kanssa. Itselläni on melkoisen surkea liikemuisti - saan hioa ja vääntää samoja tendu-sarjoja viikosta ja kuukaudesta toiseen, ennenkuin se on niin syvällä muistissa että osaan sen.
Että ei voi sanoa kuin HUH!


Gaala oli todella upeasti toteutettu, ja tanssijat keräsivät paitsi bravo -huutoja, niin myös ihasteluita ja muutamaan otteeseen yleisö nauroi kippurassa. Balettiopiston pikkuiset tanssijat saivat huokailemaan ja runsaasti taputuksia H. Landerin ja K. Greven koreografioiman (Greve toteutti koreografian balettioppilaitoksen oppilaille) Etudes -esityksen gaalaillan päätteeksi. Landerin koreografiassa todellisia loistotähtiä olivat ehdottomasti Minna Tervamäki ja Salla Eerola.
Tervamäen tanssia odotin kaikkein kiihkeiten - olen ihaillut häntä aina. Paitsi että hän on uskomaton tanssijatar, niin myös todella karismaattinen ja valovoimainen persoona, ja vaikka hän tanssijanurallaan on kohdannut useita (jopa melko vakavia) loukkaantumisia, läpikäynyt leikkauksia ja pitkiä sairauslomia, hän on aina palannut takaisin kirkkaimmaksi tähdeksi, loistamaan lavalla.
Tervamäen tulkinta Anna Kareninana ko. baletin pas de deuxissa oli paitsi teknisesti huikea, niin myös tulkinnallisesti riipaiseva; ei voinut kuin istua paikoillaan ja katsoa iho kananlihalla.

Don Quijoten Grand pas de deux oli juurikin niin upea kuin olin odottanut. Itse balettia en ole nähnyt kuin pätkiä joskus sieltä täältä, mutta Salla Eerolan tulkinta Kitristä ja Jaakko Eerola Basilion roolista olivat molemmat upeita ja melkein vei voiton Joutsenlammen Odette/Odilen roolista.


Eilen illalla tuli ykköseltä kooste tuosta gaalasta. Kaikkia tansseja eivät tietenkään näyttäneet ja osa oli taltioitu myös lauantailta, mm. Joutsenlampi.
Koetin kovasti etsiä itseäni aina kun kuvasivat yleisöä, mutta tuloksetta. Ehkä parempi niin, nimittäin vieressäni istunut nainen välillä vilkuili minua esitysten aikana. Hmm.. tiedän olevani todella herkkä reagoimaan ja eläydyn täydellä tunteella esitykseen, joten mistä tiedän, että olenko itkenyt vai mitä, matkinut huomaamattani tanssijoiden liikkeitä. Tai kenties "soittanut" orkesterin mukana (tuota tapahtuu todella usein!).
Luovia taiteilijoita.

Olen paljon etsinyt YouTubesta balettitunnille sopivaa musiikkia, ja löysinkin vaikka millä mitalla. Lisäksi löysin upean valssin - Aram Khachaturianin Masquarade Waltz. Siihen on mahtavaa suunnitella oma koreografia - venäläiseen tyyliin mahtipontinen, voimakastunteinen ja temperamenttia tihkuva.



Pienen yllätyksen koin tänään käydessäni tanssikoulun nettisivuilla. Meillä alkaa jo tällä viikolla kevätnäytöksen harjoitukset! Koreografi tulee Virosta, joten odotan suurella mielenkiinnolla, mitä tulee tapahtumaan. Tavallisten tuntien lisäksi on siis nämä näytösharjoitukset, joten lopputalvesta ja keväästä tulee olemaan todella tiivis ja kiire - ainakin tanssin osalta.
Saa nähdä, pääsenkö minäkin lavalle, vai olenko kolmas varamies viidennen nuken varamiehelle. Ptsh. En ole koskaan tanssinut yleisölle - ellei kesäleirin päätöstilaisuutta oteta lukuun.

Mutta voimallisiin tanssitunnelmiin!

NYCB:n solisti Kathryn Morgan "Stars & Stripes"

15. tammikuuta 2012

Kärkitossujen ja -työskentelyn ABC


Gaynor Minden -kärkitossut
Jokainen baletista haaveileva haaveilee liihottelevansa kärkitossuilla yhtä kevyen näköisesti kuin perhonen, romanttinen tutu-puku yllään, hiukset tiukalla nutturalla ja hiusten koristeena upea tiara.
Siitä minäkin haaveilen.. mutta siihen on matkaa.

Olen saanut paljon kysymyksiä, milloin voi aloittaa kärkitossuilla tanssimisen, miten vaikeaa se on jne. ja sain siitä idean tehdä postauksen, kuinka aloittaa tanssiminen kärjillä.

Ensimmäiseksi, sinun täytyy olla vähintään 11-12 -vuotias! Miksi? Koska lapsilla ja nuorilla on kasvuvaihe meneillään, ja jos kärkityöskentely aloitetaan jopa ennen 10. ikävuotta (mm. venäläisissä tanssikouluissa kärkityöskentely aloitetaan jopa 6-7 -vuotiailla, ja se luonnollisesti johtaa pahoihin jalkaongelmiin vuosien saatossa).
Luonnollisesti sinulla täytyy olla useampien vuosien säännöllinen balettitausta (ei riitä, että olet tanssinut esimerkiksi jazzia, breikkiä tai nykäriä vuosien ajan), koska vain baletti muovaa niitä lihaksia, joita tarvitaan pointe-tanssissa, mm. hyvin vahvoja nilkkoja, korsetin (eli todella vahvat vatsa- ja selkälihakset), sekä jalkalihakset täytyvät olla vahvat. Myös varpaiden 'lihasten' täytyy olla sen verran vahvat, että ne sallivat niinkin raskaan työn, kuin varvastanssin. Nilkan täytyy sallia mahdollisimman muodostaa kaari ilman, että varpaat kipristyvät kasaan. Siinä on paitsi varpaiden nivelet kovilla, niin myös varpaiden murtumariski varsin suuri.


Kun sitten koittaa SE aika - kärkitossujen hankinta, on hyvä jos opettajasi ensin tsekkaisi jalkasi ja lähtisi kanssasi sovittamaan ja etsimään juuri sinun jaloillesi sopivia kärkitossuja.
Lähes poikkeuksetta ensimmäisten kärkkäreiden hankkijoilla on nilkat vielä liian heikot, ja jos vielä nilkat ovat hyvinkin taipuisat, on hyvä hankkia suht. "jäykät" kärkitossut.
Jos tossut ovat ns. "perinteiset" kärkitossut, ne voi katkaista pohjasta. Vastikään Suomeen tulleet amerikkalaiset Gaynor Mindenit ovat erinomaiset tossut, niin aloittelijoille kuin ammattilaisillekin. Niiden pohjaa ei voi katkaista, ei edes pysty katkaisemaan niiden materiaalin takia.


Tossunnauhat kuminauhanosalla, ja
kuminauhaosa on tarkoitettu menevän
akillesjänteen kohdalta takana.
Näin se helpottaa tanssiessa oloa ja
antaa myöten, jos nauhat on vahingossa
sidottu liian tiukalle.

Kuminauhat tossun kantaan

















Kun oikea tossumalli on löytynyt, tarvitset tietenkin kahdet erilaiset nauhat: "perinteiset" nauhat (kahta eri mallia) sekä kuminauhat nilkan ympäri edestä pitämään tossun kantaosan paikoillaan.
Oikealla vieressä on kuva Blochin Elastic -kuminauhasta, joka ommellaan kärkitossun kantaosaan, n. peukalon leveydeltä tossun kannan ompelukohdasta. Nauha menee nilkan yli toiselle puolelle tossun kantaosaan. Näin kantaosa pysyy paikoillaan, koska itse tossujen nauhat eivät pidä kantaa yllä.

Riippuen tossuista, tarvitset lähes poikkeuksetta pehmusteet, joita löytyy todella paljon!
On erilaisia toe paddingseja, eli siis varpaat ja pikkuisen vielä jalkaterää suojaavia pehmusteita. Näitä löytyy monessa eri muodossa; on ouch pouchia, joka on kankaalla päällystetty geelinen suojus; löytyy silikonista tehtyä suojaa, ja sitten löytyy myös sellaista suojaa, joka on tehty kaksinkertaisesta kankaasta ilman sen erityisempiä pehmusteita, kuten geeliä tai silikonia.
                                                                                              
"Varvassukat". Sisäpuoli on geeliä.


Kun on viimein löytynyt kaikki nämä härpäkkeet, alkaa se fun part!
Aluksi voi olla hankalaa tossujen nauhojen sitominen ja nauhat voi sitoa kahdella eri tavalla. Mutta sääntö on, että sisäpuoleisella nauhalla aloitetaan aina ensimmäiseksi.

Tässä oheisessa videossa Anaheim Balletin tanssija kertoo, kuinka sitoa kärkitossujen nauhat.



Kun pointe-työskentely sitten aloitetaan, ensimmäiset harjoitukset ovat hyvin yksinkertaisia ja ne suoritetaan tangolla.
Rullausta koko jalan kautta varpaille, ja sieltä samalla tavalla takaisin. Eli mitään hyppäystä EI tehdä: siinä vain loukkaantumisriski kasvaa.
Echappét viidennestä toiseen ja takaisin viidenteen ovat kaiketi ensimmäisiä pointe-harjoituksia, kun olet oppinut hallitsemaan aloittelijan kärkityöskentelyn.



Oheisessa videossa on joitakin hyvin yksinkertaisia liikkeitä pointe-työskentelyn aloittaville. Kiinnittäkää huomio varsinkin kärjeltä alastuloon: se ei ole sulavaa rullausta, vaan melkein läjähdysmäinen hyppäys alas.


Näitä harjoituksia - echappéita ja relevéita tehdään todella paljon balettitunnilla kärjillä, ne ovat kärkitanssin perusta. Muista koko ajan keskittyminen rullaukseen ja siihen, että reisien ulko- ja sisälihakset tekevät työn echappéssa; siinä EI hypätä ulos- ja sisäänpäin.
Mutta ennenkaikkea kiinnitä huomio polviisi; polvien täytyy olla aina suorat, kun olet kärjillä (taikkai edes puolivarpailla). Tämä jo ihan fysiologisista syistä- Jos kärjelle noustessa ja kärjillä tanssiessa polvet ovat löysät,  myös reisilihakset ovat löysät eivätkä tue polvea. Baletti asentoineen vaatii todella paljon keholta, ja ns. löysäpolvinen kärkiasento on suora tie tuhoon.

Nilkkojen täytyy olla vahvat, ja niitä voi vahvistaa mm. jumppakuminauhalla sekä relevé -liikkeillä.
Taita jumppakuminauha kaksinkerroin, ja laita jalkapohjasi flexiin (suoraan niin, että varpaat osoittavat kohti kattoa) kuminauhan taitoskohtaan. Pidä käsilläsi kiinni kuminauhan vastakkaisista päistä tasaisesti, ja käytä pelkästään nilkkasi lihaksia ja voimaa, kun hitaasti ja tasaisesti taivutat jalkaterän suorana point:iin, eli suoraksi, ja taas takaisin flexiin.
Tee tätä voimiesi mukaan, mutta alussa olisi hyvä jos tekisit ainakin 3 kymmenen kappaleen toistoa molemmilla jaloilla joka päivä. Jos tuntuu siltä että jaksat enemmänkin, niin sitten tee sama kahdesti, eli 3 x 10 kpl ja tuo kahdesti päivässä.
Myös seuraava on hyvä, venyttää nilkan ja jalkaterän lihaksia. Eli istu lattialla selkä ja jalat suorana, nilkka flexissä. Ala rauhallisesti rullaamaan jalkaa nilkasta eteenpäin; ensin nilkka, sitten metatarsaalikohtaa, päkiä ja viimein varpaat. Mutta, pidä ehdottomasti huoli siitä, etteivät varpaasi missään vaiheessa mene ns. ruttuun, vaan pysyvät suorina!
Ja mikä tärkeintä - pidä koko ajan huoli siitä, että jalkasi pysyvät ehdottoman suorassa linjassa!


Tiedän, alku aina hankalaa, mutta kyllä se siitä!
Ja se helpottaa, jos kotosalla käyttää kärkitossuja, niitä oppii käyttämään ja pakostakin joutuu käyttämään sitä "rullausta" sen sijaan, että hyppäisi suoraan alas kärjiltä. Muistathan kuitenkin, että et ulos marssi tossuilla, koska silloin ne likaantuvat ja tuovat tanssistudioon kaikkea likaa.

Tähän loppuun vielä ehdoton suosikkini The Dying Swan, jonka tanssii Nina Ananiashvili.

7. tammikuuta 2012

Baletin maailma ilman ruokaa

Olen lukenut paljon balettiin liittyviä kirjoja, sekä ihan opetuskirjoja että myös romaaneja.
Mikä minua sitten on ruvennut tosissaan ärsyttämään noissa balettiromaaneissa on niiden balettia kuvaava maailma. Kuinka rankkaa se on, miten kilpailuhenkistä, suorastaan sairaalloista. Kuinka jokaista suupalaa lasketaan, kuinka tunnit alkavat jopa puoli yhdeksän aikaan aamusta punnituksilla ja treenit kestävät lähes tauotta puoleen päivään jolloin on parhaimmillaan 45 minuutin mittainen "lounastauko". Lounas, joka käsittää puolikkaan keitetyn kananmunan ja yhden hedelmän ja juomana light-colan. Sitten näytösharjoituksiin, joiden kesto on 3-4 tuntia, kymmenen minuutin tauko ja kritiikkiä, huomioita ja käskykorjauksia. Tunnin tauko ja vielä näin päivän päätteeksi parin- kolmen tunnin balettitunti. Eikä se pääty siihen, vaan useat tanssijat päätyvät vielä jäämään omiin lisäharjoituksiinsa. Kotiin palataan vasta iltamyöhällä, kaadutaan sänkyyn nukkuen vain 4-6 tunnin yöunet ja taas sama, seitsemänä päivänä viikossa.
Ainoa vaihtelu on näytökset.
Turhankin tarkkaa kuvailua mitä balettitanssija jopa saa syödä ja mikä on totaalisen kiellettyä. Kuinka laiha täytyy olla, mikä on ehdoton painon yläraja. Miten baletin taiteellinen johtaja ja opettajat moittivat tanssijaa/tanssijoita, jos on yhtään kertynyt painoa, jos näyttää joku ruumiinosa pikkuisenkaan seurueen laihinta tanssijaa isommalta.


Onko ihme, jos nykypäivänä nuoret tanssijanalut ovat enemmän kuin huolissaan omasta ruumiinmuodostaan?

Menneillä vuosikymmenillä oli vallitsevana se, että ballerinojen täytyi olla ehdottoman laihoja. Vuosien saatossa on onneksi se käsitys ainakin yrittänyt väistyä, vaikka ikäväkseni totean edelleen, että valtaosa tanssijoista on liian kuihtuneita.
Toki fyysisesti rankka liikunta muovaa kehoa, mutta liiallisuuksiin mennyt tikkumaisuus ja ruoan välttäminen ei ole tanssijalle hyödyksi.
Lainatakseni erästä NYCB:n solistia Kathryn Morgania, yleisö on maksanut suuret summat rahaa siitä että he näkevät sinun tanssivan, ei hoippuvan puolikuolleena, joka sitten viimein pyörtyy jaksettuaan juuri ja juuri tehden loppukumarrukset yleisölle.

Valitettava totuus on, että syömisongelmat liitetään turhan usein varsinkin voimisteluun, balettiin ja taitoluisteluun - ihan vain muutamiksi esimerkeiksi.
Olen ihaillut aina esimerkiksi venäläistä Polina Semionovaa, hänen upeaa tanssiaan, kaunista tulkintaansa. Semionova on ehdottoman lahjakas tanssijatar ja kun katsoo hänen tanssiaan huomaa välittömästi, kuinka tämä nainen nauttii tanssista. Mutta katsottuani lisää videoita YouTubesta, ihailuni Polinaa kohtaan on laskenut suuresti. Miksi? Hänen melkoisen hoikkuutensa takia. En missään nimessä halua häntä solvata - kuten kerroin, arvostan häntä juuri hänen uskomattoman baletillisen ja musikaalisen taituruutensa takia. Mutta sitä syö hänen liiallinen hoikkuus. Valitettavasti. Myös suht. vastikään Nelosella alkanut teinisarja 'Näytön paikka' kuvastaa siinä esiintyvien voimistelijanuorten tiukkaa ja erittäin kurinalaista elämää: ei herkkuja, jatkuvaa treenausta. 16-vuotiaan täytyisi käydä koulua, mutta he eivät käy "tavallista" koulua. Järkytyin, kun yhdessä jaksossa tyttöjen voimisteluvalmentaja sanoi USA:n kultametalistille, hyvin hoikalle, pienelle ja jäntevälle tytölle tämän harjoitellessa nojapuilla vaikeaa ja uutta liikettä, että tämä tyttö ei voi sitä liikettä tehdä. "Se-ja-se -voimistelija pystyi sen tekemään, koska painoi 10 paunaa (n. 5 kg) vähemmän kuin sinä, ja se liike on tarkoitettu laihemmille kuin sinä olet." Noh, kun laskee yhteen kaksi plus kaksi, tietää lopputuloksen.

Kyllä. Kyllä balettimaailmassa - ikävä kyllä - on ne vartalolliset vaatimukset, mutta onneksi ainakin Suomessa on tanssijoiden kohdalla ennen kaikkea terveys kaikkein tärkeintä.
Valitettava totuus on, että ylipainoinen ihminen ei "sovi" balettitanssijaksi, tai pikemminkin hän ei välttämättä kykene suorittamaan vaadittuja liikesarjoja. Mutta tämä koskee aivan hyvin myös vartaloltaan normaalia, myös laihaa ihmistä, joka ei ole keholtaan tarpeeksi notkea, esimerkiksi juuri rangaltaan, jonka taipuisuutta vaaditaan mm. arabesquessa ja attitudessa. Myös joillekin aukikierto tuottaa vaikeuksia, jos ei ole niveliltään "liikkuva".

Mutta kysymys johon olen ikäväkseni törmännyt on, kuinka olla tarpeeksi kiinteä ja laiha, jotta voi olla ballerina?
Tässä minun mielipiteeni omasta kokemuksestani.
Baletti itsessään muovaa kehoasi. Laihana ja aliravittuna ei jaksa tanssia - tiedän sen. Myös loukkaantumisriski on vähintäänkin tuplaten suurempi kuin vartaloltaan sellainen, joka on ns. "normaali" ja myös hallitsee itsensä.
Kumpi on parempi: halu olla tikunlaiha jotta olisi mielestään balettitanssijan näköinen, mutta loppujen lopuksi ei jaksakaan tanssia enää. Vai, olla kropaltaan normaali, lihaksikas ja jaksaa tanssia, vaikka peilikuva aina imartelekaan tanssistudiossa? Kumpaa enemmän haluat: puhuttelua opettajaltasi että joko syöt, SYÖT jotta jaksat tanssia tai muuten joudut todella jättämään tanssimisen kesken? Vai haluatko jatkaa tanssimista, kehittyä, odottaa tuntia ja tuntea sen ilon läikähdyksen sisälläsi, kun opettajasi kehuu sinua jostakin hyvintehdystä liikkeestä? Olla vahva tanssija, vaikka omasta mielestäsi et olekaan "niin ballerinan näköinen"?


Ollessani tanssileirillä kesällä, muistan erittäin hyvin ne luisevat tyttöset tanssitunneilla ja ruokalassa. He juuri ja juuri jaksoivat tehdä ne liikkeet mitä opettaja näytti, mutta eivät mitään muuta. Ruokalassa lautaselle läntättiin kaksi lusikallista salaattia, pääruoasta korkeintaan puolikas peruna ja ruokajuomana lasi vettä.
Eräälläkin lounaalla yksi leirin johtajista marssi yhden tyttölauman luokse (nämä tyttöset olivat n. 12-14-vuotiaita), huokaisi päätään pudistaen ja käski heitä lopettamaan moisen pelleilyn. "Ulkona on kolmenkymmenen asteen helle, te urheilette ainakin sen 8-10 tuntia päivässä! Ette todellakaan voi syödä noin vähän, te ette mitenkään jaksa noin vähällä ruoalla!"
Hän kertoi kuinka oli seurannut ko. tyttöjä jo pidempään ja sanonut että nämä tytöt eivät syöneet juuri mitään. Kenties siinä yksi syy, mikseivät nämä tytöt kykeneet tunneilla tekemään kunnolla vaan käyttivät pääosin juorutaitojaan.

Minusta tämä on hirveää.
Olen ehkä kalkkis, mutta tiedän mistä puhun.

Jos on mieli tanssia, on mieli myös syödä.
Suomen Kansallisbaletin jäsenillä on onneksi terveempi suunta kuin mitä ulkomailla ja varsinkin mitä Valtoihin tulee.
Tanssija voi syödä karkkia - minäkin syön. Itse asiassa, imeskelen tässä paraillaan tikkaria. Tekeekö se minusta huonon tanssijan? Vai olenko tanssija enää lainkaan, koska syön karkkia?

Toivon sydämeni pohjasta, että tämä postaus on saanut edes jotakin tanssia harrastavaa - tai ketä tahansa ihmistä!! - miettimään keho- ja ruoka-asioita uudemman kerran. Marttyyrius on kuitenkin aika out nykypäivänä. Vaikka 1800-luvulla monet harrasuskovaiset näännyttivät itsensä nälkään uskonsa vuoksi, se oli kaksi vuosisataa sitten. Maailma on muuttunut siitä melkoisesti. Sitä paitsi, kuka rehellisesti voi myöntää haluavansa elää nälässä päivästä toiseen? Se loppujen lopuksi johtaa siihen, että kun elimistö on tarpeeksi nälissään, se pakottaa ihmisen syömään.
Totuus on, että mikään elävä olento ei säily ravinnotta.
Ja jos haluaa leikkiä 1800-luvun marttyyriä, eikö ole parempi uhrata itsensä terveellisin keinoin omalle intohimolleen, right?

Tässä vielä video jonka löysin YouTubesta, "kuinka saada balettitanssijan vartalo". Ko. videossa esiintyvä tanssija painottaa ensimmäisenä ja erityisesti terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota, jotta lihakset joita tanssiessa tarvitaan, kasvavat ja vahvistuvat: ilman näitä molempia olet hukassa. Tarvitset myös ammattitaitoisen opettajan, joka osaa ohjata sinua sekä balettitunnilla, että myös tarpeen tullen antaa vinkkejä balettistudion ulkopuolella tapahtuvaan liikuntaan. Pelkkä hölkkääminen ja kuntosalitreeni eivät valitettavasti auta, koska baletissa vaaditaan sellaisia lihaksia, joita ei normaalisti käytetä, mm. vahvat vatsa- ja selkälihakset, olkalihakset, vahvat reidet (varsinkin sisäreidet), pohkeet ja kun siirrytään tanssimaan kärjillä, on erittäin tärkeää, että nilkan lihakset ovat vahvat. Silloin ne auttavat tukemaan myös paitsi jalkaterää niin myös koko jalkaa.
Muistathan, että kärjillä tanssiminen ei ole kiinni pelkästään jalkalihaksista; siinä vaaditaan vahvaa vatsa- ja selkälihaksistoa, käsivarsia, olkapäitä ja ehkäpä mikä yllättävintä, niin pään kannatusta.


Nautinnollisia tanssitunteja kaikille! :)

5. tammikuuta 2012

Uusi koulu, uusi tunti


Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun tunti aloitettiin jumppaamalla. JUMPPAAMALLA! Olin niin tottunut siihen, että tunnit aloitetaan aina sautéilla, kasikasi tai seiskaseiskakolmekolme..
Nyt sitten selälleen lattialle, nivelten rullausta, pieniä lihasliikkeitä, venyttelyä. "Mitä IHMETTÄ?" Mutta oli kerrassaan kyllä ihana aloitus, varsinkin kahden kuukauden pakkosaikun jälkeen!
Otettiin paikat ja kauhukseni huomasin joutuneeni yhdellä seinällä jonon ensimmäiseksi. VIHAAN sitä paikkaa! Meni aivot solmuun, jalat, kädet, pää.. kaikki. Panikoin vaan koko ajan, mieleen muistui ne kamalat tuntihetket, kun olin joutunut jonon ensimmäiseksi ja viimeiseksi, liikkeet valahtivat heti välittömästi mielestäni vaikka toistin niitä 101 kertaa opettajan niitä näyttäessä. Mutta onnekseni huomasin melko pian, että vaikka liikkeet olivat erilaisia, ne eivät olleet vaikeampia kuin mitä olin jo tehnyt vuoden kestävällä tanssiurallani.
Kakkossuuntaan tehtäessä ja lattialla tehtäessä kiinnitin huomiota ryhmän nuoriin tyttöihin (meitä "vanhempia" oli ryhmässä kaksi, minä ja eräs toinen tyttö). Nämä nuorukaiset olivat ruumiinrakenteeltaan hyvin hoikkia, pitkäjäsenisiä ja kehonhallinta oli hieman hukassa. Jalka heilui holtittomasti, hypyissä ei tiennyt mikä oli glissade ja mikä jeté. Kaikki näytti samalta. Olin niin tottunut siihen mitä entisessä koulussani oli, tiukka kuri ja välitön palautus jos ei joku mennyt hyvin. Kädet tulivat vääntämään jalan väkipakolla oikeaan asentoon, hypyissä onnetonta päänpudistusta. Mutta ne tytöt ex-ryhmissäni hallitsivat itsensä liikkeissä täysin.
Ja rakastin tehdä kaikkia taivutuksia ja arabesqueita joista jälkimmäisistä sain kehuja. Wuhuu! Itseluottamus nousi hieman; kyllä mä jotakin osaan!


Keskilattialla opin totaalisen uutena näyttämön suunnat, dehors, kahdeksan jne. Käännökset niihin, asennot niiden mukaisesti. Tendu-sarja keskellä päättyen piruettiin. Sanan piruetti kuullessaan mun aivot menivät lukkoon ja huusivat "EI!! Ei piruetteja!" Mä sitten täysin lamaannuin, mietin kummalla hiton jalalla? Aina väärällä jalalla.
Hyppysarjassa sitten irtosi kaikilta kunnon naurut, glissade muuttui väkisinkin chasséksi, sen jälkeinen irtonainen jeté meni plörinäksi, ja toisesta suunnasta tehtäessä kaikki meni vielä huonommin; koordinaatio ei yksinkertaisesti toiminut!
Loppu oli ihana, kun ei tarvinnut yrittää jaksaa vielä pakolla vääntää sautéja, vaan tehtiin käännösharjoitukset vasempaan etunurkkaan, eteen ja oikeaan etunurkkaan.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku suuhun tunnista, tuntilaisista ja opettajasta.
Vaikka välillä näytti siltä että nyt tulee savu korvista, ei kuulunut sitä huutoa johon olin niin tottunut, vaan neuvoja neuvojen perään ja viimein komennus lattialle ja "pakkovenytettiin" lonkat auki. Sittenpäs sujuikin rondit, tendut ja jetét paremmin.


tuollaisesta jetéstä voi vaan haaveilla..
Mutta mikä ei ole muuttunut koulun vaihdon myötä on mun kroppa. Se tarttee tiukan kiinteytyskuurin. Suurin osa on lihasmassaa (kiitos niitten miljoonien sauté-hyppysarjojen..) mutta suuret lihakset eivät imartele lyhyttä ihmistä. Lisäksi on ihan käytännön ongelmakin suurista lihaksista: venyvyys. Joudun tekemään triplavenytykset entiseen verrattuna, mun lihas venyy kyllä todella paljon, olen luonnostanikin hyvin notkea. Saan tehtyä korkeat hypyt, mutta jetéissä en saa täyttä avautumista aikaan, sivuspagaattia en ole saanut koskaan tehtyä ja kun olen venytellyt spagaattiin saakka, venyvyys pysyy juuri sen verran kuin on lihakset lämpiminä ja töissä. Sen jälkeen ne jämähtävät takaisin lyhyeen mittaansa.
Kärjillä tanssittaessa on nilkoille liika rasitus ja varsinkin ylipronaattisessa jalassa, jolloin parisenkymmentä kiloa koko painostani painottuu väkisinkin nilkan sisäpuolelle, ja kun se sisäpainoisuus jatkuu, se kuormittaa polvia, mikä taas johtaa uudelleen samaan kuin viime syksynä: jatkuva kipuilu, välillä mahdottomuus liikkua ja loppujen lopuksi sairauslomalle.
Ei kiva.

Uusia tossuja en ole vielä käyttänyt käyttämällä. Olen lukenut Gaynor Mindenien käyttäjien kertomuksia, ja useat ovat kertoneet kuinka pari ensimmäistä viikkoa uudenmallisilla ja -tyylisillä tossuilla on vaikeaa, mutta sitten alkaa sujua.
En tietenkään laske työskentelykykyäni tossujen varaan, hauku tossuja omien puutteellisten taitojen sijasta.
On mielenkiintoista nähdä millaista tulee olemaan GM:llä tanssiminen, kuinka paljon ne loppujen lopuksi eroavat esmes Grishkoista.