28. joulukuuta 2011

Gaynor Mindenien ylpeä omistaja!

Joulu tuli ja meni ja olen näköjään ollut kiltti tyttö, koska Joulupukki toi mulle himoitsemani Gaynor Mindenin kärkitossut, ExtraFlexit! Kiersin varmaan Suomen parhaimmat balettiliikkeet, joissa myytiin kärkitossuja ja kokeilin kaikki mahdolliset Suomessa myynnissä olevat kärkitossut.

kuva vääristää väriä jonkin verran

Helsingin Ballerina Shopissa päädyin Grishkon 2007 -tossuihin mutta sitten myyjä kysyi olenko käynyt Fredalla kokeilemassa Capezioita ja Gaynoreita, koska BS:ssä ei ollut niitä myynnissä. No en tietenkään ollut, joten pienen seikkailun jälkeen löysin Footlightin liikkeen ja sovitin kaikki mun jaloille mahdolliset tossut - Capeziot eivät sopineet lainkaan, mutta rakastuin totaalisesti Gaynor Mindenin tossuihin! Tämä sovittaja sanoi, että GM:n tossuja on vain kolmessa paikassa Suomessa myynnissä: Footlightissä (joka on niiden maahantuoja), Seinäjoella Miloff Boutiquessa (silloin kun siellä kävin kärkkäreitä marraskuussa sovittamassa, ei Mila ollut vielä käynyt sitä Gaynoreiden sovituskoulutusta) sekä Oulun Silkkirummussa.
Joten eikun suunta kohti Silkkirumpua!

Sovittaja oli enemmän Grishkojen kannalla, Mayat eivät olleetkaan niin hyvät enää, 2007 olivat paremmat mutta Gaynoreihin verrattuna aivan eri ulottuvuudesta. Molemmilla pääsin hyvin kärjille - edellisillä Grishkon tossuillani en koskaan päässyt kokonaan kärjille. Mä sovitin pitkään noita kahta: Gaynoreiden ExtraFlexejä että Grishkon 2007 mutta päädyin Gaynoreihin niiden miellyttävyyden ansiosta. Ja mikä parasta: ei enää jatkuvaa taistelua varvas- ja kärkisuojien kanssa!
Mulla kun on kaks suht. vaikuttavaa ongelmaa - paha ylipronaatio sekä toinen varvas on paljon pidempi kuin peukkuvarvas, joten GM:n omat "pehmusteet" helpottivat huomattavasti ja lisäksi koska mun jalka 'putoaa' aina boksiin, niin lisättyäni vampin sisäpuolelle "stickymaisen" pehmusteen, niin se auttoi huomattavasti, joten ei enää jalanputoamisongelmaa!


Ohessa (ja kaikissa muissakin tossukuvissa) on jo ommeltu nauhat kaikki paikoilleen.
Olen niitä kokeillut - miten olisin voinut malttaa mieleni? :)

Sama ongelma vaan vaivaa näidenkin tossujen kohdalla, kuten silloin kun sain ex-Grishkoni: tossu hiertää toisen jalan akillesta. Muistan edelleen ne useat kärkkäritunnit upouusilla tossuilla. Tunnit olivat yhtä tuskaa, kun akilleesta oli iho mennyt rikki ja vuosi verta.

Mutta täytyy vaan ostaa apteekista rakkolaastaria ja laittaa sen päälle vielä ihoteippiä, ja ei se hiertäminen ikuisuuksiin kestä. Onneksi! :)

Lisäksi sain tietenkin nauhat sekä kuminauhat kantapäihin, hiusverkkoja ja nutturapinnejä.
Nyt saatankin aloittaa uudessa balettikoulussa tunnit siistinä ja (ainakin toivottavasti) asiallisen näköisenä! :>


          

Vielä "uutuuden jäykät", needs some training

Huh!
Tulipas varsinaista "tossustooria" tässä kirjoituksessa! Ja vaivaa sekin, kun en ole vähään aikaan julkaissut uutta osaa novelliin. Mutta tuolla se muhii pääkopassa, so don´t worry - kyllä se sieltä tulloopi :)

Mainitsin tuolla ylempänä siitä uudesta tanssikoulusta.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin sen voi helposti googlettaa nimellä Seinäjoen baletti- ja tanssiopisto (anteeksi, en muista nettiosoitetta juuri tähän hätään).
Millaisia tossuja teillä on ollut/on käytössä? Ja kuinkakauan te olette joutuneet tanssimaan ennen kuin saitte ekat kovat tossut?
Entä millaisessa tanssikoulussa käyt?Mua kiinnostaa kovasti tietää :)
Kun tein tuon gallupin niin pari ihmistä vastasi olevansa ammattitanssijoita. Onko todella näin, vai onko se laitettu vain huvin vuoksi? Jos todella joku tämän blogin lukija on ammattilainen, TODELLA mielenkiinnolla haluaisin kuulla "millainen" ammattilaistanssija olet - seurueessa vai opettaja?


                                                                               
                                                                                                                                                                                                                                            

6. joulukuuta 2011

Ballerinat ja terveys

Balettiin liitetään usein syömishäiriöt, joista yleisimpinä anoreksia ja bulimia. Italialaisen La Scalan esitanssijatar kertoo, että jopa yksi viidestä balettitanssijasta sairastaa jossain uransa vaiheessa syömishäiriötä.
La Scalan esitanssija Mariafrancesca Garritano (kuvassa) kertoi sairastaneensa 16- ja 17-vuotiaana syömishäiriötä. Garritano kertoi, kuinka opettaja nimitteli häntä muiden oppilaiden kuullen mm. nimillä mozzarella ja "Chinese dumbling". Tämä sai häntä pudottamaan painoaan niin, että painoi enää 43 kiloa.

"Omena ja jogurtti kuuluivat päivääni, joilla selvisin läpi treenien", kertoi Garritano. La Scalan tanssijoista jopa seitsemän kymmenestä olivat syömishäiriöisiä - jopa letkukuntoisia. Monet myös menivät niin pitkälle, että hakeutuivat rintojen pienennykseen. Tätä Garritano ei voinut ymmärtää. "Olen ensisijaisesti nainen, vasta sitten ballerina."

Ei ole mikään yllätys, että syömisongelmia esiintyy baletin maailmassa, samoin kuin myös voimistelussa ja taitoluistelussa. Paineet olla hyvin hoikka, mutta silti voimakas tanssija on tanssijoille vaikeaa. Treenisalin peilit ympäröivät treenatessa joka sekunti, tiukka ruokavalio ja kroppavaatimukset vievät helposti herkemmän ihmisen mukanaan syömisongelmien synkkään maailmaan. Ja se on usein monen tanssijan uran loppu: sairaalaan, treeneihin, sairastuminen, sairaalaan...
Hyvänä esimerkkinä on mm. romaani 'Caligari', jonka on kirjoittanut Norma Harris. Romaani kertoo Richard Caligarin perustamasta balettiseurueesta ja seuraa sen kolmea ballerinaa. Kirjassa tulee hyvin ilmi niin huumeet kuin paino-, ruoka- ja mielenterveysongelmat. Todella hyvin on kuvattu myös paineet, joita balettitanssija kohtaa ja kokee urallaan.

Miten säilyttää sekä terveys että myös samalla täyttää baletin vaatimukset? Kertoisin suoran vastauksen jos tietäisin sen.
Omakohtaisesti voin sanoa, että baletti on muokannut omaa kehoani rankasti varsinkin lihasten kasvuna. Olen saanut rutkasti lihasmassaa koko kroppaan. Baletti ei ole kevyttä liikuntaa, vaikka se siltä saattaa ulkopuolisen silmistä näyttääkin - ballerinat liihottelevat höyhenenkevyinä varpaillaan, pyörivät piruetteja piruetin perään ja silti heidän kasvoillaan pysyy tyyne ja iloinen ilme.

Kathryn Morgan baletista 'Romeo&Julia'


Miten sitten ylläpitää ja parantaa kuntoa niin, että se vaikuttaa positiivisesti tanssitaitoon? Pilates on yksi parhaimmista keinoista, erityisesti keskivartalon lihaksiston ylläpitoon. Hyvä ja tiukka korsetti on äärimmäisen tärkeää baletissa - et pysty tanssimaan kärjillä, jos vatsa on "lötsönä". Pelkkä vatsan sisäänvetäminen, "imaisu", ei auta, vaan siinäkin on oma tekniikkansa, sisään ja ylös niin, että oikea hengitystekniikka säilyy.
Opettajani, entinen Georgian baletin prima ballerinan neuvo hengitykseen oli kuvitella keskivartalon ympärille tiukka korsetti, kirjaimellisesti. Hengitys ei saa olla "normaalia", vaan ns. rintakehähengitystä. "Niinkuin entisajan naisilla, jotka pyörtyilivät koska heillä oli korsetti niin tiukilla, etteivät saaneet hengitettyä kunnolla." Juu, kyllä kyllä. Oli siinä tunnilla sitten melko suorituksia, kun kaikki yrittivät keskittyä korsetin ja hengityksen ylläpitoon, ja tietenkin suoritettavat sarjat unohtuivat.

Olen myös miettinyt jalkoja tulevien "kunnon" kärkitossujen takia. Sovituksissa sain jo kunnon esimakua ja -näköä siitä, miltä jalat tulee näyttämään ja tuntumaan. Olisikin sellaiset jalat, joissa varpaat olisi siististi, ei pitkiä varpaita tai liian kapeaa koipea.
Mutta minkäs teet geeneille?

Alkaa pikkuhiljaa mennä hermot tähän laiskotteluun ja löhöilyyn. Kyllä mä tietty aina välillä tanssin kotona - olen hommannut sellaisen maton, jossa on pohja luistamatonta materiaalia. Lattia kun on liukasta muovimattoa ja kaikki luistaa siinä niin, että olen takamuksillani alta aikayksikön. Piruetit kaipaavat treeniä, ja niitä harjoitan koko ajan. Odotan vaan niitä uusia kärkitossuja - nuo omat ovat TOTAALISEN kuolleet. Puhki tanssitut, oikean jalan tossun kärjestä on satiini ja aluskangas kuluneet niin puhki, että tossun perusmateriaali näkyy jo. Mutta onneksi saan kuulemma joululahjaksi ne uudet tossut, jeij!

Loppuun vielä video lempiballerinastani, Kahryn Morganista 'Pointe' -lehden kuvauksista.

4. joulukuuta 2011

Baletintäytteinen päivä

Eilispäivä - lauantai - oli aivan ihana! Paitsi baletin osalta, niin myös tossusovitusten.
Kävin ensin Ballerina Shopissa sovittelemassa, ja sovitin kaikkia merkkejä joista viimein Grishkon 2007 oli sopivin. Myös Grishkot on mulle siitä hyvät tossut, että niillä pääsen täysin kärjille, Sanshoilla tai Blocheilla se ei onnistunut.
Marssin sitten käymään myös Footlightillä toiseen sovitukseen. Capeziolta ei löytynyt lainkaan sopivia tossuja - kiitos kapeiden ja erittäin pitkävarpaisten jalkojeni.
Mutta Gaynoreilta löytyi viimein yksi sopiva malli - sen jälkeen kun sitä oli muokattu eri pehmusteilla (mulla tuppaa koipi tipahtamaan boksin pohjaan ja varpaat menevät ihan kippuraan).

Jouluviikolla menen Ouluun Silkkirumpuun sovittamaan lisää, ts. tekemään valinnan. Oulussa on kuulemma jonkin verran Gaynoreita, ja Footlightissa myyjä laittoi mun nimen ja tossun merkin ja koon ylös, jos päädyn niihin.
Grishko 2007
Gaynor Minden
Koettaa sitten päättää noiden kahden tossun väliltä.
Gaynorit kestävät kyllä triplasti pidempään kuin Grishkot, mutta toisaalta Grishkot ovat tutummat - vai voiko niin sanoa, koska sain selville, että omat Grishkoni ovat ns. puolikovat kärkitossut.
Huoh. Kärkitossujen hankkiminen osaa olla KAMALAA!


Mutta sitten muihin asioihin. To the Swan Lake! Kuolematon balettiklassikko ja minun suosikkini!
Pietarin Festival Ballet esiintyi eilen Helsingin Finlandia-talolla kokonaisen kolmen tunnin ajan. Ensin iltapäivästä oli Pähkinänsärkijä ja illalla Joutsenlampi. Vaikka etukäteen pelkäsin oman permantopaikkani olevan niin sivussa ja ylhäällä etten näkisi lavalle ja tanssijoita juuri lainkaan, oli pelkoni turha: katsomo nousi tasaisesti ylös, en ollut missään "yläkerrassa" istumassa, vaan viimeisellä rivillä korkeimmalla paikalla. Lyhyyteni takia jouduin hieman taiteilemaan ja lopuksi väliajan jälkeen siirtymään viereiselle tyhjälle penkille nähdäkseni kaiken esteettömästi - edessä kun aina on pitkiä ihmisiä päineen peittämässä jonkin näkymän.


kuva napsaistu kamerakännykällä ennen näytöksen alkua

Hienoiseksi pettymykseksi muodostui paitsi elävän musiikin korvaaminen nauhoitetulla, niin myös yksipuolisella, muuttumattomalla lavastuksella. Ehkäpä syynä oli sekä tilanahtaus (?) niin myös se, että ko. balettiseurue esitti kaksi eri balettinäytöstä saman päivän aikana, vain parin tunnin väliajalla.

Odetten soolo


                                    Ja tietenkin Siegfridin ja Odilen pas de deux ja coda myös!

Totta kai myös loppu täytyy nähdä, joten tässä on American Ballet Theaterin esittämänä finaali!



Varsin teatraalinen oli tuo, mutta eiköhän siinä tullut varsin hyvin selville, kuinka Pjotr Tsaikovskin kuoltua tämän baletin koreografian muutokset tulivat selville.

Tuolla youtubessa samoiltuani satuin törmäämään 'Fame' -leffan yhteen ihanaan balettipätkään! Muistin, että minullahan on tuo Fame muiden dvd:iden joukossa, mutta ei ole jäänyt mieleen vaikka sen katsoin. Taidanpas katsoa sen tänä iltana - jäi niin se ihana ballerinakohtaus mieleen.
Harmi vaan, että nyt en saa sitä mitenkään ladattua tänne. Kuitenkin hakusanoilla "Fame solo ballet dance scene" löytää sen pätkän.
Mutta satuin löytämään nuorten ballerinojen kisavideopätkiä ja muita sooloesityksiä, ja tässä yksi niistä, 14-vuotias Katia Almayeva.



Kyllä totisesti alkaa hävettämään omat tanssitaidot, mutta toisaalta ko. tyttönen on varmaan tanssinut siitä lähtien kun oppi kävelemään.
Tanssimisesta vielä, alkaa ruveta pikkuhiljaa tosissaan kyrsimään tämä tanssimattomuus. Tasan kuukausi pitää jaksaa vaan maata aloillaan vielä. Tai mitä tässä makoilemaan - yhtä hyvin voin alkaa treenata itseäni tanssikuntoon, kuten alankin. Pilatesta, sauvakävelyä ja kevyttä lenkkeilyä.