28. joulukuuta 2011

Gaynor Mindenien ylpeä omistaja!

Joulu tuli ja meni ja olen näköjään ollut kiltti tyttö, koska Joulupukki toi mulle himoitsemani Gaynor Mindenin kärkitossut, ExtraFlexit! Kiersin varmaan Suomen parhaimmat balettiliikkeet, joissa myytiin kärkitossuja ja kokeilin kaikki mahdolliset Suomessa myynnissä olevat kärkitossut.

kuva vääristää väriä jonkin verran

Helsingin Ballerina Shopissa päädyin Grishkon 2007 -tossuihin mutta sitten myyjä kysyi olenko käynyt Fredalla kokeilemassa Capezioita ja Gaynoreita, koska BS:ssä ei ollut niitä myynnissä. No en tietenkään ollut, joten pienen seikkailun jälkeen löysin Footlightin liikkeen ja sovitin kaikki mun jaloille mahdolliset tossut - Capeziot eivät sopineet lainkaan, mutta rakastuin totaalisesti Gaynor Mindenin tossuihin! Tämä sovittaja sanoi, että GM:n tossuja on vain kolmessa paikassa Suomessa myynnissä: Footlightissä (joka on niiden maahantuoja), Seinäjoella Miloff Boutiquessa (silloin kun siellä kävin kärkkäreitä marraskuussa sovittamassa, ei Mila ollut vielä käynyt sitä Gaynoreiden sovituskoulutusta) sekä Oulun Silkkirummussa.
Joten eikun suunta kohti Silkkirumpua!

Sovittaja oli enemmän Grishkojen kannalla, Mayat eivät olleetkaan niin hyvät enää, 2007 olivat paremmat mutta Gaynoreihin verrattuna aivan eri ulottuvuudesta. Molemmilla pääsin hyvin kärjille - edellisillä Grishkon tossuillani en koskaan päässyt kokonaan kärjille. Mä sovitin pitkään noita kahta: Gaynoreiden ExtraFlexejä että Grishkon 2007 mutta päädyin Gaynoreihin niiden miellyttävyyden ansiosta. Ja mikä parasta: ei enää jatkuvaa taistelua varvas- ja kärkisuojien kanssa!
Mulla kun on kaks suht. vaikuttavaa ongelmaa - paha ylipronaatio sekä toinen varvas on paljon pidempi kuin peukkuvarvas, joten GM:n omat "pehmusteet" helpottivat huomattavasti ja lisäksi koska mun jalka 'putoaa' aina boksiin, niin lisättyäni vampin sisäpuolelle "stickymaisen" pehmusteen, niin se auttoi huomattavasti, joten ei enää jalanputoamisongelmaa!


Ohessa (ja kaikissa muissakin tossukuvissa) on jo ommeltu nauhat kaikki paikoilleen.
Olen niitä kokeillut - miten olisin voinut malttaa mieleni? :)

Sama ongelma vaan vaivaa näidenkin tossujen kohdalla, kuten silloin kun sain ex-Grishkoni: tossu hiertää toisen jalan akillesta. Muistan edelleen ne useat kärkkäritunnit upouusilla tossuilla. Tunnit olivat yhtä tuskaa, kun akilleesta oli iho mennyt rikki ja vuosi verta.

Mutta täytyy vaan ostaa apteekista rakkolaastaria ja laittaa sen päälle vielä ihoteippiä, ja ei se hiertäminen ikuisuuksiin kestä. Onneksi! :)

Lisäksi sain tietenkin nauhat sekä kuminauhat kantapäihin, hiusverkkoja ja nutturapinnejä.
Nyt saatankin aloittaa uudessa balettikoulussa tunnit siistinä ja (ainakin toivottavasti) asiallisen näköisenä! :>


          

Vielä "uutuuden jäykät", needs some training

Huh!
Tulipas varsinaista "tossustooria" tässä kirjoituksessa! Ja vaivaa sekin, kun en ole vähään aikaan julkaissut uutta osaa novelliin. Mutta tuolla se muhii pääkopassa, so don´t worry - kyllä se sieltä tulloopi :)

Mainitsin tuolla ylempänä siitä uudesta tanssikoulusta.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin sen voi helposti googlettaa nimellä Seinäjoen baletti- ja tanssiopisto (anteeksi, en muista nettiosoitetta juuri tähän hätään).
Millaisia tossuja teillä on ollut/on käytössä? Ja kuinkakauan te olette joutuneet tanssimaan ennen kuin saitte ekat kovat tossut?
Entä millaisessa tanssikoulussa käyt?Mua kiinnostaa kovasti tietää :)
Kun tein tuon gallupin niin pari ihmistä vastasi olevansa ammattitanssijoita. Onko todella näin, vai onko se laitettu vain huvin vuoksi? Jos todella joku tämän blogin lukija on ammattilainen, TODELLA mielenkiinnolla haluaisin kuulla "millainen" ammattilaistanssija olet - seurueessa vai opettaja?


                                                                               
                                                                                                                                                                                                                                            

6. joulukuuta 2011

Ballerinat ja terveys

Balettiin liitetään usein syömishäiriöt, joista yleisimpinä anoreksia ja bulimia. Italialaisen La Scalan esitanssijatar kertoo, että jopa yksi viidestä balettitanssijasta sairastaa jossain uransa vaiheessa syömishäiriötä.
La Scalan esitanssija Mariafrancesca Garritano (kuvassa) kertoi sairastaneensa 16- ja 17-vuotiaana syömishäiriötä. Garritano kertoi, kuinka opettaja nimitteli häntä muiden oppilaiden kuullen mm. nimillä mozzarella ja "Chinese dumbling". Tämä sai häntä pudottamaan painoaan niin, että painoi enää 43 kiloa.

"Omena ja jogurtti kuuluivat päivääni, joilla selvisin läpi treenien", kertoi Garritano. La Scalan tanssijoista jopa seitsemän kymmenestä olivat syömishäiriöisiä - jopa letkukuntoisia. Monet myös menivät niin pitkälle, että hakeutuivat rintojen pienennykseen. Tätä Garritano ei voinut ymmärtää. "Olen ensisijaisesti nainen, vasta sitten ballerina."

Ei ole mikään yllätys, että syömisongelmia esiintyy baletin maailmassa, samoin kuin myös voimistelussa ja taitoluistelussa. Paineet olla hyvin hoikka, mutta silti voimakas tanssija on tanssijoille vaikeaa. Treenisalin peilit ympäröivät treenatessa joka sekunti, tiukka ruokavalio ja kroppavaatimukset vievät helposti herkemmän ihmisen mukanaan syömisongelmien synkkään maailmaan. Ja se on usein monen tanssijan uran loppu: sairaalaan, treeneihin, sairastuminen, sairaalaan...
Hyvänä esimerkkinä on mm. romaani 'Caligari', jonka on kirjoittanut Norma Harris. Romaani kertoo Richard Caligarin perustamasta balettiseurueesta ja seuraa sen kolmea ballerinaa. Kirjassa tulee hyvin ilmi niin huumeet kuin paino-, ruoka- ja mielenterveysongelmat. Todella hyvin on kuvattu myös paineet, joita balettitanssija kohtaa ja kokee urallaan.

Miten säilyttää sekä terveys että myös samalla täyttää baletin vaatimukset? Kertoisin suoran vastauksen jos tietäisin sen.
Omakohtaisesti voin sanoa, että baletti on muokannut omaa kehoani rankasti varsinkin lihasten kasvuna. Olen saanut rutkasti lihasmassaa koko kroppaan. Baletti ei ole kevyttä liikuntaa, vaikka se siltä saattaa ulkopuolisen silmistä näyttääkin - ballerinat liihottelevat höyhenenkevyinä varpaillaan, pyörivät piruetteja piruetin perään ja silti heidän kasvoillaan pysyy tyyne ja iloinen ilme.

Kathryn Morgan baletista 'Romeo&Julia'


Miten sitten ylläpitää ja parantaa kuntoa niin, että se vaikuttaa positiivisesti tanssitaitoon? Pilates on yksi parhaimmista keinoista, erityisesti keskivartalon lihaksiston ylläpitoon. Hyvä ja tiukka korsetti on äärimmäisen tärkeää baletissa - et pysty tanssimaan kärjillä, jos vatsa on "lötsönä". Pelkkä vatsan sisäänvetäminen, "imaisu", ei auta, vaan siinäkin on oma tekniikkansa, sisään ja ylös niin, että oikea hengitystekniikka säilyy.
Opettajani, entinen Georgian baletin prima ballerinan neuvo hengitykseen oli kuvitella keskivartalon ympärille tiukka korsetti, kirjaimellisesti. Hengitys ei saa olla "normaalia", vaan ns. rintakehähengitystä. "Niinkuin entisajan naisilla, jotka pyörtyilivät koska heillä oli korsetti niin tiukilla, etteivät saaneet hengitettyä kunnolla." Juu, kyllä kyllä. Oli siinä tunnilla sitten melko suorituksia, kun kaikki yrittivät keskittyä korsetin ja hengityksen ylläpitoon, ja tietenkin suoritettavat sarjat unohtuivat.

Olen myös miettinyt jalkoja tulevien "kunnon" kärkitossujen takia. Sovituksissa sain jo kunnon esimakua ja -näköä siitä, miltä jalat tulee näyttämään ja tuntumaan. Olisikin sellaiset jalat, joissa varpaat olisi siististi, ei pitkiä varpaita tai liian kapeaa koipea.
Mutta minkäs teet geeneille?

Alkaa pikkuhiljaa mennä hermot tähän laiskotteluun ja löhöilyyn. Kyllä mä tietty aina välillä tanssin kotona - olen hommannut sellaisen maton, jossa on pohja luistamatonta materiaalia. Lattia kun on liukasta muovimattoa ja kaikki luistaa siinä niin, että olen takamuksillani alta aikayksikön. Piruetit kaipaavat treeniä, ja niitä harjoitan koko ajan. Odotan vaan niitä uusia kärkitossuja - nuo omat ovat TOTAALISEN kuolleet. Puhki tanssitut, oikean jalan tossun kärjestä on satiini ja aluskangas kuluneet niin puhki, että tossun perusmateriaali näkyy jo. Mutta onneksi saan kuulemma joululahjaksi ne uudet tossut, jeij!

Loppuun vielä video lempiballerinastani, Kahryn Morganista 'Pointe' -lehden kuvauksista.

4. joulukuuta 2011

Baletintäytteinen päivä

Eilispäivä - lauantai - oli aivan ihana! Paitsi baletin osalta, niin myös tossusovitusten.
Kävin ensin Ballerina Shopissa sovittelemassa, ja sovitin kaikkia merkkejä joista viimein Grishkon 2007 oli sopivin. Myös Grishkot on mulle siitä hyvät tossut, että niillä pääsen täysin kärjille, Sanshoilla tai Blocheilla se ei onnistunut.
Marssin sitten käymään myös Footlightillä toiseen sovitukseen. Capeziolta ei löytynyt lainkaan sopivia tossuja - kiitos kapeiden ja erittäin pitkävarpaisten jalkojeni.
Mutta Gaynoreilta löytyi viimein yksi sopiva malli - sen jälkeen kun sitä oli muokattu eri pehmusteilla (mulla tuppaa koipi tipahtamaan boksin pohjaan ja varpaat menevät ihan kippuraan).

Jouluviikolla menen Ouluun Silkkirumpuun sovittamaan lisää, ts. tekemään valinnan. Oulussa on kuulemma jonkin verran Gaynoreita, ja Footlightissa myyjä laittoi mun nimen ja tossun merkin ja koon ylös, jos päädyn niihin.
Grishko 2007
Gaynor Minden
Koettaa sitten päättää noiden kahden tossun väliltä.
Gaynorit kestävät kyllä triplasti pidempään kuin Grishkot, mutta toisaalta Grishkot ovat tutummat - vai voiko niin sanoa, koska sain selville, että omat Grishkoni ovat ns. puolikovat kärkitossut.
Huoh. Kärkitossujen hankkiminen osaa olla KAMALAA!


Mutta sitten muihin asioihin. To the Swan Lake! Kuolematon balettiklassikko ja minun suosikkini!
Pietarin Festival Ballet esiintyi eilen Helsingin Finlandia-talolla kokonaisen kolmen tunnin ajan. Ensin iltapäivästä oli Pähkinänsärkijä ja illalla Joutsenlampi. Vaikka etukäteen pelkäsin oman permantopaikkani olevan niin sivussa ja ylhäällä etten näkisi lavalle ja tanssijoita juuri lainkaan, oli pelkoni turha: katsomo nousi tasaisesti ylös, en ollut missään "yläkerrassa" istumassa, vaan viimeisellä rivillä korkeimmalla paikalla. Lyhyyteni takia jouduin hieman taiteilemaan ja lopuksi väliajan jälkeen siirtymään viereiselle tyhjälle penkille nähdäkseni kaiken esteettömästi - edessä kun aina on pitkiä ihmisiä päineen peittämässä jonkin näkymän.


kuva napsaistu kamerakännykällä ennen näytöksen alkua

Hienoiseksi pettymykseksi muodostui paitsi elävän musiikin korvaaminen nauhoitetulla, niin myös yksipuolisella, muuttumattomalla lavastuksella. Ehkäpä syynä oli sekä tilanahtaus (?) niin myös se, että ko. balettiseurue esitti kaksi eri balettinäytöstä saman päivän aikana, vain parin tunnin väliajalla.

Odetten soolo


                                    Ja tietenkin Siegfridin ja Odilen pas de deux ja coda myös!

Totta kai myös loppu täytyy nähdä, joten tässä on American Ballet Theaterin esittämänä finaali!



Varsin teatraalinen oli tuo, mutta eiköhän siinä tullut varsin hyvin selville, kuinka Pjotr Tsaikovskin kuoltua tämän baletin koreografian muutokset tulivat selville.

Tuolla youtubessa samoiltuani satuin törmäämään 'Fame' -leffan yhteen ihanaan balettipätkään! Muistin, että minullahan on tuo Fame muiden dvd:iden joukossa, mutta ei ole jäänyt mieleen vaikka sen katsoin. Taidanpas katsoa sen tänä iltana - jäi niin se ihana ballerinakohtaus mieleen.
Harmi vaan, että nyt en saa sitä mitenkään ladattua tänne. Kuitenkin hakusanoilla "Fame solo ballet dance scene" löytää sen pätkän.
Mutta satuin löytämään nuorten ballerinojen kisavideopätkiä ja muita sooloesityksiä, ja tässä yksi niistä, 14-vuotias Katia Almayeva.



Kyllä totisesti alkaa hävettämään omat tanssitaidot, mutta toisaalta ko. tyttönen on varmaan tanssinut siitä lähtien kun oppi kävelemään.
Tanssimisesta vielä, alkaa ruveta pikkuhiljaa tosissaan kyrsimään tämä tanssimattomuus. Tasan kuukausi pitää jaksaa vaan maata aloillaan vielä. Tai mitä tässä makoilemaan - yhtä hyvin voin alkaa treenata itseäni tanssikuntoon, kuten alankin. Pilatesta, sauvakävelyä ja kevyttä lenkkeilyä.



29. marraskuuta 2011

Tanssileffat top 5

1. Black Swan

*Nina Sayers (Natalie Portman) on täydellinen ballerinan ruumiillistuma: teknillisesti loistava, kaunis, herkkä ja loistava roolitettava. Kun balettimestari Leroy hakee Joutsenlampeen uutta Joutsenkuningatarta, saa Nina elämänsä tilaisuuden Odette-Odilena.
Nina on täydellinen Odette - herkkä valkoinen joutsen, mutta mustan joutsenen Odilen rooli tuottaa hänelle vaikeuksia. Lisäksi uudesta rivaalista Lilystä (Mila Kunis) tulee Ninan pahin kilpailija - tai niin hän luulee. Ensi-illan lähestyessä Ninan paineet pahenevat, kun Leroy painostaa häntä yhä enemmän ja enemmän. Lisäksi Nina alkaa vierottautua äidistään (Barbara Hershey) ja hakee omaa identiteettiään ja seksuaalisuuttaan.
Kun ensi-ilta koittaa, on Nina hermoraunoina. Enää pelissä ei ole perfektionismi ja täydellinen Odette-Odilen roolien tanssi, vaan mielenterveys.. ja henki.



2. Rudy & Margot

*Legendaarinen brittiballerina Dame Margot Fonteyn ja venäläinen tanssija Rudolf Nurejev ovat pääosissa tässä suurimmaksi osaksi tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa. Elokuva kertoo Nurejevin ja Fonteyn salasuhteesta esiripun takana, sekä Margotin ja hänen aviomiehensä ongelmista, sodasta ja Venäjällä olevasta vallankaappauksesta.
Elokuvassa on mahtavia tanssikohtauksia, ja tämä sijoittuu 1940-1950 -luvuille.



3. The Street Dance

Carlyn streendance -ryhmä jää tyhjän päälle, kun yksi keskeisimmästä tanssijasta lähtee lätkimään. Ryhmä on päässyt Brittein streetdance -kilpailun finaaliin, ja tarvitsee kipeästi treenipaikkaa.
Yhtäkkiä ja suurena yllätyksenä he saavat harjoituspaikan Lontoon balettikoulusta - sillä ehdolla, että he ottavat mukaansa balettitanssijoita. Carly on kauhuissaan ryhmänsä kanssa - finaaliin on 5 viikkoa ja balettitanssijoille täytyy opettaa streendancea ja sulauttaa ryhmään. Miten tulee käymään, kun vastassa on Brittien parhaat streetdance-ryhmät?



4. Save the last dance I

*Sara on 17-vuotias ballerina, joka joutuu äitinsä kuoleman myötä muuttamaan isänsä luokse. Sara syyttää äitinsä kuolemasta itseään: hän kuoli kolarissa kiirehtiessään näkemään Saran koe-esiintymistä Juilliardiin, joten Sara päätti lopettaa koko baletin. Uudessa koulussa Sara tutustuu uusiin kavereihin ja Derekiin, josta tulee hänen poikaystävänsä - luonnollisesti. Sara myös kiinnostuu hiphopista - muuta ei sillä seudulla tanssita.
Pienten mutkien kautta Sara kertoo tarinansa Derekille, joka painostaa tyttöä hakemaan uudestaan Juilliardiin. Mutta miten käy?


5. Step up

Nora on hienostoperheen tanssijatytärtytär ja käy taidekoulua, Tyler puolestaan köyhä huostaanotettu poika, joka joutuu kyseiseen taidekouluun yhdyskuntapalveluun koulun teatterilavan tuhoamisen seurauksena. Mikä näitä kahta henkilöä yhdistää, on rakkaus tanssiin.
Nora tarvitsee kipeästi uutta tanssipartneria, sillä hänen oma parinsa loukkasi jalkansa ja pian käykin ilmi, että myös Tyler on tanssin lumoissa - hiphopin, ei Noran rakastaman baletin. Pienten mutkien kautta Tyleristä tulee Noran tanssinäytöksen tanssiparin sijainen ja näyttää siltä, ettei vakiopartneri tulekaan takaisin.. kunnes eräänä päivänä harjoituksiin pari - Andrew - palaakin.
Mutta miten käy, kun Andrew ei hallitse niitä kuvioita, jotka Nora ja Tyler ovat luoneet, ja Andrew loukkaa itsensä uudestaan? Noralla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä uusi soolokoreografia.. vai onko sittenkin muuta mahdollisuutta?



Loppuun lempiballerinani pari todella loistavaa kuvaa.



Kathryn Morgan baletissa "Romeo & Juliet"

Kathryn Morgan 'Sinilintuna' baletissa Sleeping Beauty

26. marraskuuta 2011

Joutsenlampi

3.12.2011 klo 19.00

Elämäni odotetuin päivä - ja tasan viikon päästä! Nimittäin St. Petersburgin Festival Ballet tulee Suomeen Helsinkiin Finlandia -talolle esittämään The Swan lake - Joutsenlampi -baletin. Ja minulla - MINULLA - on sinne lippu!
Moni on varmasti nähnyt Black Swanin, Natalie Portmanin tähdittämän balettileffan, jossa Portmanin esittämä Nina Sayers saa elämänsä tilaisuuden Joutsenkuningattarena. Nina on äärimmäisen lahjakas ballerina, täydellinen Valkoinen joutsen, mutta Mustan joutsenen rooli ei häneltä luonnistu - toisin kuin hänen pahimmalta kilpailijaltaan Lilyltä. Balettimestari Thomas Leroy prässää Ninaa yhä pahemmin ja pahemmin ja viekoittelee kokematonta tyttöä, ja onnistuu saamaan Lilyn Ninan sijaiseksi.
Elokuva todella saa otteeseensa ja loppuhuipennus on jotain uskomatonta. Joka katselukerralla leffasta löytää jotain uutta. Suosittelen todella!

Mutta vaikka Black Swan perustaa juonensa Pjotr Tsaikovskin ensimmäiseen säveltämäänsä balettiin, se on - kuten Leroy elokuvan alussa kertoi - hyvin 'riisuttu versio' alkuperäisestä baletista.
Youtubesta katselin pätkiä Joutsenlammesta. Odetten rooli on hyvin kaunis ja lyyrinen, mutta tykkään paljon enemmän Odilesta. Siinä on tulta ja tappuraa, kiehtova ja kiero, kuin käärme joka kiertelee saaliinsa ympärillä.



'Odette-Odile'

Mistä Joutsenlampi kertoo sitten?
Joutsenlampi kertoo Siegfried-nimisestä prinssistä ja joutseniksi taiotuista neidoista. Ilkeä velho von Rothbart on noitunut neidot joutseniksi, ja he saavat ihmismuotonsa takaisin vain öisin. Tämä von Rothbartin tekemä taika raukeaa vain, jos joku lupaa rakastaa neitoa ikuisesti.
Baletti alkaa prinssi Siegfriedin viettäessä syntymäpäiviään. Prinssin äiti ilmoittaa, että hänen on aika mennä naimisiin ja puoliso on valittava seuraavana päivänä vietettävissä tanssiaisissa. Siegfried ei ole asiasta innoissaan. Illan tullen hän näkee joutsenparven lentävän taivaalla, ja lammen rannalle mennessään hän löytää joutsenet vedestä. Siegfriedin hämmästykseksi joutsenet muuttuvat kauniiksi neidoiksi, ja hän rakastuu saman tien parvea johtavaan Odetteen - valkoiseen joutsenprinsessaan. Odette kertoo prinssille taiasta, ja prinssi lupaa pelastaa hänet. Pienet joutsenet tanssivat lumoavan tanssin suuren rakkauden kunniaksi.
Seuraavana päivänä vietetään tanssiaisia. Yllättäen paikalle saapuu valepukuinen velho von Rothbart ja hänen tyttärensä Odile - musta joutsen, joka näyttää aivan prinssin tapaamalta Odetelta.
Prinssi ei huomaa huijausta ja kosii Odilea. Prinssin kosittua huijaus paljastuu ja prinssi syöksyy etsimään Odettea. Hän löytää Odeten ja anoo tältä anteeksiantoa. Odette antaa prinssille anteeksi, mutta kertoo, että hänen itsensä on kuoltava. Velho von Rothbartin saapuessa lammelle Odette heittäytyy veteen ja prinssi seuraa häntä kuolemaan. Tämä rakkauden osoitus tappaa velhon. (lainattu Wikipediasta)

Odette ja prinssi Siegfried


Alkuperäinen Joutsenlampi esitettiin ensimmäisen kerran Bolshoi-teatterissa Moskovassa vuonna 1877. Koreografina toimi Wenzel Reisinger, mutta Moskovassa baletti ei ollut menestys ja sai nihkeät - joidenkin mukaan jopa huonot arvostelut. Baletista tehtiin kaksi uutta yritystä, mutta yhtä huonoin tuloksin.
Kun Pjotr Tshaikovski menehtyi, Joutsenlampea uudistivat hänen veljensä Modest Tshaikovski ja kapellimestari Riccardo Drigo.

"Odette-Odilen" rooli on naistanssijoille eräänlainen mestarinäyte, jossa Odetten herkkyys ja lyyrinen puoli on täysi vastine temperamenttiselle ja viettelijättärimäiselle Odilelle. Monet muistavat Odilen - ja Joutsenlammen - tämän koreografiaan sisältyvät 32 fouettéta - piruettikäännöstä yhdellä jalalla toisen jalan ottaessa vauhtia. Näistä on tullut ballerinojen teknisen taituruuden mittari.
(Wikipedia)


'Odilen' 32 fouettéta


Ja mä olen niin onnekas, että pääsen näkemään tämän baletin viikon kuluttua! Suomessa Minna Tervamäki on ollut Joutsenlammen ns. vakituinen esittäjä, mutta syksyllä 2010 hän esitti sen viimeisen kerran, ja tämä kausi on hänen viimeisensä ennen eläkkeelle jäämistään.

Mikä on teidän lempibalettinne?
Haluaisin myös nähdä Pähkinänsärkijän, mutta kyllä Joutsenlampi vie voiton 10-0. :)

Alla vielä video Odilesta Siegfriedin juhlista ja ne fouettét!

23. marraskuuta 2011

Polvipulmia

Tänään minulla olisi tanssitunti puoli kuudelta. Koska polvea ei leikattu, voisin periaatteessa osallistua tunnille. Mikä osallistumista estää, on se urheiluvamma - hyppääjän polvi. Plus en halua mennä kuulemaan ihmetyksiä ja keksiä selityksiä miksi olen jo jalkeilla ja vieläpä molemmilla jaloilla.

Toisaalta kyllä reilun kuukauden mittainen treenitauko tekee tosi hallaa; menee viimeisetkin rippeet siitä, mitä osaan. Ja mulla on aina ollut ongelmia port de brasissa eri asennoissa. Mm. pliéitä tehdessä mun käsi tuntuu liikkuvan niin epäluonnollisesti, vaikka periaatteessa se on yksi baletin helpoimmista ja ehdottomasti peruskäsien harjoituksista. Ja lisäksi - mä en voi osallistua kärkitossutyöskentelyyn, koska omani ovat siis sanoneet sen hyvän yhteistyön irti. Tossuilla, joista on kärjet kuluneet puuhun asti puhki ja jotka eivät tue jalkaa, ei enää tehdä hyppyjä ja piqué-piruetteja (piruetteja, joissa pyörähdetään vain yhdellä jalalla toisen ollessa työjalan takana noin polven korkeudella). Tosin piquét ovat mulle hankalia myös pehmoisilla.
Onko kenelläkään vinkkejä piruettien tekoon?
Viime yönä näin unta, että opin yllättäen fouétte -piruetit ja niitä tein yhä uudelleen ja uudelleen - yli 40 - ja sain lempinimekseni "hyrräballerina".

Varasin eilen hierojalle ajan. Tunnin ajan pääsen olemaan moukaroittavana, mutta eiköhän siinä avaudu selän lukot. Sekä varmaan viikonloppuna menen katsomaan Twilightin Aamunkoin. Olen vannoutunut porunpuhuja mitä tulee kirjoista tehtyihin leffoihin, mutta myönnän salaisuuden: mulla on PAKKOMIELLE näkemään Twilightit. Tämän ikäisenä jo! Tarkoitan, että Twilight on lähinnä teinikamaa.. mutta minkäs teet mieleltään nuorelle kakaralle :)

Myös juhlavaatteita olen lähdössä katsomaan Joutsenlampea silmälläpitäen. Ensin ajattelin, että ostan mustan mekon, mutta sittemmin olen tullut muihin ajatuksiin. Mustat housut yhdistettynä johonkin siistiin ja kerrostettuun yläosaan on paljon monipuolisempi ja -käyttöisempi yhdistelmä.



Haaveilen usein, että olisin yhtä tyylikäs ja chic kuin Audrey Hepburn. Hän saisi jätesäkinkin näyttämään haute couture -puvulta! Nuo suuret, tummanruskeat silmät, selkeät kulmakarvat ja kauniit kasvonpiirteet jäävät jokaisen mieleen - ja jokainen on varmasti nähnyt sen kuuluisan taulun Audreystä elokuvassa 'Aamiainen Tiffanylla'.
Joitakin onnistaa.. :O

Mutta eikun kiertämään ympäri Seinäjokea ja metsästämään juhlakuteita!

Pieni huomautus näin lopuksi:
olen saanut tietää, ja myös itse olen huomannut että kommentointi ei tahdo onnistua, koska anonyymina kommentointi ei onnistu. Joten kun omistat esim. tuon Google-tilin tai muun tilin, niin itselläni ainakin kommentointi luonnistuu niin, että ensin kirjautun tililtä ulos ja sitten takaisin sisälle --> onnistuu kommentointi.
Kokeilkaas, jos näin onnistuu!



Margot Fonteyn 'Odettena' Joutsenlammessa


19. marraskuuta 2011

Balettitunti

Olen mielenkiinnolla lueskellut muita balettiaiheisia blogeja ja huomannut, että useilla on kärkitossutunnit erikseen ns. perustunneista. Niillä tunneilla joilla mä käyn, on kärkkärityöskentely solutettu tunnin sisältöön. Ehkä nämä tuntierot johtuvat myös tanssikoulujen ja -opettajien rajoitteista, nimittäin ainakin siinä tanssikoulussa jossa mä käyn tunneilla, on baletin opettajalla opetusvastuu kaikista balettitunneista, aina satubalettilaisista EK:n balettilaisiin saakka, kuutena päivänä viikossa iltapäivät ja illat sekä yksi aamupäivä. Jos kaikille kärkitossuihin asti edistyneille balettilaisille pitäisi järkätä kärkkäritunti, opetukset venyisivät puoleen yöhön joka päivä.


Lisäksi mua ihmetyttää se, mitä vauhtia esimerkiksi kärkkärialoittelija kuluttaa tossunsa - jopa useampi pari tossuja kuluu vuodessa loppuun. WOW! Mä oon käyttänyt omia Grishkojani puolisen vuotta, ja vielä niillä on käyttöikää ainakin toinen mokoma. Näin mä luulin - tähän viikkoon saakka.

Kyllähän mä olen viime viikkojen aikana huomannut, että mun kärkkärit alkaa olla jo pikkuhiljaa uusia kavereita kaipaavat, mutta koska en käytä joka viikko niitä, olen onnistunut lykkäämään uusien hankkimista - plus rehellisesti sanoen en oikein vielä tiedä MILLOIN on se hetki, jolloin tossut ns. 'hajoaa'. Kunnes nyt. Olin perjantaina treenaamassa hallilla salilla ja juoksusuoralla. Salilla pumppasin lihasta tuohon polven ympärille fysioterapeutin ohjeiden mukaan, sekä tein kasikasikasikasi -hyppyjä: ensimmäisestä asennosta 8x8 hypyt ilmaan, samat kärkitossuilla, sekä kärkkäreillä myös echappét. Juoksusuoralla harjoittelin piruetteja sekä kahta eri tanssisarjaa, joita tanssinopettajani on meille opettanut (on muitakin opettanut, mutta jostain syystä nuo kaksi sarjaa on jäänyt mieleeni). Myös echappét ja sautét tein ja koko sen 20-minuuttisen tanssituokion ajan vahvistui entistä enemmän huomio siitä, että mun ensimmäiset ja rakkaat Grishkoni ovat jo eläkkeelle siirtymässä. Pro-flex -ominaisuutensa takia ne antavat aivan liikaa periksi, ja vaikka kärkitossut ovatkin kovat tossut, niiden täytyy myös olla sikäli pehmeät, että niillä pystyy liikkumaan demi-pointessa. On virheellinen luulo, että kärkitossuilla ei hipsitä päkiällä, vaan ainoastaan pointessa - varpaiden kärjillä. Ei. Hypyt tehdään aina demi-pointessa, eli päkiällä (joitakin myös pointessa), ja suurin osa siirtymisistä kokokärjelle tapahtuu päkiän kautta.
Mun tossut ovat kyllä vieläkin hyvät siirtymään päkiältä kärjelle, mutta mä olen innostuksissani tainnut tossujen alkutaipaleella pehmitellä niitä liikaa niin, ettei ne tue jalkaa enää tarpeeksi. Tossut ovat kyllä olleet hyvät sekä hiljaiset - mikään ei ole niin ärsyttävää kuin 'äänekkäät' tossut, joista kuuluu hypyissä kamala ontto kolahdus. Mutta sen tossun pitäisi olla pehmeänäkin sen verran jämäkkä niin, että siihen pystyy luottamaan ettei tule nilkka edellä alas ja siten loukata jalkansa. Noita ProFlex -tossuja on kahdella kovuudella - soft ja medium, ja mulla on tuo medium. Kaiketi kuitenkin olen käyttänyt kärkkäreitä enemmän kuin luulin, tai sitten ne todellakin kuluvat pehmeitä tossuja herkemmin puhki. Ammattitanssijathan ovat sinänsä ihan eri luku, heillä kuluu uskomaton määrä molempia. Jo pelkästään näytöksessä esitanssijattarella kuluu useammat parit, kun taas kuorolaiset pärjäävät yhdestä kahteen tossuparilla. Esimerkiksi Polina Semionova on kertonut kuluttavansa jopa 120 paria kärkitossuja vuodessa! Wow!


Grishkon proflexit, samanlaiset kuin mun tossut

Toinen asia mikä mua oikeastaan ärsyttää on aikuisbalettilaisiin suhtautuminen. Heille järkätään (tosin koulusta riippuen) yleensä vain yksi tunti viikossa ja semmoiseen ajankohtaan, ettei oikein huvita mennä sinne vaikka kuinka tekisi mieli. Puoli yhdeksästä puoli kymmeneen on ollut pahin aika mihin olen törmännyt. Haloo, kuka järkevä ihminen käy niinkin raskaalla liikuntatunnilla kuin baletissa myöhään illalla? Opettaja valkkaa parhaat kellonajat nuorille oppilaille - no, usealla on myös aikataululliset syyt - ja useaan kertaan viikossa. Nuorille oppilaille, olipa kyse satubalettilaisista tai sitten 10 vuotta opiskelleista, järjestetään AINA mahdollisuus esiintyä, mutta auta armias kun tulee aikuinen harrastaja nuorempien ryhmään, ja kun alkaa kauden puolivälissä näytöstreenit, ei vanhempaa oppilasta hyväksytä esiintymisiin. Puhun nimimerkillä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin ikäsyrjintä.
Opettajalla on tavoitteena tehdä kaikista nuorista seuraavia prima ballerinoja, mutta jos olet yli 15-vuotias ja tanssinut vähemmän kuin muut - sinusta ei ole mihinkään.
Tuo olikin mun painavin peruste tanssikoulun vaihtoon. Juuri tällä viikolla soitin siihen toiseen kouluun ja ilmoittauduin mukaan tammikuun alusta lähtien. Irtisanon ilmoittautumiseni nykyisessä tanssikoulussani. Lisäksi venäläisen opettajani opetustyyli ei enää inspiroi minua eikä kannusta; pikemminkin pelottaa. Ei ole mukavaa lähteä tunnille kun tietää, että lähes 300 euroa maksavista tunneista saa olla mukana vain puolet, kun toinen puolisko on omistettu näytöstreeneille. Lisäksi joka tunti saa ns. idioottiryöpytyksen niskaansa.
Noh, jokaisella omat keinonsa, mutta ihmettelen syvästi miten esimerkiksi joidenkin satubalettilaisten vanhemmat - pääasiassa äidit - viitsivät pitää lastaan moisessa opetuksessa. Siinä hajoaa täysin usko itseensä ja tanssitaitoonsa, halu tanssia.



Mä olen youtubessa balettivideoiden aktiivinen katsoja, ja varsinkin venäläisillä on hirmuinen se opettaminen. Yhdessäkin otoksessa keski-ikäinen naisopettaja karjui oppilaalleen "Sina olet hirvea! Et osaa tanssia! Sinun taytyy tappaa itsesi! Kuolla!" Okei, siinä sen opettajan oppilaat taisivat olla jo jonkin seurueen jäseniä, mutta siltikin.. Oma viulunsoitonopettani (tai ex-sellainen) opetti hyvin paljon samanlaisella tyylillä. Hän oli puolalainen, hirmuisen kunnianhimoinen. Kritiikkiä kyllä tuli enemmän kuin jaksoi vastaanottaa, mutta kyllä sitä kehujakin sai silloin kun niihin oli aihetta. Sama juttu tässä nykyisin entisessä tanssinopettajassani.

Mutta let´s move on.
Laittakaa mulle kaikenlaisia kysymyksiä, esimerkiksi jostakin tanssijasta, josta haluatte tietää. Tai jokin baletti, jotain liikettä josta haluatte selvitystä/neuvoja. Ihan mitä vain. Mä pidän viikossa kaksi sellaista päivää, jolloin vastailen kysymyksiin - oletuksena, että kysymyksiä tulee :)

Plus olen aloittanut balettiaiheisen novellin kirjoittamisen. Olen saanut alkua jo valmiiksi, ja julkaisen aina valmiita pätkiä täällä. Kopiointi on ehdottomasti kielletty sitten!

Ja loppuun perinteisesti kuvia, tällä kertaa Polina Semionovasta.





17. marraskuuta 2011

Tulevaisuus kiitää balettisalissa - Baletin ABC


Kolme yleisintä ennakkoluuloa liittyen balettiin:

-Vain nuori voi alkaa tanssimaan balettia.
 *Hiphei, väärin! Balettia voi alkaa harrastamaan missä iässä haluaa ja pystyy! Se on erinomaista treeniä paitsi keholle niin myös mielelle.
-Vain pitkät ja laihat ovat hyviä balettitanssijoita.
 *Laihoja tanssijoita ei paljon esiintymislavoilla näe, koska he eivät sinne jaksa tanssia. Baletti on hyvin raskas laji, eikä sitä jaksa tanssia kovin näivettyneenä. Toki laihan ilmeen saattaa antaa pitkiksi ja kiinteiksi muovautuneet lihakset kovan treenin tuloksena. Myöskään pitkiä tanssijoita nähdään hyvin harvoin - varsinkin naistanssijoista suurin osa on alle 170-senttisiä, toisaalta taas kovin lyhyet tanssijat ovat harvinaisuus. Nämä molemmat seikat johtuvat pitkälti tanssipartnerista, -teoksesta, koreografiasta ym.
-Balettia tanssitaan varvastossuilla.
 *Kyllä, mutta pitkään vain pehmeillä. Naistanssijoilla tulee kyllä se vaihe tanssijanurallaan, kun saa omat kärkitossunsa.

Ensimmäisellä tunnilla ei kannata ihmetellä, jos opetus tuntuu olevan pelkkää ihmisen anatomian ja fysiikan kertausta mutta uskokaa pois, se on se tärkein tunti. Siitä lähtee ura ballerinana etenemään.

Kysymys "mitä balettitunnille laitetaan päälle" on varsin tuttu ja toistettu, kun pikkuisenkaan selaa nettiä.
Täsmällisen ja ns. ryhmäkohtaisen vastauksen saa tietty opettajalta, mutta jos ei ole heti mahdollista saada balettikamppeita, tai on vaikka epävarma hankkiiko niitä edes, jos ei vaikka ole varma jatkaako tanssimista, niin ihonmyötäiset mutta liikkeensallivat vaatteet. Raajojen liikkeet pitää näkyä, joten esimerkiksi shortsit tai leggarit käyvät housuiksi ja paidaksi ihonmyötäinen t-paita tai toppi. Älä pukeudu mihinkään löysään vaatteeseen, joka estää opettajaa näkemästä vartalon liikkeet. Jalkoihin ei tarvitse välttämättä olla ensikerralla vielä tossuja, vaan ihan vaikka jarrusukat käyvät, tai tavalliset sukat.
Hiusten täytyy olla kiinni ja korut jätetään pois.
Sitten kun tulee aiheelliseksi hankkia oikeat balettivarusteet, ne käsittävät ns. täydellisenä pakettina trikoot (löytyy vaaleanpunaista, valkoista ja puuterinsävyä), leotardi (eli se perus balettipuku, löytyy varmasti jokaiseen makuun) sekä ohut sifonkihame (voi olla joko kietaistava tai sitten valmiiksi kiinniommeltu). Tietenkin sitten harjoitustossut, jotka ovat joko kankaasta tai nahasta valmistetut. Hame ei ole aina välttämätön, ja jotkut käyttävät esim. shortseja niiden tilalla. Mikä ketäkin miellyttää. Mutta tossut ovat tärkeät. Niitä ei osteta "tuosta vaan" -menetelmällä, vaan ne täytyy sovittaa alan liikkeessä asiantuntijalla, joka tietää millaiset tossut sopivat juuri sinun jalkaasi. Pehmeiden harjoitustossujen mukana tulee aina kuminauhat, jotka ommellaan joko ristiin tai suoraan jalkapöydän ylitse.

Myöhemmin kuvioihin tulevat mukaan sitten ne baletista tutut kärkitossut.

Ne tarvitsevat hieman enemmän lisukkeita. Tossuihin täytyy ostaa ensinnäkin kuminauhat kantapäihin pitääkseen kantaosan paikoillaan ja ommella ne paikoilleen. Myös nauhat - yleensä satiiniset - pitää ostaa ja ommella paikoilleen - opettaja kertoo kyllä, miten paikan löytää ja pian sen oppii itsekin. Lisäksi harva tanssija tanssii ilman pehmusteita: tossun kärki on kova ja ahdas ja varsinkin tottumattomalle tanssijalle ensiaskeleet kärkitossuilla voivat olla hyvinkin kivuliaita ilman kunnon suojia. Ja niitä suojiahan sitten löytyy jos jonkinlaista. Osa ns. teippaa varpaansa, osa leikkaa kangaspaloista sopivia palasia suojiksi. Jotkut käyttävät silikoneja (jalkaterän muotoinen silikoni vedetään jalkaterän ympärille ja jalka tossuun), toiset taasen "varvassukkia".
Itse käytän juuri tuota varvassukkaa ja siihen päälle paksusta puuvillasta tehty jalkateränmuotoinen suoja. Mä olen koennut tuon hyväksi yhdistelmäksi; varvassukan sisällä on silikonia, ja käytän tosiaan vaan kahteen varpaaseen niitä, joten ei tule liian ahdasta, vaikka tossun boksi on kapea.

varvassukka

Ajan mittaan kertyy sitten jos jonkinlaista vaatetta ja kampetta: tanssijat suosivat kerrospukeutumista, ja tossuja kuluu - ainakin pehmeitä harjoitustossuja kovassa käytössä.
Entäs sitten se ballerinojen "univormu", tylliunelma? Tutua ei käytetä kuin näytöksissä, ja eikä tutu kuulu jokaiseen näytökseen. Se on aina balettikohtaista. Mutta jos ja kun tutu kuuluu johonkin balettiin jollekin siinä esiintyvälle ballerinalle, myös harjoituksissa on tutu mukana, jotta tanssijat oppisivat 'toimimaan' tylliharsulan kanssa. Uskokaa tai älkää: kun ei näe jalkojaan itseään ympäröivän tylliympyrän takia, on tanssiminen vaikeaa puhumattakaan, jos joudut tanssimaan parin kanssa.

Usealle varmasti tulee mieleen balettitanssijasta että hän on hirmu notkea. Niin minulle ainakin tuli. Kateellisena mä aina katson tunnilla, miten opettaja saa sivuspagaatit ihan vaivatta, mutta minun kinttuni eivät siihen vielä taivu.
Hassua, tuo spagaatti tuntuu olevan jonkinsorttinen koetinkivi tai jokin sen tapainen. Itse luulin, etten tule ikinä taipumaan siihen, mutta parissa kolmessa viikossa ahkeran venyttelyn ja treenin tuloksena sain molemmilla jaloilla spagaatin. Onnistuin mä kerran venähdyttämään takareiden lihaksen, kun kylmiltään venytin spagaattiin, mutta se hoitui parissa viikossa kuntoon.
Tärkeää on, että ranka on liikkuva ja notkea, sallii mm. arabesquen ja attituden teot.


Mitä muuta balettitanssijan kannattaa harrastaa, jos puhutaan urheilulajeista?
Henkilöstä riippuen jokaisen täytyy vahvistaa sekä hapenottokykyä pitkäkestoisella esimerkiksi hölkkälenkillä, sekä lihaskuntoa kuntosalitreenillä, mutta salitreeni ei ole samanlaista kuin mitä näkee ns. sunnuntaiharrastajan tekevän salilla. Suureksi hyödyksi ovat erilaiset jumppapallot keskivartalon lihaksiston harjoittamiseen, tasapainolauta ei pelkästään jalan lihasten treenaamiseen vaan koko kropan siinä samalla, jumppakuminauhat, pienet (pienehköt) irtopainot, keppijumppa.

Kaksi erinomaista treenimuotoa jota tanssijat usein suosivat, ovat pilates ja jooga. Molemmissa keskitytään hengitykseen samalla kun harjoitutetaan kehoa, mikä on olennainen osa balettia. Et voi tanssia korsetti löysänä pullottaen trikoiden kuminauhan ylitse hengittäen kuin pieni possu, vaan imaiset koko keskivartalon lihakset kiinni, pidät ne jännityksessä ja ne antavat sinulle tasapainon, tuen liikkeeseen. Hengitys tapahtuu rintakehän yläosassa, ei pallealla.
Tuo hengitys ja korsetti on alkuunsa aika hankala asia, mutta sen oppii. Muistat vaan lisäksi, että olkapäät ovat alhaalla rentona, ne eivät missään vaiheessa nouse ylös. Pää on ylhäällä ja leuka suorassa - kuvittele se naru päälaestasi läpi, josta joku kiskoo sinua niin saat oikean ryhdin. Ylävartalo on kuiskauksen verran alakroppaa edelläpäin - näin jalkasi ovat koko ajan vaivattomina ja täysin valmiina työskentelemään kauniina ja sulavina.

Jenifer Ringer "Pähkinänsärkijä" -baletissa Makeishaltiatar
Tietenkin tunnin alussa tervehditään opettajaa, opettaja katsoo paikallaolijat ja poissaolijat, sekä luonnollisesti tunnin päättyessä opettajaa kiitetään, jokaisella on oma tyylinsä. Jossakin koulussa kiitokset ja taputus, jossakin taas ihan révérance -  kumarrus - ja kiitostaputukset.

Tässä lopussa jokunen kuva suosikkiballerinastani, Kathryn Morganista. Hän on NYCB:n solisti.




14. marraskuuta 2011

Welcome to my world!

Tervetuloa minun baletintäyttämään elämääni! Kerron täällä pääosin tanssia koskevista asioista mutta myös muista asioista.

En ole tanssinut klassista balettia vielä kauaa, aloitin vasta vuoden 2011 tammikuun alussa aikuisbaletissa kerran viikossa. Olen aina pitänyt baletista, ja ensimmäisen kerran kun menin balettitunneille (ja tanssitunneille yleensäkään) olin 5-vuotias, mutta se into lopahti kuin lehmän häntä siihen, kun opettajalla ei ollut juuri tossun vertaa hajuakaan baletista - tanssi oli pääosin nykytanssia ja minä halusin BALETTIA. Joten lopetin.
Vasta yläasteiässä jatkoin tanssia, ja lukion loppuun  saakka kävin läpi vakiot ja lattarit, mutta sitten tanssi taas jäi muiden harrastusten tieltä, kunnes muutin Seinäjoelle opiskelujen perässä ja siellä oli niin hyvät mahdollisuudet balettiin, että muutama kuukausi muuton jälkeen ilmoittauduin yhteen yksityiseen balettikouluun. Reilun parin kuukauden ajan opettelin alkeita aikuisbaletissa ja koska huomasin miten paljon rakastin tanssimista, pyysin opettajalta josko voisin päästä tanssimaan johonkin toiseenkin ryhmään. Ja pääsin. Tanssin kahdesti viikossa - toinen ryhmä oli vitosryhmä, ja baletin ryhmiä oli kaikenkaikkiaan kahdeksan, plus sitten aikuisbaletti ja satubaletit erikseen.
Edistyin melko vauhdilla ja opettajani rupesi kyselemään kärkitossujen perään, joten maalis-huhtikuun tienoilla sain ensimmäiset kärkitossuni, Grishkon Fouettet.


vielä niin siisteinä ja hyväkuntoisina
 Aloitin pikkuhiljaa kärkityöskentelyn muiden mukana. Tietenkään en osannut tehdä kaikkia harjoituksia kuin muut - olivathan toiset oppilaat tanssineet jo vuosia, minä vasta muutaman kuukauden. Mutta harjoittelin. Olin päättänyt, että mä EN luovuta, vaan sitkeästi treenaan niin, että hallitsen yhä vaikeammat kuviot.
Mulle henkilökohtaisesti tuotti kärkitossujen kanssa vaikeuksia ensinnäkin niiden uutuudenjäykkyys ja samalla myös sopivien pehmusteiden löytäminen. Isäni oli käynyt hakemassa Oulun Silkkirummusta nuo tossut nauhoineen, kun olin ensin käynyt sovittamassa ja valkkaamassa sopivat. Muistutin häntä myös pehmusteista, ja hän oli valinnut kaksinkertaisesta puuvillakankaasta valmistetut jalkateränsuojat. Noh, eihän ne suojanneet mitään, vaan puolen tunnin tanssin jälkeen olivat tossut hiertäneet vasemman jalan varpaat niin auki, että tossun sisäpuoli sotkeutui vereen ja jäi kivat arvet varpaisiin. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin viimein (ainakin toistaiseksi) sopivat suojat: silikoniset kangaspäällysteiset varvastuppelot kaksiin varpaisiin ja niitten päälle ne pehmeät kangassuojat. Varpaista joudun suojaamaan isovarpaan ja "nimettömän" koska ne altistuu kaikkein herkimmin haavoille.

Kesäkuun alussa vietin viikon Ilmajoella järjestettävällä tanssileirillä. Se oli yhtä tuskaa, koska helle oli jumalaton ja liikuntaa n. 8 tuntia per päivä, plus omatoimiset verryttelyt ja venyttelyt.
loppunäytöksestä
Mutta siitä leiristä oli paljon apua. Meillä oli aamulla tunti pilates-joogaa, sitten alkoi tanssitunnit (baletti, nykytanssi ja breikki) ja päivä päättyi tanssilliseen itseilmaisuun. Mä olin alunperin ilmoittautunut perustason ryhmiin, mutta perus- ja keskitaso yhdistettiin, ja olkapääongelmien takia lopetin breikin ja vaihdoin sen jatkotason balettiin, joten balleroin 3 tuntia päivässä, tunti ja vartti nykytanssia, tunnin pilates-joogaa ja viimenen puolitoista tuntia sitä itseilmaisua. Huh! Siellä opin lisää kärkkäreiden käyttöä, ja kesäkuun ajan tanssinopettajani piti muutamia tunteja viikossa. Olin kyllä niin jämäkamaa tuon leirin jälkeen, että en saattanut käydä kuin kerran viikossa tanssimassa. Loppukesän treenasin sitten itse leirillä opittuja saloja ja kertasin perusteita.

Syyslukukauden alkaessa ilmoittauduin jälleen samaan tanssikouluun, ja opettajani pysyi samana. Hän suositteli minulle (pyynnöstäni) kahta eri ryhmää: nelosta ja kuutosta (seiska oli korkein, ja vitosryhmästä ei tullut mitään, joten vitosia oli hajautettu nelosiin ja kutosiin). Maanantaisin ja keskiviikkoisin siis tunnin ajan nelosryhmässä ja perjantaina 1,5h kuutosryhmässä.
Mä nautin yli kaiken siitä, että sain tanssia noin paljon, ja tanssitaitoni rupesivat kehittymään melko mukavaa tahtia. Olin jo koukussa tanssiin ja rupesin huomaamattani keräilemään kaikkea tanssiin liittyvää: treenikamoja, leffoja, balettimusaa, kuvia, videoita, tanssijaidoleita, historiaa.. kaikkea! Olin lähes fanaattinen! Ja no joo, olen edelleenkin.
Tietty välillä raivostutti kun en osannut tehdä asioita yhtä hyvin kuin muut, mutta sen sijaan että olisin luovuttanut niin kuin yleensä aiemmin kohdatessani vaikeuksia, mä hioin niitä vaikeuksia aiheuttaneita askelsarjoja yksin asunnollani, ja myöhemmin syksyllä rupesin vuokraamaan koulun peilisalia. Kehityin vauhdilla ja sain jopa opettajaltani kehuja - venäläiseltä opettajaltani, entiseltä prima ballerinalta, joka on saanut tiukan vaganovalaiskoulutuksen baletin saralla, tanssinut Georgian kansallisbaletissa kaikki suurroolit, kiertänyt ympäri maailmaa, osallistunut menestyksekkäästi eri tanssikilpailuihin. Opettajaltani, joka on omaksunut opetusmetodeihinsa tiukan spartalaiskurin.



Mutta nyt jouduin lopettamaan kauden liian aikaisin - kiitos polvivammani. Taustalla niinkin tylsä tapahtuma kuin pyörällä kaatuminen. En malttanut pitää tarpeeksi lomaa treeneistä keväällä, ja siitä se lähti. Magneettikuvista löytyi vaikka mitä, mm. kierukan repeämä. Nyt olisi jalka tähystämällä leikattu torstaina mutta juuri ennen leikkuupöydälle menoa kirurgi huomasi polvea tutkiessaan, että eipä sitä auta leikata - vaivana mm. hyppääjän polvi, surkastuneet reisilihakset ja ylipronaation aiheuttama joka suuntaan heiluva löysi patella, jonka takia suurin osa kivusta johtuu. Eli ei muuta kuin tiukka jumppakuuri ja kolmen kuukauden päästä uudestaan. Ja balettia vähemmälle mutta en saanut onneksi täyttä tanssikieltoa. HUH! Eli huomenna ei kun mars kuntosalille tekemään jumpparin määräämää reisitreeniä ja samalla voisi vetäistä muutamat pique-piruetit - niitä kun ei voi ikinä harjoitella tarpeeksi. Ei kenelläkään sattuisi olemaan hyviä piruettivinkkejä?
Juu, tiedetään. Kiintopiste, pää pyörähtää viimeisenä, demi-plié, kädet. Pehmosilla käännökset sujuvat, mutta auta armias kun täytyy tehdä kärkitossuilla, silloin iskee paniikki. Vedin nimittäin tässä pari kuukautta sitten kunnon lipat lattiamaton teipin päällä, kun tossun kärki luisti siinä.


Mutta tämä tältä kerralta. Kysymyksiä saa esittää - mielelläni vastaan niihin! Ja palaute on myös tervetullutta :)

Tähän lopuksi vielä jokunen Ballerina Projectin kuvanen..