21. joulukuuta 2012

Liebster Blog





Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
Kiitokset kuuluu Kesäkengissä -blogin yhdelle bloggaajalle Hennulle!

2. Valitse viisi blogia (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Joudun myöntämään, etten hirveästi seuraile muita blogeja (jotkut ovat tietysti vakioluettavia), joten sen mukaan listailen pari kolme blogia.

~ Perhosen huuto ~
on erään ystäväni pitämä blogi. Mira, bloggaaja, kertoo omana itsenään elämästään sellaisena kuin se on, pelottavan samaistuttavalla tavalla. Paljon kuvia, värikästä kerrontaa ja inhimillisyyttä. Tämän vuoksi Miramyy.

Why Do I Dance? Tämä on erään aikuistanssijan balettiblogi, ja syy miksi blogi minua kiinnostaa, on yksinkertainen: minulla ja tällä bloggarilla on yhteistä myöhäinen aloitusikä ja tanssitausta: olemme molemmat aikuisiällä aloittaneita. Maria kirjoittaa todella paljon omista tanssitunneistaan ja -kokemuksistaan, ja siksi saattaa välillä hieman lukuinto hiljentyä, mutta kirjoitustyyli on lennokas ja innostaa jatkamaan lukemista. 
Nämä kaksi valitsin niistä muutamasta harvasta seuraamastani blogeista, Mira ja Maria.

3. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!



Hyvät joulunodotukset kaikille!

1. joulukuuta 2012

Tiesitkö tämän?

Harvemmin tulee pohdittua syvemmin, mitä baletti taiteenlajina tarkoittaa, kuinka se määritellään, millainen sen historia on - eli mitä baletti oikeastaan on.
Monet varmasti tietävät baletin syntyneen Italian ja Ranskan hoveissa, ja että Marie Taglioni oli ensimmäinen, joka tanssi kärjillä. Myös useat baletin suurnimet ovat monille tuttuja.
En itse pidä historiasta, mutta koska baletti on yksi suurimmista intohimoistani, sen synty ja historia kiinnostaa, ja mielestäni jokaisen tanssijan tulisi tietää edes jotakin tämän upean taiteenlajin historiasta.

Moira Shrearer "The Red Shoes" 1950-luvulla

Renessanssin aikaan 1400-luvulla baletti syntyi Italiassa, ja oli alkuun hoviväen hupi- ja seurustelumuoto ja hyvä tanssitaito kuului yhtenä osana aatelisen perussivistykseen. Ranskan hoviin baletti saapui hieman ennen 1500-luvun alkua, kun italialaisesta Katariina de´ Medicistä tuli Ranskan kuninkaan puoliso.
Tästä melkein sata vuotta myöhemmin, eli noin 1650-1700 välillä baleteiksi nimitetyt juhlamenot saavuttivat huipentumansa, kun tanssimista rakastanut Ludvig XIV nimettiin joidenkin lähteiden mukaan "Aurinkokuninkaaksi", koska esitti aurinkoa teoksessa Le Ballet de la Nuit (1653). Tämä teos oli suuri, tuhlaileva spektaakkeli joka kesti yli kaksitoista tuntia. Tällöin sai Pariisin ooppera alkunsa kuninkaan perustamana, ja Pariisin ooppera sai myös oman koulunsa, jonka sanotaan olevan maailman vanhin balettikoulu. Tähän aikaan myös vakiinnutettiin baletin viisi perusasentoa, ja tämän taustalla oli Pierre Beauchamp, hovin tanssimestari. Hän myös keksi useita perusliikkeitä. Ranskasta tuli baletin yleiskieli, koska ranskalainen Pierre Beauchamp kehitti ensimmäisenä baletin klassisen tekniikan perustan sekä maailman ensimmäinen balettikoulu oli Ranskassa.
Baletti muodostui itsenäiseksi taiteenlajiksi vasta 1700-luvulla tanssin vallankumouksen aikaan, kun ranskalainen balettimestari Jean-Georges Noverre teki useita muutoksia. Noverren muutosten myötä koreografista tuli baletin pääsuunnittelija ja hän myös vaati, että tanssijoiden täytyy ilmaista tunteensa ja ajatuksensa erilaisilla ilmeillä ja eleillä niin, että kaikilla liikkeillä on merkitys. Tähän saakka baletti oli käsittänyt pääasiassa seuratansseja, koska tanssijat olivat hoviväkeä.

1800-luku oli romantiikan aikaa, jolloin tunteet nostettiin järjen edelle ja se näkyi baletissa mm. yliluonnollisina hahmoina, eksotiikkana sekä menneiden aikojen ihannoimisena. Myös nykyajan balettitunnit muokkautuivat tuolloin, sarja loogisesti eteneviä, yksinkertaisesta monimutkaisempiin, harjoituksia. Ahkeran ja systemaattisen treenaamisen myötä tekninen kehitys oli nopeaa, ja se mahdollisti mm. piruettitekniikan kehittämisen. Balettitanssissa nähtävä vaivattomuuden ja keveyden illuusio muokkautui 1800-luvulla, kun tanssiin haettiin hyvin kevyttä ja eteeristä vaikutelmaa. Tämän myötä alettiin kehitellä varvastanssia ja kärkitossuja. Myös nykypäivän ballerinan puvustus on peräisin tältä ajalta: valkoinen tyllimekko, jossa oli tiukka miehusta, vaaleanpunaiset trikoot sekä tossut.

Nih Gregorato

18-vuotias italialainen Marie Taglioni oli ensimmäinen ballerina, joka tanssi kärjillä, ja näin ollen mullisti baletin maailman: miesbalettitanssijasta tuli toissijainen naisballerinaan nähden, ja miehen tehtävä tanssissa oli tukea naista partnerina.
Taglioni ei ollut kuuluisa ainoastaan kärkitanssistaan vaan myös tanssinsa keveydestä, sulokkuudesta sekä hyppyjen höyhenenkeveistä alastuloistaan. Hänestä tuli myös ensimmäinen tanssija, joka esitti pääroolia romanttista balettia edustavassa baletissa La Sylphide, ja se tapahtui Pariisin Oopperassa 1832. La Sylphidestä pystyi huomaamaan melkein kaikki romanttisen tyylin piirteet, joita on mm. eksotiikka sekä traaginen rakkaus, joka oli tuhoon tuomittu. Marie Taglionin tanssin lyyrisyydestä ja keveydestä tuli tunnusmerkki, jota nykypäivän tanssijat tavoittelevat yhä.
Taglionilla oli myös vastakohta - totta kai. Nopea, teknisesti taiturimainen ja varvastekniikaltaan virtuoosimainen Fanny Elssler. Hän täydensi kuvan romantiikan ajan ballerinasta temperamenttisuudellaan ja aistillisuudellaan, ja löi mennen tullen Gisellessä ko. teoksen alkuperäisen esittäjän Carlotta Grisin.

Ajat eivät kuitenkaan olleet suotuisia baletille, ja Euroopassa baletti olikin rappeutunut pelkästään pinnalliseksi viihteeksi 1800-luvun puolivälillä Venäjää lukuunottamatta. Siellä kehitys jatkui voimakkaana, ja kiitos tsaarin suojeluksen, balettitraditio oli toiminut hyvin voimakkaana 1700-luvulta saakka.
Venäjällä kehitettiin Vaganovan metodi, ja sen kehittäjänä oli Agrippina Vaganova, joka edusti Venäjän Keisarillista balettia.
Mutta hyvästä menestyksestään huolimatta myös Venäjä kohtasi pientä taantumaa, jonka italialainen tanssiryhmä kuitenkin elvytti haastamalla venäläiset tanssijat. Italia oli kuuluisa teknisestä taituruudestaan, ja sieltä on myös lähtöisin fouettét. Joten hyvin pian myös venäläiset ballerinat opettelivat fouettét, itse asiassa 32 fouettéa kärjillä.
Sanotaankin, että venäläinen baletti on kombinaatio useista vaikutteista, joita ovat mm. puhdas ranskalainen koulu, tekninen italialainen koulu sekä ranskalais-tanskalainen tyyli.

Yhtenä baletin suurmaana Venäjältä on lähtöisin todella paljon balettimaailman kuuluisuuksia, sekä tanssijoita, koreografeja että teoksia.
Suurimmat ja merkittävimmät koreografit ovat mm. Mihail Fokin, jonka tunnetuimmat teokset ovat mm. The Dying Swan, Les Sylphides, Le Carnaval, Tulilintu, Petrushka, Scheherazade ja Le Spectre de la Rose. Marius Petipa, jonka teoksia ovat mm. Faaraon tytär, La Bayadère, Talismani, Prinsessa Ruusunen, The Nutcracker (tämä tosin on Ivanovin koreografia, mutta tehty Petipan ohjauksella), Raymonda, Le Corsaire, Giselle, Esmeralda, Coppélia, Huonosti vartioitu tyttö sekä Joutsenlampi, sai venäläisen baletin uuteen kukoistukseensa, ja tätä syntyperältään ranskalaista miestä sanotaan lähes yksimielisesti kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmaksi balettimestariksi ja koreografiksi.
Sergei Djagilev puolestaan laajensi venäläistä balettia perustamalla Ballets Russesin. Ko. balettiseurue oli varsin tunnettu kiertueistaan, joihin Fokinin ns. pienoisbaletit (esimerkiksi Les Sylphides) muodostivat pohjan. Djagilevin seurueen tanssijoina oli venäläisen baletin silloiset parhaimmat tanssijat, mm. Tamara Karsavina, Vaslav Nijinski, balettimestari Cecchetti sekä Anna Pavlova.

Kathryn Morgan Odetten roolissa 'Joutsenlammessa'
Kun Ballets Russes hajosi, länsi-Eurooppaan levisi seurueen eräänlainen perintö, joka näkyi mm. uusina seurueina ja tanssijoina. Englantiin perustettiin The Royal Ballet ja piakkoin Margot Fonteynistä tuli yksi johtavimmista ballerinoista kautta maailman.
Myös Amerikassa heräsi kiinnostus balettia kohtaan, kun Ballets Russes oli tehnyt useita kiertueita, ja loistava Anna Pavlova hurmannut katsojat. Valitettavasti Amerikassa kehitys oli hidasta, vaikka kuinka yritettiin luoda  omaehtoista taidetta. Lopulta American Ballet Theatre sai alkunsa Mihail Mordkinin vetämästä pienestä ja kunnianhimoisesta tanssiryhmästä.
Hieman ennen 1950-lukua George Balanchine perusti Ballet Societyn, josta tuli pian nykyinen New York City Ballet. NYCB ja Balanchine ovat tunnettuja neoklassisesta, abstraktisesta tanssin tyylistä. Tämän tarkoitus oli näyttää puhdas akateeminen liikkeen kauneus, jota ei saanut häiritä mikään, ei edes lavastus. Superlaihat ballerinat inspiroivat jollakin omalla omituisella tavallaan Balanchinea, ja hän onkin tunnettu siitä, että kouluttaa tanssijansa omaan muottiinsa: tanssijoiden täytyy olla nopeita ja täsmällisiä, heissä ei saa olla havaittavissa persoonallisuutta, he ovat pelkkiä vartaloita jotka toteuttavat tehtävänsä.
1950-luvun jälkeen Ranskassa Pariisin Oopperaa johti Balles Russesin viimeinen miestähtitanssija. Tanskaan syntyi Tanskan kuninkaallinen baletti, joka modernisoi hiukan treenimetodejaan ja ohjelmistoaan, mutta taisteli samaan aikaan säilyttääkseen perinteet. Ruotsissa syntyi Kuninkaallinen Baletti, Saksassa, jossa baletti ei koskaan ollut kovin voimakkaana, syntyi Stuttgart Ballet. 
Kun venäläinen Rudolf N urejev loikkasi Neuvostoliitosta länteen, hän sai kiinnityksen Englantiin Royal Balletiin. Englantilainen tyyli levisi pian Kanadaan synnyttäen Kanadan Kansallisbaletin.
Suomeen ammattimainen baletti perustettiin vuonna 1922, Suomen Kansallisbaletti ja sen taiteellisena johtajana on toiminut Kenneth Greve jo neljän vuoden ajan.
(Osassa tekstiä käytetty lähteenä wikipediaa).

Videossa (alla) on hyvin kerrottu pääpiirteet baletin historiasta, ja erityisesti ihailin, kuinka kuvitus ja musiikki oli saatu sopimaan yhteen kertomuksen kanssa.
Alimmassa videossa käsitellään kärkitossujen tiedeteknologiaa, miten on vanhanmalliset tossut tehty ja mitä tanssijat ovat huomanneet niiden miinuspuoliksi, mitä hyviä puolia on huomattu uudenmallisiin kärkitossuihin (Gaynor Mindenin tossuihin), sekä tanssijan kokemuksia. Suosittelen katsomaan!



1. marraskuuta 2012

Paluu balettitossuihin

Olen lykännyt tämän tekstin kirjoittamista, koska koulutöiden kanssa on ollut hirmuinen kiire ja lupasin itselleni, että kirjoitan uuden postauksen heti kun olen saanut tehtyä kaikki kirjalliset työt. Ja nyt ne on tehty!
Mutta palataanpas asiaan.



Viime viikon maanantaina oli SE päivä: paluu tanssilattialle! Ja voi pojat nautin siitä!
Alku oli tietenkin hieman kankeaa - tuntui kuin kädet olisivat eläneet omaa elämäänsä, mikään ei tuntunut oikein luonnolliselta. Pliét olivat hankalia: en pystynyt tekemään demi-pliétä syvempää ja pian opettaja tuli huomauttamaan, että polveni eivät ole linjauksessa, vaan luiskahtavat lonkan ja nilkan välistä sivuun, ulospäin. What?
Vinkki: mun täytyy luopua lähes täydestä 180 asteen aukikierrostani ja kaventaa sitä pliéiden ajaksi, jotta polvet pysyvät kunnolla linjauksessa.
Tein näin, ja huomasin että nyt sujuu, sujuu kyllä! Mikä ihme! Teki mieli hyppiä ja rallatella, kiljua että hei, mun 6 kuukautta sitten leikattu repaleinen polvi pelaa!

Hyvin nopeasti sain takaisin kiinni asennoista, ja tankosarjat sujuivat varsin hyvin. Liikemuisti pelasi, asento toimi, keskittyminen oli hyvä. Olin ällistynyt!
Valitettavasti tekniikkaa ei tehty paljon puolta tuntia pidempään, koska muut harjoittelivat näytökseen. Sen aikana tein itse erilaisia plié-harjoituksia ja lopputunnista huomasin, että vasemman ja oikean polven välillä ei ollut enää mitään eroa!
Mutta tietenkin polvi turposi sitten, kun otin polvituen pois. Oli mukava kävellä kotiin (jonne on 100 metrin matka tanssikoululta..), kun joka askeleella tunsi, miten polvi tuli yhä jäykemmäksi ja jäykemmäksi, kuin sen sisällä olisi valtava, tiukka kuminauha ja kuminen vesipallo. Ei kiva.



Torstaina oli toinen tunti, joka oli kokonaan pyhitetty näytöksessä esitettävälle tanssille. Koska eräs tyttö oli pois silloin, sain minä kunnian tanssia hänen roolissaan ja yllätin jälleen itseni sillä, miten opin koko koreografian sen puolentoista tunnin sisällä.
Laitoin kyllä merkille, että ryhmän tytöt eivät vaikuttaneet niin ilahtuneilta, kun huomasivat minun liittyneen taas tanssijoihin. En käsitä, mikä siinä oikein on! Sekö, että olen ainakin sen 10 vuotta niitä vanhempi? Se, että he ovat tanssineet aina yhdessä ja mä tulen ja sotken kaiken? Ei aikuisbaletissa koskaan ollut sellaista - mutta itse asiassa vanhempien teinien kohdalla kyllä oli. Vilkuilua, supattelua, suoranaista tuijottamista ja tirskuilua. Ei tunnu kovin kivalta mennä pukuhuoneeseen, jossa kaikki vaimenee kuin napista painamalla, kun itse astuu huoneeseen. Puhumattakaan siitä tunteesta joka tulee, kun kuulee toisten kuiskuttelevan ja pientä hihitystä, mutta ei mitään muuta puhetta.
Haloo!

Perjantaina kävin omatoimisesti harjoittelemassa pari tuntia. Tekniikkaa pehmosilla, omia tanssinpätkiä ja näytöstanssin joidenkin askeleiden harjoittelemista. Totta kai tanssin myös kärjillä!
Huomasin, että Blochin tossut ovat kaikkea muuta kuin miellyttävät! Ensinnäkin ne ovat niin kovat! Kopisevat kuin hevosen kaviot, sattuu ihan luita ja ytimiä myöten ne tossut. Yritin tanssia ensin pelkillä OuchPoucheilla, mutta oli pakko laittaa lisäksi ohuet puuvillaiset paddingsit ouchpouchien alle. Varpaisiin ja jalkateriin ei enää sattunut - mutta eipä ollut tuntumaakaan. Monet puhuvat tuosta tuntumasta kärkitossuilla ja olen pitänyt sitä aina p*puheena, asiana joka ei kosketa mua, mutta nyt huomasin, että mä en tunne oikein mitään, enkä sen vuoksi uskaltanut tehdä paljon mitään, koska en luottanut itseeni. Nilkkani kaari oli kyllä kaunis ja varsin korkea, mutta ei, ei Blocheja - eikä ylipäätään vanhanmallisia kärkkäreitä - minulle!
Eli vaihdoin rakkaisiin Gaynoreihini ja ah, mikä tuntuma! Harmi vaan, että Gaynorini osoittautuivat aavistuksen liian kapoisiksi ja joudun siksi ostamaan uudet, leveämmällä boksilla olevat tossut. Nykyiset tossuni ovat kyllä jo sen verran eläneetkin, että alkaa muutenkin olla uusien tossujen paikka. Mutta vuoden kestivät yhdet kärkitossut!



Joka tapauksessa paluu balettitossuihin sujui todella hyvin, melkein paremmin kuin uskalsin itse odottaakaan. Tältä viikolta on jäänyt koulutöiden ja tenttien takia tanssiminen väliin, mutta toisaalta nämä seuraavat muutaman viikon tunnit keskittyvät näytöstreeneihin, ja minä en ole (vieläkään) mukana näytöksessä.

Löysin vallan mainion videon youtubesta - Wienin kaupunginbaletin tanssija Natalie Kusch harjoittelemassa. Todella helpon ja vaivattoman näköistä teknistä taituruutta! Tosin kärkitossut ovat erittäin kulahtaneet.



10. lokakuuta 2012

Epäilyttääkö?

Käsi ylös se, jota epävarmuus häiritsee tanssitunnilla!
Minua häiritsee.

Kathryn Morgan "Odetten" roolissa
Uskon, että epävarmuus on jokaiselle tuttu  - jännityksenä, vatsanpohjan kouraisuna, pelon väristyksenä, puhtaana epäilyksenä, masentuneisuutena kun vertaa itseään muihin...
Mutta se kertoo siitä, että otat tosissasi sen mitä teet niin hassulta kuin se vaikuttaakin. Olet varmasti kokenut itsesi epävarmaksi vaikkapa koulussa kokeissa, tanssitunnilla jotain uutta sarjaa tehtäessä, ihmissuhteissa. Se on inhimillistä. Kukaan ei ole täysin varma! Salaisuus piilee siinä, kuinka kohtaat epävarmuutesi, käsittelet sitä ja voitat sen, pärjäät sen kanssa.

Olen itse hyvin epävarma ihminen ja stressaannun helposti ihan pienimmistäkin aiheista. Yhteen aikaan tanssikoulussa pelkäsin tunteja niin paljon, että välillä lintsasin tunneilta ja se johti jatkuvaan epävarmuuskierteeseen. Epävarmuuskierteestä ja tanssituntipelosta pääsin eroon - tai oikeastaan se "vain" helpotti - vasta koulun vaihdon myötä.
Olen yhä epävarma, eikä se koskaan miksikään muutu. Mutta olen oppinut pärjäämään sen kanssa kokemuksen kautta.

Älä vertaile itseäsi muihin!
*Niin ikikulunut kuin tämä käsky onkin, se on täyttä totta. Kukaan ei ole identtinen toisen kanssa, joten itseään EI VOI verrata muihin. Jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, toiset osaavat jotain sellaista, jota sinä et osaa ja päin vastoin.

Kuuntele itseäsi: mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi.
*Varsinkin korkeakoulutasolla on suhteellisen paljon oppimistaitoihin ja -strategioihin liittyvää kehitystä ja koulutusta, mutta se pätee täydellisesti myös muilla elämän osa-alueilla kuin pelkästään koulussa. Mieti ja vaikka kirjaa ylös omat hyvät puolesi asiassa, joka sinua mietityttää - oli se sitten tanssitunti tai vaikka jokin kouluaine tai ihmissuhteet. Otetaan esimerkiksi tanssitunti. On yhtä monia tapoja miettiä omia puolinaan kuin on ihmisiäkin, ja oma tapani on muodostaa käsiteltävästä asiasta eri osa-alueita. Esimerkiksi jaan tanssitunnin tankotyöskentelyyn, keskilattiatyöskentelyn allegroon ja adagioon, sekä lopuksi kärkityöskentelyyn. Tämän lisäksi suhteutan kaiken sen mukaan, kuinka olen voinut fyysisesti (esim. polvivammani tulee vaikuttamaan työskentelyyn), koko tanssihistoriaani (kuinka kauan olen tanssinut), mielialaani, stressitasooni, opettajalta saatuun palautteeseen. Esimerkiksi tanssitunnilla vahvuuksiani ovat klassisuus ja hyvä aukikierto, nopeaoppisuus, kauniit port de brasit. Olen hyvä hyppäämään ja lyhyeen taustaani katsottuna kärkitossutyöskentelyni on ihan hyvä. Olen myös hyvin notkea. Jos vertaan itseäni muihin, löydän paljon sellaista missä muut ovat paljon parempia kuin minä.
Omat heikot puolet täytyy myös tiedostaa, jotta voi kehittää itseään, ja näiden puolien tiedostamisessa pätee samat "säännöt" kuin hyvien puolien tiedostamisessa. Esimerkkinä voisin sanoa omat huonot puoleni tanssitunneilla ovat mm. liikemuisti (uusien sarjojen liikkeiden muistaminen on hankalaa etenkin jos sarja on yhtään monimutkaisempi), jalkojen nostot ja pidot, asennoista attitude tuottaa vaikeuksia, piruetit, hankalammat hyppysarjat etenkin kärkitossuilla sekä työskentelyt pienryhmässä.

Et tekisi sitä mitä teet, ellei sinusta olisi siihen!
*Tämä on täyttä totta!
Viime keväänä kysyin tanssikouluni pääopettajalta, että onko minusta oikeasti tanssimaan silloisessa ryhmässä. Koin itseni äärettömän epävarmaksi ja huonoksi, muut olivat tanssineet vuosia ja hallitsivat (lähes) kaiken. Opettajani totesi, ettei hän minua vaihda alempaan ryhmään, pärjään hyvin. Sain häneltä välillä kehuja, ja se merkitsi paljon: tätä opettajaa oli melko hankala miellyttää, hän oli vaativa, ja kun häneltä sai kehuja todella tiesi tehneensä jotain oikein.
Joten todella usko, että sinussa on sitä jotakin!

Jokainen tuntee samoin kuin sinä.
*Hassua, eikö! Kukaan ei ole 100% varma, jokainen kärsii epävarmuudesta. Koulussa opettajasi kokee itsensä epävarma: kun joku oppilas heittää v* kommentin tai joku esittää varsin hyvän kysymyksen tai teorian, se väkisinkin aiheuttaa epävarmuutta ja kyseenalaistaa oman osaamisensa. Jokainen esiintyjä kärsii epävarmuudesta. Kaikki kärsii epävarmuudesta!

Hyväksy epävarmuus.
*Sen sijaan että torjuisit epävarmuuden, ota se vastaan ja käsittele se. Miksi, minkä vuoksi, kenen takia, mitä voit tehdä, mikä auttaisi? 
Biologisesti suuri ihmisjoukko on uhkaava yhdelle tai pienelle joukolle ihmisiä - samoin kuin eläimille, ja siitä tulee luontainen karkuunpääsyn tunne.
Kun käyt läpi kysymyksiä miksi ja minkä vuoksi olet epävarma, jännität ja pelkäät, se pidemmän päälle auttaa. Ei ehkä välittömästi, mutta opit siitä selviytymiskeinoja joiden avulla selviät. Kannattaa keskustella asiasta myös kavereiden kanssa, heillä voi hyvinkin olla keinoja hallita epävarmuutta ja jännittämistä, jotka toimivat juuri sinulla!
Muista se, että epävarmuudella on tarkoituksensa - usko tai älä. Sen avulla opit huomaamaan, mitä olet asettanut itsellesi tärkeäksi. Toki on tilanteita, jotka jännittävät kaikkia (esimerkiksi esiintyminen), mutta omana esimerkkinä voin sanoa tanssitunnit ja tanssitunnin eri vaiheet.

Dina Busciglio Sheridan

Tähän lopuksi liitän vielä videon upeasta Tshaikovskin musiikkiin tehdystä neoklassisesta tanssista, jonka tanssii Kirovin Balettiakatemiasta Patricia Zhou.
Olen rakastunut tähän musiikkiin!


29. syyskuuta 2012

Varaslähtö

Olen pienessä tutinassa tällä hetkellä - enää kaksi kokonaista viikkoa ja yksi päivä, niin pääsen ihan luvan kanssa tanssisalille!
Menen maanantaina tanssikoululle katsomaan ryhmäni tuntia ja samalla kerron vastuuopettajilleni tilanteesta, siis että parin viikon päästä palaan tunneille.
Haasteita tulee olemaan. Ensinnäkin koulu. Koulupäivät saattavat pahimmillaan venyä iltaseitsemään ja usein vapaa-aika menee siihen, että väännän sormet mutkalla itsenäisiä tehtäviä. Mutta haluan valmistua ennen kolmattakymmenettä syntymäpäivääni - oh Gosh, kuinka lähellä se onkaan!
Ja sitten polvi.
On turha sanoakaan, kuinka paljon pelkään sitä, etten yksinkertaisesti pysty enää tanssimaan. Että leikkauksesta huolimatta koipi ei enää taivu baletin kuvioihin.
Oletteko koskaan katsoneet Ylen telkkarisarjaa nimeltä Uusi päivä? Hyvä kotimainen sarja, tulee ma-ke klo 20 kakkoselta. Sarjassa on pääosassa mm. erään taidelukion oppilaita, joista osa on tanssijoita. Eräälle tytölle - Vilmalle - kävi köpelösti tämän treenatessa tanssikilpailuihin. Ennen kisaa hän putosi rappusilta polvensa loukaten. Hän piti polvivamman mahdollisimman salassa kunnes sitten kisassa esiintyessään polvi hajosi alta, kaatui ja mursi kaularankansa. Turhaa kaiketi sanoakaan, että tytön osalta tanssit olivat ohitse.
Tuota pelkään itse enemmän kuin mitään muuta!


Tänään olin kuitenkin kuntosalilla treenaamassa, ja koska oli aamupäivä ajattelin, että salilla tuskin porukkaa on. Eikä siellä ollutkaan, joten sain tilaisuuden pieneen kärkitreeniin. Eräs ulkolainen vaihto-oppilas oli samaan aikaan treenaamassa, mutta en välittänyt siitä.

Blochin kärkitossut
Joten uusilla Blochin tossuillani tein pientä kärkitreeniä. Huomasin erittäin selvästi, kuinka nilkkani ovat heikentyneet, jaloissani ei ole enää yhtä vahvat kuin ennen.

Olen niin tottunut tanssimaan Gaynoreilla, että Blochit olivat kuin upotus kylmään veteen - lähes kirjaimellisesti. Vaikka suojina oli Ouch pouchit, mutta varpaita hankasi ja särki, jokainen askel oli kuin neulanpisto ja jäinen tärähdys läpi vartalon. Nilkan ojennukset olivat naurettavan vaillinaisia, minkäänlaista kaarta en saanut aikaiseksi, ja suoraan sanoen en luottanut itseeni ja kykyyni edes pysyä pystyssä pisaran vertaa. Jauhoin perusaskelia jonkin aikaa, ja pikkuhiljaa varmuus kasvoi hieman. Mutta ei tarpeeksi.
Harjoittelin myös piruetteja (pehmeillä tossuilla). Olen huomannut pienen parannuksen pirueteissa, mutta uskon sen johtuvan siitä, että olen puoli vuotta ollut vailla kunnon balettituntia, kunnon ohjausta. Eiköhän mun subjektiiviset oletukset omista taidoistani karise kuin lehdet puusta syysmyrskyn aikaan viimeistään siinä vaiheessa, kun koulun johtava opettaja pitää tuntia, jolle minäkin osallistun. Hmm.

Pari tuntia tuon treenin jälkeen kun pyöräilin kaupungille ja takaisin kämpille, vihloi polvea niin maan perusteellisesti. Irvistelin ja vääntelin naamaani, kun sattui. Säikähdin: mitä olenkaan mennyt tekemään tänään? Aiemmin tällä viikolla tein salilla jalan heittoja lämmittelyvaiheessa, battement jetéjä, myös lonkkien aukomista. Pyörittelin jalkaa holtittomasti ja onnistuin jotenkin aavistuksen vääntämään heitossa jalkaa, vaikka olikin polvituki paikoillaan.
Ja sitä edeltävänä kertana treenin päätteeksi venyttelin jalat kunnolla läpi splitiin saakka. Polvi ja reisi kramppasi yhtäkkiä sietämättömästi, koska varomattomasti koukistin jalkaa koko painolla. Eihän siinä muuta synny kuin huutoa ja itsesyytöstä "Olen idiootti!"

Kärkitossuista tuli mieleeni, että olen yhdessä tekstissä luvannut esitellä uudet tarvikkeeni: Intermezzon puvun, Sanshan hameen ja Blochin tossut. Tossuista onkin kuva tuossa ylempänä - ostin ne OopperaShopista kun kävin katsomassa Romeon&Julian elokuun lopulla. Hinta oli vain 10 euroa, joten siksi otin "riskin" ja ostin old school -kärkkärit. Olin oikeassa: aion pysyä Gaynoreissa, huomattavasti miellyttävämmät kärkitossut kuin nämä kovat puutossut. Hintaa on enemmän, mutta niin on kestoakin!

Sanshan hame
Olen pidempään halunnut jonkin muun värisen hameen kuin mustan, omistan jo kaksi mustaa hametta. Olin miettinyt vaaleanpunaista tai punaista, mutta myös vaaleansininen oli yksi vaihtoehdoista. Löysinkin tämän hameen 20 eurolla Miloffista.



Intermezzon letari






Oikealla näkyvä vaaleansininen leotardi on Intermezzon, ja löysin sen kesällä Tampereen Ballerina & Liikunnasta reilulla parilla kympillä käydessäni sovittamassa uusia Gaynor Mindeneitä.
Tuo leotardi on aivan ihana, olkaimia riittää vaikka kahdelle henkilölle, mutta ne ovat todella muunneltavat. Sametti rintamuksessa antaa varsin kolmiulotteisen efektin ja piristää muuten vaaleansinistä pukua.




Mutta takaisin aiheeseen.
Kieltämättä jännittää - ja pelottaa! - ajatella pian koittavaa tanssilupaa. Mitä jos en osaa tanssia muiden tyttöjen tasoisesti? Mitä jos opettajani ovat yhteistuumin sitä mieltä, että olen liian korkealla tasolla? Mitä jos polvi vain oikuttelee enkä voi tehdä paljon mitään? Ainakin attitude derriere (kuva alla) on aikalailla poissa pelistä.
Mitä jos en pysty tanssimaan ollenkaan?
Kathryn Morgan Pähkinänsärkijässä
Mutta.
Mitä jos mitään ei tapahdukaan? Pystynkin tanssimaan, vaikka joudun melko varmasti aika pitkään totuttamaan kroppani takaisin baletin vaatimaan muotoon - niin ulkoisesti kuin treenitavaltaankin? 
Koskaan ei voi tietää mitään etukäteen.
Onko teillä ollut koskaan mitään sattumuksia, onnettomuuksia tai muuta vastaavaa, jonka vuoksi olette joutuneet jättämään tanssimisen ainakin hetkeksi? Tai oletteko muuten olleet pitkään tanssimatta, ollut epävarma kyvystä tanssia enää? Ylipäätään, onko mitään ongelmia ollut?

Liitän tähän postauksen loppuun kuvan iki-ihanasta Kathryn Morganista, joka tanssi ennen NYCB:n solistina, mutta on nyt vetäytynyt terveyssyistä syrjään.
Tässä Kathryn Joutsenlammen Odilena. Kaunis, maanläheinen, nuori - ja uskomattoman lahjakas! Parinaan hänellä on Seth Orza.
Enjoy!



23. syyskuuta 2012

Balettikunto





Hoikka olemus, sirot liikkeet, erinomainen ryhti, hento mutta vahva vartalo.
Mieleen tulee ensimmäisenä Joutsenlammen herkkä, kärsivä Odette. Valkoinen, harsomainen tyllitutu, höyhenmainen pääkoriste, henkeäsalpaava pas de deuxit Siegfriedin kanssa, joutsenlampi joutsenten ympäröimänä...
Se näyttää niin helpolta - niin kevyeltä ja hallitulta. Jopa kolmannen näytöksen Odilen kuuluisat 32 fouettéa. Miten sen saavuttaa? Sen viehkeyden, suloisuuden, keveyden?

Kaiken salaisuus on aktiivinen, pitkäjänteinen treeni. Turhaan ei balettitunneilla käytetä tankoa - se paitsi auttaa tasapainon ylläpitämisessä, se auttaa pitämään oikean asennon niin, että ryhti säilyy, keskivartalo on hyvin käytössä ja näin ollen liike jatkuu ihan sormen- ja varpaanpäihin. Vatsalihakset täytyy pitää aktivoituna, ja sehän onnistuu aivan yksinkertaisesti kuvittelemalla, että vedät jalkaasi liian pieniä housuja - vedät vatsaa sisään ja ylöspäin, EI suoraa "imaisua", ns. vatsa kuopalla, vaan sisään ja ylös, jolloin myös pituus kasvaa (naru päälaesta kattoon) ja lavat ja olkapäät laskeutuvat hieman alaspäin ja taaksepäin. Eli koko ryhtisi paranee. Tästä pääsee hyvin perusasentoon aukikierron kautta, ja pieni vinkki paremman aukikierron löytämiseen: kun asettaudut ensimmäiseen (tai mihin tahansa) asentoon, tee demi-plié ja toinenkin, ja siinä automaattisesti lonkat aukeavat hieman enemmän, jolloin aukikierto paranee. ÄLÄ missään nimessä käännä polvista tai nilkoista, loukkaat vain itsesi!
Käsien liikkeet lähtevät selästä, lapaluiden alaosasta. Pyydä kaveria avuksi ja ota käsillä ensimmäinen asento. Pyydä sitten kaveria painamaan peukaloillaan ensin sitä kohtaa, jossa tuntee käsivarsiesi liikkeen; tämän jälkeen pyydä kaveria vaihtamaan peukaloiden paikan lapojen alaosaan ja jos et vielä käyttänyt käsivarsiesi liikkeisiin selkälihaksia, ylläpidä käsien ensimmäistä asentoa mutta muuttele ihan pikkuisen niiden asentoa niin, että myös sinä tunnet käsivarsien liikkeen lähtevän selästä. Muuten käsivarret väsyvät todella herkästi etkä jaksa ylläpitää asentoja. Olet varmaan nähnyt balettitanssijoiden selkälihakset, jotka näyttävät ikään kuin käärmeiltä ihon alla.

Balettitunneilla tehtävät liikkeet vahvistavat tanssissa vaadittavia lihaksia, mutta se ei ole tarpeeksi. Oletetaan, että tanssit 2-3 krt/vk - okei, se on liikuntaympyrän mukaan kohtuullinen määrä. Mutta balettitanssijalle se ei riitä. Tanssija tarvitsee vahvaa lihasvoimaa, fyysistä kuntoa ja kestävyyttä sekä notkeutta.

Elena Vostrotina

Fyysisen kunnon kehitys tapahtuu ihan perustreenillä: uintia, lenkkeilyä, sauvakävelyä ja kävelyä. Uinti on erinomainen urheilumuoto koko keholle, vastuksena vesi joka on paljon tiheämpää kuin ilma ja myös nivelystävällistä. Lenkkeily ja kävely kaikessa muodossa kehittää hapenottokykyä, parantaa jalkalihaksia ja sauvakävelyssä myös yläkroppa saa tehotreenin - ja voit yhdistää sauvat ja lenkkeilyn, varsinkin ylämäkispurtit ovat oivaa harjoitusta!
Lihasten täsmätreeniin sopii kuntosaliharjoittelu. Jalkaprässi voi vaikuttaa pelottavalta (mulle ainakin aluksi!), mutta se on todella tehokas jalkojen lihasten harjoittaja, myös pakaroiden. Tietysti on sitten reisien lähentäjien ja loitontajien laitteet, etu- ja takareisien laitteet ja vapaat painot, joilla saa helposti tehtyä mm. kyykkyä. Itse suosin kahdenlaista kyykkyä.
Ensimmäinen on ihan peruskyykky. Käytän 3 kg painoja, kädet koukussa niin, että painot ovat olkapäiden korkeudella. Jalat lantion leveydellä ja kyykkyyn niin, että takamus hipoo takana olevaa penkkiä ja ylös. Etäisyys penkistä pari jalan mittaa.
Toisen kyykyn olen muokannut baletista.
Aloitus ensimmäisessä asennossa, painot käsissä kädet suorina alhaalla. Demi-plié aukikierrossa ja takaisin ylös. Toistoa demi-pliéssä ja muunnelmia releveehen - ja sama toisessa asennossa. Pidän koko ajan huolen aukikierrosta, suorista linjoista. Teen paljon myös päkiöillä: joko ensin demi-pliéhen ja siitä suoraan päkiöille, tai tasajalalta päkiälle, pientä joustoa päkiöillä koko ajan.
Vatsalihakset kaikki tietävät, ja muistisääntö on syvien lihasten aktivointi - eli vatsaa sisään ja ylöspäin!

Notkeus.
Notkeus, notkeus ja notkeus.
Kaikki ovat erilailla notkeita: toiset saavat spagaatin helposti, toisilla onnistuu vain puskemalla kunnolla vuosien harjoittelun jälkeen. Mutta helpottaa ehkä tieto, että se on mahdollista! Olen tehnyt venyttelystä oman postauksen, mutta jotain vinkkiä tähän vielä.
ÄLÄ KOSKAAN VENYTTELE KYLMILTÄÄN! Loukkaat vain itsesi, eikä kylmiltään venyttelyssä ole mitään hyötyä.
Jokaisen harjoittelun jälkeen käytä edes 5 minuuttia venyttelyyn - reisien etu- ja takaosat, lonkankoukistajat, pohkeet, vatsalihakset ja eritoten selkä. Vaikka kuinka saisit splitit aikaiseksi, ei synny kaunista kaarevaa arabeskia, jos on jäykkä ranka.
Tanssitunneilla venytetään paljon rankaa, opetetaan hallitsemaan keskivartalo samalla. Mutta kotosalla voit harjoittaa seuraavalla tavalla.
Gelsey Kirkland & Mikhail Baryshnikov
Mene päinmakuulle ja nosta ylävartaloa lattiasta. Voit aluksi ottaa tukea käsillä lattiasta, mutta pikkuhiljaa käytä enemmän selkää ja pidä venytystä. Tämä siis venyttää myös rintarankaa ja vatsaa. Ja luonnollisesti tämä vaatii myös vahvaa coren lihaksistoa.
Luonnollisesti kaikki eivät ole keholtaan samaa notkeusluokkaa: yksi ei saa samaa lähes 180 asteen arabeskiä kuin toinen. Mutta sitä pystyy harjoittamaan, ja sen myötä parantamaan.



Viimeinen ja varmasti tärkein tekijä ballerinan treenissä on pääkoppa.
Oletko kuullut sanaa plasebo? Tyhjävaikutus, huijaus.. you name it. Jos uskot siihen, voit tehdä sen! Kun menet tanssitunnille/treeneihin, usko siihen mitä teet, muuten et pysty siihen. Itse kun menen tanssitunnille, ovat aivot asettuneet tanssiasentoon: unohdan kaiken muun arkisen, ahdistuksen, murheet, stressin - ja tanssin. Keskityn tanssiin. Otan vastaan sen, mitä minulle annetaan, keskityn siihen ainakin 100-prosenttisesti. Ja se toimii. Oikeasti!'

Aikamme suurimmasta ballerinasta, Anna Pavlovasta, puhutaan ja hänet tiedetään, mutta kuinka moni on OIKEASTI katsonut hänen tanssimistaan esim. YouTubesta? Okei, The Dying Swan tiedetään, itse rakastan sitä. Mutta pienen researchin jälkeen löysin Pavlovasta vallan mainion pätkän. Liitän sen tähän jatkoksi.
Mainittakoon, että Pavlova on itse suunnitellut tämän tanssin. Enjoy! :)


2. syyskuuta 2012

Rakkautta Veronassa

English National Ballet:n tanssijat Daria Klimentova ja Vadim Muntagirov Romeossa ja Juliassa

Shakespearen näytelmä Romeo&Juliet on tuotu näytelmälavoilta ja valkokankaalta Suomen Oopperan lavalle ensimmäisen kerran balettina 15.11.1996, ja nyt on saatu nauttia ko. esityksestä elokuun ajan. Tämä vaikuttava baletti on John Crankon käsialaa, musiikki Prokofjevin ja itse toteutus Jane Bournen.

Romeo&Juliet sijoittuu Veronan kaupunkiin joko keskiaikaan tai varhaisrenessanssiin. Tuohon aikaan kaupunkia hallitsi prinssi (baletissa ei prinssiä ole, vaan Veronan herttua) ja suurilla ja mahtavilla perheillä oli ylin valta, heistä kuuluisimmat olivat Montaguet (Romeon suku) ja Capuletit (Julian suku). Avioliitot olivat yhteiskunnallisesti merkitsevässä asemassa ja sopimusavioliitot hyvin yleisiä, kuten Julian tapauksessa: neitonen on 14-vuotiaana luvattu kreivi Parisille, mutta salaperäinen ja hurmaava Romeo vie Julian sydämen tämän kuokkiessa Capuletien järjestämiä juhlia.
Näiden kahden romanssi liehahtaa nopeasti, heidät vihitään toisessa näytöksessä, mutta Romeon täytyy lähteä Veronasta, koska Julian serkku Tybalt ja Romeon ystävä Mercutio ajautuvat kaksintaisteluun Mercution surmaten Tybaltin. Capuletit ja Montaguet kilpailivat koko ajan asemastaan, ja Veronan herttuahan oli aiemmin ilmoittanut, että mikäli levottomuudet näiden kahden perheen välillä jatkuvat, on herttuan rangaistava heitä. Koska rangaistus saattoi olla jopa kuolema, Romeon oli lähdettävä.
Romeon lähdettyä Capuletin kreivi ja kreivitär esittelevät tyttärensä Julian kreivi Parisille - tulevalle aviomiehelleen. Julia kieltäytyy jyrkästi, ja ryntää hädissään isä Lorenzon luokse, jolta hän saa valekuoleman aiheuttavaa rohtoa. Suunnitelma on yksinkertainen: Julia teeskentelee suostuvansa sovittuun avioliittoon, nauttii rohdon ja hänet löydetään valekuolleena hääpäivänään.
Romeo ei tiedä Julian valekuolemasta - hän uskoo tosissaan Julian kuolleen, rientää Capuletien hautakammioon jossa hän tapaa kreivi Parisin ja surmaa tämän, ja iskee tikarin omaan sydämeensä. Samalla Julia kuitenkin herää, löytää kuolleen Romeon vierestään ja päätyy surmaamaan itsensä Romeota syleillen. Hehän vannoivat ikuista rakkautta ja uskollisuutta toisilleen aiemmin, eivätkä he voineet elää ilman toisiaan, joten eikö tuonpuoleisessa oleminen ole ikuista? Ja loppujen lopuksi, ainakin pidemmän päälle.



Romeon roolin tanssinut Michal Krcmár oli todella huikea Romeona - vahva ja vakuuttava. Tämä nuorukainen on teknisesti taitava tanssija, mutta myös todella karismaattinen ja suorastaan hurmaava. Välillä olin huomaavinani joitain pienenpieniä virheitä, mutta kiitos Krcmárin vahvan Romeomaisuuden, nämä pienet lipsahdukset eivät juurikaan hetkauttaneet. Hän on uusi "tuttavuus" minulle: en ole nähnyt hänen tanssivan aiemmin, toisin kuin Juliana esiintynyt Maria Baranova. Baranovan roolisuoritus oli vahvaa, teknisesti puhdasta tanssia. Kiinnitin erityisesti huomiota hänen bourréeihinsa - näytti kuin tanssijattaren jaloilla olisi oma elämä, ihmettelevän kaikkea, eläen toisissa sfääreissä. Baranova on hyvin nuori ja se kyllä näkyi esiintymisestä: suoritus jäi hieman vaillinaiseksi, tekniikkapainotteisesti. Vahvat liikkeet, puhtaat arabeskit, hyvin rullaavat piruetit - mutta "se jokin" vain puuttui. Yritystä ei puuttunut, välillä tuli tunne että oli hieman liikaakin yritystä, pientä pakkoa saada Julian rooli toimimaan. Jäin kovin kaipaamaan syvempää eläytymistä. Romeo&Juliet on näytelmällisesti haastava ja raskas, tosin sitä puolta tarjosi upeat tanssijaiset tanssijoineen. Romeon ystävät Mercutio (Frans Valkama) ja Benvolio (Ilja Bolotov) kirvoittivat yleisöltä muhkeat naurut välillä, samoin kuin Rosalinda (Terhi Räsänen) sekä mustalaiset (Milla Eloranta, Linda Haakana, Anna Sariola) tansseineen ja omine touhuineen. Tybaltina esiintynyt Samuli Poutanen sekä kreivi Parisin roolin tanssinut Eemu Äikiö olivat molemmat varsin vakuuttavia rooleissaan, etenkin Tybalt.

Jani Talo ja Julie Gardette

On sanomattakin selvää, että nautin todella paljon ko. baletista. Jo ennen esiripun nousua, musiikin alettua olin kyyneleet silmissä. Olen visuaalinen ihminen, mutta ennen kaikkea auditiivinen; musiikilla on mieletön valta minuun. Prokofjevin musiikki on raskas, vahva mutta herkkä; sopii täydellisesti Romeoon&Juliaan. Väliin mahtuu kepeitä, leikitteleviä kohtia, kuten Julian ja tämän amman (Özen Erdinc) kohtaukset. Toisaalta taas, kuten "Dance of the Knights" ilmentää, musiikki on hyvin dramaattinen ja ilmentää myös musiikin teeman (musiikki on myös elokuvassa Street dance sekä Rudi & Margot).

Liitän oheen vielä pari kuvaa, ylemmässä Natalia Markova Julian-roolissa, sekä alemmassa Sarah van Patten Juliana ja Pierre Francois Vilanoba Romeona.
Alimpana pätkä Prokofjevin musiikista, Dance of the Knights (Romeo & Juliet).






20. elokuuta 2012

The Ballet Day



Tasan kahden viikon päästä alkaa karu todellisuus - koulutyöt. Tosin sitä kyllä jo hieman odottaakin, viime aikoina ainoa vähänkään älyllinen touhu on keskittynyt polven kuntoutukseen, sitä ennen tanssiin. Nyt kun tanssiminen on poissa kuvioista vielä noin pariksi kuukaudeksi, koulutyöt nielee aikaa kuin auto polttoainetta. Hah.

Päätin olla itselleni hieman armollinen ja nauttia balettipäivän Helsingissä. Oopperalla on Romeo & Julia esityksessä elokuun ajan, ja olen menossa sinne ensi viikolla - samalla vietän pari shoppailupäivää ja yön vietän eräässä keskustan hotellissa.

English National Ballet: Daria Klimentova ja Vadim Muntagirov, Romeo & Julia

En ole niin hirmuisen perehtynyt Romeoon & Juliaan, se ei ole koskaan kuulunut ns. suosikkeihini. Tykkään paljon mm. Tshaikovskin baleteista, mutta 1900-luvun baleteista yksi suosikeistani on Prinsessa Ruusunen. Se on teknisesti haastava, mutta näytelmällisesti vielä haastavampi. Jostain syystä Romeo & Julia on ollut aina vähän häntäpäässä. Ehkä siksi, etten ole koskaan ollut mikään näytelmien ystävä - se on aina tuntunut hieman tylsältä, pitkäveteiseltä.
Luettuani Gelsey Kirklandin elämäkerran sekä ihastuttuani Kathryn Morganin ballerinankykyihin, ko. baletti alkoi kiinnostaa pikkuisen ja taas hieman enemmän, katselin YouTubesta pätkiä baletista.
En kuitenkaan ajatellut, että tämä baletti täytyy nähdä - en ennenkuin näin, että oopperalla on esityksessä Romeo & Julia. Eihän baletti vastaa täysin näytelmää - mutta minun makuhermoni nappaavat baletin. Lisäksi uskon, että Leonardo DiCaprion ja Clare Danesin tähdittämä leffa "täydentää" hieman näytelmän puutetta.

Olen tainnut linkittää tämän videon aiemmin - ohessa Gelsey Kirkland Romeon & Julian pas de deuxissa parinaan Anthony Dowell.
Paljon löytyy R&J:n videoita, mutta Kirklandin esiintymiset ovat täysin omaa luokkaansa, joten siksi tämä jälleen!


Vielä pieni huomio!
Uuteen kyselyyn liittyen, jos keksit muuta kuin mitä kyselyssä ei ollut, voit laittaa esim. tämän postauksen yhteyteen viestiä aiheesta, josta toivoisit tekstiä, joten tiedän paremmin mistä kirjoittaa :)

21. heinäkuuta 2012

Miksi Sinä tanssit?



Olen itse kertonut paljonkin tanssin intohimostani, mutta nyt mua kiinnostaa kuulla, minkä takia sinä tanssit?
Mikä on saanut sinut innostumaan tanssista, ja mikä on saanut sinut jatkamaan tanssiharrastusta?

Kertokaa kommenttiboksiin omia vastauksianne ja kokemuksianne ja kerrothan myös, että mitä tanssit: nykäriä, jazzia, balettia, lattareita, vakioita yms.



Minna Tervamäki

19. heinäkuuta 2012

Venyykö?

Yksi useimmista kysymyksistä ja keskustelunaiheista tanssin maailmassa koskee venyttelyä. Kuinka tulla notkeammaksi ja kehittää notkeutta? Sekä se (ikuinen) peruskysymys: kuinka saada tehtyä spagaatti?
Olen luvannut tehdä postauksen venyttelystä (jo luvattoman kauan sitten..). Olen etsinyt netistä erilaisia venyttelyvinkkejä, mutta lopulta mietittyäni tätä tulin tulokseen, että omakohtaiset kokemukset ovat parempia kuin netistä löydetyt vinkit, joita ei ole kokeillut.


On tärkeää että verryttelet kevyesti joka kerta ennen venyttelyä. Kylmiltään venyttely aiheuttaa herkästi lihasvenähdyksiä ja -revähdyksiä, eikä myöskään venyttelyn tulokset ole niinkään hyviä. Ei tarvitse tehdä  pitkää lenkkiä tms., 10-15 minuutin kevyt verryttely riittää.

Älä venyttele koko kehoa yhdellä kerralla, vaan keskity esim. jalkoihin, coreen tai ylävartaloon.
Kaikkein yleisimmät - ja myös tehokkaimmat - venytysliikkeet kohdistuvat (varsinkin baletissa) erityisesti jalkoihin, selkään sekä kylkiin.

Jalkojen tehokkaimmat venytysliikkeet ovat:

-pohkeiden venytys: seiso vasten seinää tai jotain tukea vasten ja ota pari-kolme askelta taaksepäin niin, että olet lievässä kulmassa. Pidä tukea seinästä tai vastaavasta ja venytä vain toista pohjetta kerrallaan (voit nostaa toisen jalan venytettävän jalan nilkan taakse). Tunne venytys ja pidä se minimissään 30 sekuntia - jos tavoittelet venyvyyden parantamista, venytä tasaisesti, EI nykien, n. 2-3 minuuttia. Vaihda jalkaa. Venytä kipurajalle, mutta ei enempää. Voit tehdä venytyksen myös seisten matalan tason päällä päkiällä ja painaen kantapäätä lattiaan.
Toinen tehokas pohjevenytys: istu lattialle ja ota venytettävää jalkaa vastakkaisella kädellä kiinni ko. jalan ulkosyrjästä. Koukista jalkaa hieman polvesta ja työnnä samalla jalkaa kantapäästä eteenpäin (eli kättäsi vastaan). Pidä kuitenkin huoli siitä, että jalkaterä pysyy suorassa. Pidä venytys n. 2-3 min. Vaihda jalkaa.

-takareiden venytys: ota istuma-asento, joko jalat n. 45 asteen kulmassa harallaan tai suoraan yhdessä. Saat venytyksen takareiteen kumartumalla selkä suorana (pidä huoli tästä!) venytettävän jalan ylle ja sen sijaan että kurottaisit ja tavottelisit ottamaan kiinni jalkapohjasta, voit ristiä kädet kevyesti pääsi alle (tai eteen) ja kumarrut jalan ylle. Näin saat venytyksen tehokkaasti tuntumaan. Pidä venytys pari-kolme minuuttia.
Voit samalla venyttää myös pohjetta, kun tartut tasaisesti molemmin käsin venytettävän jalan päkiän alta. Pidä huoli, että jalka pysyy suorana!

-ulkoreiden ja pakaran venytys: kts. edellinen asento. Nosta venytettävä jalka koukkuun ja nosta se ristiin toisen jalan ulkopuolelle. Risti käsivarret jalan ympärille, venytä kohti itseäsi ja ulospäin ja tunne venytys reiden ulkopuolella. Voit tehostaa venytystä kääntämällä vartaloasi vastukseksi venytyksen vastasuuntaan. Pidä venytys 2-3 minuuttia.

-reiden yläosan venytys: reiden yläosan saat venytettyä koukistamalla polven ja ottamalla nilkasta kiinni (kts. kuva alhaalla). Voit tehdä venytyksen joko päinmakuulla tai seisten ottamalla jostakin tukea. Jos vaihdat hieman venytettävän jalan asentoa (esim. sivulle), saat venytyksen tuntumaan myös sisemmällä tai ulkopuolen lihaksissa. Vaihda jalkaa n. 2-3 minuutin jälkeen.


-sisäreiden venytys: istu haara-asennossa jalkaterät rennosti hieman lattiaan päin kääntyneinä. Kumarru selkä suorana kohti lattiaa, pidä huoli siitä että jalkaterät EIVÄT osoita kohti kattoa vaan ovat edelleen rennosti lattiaan päin - näin saat venytyksen myös lonkankoukistajiin. Pidä venytys tasaisesti, älä nyi. Venytyksen myötä etene yhä enemmän kohti lattiaa; voit myös nousta matalaan haara-asentoon sivuttain seisomaan ja laskea venytettävä puoli maahan.

-lonkankoukistajien venytys: tämä on se "salaisuus", joka säännöllisellä venytyksellä auttaa splitiin. Ota sama asento kuin pohkeen venytyksessä ja ota jokin tuki, jonka varaan nostat tukijalan polven (kts. kuva alla). Nojaa polveen (tai pikemminkin säärtä, koska reisi ja sääri ovat aivan toisiaan vasten) voimakkaasti ja astu toisella jalalla hieman taaksepäin - näin venytät taaemman jalan lonkankoukistajaa. Pidä selkä suorana, aavistus taaksepäin nojaten.
Voit tehdä venytyksen myös ilman tukea niin, että otat haara-asennon, josta laskeudut toisen polven varaan - polvi on 90 asteen kulmassa - ja toinen jalka on takana suorana ja painat lantiota kohti maata (vrt. sisäreiden venytyksen jälkimmäinen asento ja muunna sitä niin, että et siis ole sivuttain, vaan suorana). Pidä venytys n. 2-3 min.



-nilkan ja jalkapohjien venytys: tämä on tärkeää! Nilkan saa hyvin venymään point-asennossa; mene istumaan tai selinmakuulle ja aseta jalat rennosti suoriksi. Nosta ensin nilkat pystyyn, pidä venytys ja nosta jalat hieman ylös, pidä asento ja työnnä kantapäitä eteenpäin niin, että jalkaterät "taipuvat" automaattisesti itseesi päin. Pidä venytys ja asteittain laske kantapäät takaisin lattiaan ja ASTEITTAIN päkiät edellä aseta nilkat point-asentoon. Pidä venytys. Vaihtele näitä kolmea asentoa useaan otteeseen. Myös seisten yksinkertaiset päkiälle nousut ovat hyviä, verryttäviä ja palauttavia!

-akillesjänteen venytys: kuinka moni unohtaa akilleen? Akilles vaikuttaa niin moneen asiaan, lihaskalvojen kautta aiheuttaa paitsi päänsärkyä, myös iskiasvaivoja ja -kipuja ja pahimmillaan voi katketa. Joten akillesta ei saa unohtaa!
Mene kyykkyasentoon ja paina venytettävä jalka tasaisen varmasti lattiaan niin paljon kuin saat (jos et saa kantapäätä painettua, älä pakota!), toisella jalalla voit hieman ottaa tukea edestäpäin. Nojaa eteenpäin voimakkaasti, pidä tukea käsillä ja toisella jalalla, pidä selkä suorana ja paina venytettävää jalkaa lattiaan taaksepäin. Pidä venytys n. 1-2 minuuttia ja vaihda. Tee venytys tasaisesti ja usein, kts. ylläoleva ohje.

-venytys splittiin: jotta split onnistuu, on lihasten oltava vertyneitä ja notkeita. Tee jokainen venytys useampaan otteeseen ja suosittelen nostamaan jalan lantion tai vyötärön tasolle tuelle (esim. tanko jos olet tanssisalissa), ja tee siinä mahdollisimman monet venytykset. Venytä myös kyljet: taivuta tasaisesti venytettävää kylkeä (esim. venytät vasenta puolta -> taivutus oikealle), mutta pidä huoli siitä, että selkäsi ja rintakehä pysyy suorana!
Alla olevasta kuvasta on helppo laskeutua spagaattiin; pidä vain molemmat jalkasi suorina toinen taaksepäin, selkä suorana. Anna lihasten venyä kipupisteeseen saakka, mutta älä yhtään pidemmälle! Jos et pääse alas asti, älä pakota. Muista hengitys!
Jos ja kun pääset hyvään splitiin, voit tehostaa venytystä mm. painamalla ylävartalosi (selkä suorana!) eteenpäin jalkasi päälle. Voit tehdä saman myös taaksepäin - joskin se on hankalampaa ja joudut kontrolloimaan selkäsi, hartiat, rintakehän ja vatsan ja kyljet.
Voit suoristaa kädet sivuille ja tehdä hallittuja vyötärönkääntöjä. Ei tarvitse kääntää kovinkaan pitkälle; muista syvien vatsalihaksien pito ja jännitys sekä hengitys!


Tässä postauksessa kerroin vain alavartalon yleisimmät ja tärkeimmät venytykset - lisää on tulossa!
Tärkeintä on, ettet venyttele kylmiltäsi vaan käyt esim. kevyen lenkin tms. joka verryttää lihakset. Venyttely on hyvä tehdä myös lihaskuntotreenin - erityisesti kuntosalitreenin jälkeen! Älä pelästy jos lihakset tulevat aroiksi ja jäykiksi venyttelyä seuraavana päivänä - se on normaalia etenkin jos venyttelet kunnolla harvoin. Sitkeä työ palkitsee!
Tsemppiä kaikille!

Meredith Webster



8. kesäkuuta 2012

Tanssi unissain!



Alankohan pikkuhiljaa tulla "löysistelyhöperöksi", koska baletti ja tanssiminen pyörii unissa?
Ehkä.

Yksi hyvin muistoihin jääneessä unessa opin fouetté-piruetin.
Se piruetti ei ollut vääntämällä väännetty, vaan se pyöri kauniisti ja irtonaisesti. Ei tosin mikään Odilen koodan 32 fouettéa, vaan niitä oli kolme peräjälkeen, paussi ja taas kolme.
Ja se jatkui ja jatkui... ja pian elin päivätkin sen fouettén mukaan. Näin (ja näen yhäkin) itseni peilisalissa, tanssivaatteissa ja kärkitossut jalassa pyörivän vasemmalla jalalla irtonaisia fouettéja miettien, että eihän se nyt niin vaikeaa olekaan.

Uni - ja unet - ovat laittaneet pientä vipinää mun kuntoutukseen. Olen saanut pyöräily- ja uintiluvan (tosin uimaan en ole vielä lonkkakivun takia pystynyt, ironista eikös?), mutta hölkkä sujuu, samoin portaat ja jotenkuten jo pyöräilykin!
Olin jo lyömässä viimeiset naulat tanssin hauta-arkkuun, mutta sain uudenlaisen tavan katsoa ja odottaa: iso leikkaus vaatii ison kuntoutusprojektin, ja vielä on melkein 5 kk aikaa, kunnes saan laittaa taas tossut jalkaan. Tosin tossuilla olen ollutkin jo.. kerrassaan oli pakko laittaa tossut jalkaan, kokeilla mitä polvi sanoo.
Eikä se nyt enää niin pahalta tuntunut. Tosin tanssimaan en mene - en halua ottaa mitään riskejä, haluan parantua pian!



Suureksi ilokseni huomasin, että myös Tanssiakatemia pyörii kakkosella aamu- ja iltapäivisin Summerin yhteydessä. Vaihtelua mun baletti- ja tanssielokuvien joukkoon; nuo jälkimmäiset kun osaan jo ulkoa.
Mielenkiintoista olisi myös tietää, ovatko näyttelijät oikeasti tanssijoita? Jostakin muistan lukeneeni niin. Oi onnellisia heikäläisiä!

Olen lupaillut postausta venyttelystä, ja se on tulossa kyllä! Alkukesän huuma laittaa mun mielen aina niin ylikierroksille, että on puolenkymmentä uutta aihetta keksitty - lisäksi uusi jatkotarina! So stay tuned!

Tässä vielä pas de deux Mikhail Fokinen baletista Tulilintu, jossa Diana Vishneva esittää Tulilintua. Ei teknisesti ehkä kaikkein paras suoritus, mutta huomioni kiinnittyi Vishnevan uskomattomalta näyttävään notkeuteen, jetét täydessä 180 asteessa, upeat arabeskit (joskin välillä hieman vaillinaiseksi jäivät). Dianan upean lihaksikkaat raajat näyttävät jatkuvan loputtomiin, täydellinen lintu-illuusio!
Tulilintu ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini, mutta tämä pas de deux oli hyvin tanssittu, ja tanssijat antoivat kunniaa Fokinen koreografialle.
Tiesittekö, että Tulilintu on aikoinaan tehty Anna Pavlovalle? Kuultuaan musiikin Pavlova kieltäytyi, koska inhosi sitä, joten rooli annettiinkin Tamara Karsavinalle, mistä ballerina tulikin tunnetuksi.


3. kesäkuuta 2012

Tanssitunnilla

Ballerina Project


Paljon kirjoitetaan baletista, luetaan baletista ja puhutaan baletista - mutta millaista baletin tanssiminen oikeastaan on? 
Siitä sanotaan, että se on raskasta. Vaikeaa. Vaatii keskittymistä.
Mitä tuo oikeastaan kertoo vasta-alkajalle? Muistelepas omaa tanssin aloittamisen aikojasi: mitkä olivat toiveesi ja pelkosi? Oletuksesi? Lainasitko tanssiaiheisia kirjoja ja oppaita ja yritit opetella jo kotona? Vai yritit saada selvää, mitä siellä tunnilla oikein tehdään?
Minä ainakin yritin.
Ja siitä on tämän postaus aihe.

1) Mitä ihmettä laitan ylleni?


Vartalonmyötäinen mutta liikkeet salliva vaatetus.
Jos et ole varma haluatko jatkaa tai ns. enshätään käy hyvin esimerkiksi jarrusukat, legginsit/trikoot tai esim. shortsit (vartalonmyötäiset) sekä toppi/t-paita.
Ns. oikeaoppinen ja ihanteellinen pukeutuminen tunnille käsittää pehmeät kankaasta tai nahasta valmistetut tossut, jotka sallivat jalan liikkeen mutta tukevat juuri oikein. Naisilla valkoiset tai vaaleanpunaiset (lähes aina) terälliset trikoot sekä leotardi, ja näiden lisäksi monet käyttävät vielä ohutta (läpinäkyvää) sifonkista (kietaisu-)hametta. Miehillä samanlaiset tossut, sukat, terättömät trikoot ja t-paita/hihaton t-paita (toppi).
Myöhemmin naisilla myös kärkitossut.

2) Mille tunnille minut sijoitetaan?


Ilmoittautuessa opettaja/koulun johtaja kysyy sinulta tanssitaustastasi, jonka mukaan sinut sijoitetaan ryhmään. Älä hämmästy, jos joudut jossain välissä muuttamaan ryhmää; tanssissa kehittyminen ei ole tasaisesti nousevaa sekä ajan mittaan voi osoittautua, että olet ryhmäsi oppilaita edempänä.

3) Mitä tunnilla tapahtuu?


Balettitunti koostuu yleensä kolmesta eri vaiheesta: tangolla suoritettavista liikesarjoista, keskilattian liikesarjoista (yleensä erotettu adageen eli hidastempoiseen ja allegroon, nopeatempoiseen) sekä loppuun, joka vaihtelee hyvin paljon riippuen koulusta, ryhmästä ja oppilaista.
Pidemmälle opiskelleista oppilaista keskilattiasarjojen jälkeen usein osa vaihtavat kärkitossuihin; joillakin voi olla lihaskuntoa, joillakin esim. venyttelyä.

4) Tankosarja...? 


Tanssisalin seinille on kiinnitetty puiset tangot, joiden ääressä tanssijat aloittavat työskentelyn - myös paljon tasapainoa vaativia liikkeitä harjoitellaan tangon ääressä, samoin kuin kärkitossutyöskentelyä tehdään myös tangolla.
Tankosarjat herättelevät kroppaa, vetreyttävät raajoja, lihaksia ja niveliä, auttavat opettajaa korjaamaan ja neuvomaan oppilaita kuka missäkin asiassa.
Mm. plié -liikesarja tehdään tangolla, kuten myös battement tendu, rond de jambe yms. Alkuun myös piruetteja harjoitellaan tangolla, yhdistellen esim. fondu -sarjassa piruetti johonkin väliin.
Keskilattiasarjat puolestaan aloitetaan sitten, kun tangolla tehdyt liikesarjat on tehty ja kroppa lämmennyt, valmis työskentelemään.

Keskilattian liikesarjat ovat yleensä pieniä tanssipätkiä, jotka ovat sekä hitaita että nopeita. Hitaissa sarjoissa harjoitetaan paljon tasapainoa, mutta myös vaikeampien liikkeiden, esim. arabeskien tekniikkaa ja suoritusta, yhdistelyä muihin liikkeisiin.
Allegrot, eli nopeat liikkeet ja liikesarjat koostuvat mm. hypyistä. Tehokas allegro-sarja voi olla esim. sarja echappé -hyppyjä, jetéitä jne.
Kärkitossutyöskentelyssä harjoitetaan kaikkia edellä mainittuja asioita. On ihan eri asia työskennellä kärjellä kuin vaikkapa päkiöillä.

Kuvassa demi-plié tangolla ensimmäisessä asennossa.
5) Millainen voisi olla ensimmäinen tunti?


Oma ihka ensimmäinen balettituntini oli alkeiden läpikäyminen. IHAN alkeiden!
Tunti alkoi kohteliaalla tervehdyksellä ja läsnäolijoiden ylös merkitsemisellä. Sen jälkeen tangolle, jossa käytiin läpi kaikki viisi asentoa (kuudes on parallel). Kun jokaiselle oli asennot selviä, siirryttiin liikesarjoihin, jotka alkoivat hyvin yksinkertaisella plié-sarjalla. Seurasi tendu-sarja, sekä jetét. Tankosarja oli hidas ja yksinkertainen; opettaja neuvoi koko ajan ja näytti koko ajan myös malliksi. Näiden sarjojen jälkeen siirryttiin keskilattialle, jonka sarjat koostuivat todella paljon hypyistä: sautéja (ensimmäisessä asennossa suorat hypyt ylös - näin yksinkertaisimmillaan) ja echappéita.
Jos oppilaat olivat kehittyneempiä, saatettiin tehdä hieman vaativampia sarjoja keskellä, mm. adagioita. Tunti päättyi aina allegroon - tuo tosin riippuu tunneista ja koulusta.


6) Onko mitään, mitä voisin tehdä ns. kotiläksynä?


Lihaskunnon ja notkeuden ylläpito ja kehittäminen on aina plussaa!
Baletissa tarvitaan todella vahvoja lihaksia; tämä tanssi on niin rankka laji, ilman vahvoja lihaksia ei jaksa.
Ennen kaikkea ns. korsetin (keskivartalon) lihaskunto on äärimmäisen tärkeää! Staattisuus on raskasta, joten work it out!
Notkeutta on hyvä harjoittaa myös - etenkin jos on yhtään kankeuteen taipuvaista sorttia. Lihas ei ole notkea, mutta harjoittelu auttaa.
Muista myös oikea vartalon kannatus ja ryhti!!


7) Mikä on vaikeinta? Entä helppoa? Entä onko tanssi oikeasti niin kivuliasta kuin kerrotaan?


Yksilöllistä.
Omakohtaisesti voin sanoa, että minulle haastavinta on tasapaino sekä liikemuistin vaikeudet. Aluksi olin aikeissa kirjoittaa, että tietyissä liikesarjoissa - esim. rondi -sarjan liikkeissä joudun aina muistelemaan, että mikäs se ojentuikaan ensiksi, tukijalka vai työjalka, mutta ko. asiat opin kyllä.
Hallitsen paremmin taasen allegro-osuudet, etenkin hypyt. Olen (ironista kyllä) vahva jaloistani, hyppään korkealle ja pitkälle.
Kivuliaisuus? No.. valehtelisin jos sanoisin, ettei tanssi satu - tässä tarkoitan pääasiassa kärkitossuja. Pääasiassa kuitenkin se "kipu" käsittää pienet hankaamisesta aiheutuvat säryt ja kolotukset, jotka voi ehkäistä hyvin monin eri keinoin, mm. ihon teippaamisella, kynsien leikkauksella, erilaisilla kärkipehmusteilla (suojukset, jotka laitetaan jalkaterää suojaamaan kärkitanssissa), sekä tietenkin oikeiden ja hyvien tossujen valinta.
Itse tanssi EI SATU. Tietenkään. Mutta kipu on aina elimistön tapa kertoa, että joku on pielessä, joten kuuntele itseäsi!


8) Milloin on liian myöhäistä aloittaa baletti? Entä MIKSI edes kannattaisi aloittaa?


Tämä on laji, jossa ei ole ikärajaa. Et siis ole liian vanha aloittamaan tanssia. Et ole liian lyhyt tai liian pitkä, laiha tai lihava, ruma tai kaunis.
Baletti ei ole muotimaailmaa.
Mitä sanoisin tuohon, miksi kannattaa aloittaa?
Se on pirun hauskaa! Rankkaa, mutta palkitsevaa.
Kovat selkäkivut häipyivät tanssin aloittamisen takia - kiitos lihasten kasvun.
Ryhtini parani - olin ennen kuin Notre Damen kellonsoittaja, pulloryhtinen kansalainen. Ja olen saanut astua siihen maailmaan, jota olen halunnut maistaa ihan pikkunaperosta lähtien.
Ylipäätään, jos kiinnostaa, kannattaa!

Jos tuli kysyttävää mieleen, laita ihmeessä kommenttia! :)






16. toukokuuta 2012

Valokeilassa: Gelsey Kirkland

Yksi maailman tunnetuimmista ballerinoista Gelsey Kirkland, syntyi 29.12.1952 Bethlemissä, Pennsylvanian osavaltiossa. Gelseyn perheeseen kuului isä, näytelmäkirjailija Jack Kirkland, näyttelijä-äiti Nancy Kirkland, velipuoli Chris Kirkland sekä sisar Johnna Kirkland, joka myös oli ballerina. Molemmat siskot, Gelsey ja Johnna, hyväksyttiin School of American Balettiin.

Gelsey harrasti ratsastamista ennen liittymistään George Balanchinen pyynnöstä New York City Ballet:iin 15-vuotiaana, ja myös hänen sisarensa Johnna kuului samaan seurueeseen.
Gelsey kärsi pitkään ulkonäköpaineista; hän koki, että Johnnaa pidettiin häntä rutkasti viehättävämpänä, mutta lukemattomat arvostelut Gelseyn tanssista ja esiintymisistä puhuivat puolestaan: tämä nuori nainen oli ballerina vailla vertaansa. Hän oli historian nuorin NYCB:n ballerina.

Vuonna 1969 Gelsey toimi solistina, ja päätanssijana 1972. Hän tanssi useita Balanchinen balettien pääroolia.
Kirkland on todennäköisesti kaikkien aikojen tunnetuin Pähkinänsärkijän Clara, jonka  Mikhail Baryshnikov viimein televisioi vuonna 1977.
Gelsey oli iältään hieman päälle parinkymmenen, kun hän jätti NYCB:n ja loikkasi American Ballet Theatreen. ABT:ssä Mikhail Baryshnikov pyysi itse, että saisi tanssia Gelseyn kanssa. Kirkland - Baryshnikov olivat uskomaton yhdistelmä: taitoa, temperamenttia ja luonnetta.

Gelsey oli kunnianhimoinen, uskomaton ballerina. Hän vaati myös partneriltaan samaa, ja se usein päättyi ovien paiskomiseen, venäläiseen kiroamiseen ja raivokohtauksiin. Mutta arvostelut puhuivat puolestaan: Baryshnikov-Kirkland -yhteistyö oli jotain, jota ei mikään muu tanssija-tanssijatar korvannut.

Gelseyllä oli useampia tanssipartereita, joista tunnetuin Mikhail "Mishan" lisäksi oli Ivan Nagy. Gelsey on esiintynyt mm. Royal Balletin "vierailevana" ballerinana.
Kun Baryshnikov otti johdon ABT;ssä, hän pyysi Gelsey Kirklandia partnerikseen, joten Kirkland irtisanoi itsensä NYCB:stä ja liittyi ABT:hen.

Kunnianhimoinen Gelsey ja legendaarinen Misha Baryshnikov tanssivat yhdessä useita jopa legendaarisiksi luokiteltuja baletteja, kuten Giselle, Prinsessa Ruusunen, Romeo & Julia sekä Pähkinänsärkijä.





Gelsey Kirklandin elämäntie ei ole ollut helppo.
Varsin nuorena, hieman päälle parikymppisenä (vielä New York City Ballet`n jäsenenä, Balanchinen alaisena) Kirkland sairastui anoreksiaan.
Gelsey eli jatkuvassa epävarmuudessa. Hänen omaelämäkertansa "Dancing on My Grave" (suom. Ballerinan Kuolemantanssi) kertoo todella kaunittelemattomasti kaiken, millaista on elää jatkuvissa paineissa.
Jos anoreksia olisi ollut "ainoa" ongelma prima ballerinan elämässä, se olisi ollut suht. siedettävää.
Satunnaiset seksisuhteet, monen vuoden huumeriippuvuuden, syömishäiriön sekä ikuisen "en ole koskaan tarpeeksi hyvä ja riittävä" -fiilikset ja ongelmat..
Huumeiden piireistä Gelsey lopulta löysi (ensimmäisen) aviomiehensä Gregory "Greg" Lawrencen.



Vuonna 1986 Gelsey jätti esiintymisen, ns. jäi eläkkeelle, mutta jatkoi opettamisen linjalla. Hän siirtyi klassisen baletin opettajaksi ja ohjaajaksi mm. ABT:hen, Royal Ballet Schooliin, English National Balletiin, Australian Balletiin, Adelphi Universityyn sekä Victorian College of the Arts:iin.

Vuonna 2010 Gelsey Kirkland avasi "Kirklandś Academy of Classical Ballet" nykyisen (toisen) aviomiehensä Michael Chernovin kanssa, joka on myös paitsi entinen tanssija, niin myös näyttelijä sekä teatterin johtaja.
Gelseyn akatemian tarkoitus on rohkaista oppilaita ennenkaikkiaan draamalliseen tarinankerrontaan - tätä Kirkland itse ajoi takaa, tähän hän pyrki. Hän oli ns. draamallinen ballerina.
Kirklandin akatemian koulutus ja valmennus yhteenvetona koostuu perinteiseen venäläiseen, tanskalaiseen ja ranskalaiseen tekniikkaan, joka sisältää kinesteettisiä ja tukea-antavia ja parantavia harjoituksia, jotka kaikki ovat ihan tiedemiesten neuvomia metodeja.



Ylläolevassa videossa Mikhail Baryshnikov ja Gelsey Kirkland "Pähkinänsärkijässä".

1. toukokuuta 2012

Tanssikaipuu

Polvileikkauksesta on nyt tasan 2 viikkoa, iso leikkaus olikin ja pitkä tulee olemaan toipumisaika - puoli vuotta on tanssikieltoa.. tanssijan painajainen! Miten osaan tanssia enää sitten?
Onneksi polvi alkaa olla pikkuhiljaa parempi, tietty kipuja ja kävely ei onnistu ilman sauvoja, mutta toivo pilkahtaa välillä kun huomaan, että jotakin pystyn paremmin tekemään, tai enää ei ole niin hirveät kivut kuin esimerkiksi viikko sitten.
Tosin kaksi viikkoa tässä vasta on paranneltu koipea, ei kovinkaan pitkään loppujen lopuksi.


Tämän viikon sunnuntaina on meidän tanssikoulun kevätnäytös, jossa mullakin oli roolit sekä Pizzicatossa että Coppeliassa. Myönnän olevani niin huono häviäjä, etten halua mennä katsomaan näytöstä; tulisi ainoastaan paha mieli. Minä katsomassa niitä esityksiä, muistelemassa samalla niitä lukemattomia harjoitustunteja sekä vastuuopettajien että koreografin kanssa, hiomassa jokaista pikkuista liikettä ja elettä, jotta kokonaisuus säilyisi eheänä, linja olisi siisti, ilme pehmeä, sulava.

Mutta - tanssisinko mieluummin risapolvisena, vammalla joka hoitamattomana johtaisi kulumaan ja joka tapauksessa jossain vaiheessa leikkaukseen, vai että korjauttaisin vamman nyt, hoitaisin sen kunnolla ja jatkaisin tanssia terveellä jalalla?
Exactly.

Ikävä tanssimaan on suunnaton - raahaan kärkitossujani kaikkialle (no melkein). Pelkkä tieto siitä että ne ovat mukanani helpottaa. Saan laittaa tossun jalkaan, terveellä jalalla jopa tehdä jotain (tosin huomioiden toisen koiven). Vihaan tätä joutilaisuutta. Makaan sängyllä, luen, YouTubesta on tullut ystäväni, joka tarjoaa minulle balettia. Tanssi-DVD:t ovat kohta puhki katsottuja.
Samoilen netissä tanssiaiheisilla sivuilla ja tutkailen nettikaupoista, mitä tilaisin. Millainen olisi tuo Blochin leotardi, tuon haluan itselleni. Mutta miksi tilaisin niitä nyt?

Kävin päivää ennen leikkausta uusien Gaynorien sovituksessa (mikä meni näin sivumennen sanoen päin seiniä). Tulin tulokseen, että sieltä liikkeestä en osta GM:n tossuja. Ensinnäkin, Ouch Pouchien kanssa ne Extra Flexit (jotka ovat mulla itsellä käytössä), eivät istuneet lainkaan vaikka sovittaja väitti muuta. Kantapää hankasi tosi pahasti eikä pysynyt paikoillaan. Demi-pliéssä tossu ei ollut hyvä, en pystynyt kunnon demi-pointeen, päkiälle nousu ei onnistunut ja kärjellä oli vaikea olla. Lisäksi jalkani putosi koko ajan boksiin niin, että varpaat olivat ihan kippuralla. Kerroin ongelmastani moneen kertaan sovittajalle, joka ei asiaa huomioinut oikeastaan mitenkään. Hän ei kertaakaan kokeillut Gaynorien sovituskittiä ouchi pouchien lisäksi; niiden kanssa jalkani EI putoa, vaan pysyy tiukasti ja tukevasti paikallaan.
Joten ehei, seuraavaksi suuntaan Tampereelle. Olen ollut jo yhteydessä ko. merkkiä myyvään liikkeeseen, ja olen saanut vastauksen muutamista eri vaihtoehdoista.
Tuli mieleen, että Gaynorien kanssahan ei yleensä pitäisi käyttää ns. ylimääräisiä pehmusteita (esim. ouch poucheja, toe padseja), vaan ko. tossujen oma pehmuste ajaa asian. Mutta "omassa" tanssikoulussani on muutamia Gaynoreiden omistajia, ja he käyttävät toe padseja, ja olen kuullut monien muidenkin niin tekevän. Mulla on tosi herkkä iho, jopa Gaynorit hankaa ihon rikki, joten olen joutunut ostamaan ouchit. Grishkoja voin käyttää ns. sijaistossuina, mutta Gaynor Mindenit ovat mulla ykköstossuina.


No, onneksi tässä on kesä välissä, toukokuussa loppuu kuitenkin tanssikausi, meillä jo toukokuun alussa, joten suurin osa toipumisesta sijoittuu kesälle.. ja sittenhän se on helpompaa, kun pääsee sauvoista eroon, kun saa luvan pyöräillä, uida ja vähän lenkkeillä.
Ja tuo tanssikielto - saan tanssia kevyesti ts. pikkuhiljaa aloitella pliéillä ja tenduilla (itse asiassa olen jo tenduja ja helppoja rondeja tehnytkin..) - tanssikielto koskee ns. täysipainotteista treeniä (vrt. kontaktilajit, kiertoliikkeet). Joten ehkä hätä ei olekaan niin hirveästi tämän näköinen?!

Vielä video EHDOTTOMASTA lempiballerinastani, Gelsey Kirklandista, Gisellen 1. näytöksen soolosta.
Gelseyn tanssi on uskomattoman kevyttä ja ilmavaa, hän todella tekee työtä jokaisen roolihahmonsa eteen omaksuakseen tarinan ja sisällön. Kerrassaan uskomaton ballerina!


Tässä puolestaan Gelsey Kirkland parinaan Anthony Dowell Romeo & Juliet pas de deux. 
Huomioni kiinnittyi Anthonyn uskomattomiin nostoihin, sekä kuten aina, Gelseyn tulkintaan ja tanssiin, joka on paitsi teknisesti täydellistä, niin myös dramaattista, lyyristä ja kaunista. Huomatkaa myös Gelseyn uskomattoman ihana jalan kaari! Ajoittain näytti siltä, että jalka taipuu ulos tossusta!
Ainoa mitä kauhukseni huomasin oli Gelseyn ulkomuoto: hän ON hyvin pienikokoinen luonnostaankin, pituutta hänellä on noin 163 cm. Mutta tässä videossa hän näyttää todella laihalta (YT:n kommenteissakin oli useaan otteeseen keskustelua aiheesta). Olen lukenut Kirklandin omaelämäkerran, ja Dowellin kanssa ko. balettia esittäessään hän kertoi itsekin olleensa hyvin hoikassa (lue: laihassa) kunnossa.
Mutta näiden kahden tanssijan partnerintyö on todella upeaa katsottavaa, samoin kuin molempien tanssi, sitä ei käy kieltäminen!